sanni-80

Ehkä pitäisi olla lakisääteinen harkinta-aika naimisiin menossakin (ei vaan erossa), ja sit mielellään vielä sellainen, että yhdessä on pitänyt olla jo 10 vuotta, arki kohdata jo yhdessä asuessa, mielellään lapsia jo hankittuna (ettei sitten nämäkään tyrskyt iske siihen avioliiton auvoiseen satamaan), ja tämän lisäksi vielä psykologin tekemä testi, että onko avioliittokypsä... No joo... sarkasmia. Kaikkien on kuitenkin tässä elämässä vastuussa omasta onnestaan ja myös omista virheistään. Itseäni välillä hirvittää avioliitto, vaikka yhdessä on hankittu jo kämppä ja lapsikin. Joten, jos siltä tuntuu (tunne kun on mielestäni ainoa relevantti mittari ja toinen on ehkä äidin mielipide ;D) niin lupaa vaan hakemaan. Jos ei lupaa tule ni päätöksestä voi aina valittaa. Kateellinen olen siinä mielessä, että oma varsinainen ensirakkauteni ei kantanut noin pitkälle. On varmasti todella ihanaa saada nuoruuden ja rakkauden huumassa myös tehdä sitoutuminen. ELI ONNEA VAAN (nyt jo varmasti naimisissa olevalle) ALKUPERÄISELLE KETJUN ALOITTAJALLE!

Meidän kihlasormukset teki kultaseppä Harri Syrjänen. ks. http://www.harrisyrjanen.com/ Olen ollu ihan mielettömän tyytyväinen. Saatiin juuri meidän näköiset, ihan yksinkertaiset, leveät valkokultasormukset. Halusimme myös, että sormukset on käsintehdyn näköiset. Käytiin näitä sitten sovittelemassa ainakin pari kertaa. Täältä aion myös tilata vihkisormukseni sitten aikanaan...

Hei! Meillä on kohta 2 vuotias lapsi. Kihloihin menimme viime keväänä ja 2009 ois tarkoitus avioitua (siis pitää kunnon bileet ;D) Ei olla edes ajateltu, että oiskos pitänyt käydä maistraatissa ennen muksun syntymää. Itse en olisi raskausaikana edes jaksanu miettiä maistraattiin menoa, saati sitten isoja häitä. Koska meille vauva tuli yllättäen, ei myöskään ollut ennen vauvaa häitä tullut järjestettyä. Meille on ollut hyvä näin. On aikanaan sitten ihanaa, että lapsemme saa olla mukana tärkeänä päivänä. Myöskin miehen kosinta tuli ihan yllättäen enkä koe, että menemme naimisiin vain koska meillä on lapsi. Ylipäätään naimisiin kuitenkin haluan siksi, että saisin päivän, jona saisimme keskittyä juhlimaan myös tätä perheemme kivijalkaa, eli meidän kahden suhdetta. Naimisiin menolla ei kuitenkaan ole mikään kiire, ja yhdessä olemme kuitenkin vaikka häät saataisiinkin järkättyä vaikka vasta 10 vuoden kuluttua. Lisäksi juridinen kommentti (mikä miellyttää minua ajatuksen tasolla): tunnustettu isyys on juridisesti vahvempi kuin avioliiton kautta syntynyt isyysolettama. Isyysolettama on kumottavissa miehen vedotessa siihen, että ei oikeasti ole lapsen biologinen isä. Vapaaehtoisesti lapsen tunnustanut mies ei voi jälkikäteen vedota siihen, että ei ole biologinen isä ja saada näin isyyttään kumotuksi... Lisäksi tykkään siitä, että isyys nojatuu tällaiseen vapaaehtoiseen (aktiiviseen) tunnustukseen kuin passiiviseen olettamaan Jottei kukaan käsittäisi väärin (äskeisen perusteella), lapseni on siis ihan biologisestikin avomieheni ja tulevan sulhaseni poika! ;D