Kirjoittelinkin saman stoorin jo päiväkirjaani mutta muistin tällaisen ketjun olemassaolon. Eli ensimmäinen varsinainen hääpainajainen on nähty. Se oli jopa hilpeä siinä mielessä, että suurinpiirtein kaikki vihkimisessä meni pieleen. Ensinnäkin meille tuli kiire kirkkoon. Se oli ulkoa normaalin näköinen, mutta sisältä lähinnä kuin joku seurantalo tmv. iso sali. Salin takaosaan oli tungettu hirveän tiheään korkeaselkäisiä penkkejä, varsinaista alttaria tai alttarikaidetta ei ollut vaan salin puoleenväliin oli laitettu jostain kuljetuslavoista ja vanerista koroke jonka päällä oli punaista mattoa. Mulla oli joku outo, polvimittainen hirveä röyhelökolttu ja lyhyt ja monikerroksinen huntu. : Ihmettelin vähän, että mites mulla on tälläiset mutta ei ollut aikaa enää vaihtaa. Käveltiin sulhon kanssa alttarille, meille soi väärä marssi. Pappi ei seissyt alttarilla vastaanottamassa vaan pyöri siellä salin etuosassa, me jäätiin korokkeelle seisomaan mutta ruvettiin vaihtelemaan paikkoja. Sulhokin käveli siellä salin sivuilla ja mä yritin huitoa pappia ja sulhoa paikalle. Samassa tajusin, että mun isänhän piti saattaa mut ja vilkaisin nolona siitä kaikesta alttarilla säheltämisestä vierasjoukkoa. Siellä oli ehkä muutama kymmenen ihmistä, vanhempani istuivat arkivaatteissaan sulhasen puolella ja hymyilivät onnellisina. Vihkitoimitus alkoi ja sormuksen kanssa tuli ongelmia, ensinnäkään bestman ei ollut antamassa sitä ja sulho alkoi tempoa omaa sormustaan kädestään. Sitten hänen mulle ostamansa vihkisormus löytyi taskusta ja se oli ihan tavallinen, sileä kultarinkula jolla oli kokoa varmaan 25, se oli ihan törkeän iso ja mä olin ihan ihmeissäni että miten hän niin ison oli ostanut. Sormus tippui lattialle ja vieri seinän sivuun, me lähdettiin etsimään sitä. Seinän sivuilla oli penkkejä ja penkkien alla oli kuolleita eläimiä, rottia ja elukoita jotain joilla oli pitkät, raidalliset ja pörröiset hännät. Niiden seasta etsittiin sormusta enkä jostain syystä kokenut raatoja ällöttäviksi, ne oli vähän kuin muovisia ja oli jotenkin ihan ymmärrettävää, että ne oli säilytyksessä siellä penkkien alla. Kummitätini tuli alttarille esittelemään meille tekemiään lahjoja/kortteja, jotka oli punavalkoisia ja jouluteemaisia. : Vihkitoimitus loppui ja kun olimme lähdössä alttarilta, seuraava pari oli jo tulossa sisään. Se morsian säntäili ihan paniikissa eestaas, että missä kaikki on ja mitä kello on. Uni oli jotenkin hupaisa eikä yhtään ahdistava, ajattelin monta kertaa unen aikana että ei tämä haittaa koska pienet mokat jää vaan hyvin mieleen ja tuleepahan unohtumaton vihkiminen. ;D Vähän nolotti se, että vieraat varmaan luulee, että mä olen panostanut suunnitteluun tosi paljon ja sitten tämä on käytännössä tällaista sekoilua. Mietin myös, että kyllä siellä juhlissa sitten varmaan jo hommat edistyy paremmin. Lueskelin tuossa taannoin ketjua häissä sattuneista oikeista mokista, liekö sieltä jäänyt jutut päähän pyörimään. Toivottavasti en näe mitään kauhean ahdistavia painajaisia jatkossakaan.