-Ria

Päädyimme lopulta äitini ehdotuksesta Rakkauden satu -iskelmään (Historia d'un amor, sävellys Eleta Almaran Carlos). Kanttori säesti uruilla, ja kappale soi hienosti isossa kirkossa parvelta. Kappale oli tuttu kai useimmille, minäkin tunnistin vaikkei nimi aluksi kuulostanut tutulta kun äitini siitä mainitsi.

Mulle tuli ihan uutena tietona tämä ortodoksien erilliset kihlaus ja kihlajaiset, mukavaa kun jaksoit valaista meitä tietämättömiä asiasta. Meidän kihlapäiväksi muodostui se oletettu kosintapäivä, eli päivä kun minä (morsian) ehdotin, että jos häät haluaa järjestää siinä tietyssä paikassa niin ensi kesälle alkaa tulla kiire. Mitään symboliikkaa päivämäärään ei liity, ei varmaankaan juhlisteta kihlapäiviä jatkossa kun hääpäivä on 11,5 kk ennen sitä.

Ei meistä kumpikaan varsinaisesti itkenyt, mutta tippa kihosi linssiin molemmilla. Mulla useampaan otteeseen, miehellä kerran. Oli tosiaan hankalaa, kun kirkossa pidätetyt kyyneleet alkoivat tippua nenän kautta. Kenelläkään ei ollut nenäliinaa ja selvisin tilanteesta onneksi niiskuttamalla, mies ja pappi tosin katseli vähän kysyvästi välillä.

Piti oikein miettiä, että oliko meillä mitään. Noh, oltiin kirkolla sakastissa ajoissa mutta emme siirtyneet tarpeeksi nopeasti morsiushuoneen puolelle odottelemaan. Jäimme kirkon ulkopuolelle odottamaan, että edellisen parin vieraat siirtyisivät pois. Ehdimme olla morsiushuoneessa vain hetken, kun kello tuli ilmeisesti tasan ja kanttori alkoi soittaa marssia. Kaaso ja morsiusneito lähtivät vauhdilla alttaria kohti, isä rupesi säätämään ovien kanssa ja asettui ensin minusta oikealle ja tarjosi käsivarttaan. Minä kuiskin kovaa, että "toiselle puolelle!" ja tajusi isäkin pian mokansa. Onneksi oli iso kirkko niin ei vieraat vielä kiinnittäneet meihin siellä ovensuussa paljoa huomiota. Juhlapaikalla saimme onnittelut hoidettua aikataulua nopeammin, onneksi keittiö pystyi laittamaan alkuruoat tarjolle jo aikaisemmin mitä oltiin sovittu. Unohdin ottaa takin, ulkona oli myöhään illalla vähän viileää mutta tarkenin kuitenkin. Ja hääkimppu unohtui yöksi juhlapaikalle, en siis heittänyt sitä. Juhlapaikalta se päätyi kuitenkin veljeni ja hänen avovaimonsa säilytykseen samalla kun hakivat kukka-asetelmia, hänelle olisinkin kimpun mielelläni heittänyt jos se olisi ollut ohjelmassa.

On suloista nähdä rakkauden voimaa kaikessa. Ei mikään suuttumus, ei mikään viha kestä rakastavan sydämen lämpöä. Lämpimässä maassa sulaa raekin ja muuttuu lempeäksi kuin aamukaste. - J.L. Runeberg Har någon Runeberg's dikter på ursprungsspråk, vad är den här dikten på svenska?

Mekin toivottiin nimenomaan, että ei olisi mitään hääleikkejä eikä mitään muutakaan ohjelmaa, johon hääparin tai vieraiden olisi pakko osallistua. Bestman yritti kiusata loppuun asti, mutta oli onneksi uskonut meidän harrasta toivetta. Meidän rakkaat vieraat oli sitten järjestäneet jotain pientä ohjelmaa (kuvashow, pari musiikkiesitystä, polttariporukoiden lahjojen luovutukset), jota esitettiin enimmäkseen bändin tauoilla. Muuten illan ohjelmaksi riitti hyvä ruoka, juoma ja vapaa seurustelu ja tanssi. Meillä ei edes heitetty kimppua tai sukkanauhaa. Vieraat kiitteli jälkikäteen, että oli rennot juhlat ja olivat tyytyväisiä, että pakollista ohjelmaa ei ollut.

Häissä, joissa vastikään olin tämä kyseinen puhe aiheutti vain muutamia naurahduksia ja enimmäkseen tylsistyneitä katseita pitkin seiniä tai sitten myötähäpeileviä irvistyksiä pöytäkumppaneille. Vieraissa oli vain suomalaisia, ja juhlajuomiakin oli jo nautittu siinä vaiheessa, mutta se ei auttanut. Veikkaisin, että suurin osa vieraista on kuullut jutun jo useampaan kertaan ja niitä loppuja ei vaan jaksa naurattaa keksityn kielen vääntäminen. Minäkin komppailen Morrea, kyllä hääperinteistä yms. saa kertoa ihan rehellisen mielipiteensä eikä vaan ihquttaa kaikkea mahdollista.

Mä törmäsin samaan ihmetykseen myös. Ainoat "hankalat" paikat ilmoittaa uusi nimi on koulun opintotoimisto (tarvitaan virkatodistus), SASin EuroBonus ja PayPal, sinnekin täytyy faksata kopio kuvallisesta henkkarista vaikka toisaalta tunnusten luonti onnistuu ilman mitään todisteluja. Finskiltä tuli juuri uusi kortti, mutta vanhalla nimellä. On joku ulkoasun uudistaminen meneillään. Vieläköhän se korttitilaus mun uudella nimellä on voimassa? Onneksi ei ole Finskin lentoja tiedossa ihan lähiaikoina, joutaa odottelemaan.

Mulla on H&M:n pohjalakka ja valkoinen lakka, se valkoinen on mun mielestä hyvä eli tarpeeksi ohutta mutta peittävää. Harjoittelu kannattaa, jos olet tottunut lakkailija ylipäätään niin vapaallakin kädellä voi onnistua. Mä teen yleensä vapaalla kädellä ja pyrin kahteen reunoilta keskelle päin tulevaan vetoon. Mulle tehtiin hääpäivänä meikin ohella ranskalainen manikyyri ja se oli ihan törkeän huono. Itse olisin tehnyt paljon paremman, vaikken usein lakkailekaan. En vaan viitsinyt ottaa sitä kostean lakan varomisen stressiä hääpäivälle ja ajattelin totta kai "ammattilaisen" tekevän hienompaa jälkeä kuin itse. Noh, tämä ammattilainen on varmaan ihan hyvä kosmetologi mutta manikyristi tai meikkitaitelija hän ei ollut. Valkoinen lakka oli paksua mömmöä, jota hän siveli niin hartaudella että se ehti jähmettyä ja tönkkööntyä. Sitä oli ihan tajuttoman paksut kerrokset kynsien päissä. Yritin lohduttaa itseäni, että ainakin se kestää kun erikoispäällylakka kuivateltiin uv-valolla mutta eihän se kestänyt vaan alkoi jo illalla lohkeilla irti. Hääjuhlassa esittelin sormusta sormet alaspäin taivutettuina, ettei kukaan vaan katsoisi mun kynsiä. Sori avautuminen, vieläkin vaan harmittaa että maksoin 25 € siitä lystistä.

Tuolta Häiden jälkeen -osastolta löytyy keskustelu "Paljonko viinaksia oikeasti meni?". Toivottavasti sieltä löytyy vinkkejä.

Meillä oli 107 aikuista vierasta (+ hääpari) ja kymmenkunta lasta. Suurin osa (varmaan 80%) vieraista yöpyi juhlapaikkakunnalla hotellissa eikä siis ollut autolla liikkeellä. Moni vanhemmista oli toiveestamme (ja omasta halustaan) jättänyt pikkulapset hoitoon ja pidimme ihan aikuisten juhlat. Viiniä, siideriä, olutta ja lonkeroa oli tarjolla illan mittaan niin paljon kuin vieraat halusivat. Boolia ei ollut, ja väkeviä vieraat saivat ostaa baarista. Juomien kanssa kävi kuten arvelinkin, eli oli osa joka ei juonut ollenkaan, osa nautti pari lasia viiniä ruoan kanssa ja osa biletti sitten vauhdikkaasti. Övereitä ei kukaan vetänyt vaan loput bilettäjät (n. 30-40 vierasta) olivat aika pirteinä 01.30 kun valomerkki tuli. Juomien menekki oli seuraavasti: - kuoharia 16 pulloa (30 lasia alkoholitonta) - punaviiniä 50 pulloa - valkoviiniä 24 pulloa - kahvin kanssa konjakkia 50 annosta ja likööriä 23 annosta - siideriä 83 pulloa - lonkeroa 89 pulloa - olutta 83 pulloa (0,33 pulloja kaikki)

Kampaukseni tehtiin Carita's -kampaamossa ja meikki Belliciassa. Mulle tehtiin jo torstaina täydet tällingit, koska otimme potrettikuvat silloin, ja lauantaina tietysti homma uusiksi. Kampaajani oli Mervi, hän työskentelee myös Kunnonpaikassa. Merville isot kiitokset, kampaus oli tosi upea molempina päivinä. Parin esimerkkikuvan pohjalta tehtiin mulle sopiva setti ja floristi (Tuula Sinisilmässä) ideoi kaasoni kanssa ihanasti luonnonkukkia kampaukseeni (herttalyhtyä ja arabicumin irtokukkia). Bellician nainen (olikohan hän Riitta) on varmasti hyvä kosmetologi, mutta mielestäni ei mikään meikkitaiteilija. Torstaina ns. koemeikissä annoin vapaat kädet tehdä näyttävä juhlameikki, enkä ollut lopputulokseen oikein tyytyväinen. Couperosan värittämiä poskiani ja tummia silmänalusia ei peitetty erikseen peitevoiteella, kulmat laitettiin jauhevärillä ja lopputulos oli tosi paksu ja itselleni luonnoton. Silmän alaluomen rajaukset (teki pensselillä ja tummalla luomivärillä) olivat mielestäni myös aika tökeröt, liian paksut eivätkä ihan kiinni alaripsissä. Torstaille valitsemani vedenkestävä ripsiväri oli vikatikki (oma moka), sillä tuli aika kökköiset ripset. Huuliin laitettiin huulikiiltoa, vaikka erikseen pyysin että laitettaisiin mattaa punaa kun olen menossa nimenomaan kuvattavaksi ja kiilto ei oikein toimi kuvissa. Kulmia pyysin ohentamaan jo paikan päällä, mutta poistuin kyllä kuvauksiin aika pettyneenä. Onneksi olin epäluuloinen ja olin ottanut omat meikit mukaan. Marssin Sokokselle ostamaan meikinpoistoainetta, vanupuikkoja ja huulipunan, korjasin meikin sopivaksi studiolla ennen kuvauksia. Onneksi voimakas meikki toimii ihan hyvin kuvissa, mutta hääpäiväksi en sitä halunnut. Lauantaina sanoin sitten selvemmin mitä haluan, eli peiteväriä laitettiin poskiin ja silmien alle, kulmat tehtiin kevyemmin kynällä, alaluomien rajaus jäi pois ja luomiväriä leviteltiin korkeammalle kuin torstaina. Ripsiväri oli tavallista eikä vedenkestävää, torstai oli ikävä muistutus siitä miksen itse koskaan käytä vedenkestävää ripsaria. Huulipunan sanoin jo ostaneeni ja laitoin sen itse jälkikäteen kun unohdin ottaa paikan päälle mukaan. Lopputulos oli ihan tyydyttävä. Meikissä myös ollut ystäväni oli puolestaan oikein tyytyväinen omaan meikkiinsä. Varoitin häntä tosin etukäteen, että ei ehkä kannata antaa vapaita käsiä vaan kertoo tarkasti mitä haluaa. Halusin lauantaille myös ranskalaisen manikyyrin (omiin kynsiin), ja siihen oli erityisen pettynyt. Kynnet viilattiin ihan vinoon, vaikka hän varmisti haluamani mallin etukäteen. Valkoinen lakka oli tosi paksua mömmöä ja sitä hän levitteli niin hartaudella, että se ehti kökkööntyä ja yhtä kynttä piti laittaa kolme kertaa uusiksi. Lopputulos oli aika amatöörimäinen, voin sanoa tekeväni itse paljon paremmin mutta en halunnut ottaa sitä stressiä hääpäivän aamulle. Manikyyrissä käytettiin uv-lakkaa, joka kovetettiin laitteessa mutta ei se silti kestänyt naarmuuntumatta. Esittelin sitten hääjuhlassa sormustani aina sormet alaspäin taitettuna, eikä lähikuvaa käsistä otettu... Eli loppujen lopuksi homma meni meikinkin suhteen ok mutta manikyyri oli aika syvältä. Olin odottanut ammattilaisen saavan paljon parempaa jälkeä aikaan. Itse meikaten olen ollut turhautunut meikkivoiteen sävyjen etsimiseen ja rasvoittuvaan t-alueeseen ja odotin näihin ongelmiin ammattilaisen apua. Belliciassa käytetty meikkivoide oli ihan hyvää, ja sävy oli onneksi onnistunut. Luomivärit oli kivan värisiä (näistä keskusteltiin ennen laittoa) ja ne levitettiin hyvin. Osin tyytymättömyyteeni voi tietysti vaikuttaa sekin, että meikki oli aika erilainen kuin mitä teen itse itselleni eli näytti vaan oudolta. En nyt halua haukkua Bellician meikkausta ihan ilman itsekritiikkiäkin, oli oma mokani etten alusta alkaen sanonut selkeästi mitä haluan vaan odotin jonkinlaista ihmettä naistenlehtien muuttumisleikkien tapaan. Muistutan myös, että ystäväni oli tyytyväinen omaan meikkiinsä, eli tämä on nyt vain mun subjektiivinen avautumiseni. Toivottavasti tästä sepustuksesta on apua meikkiä miettiville morsiamille.

Täältä tulee kehuja Peräniemen Kasinolle. MaryJo:lle ja muille asiaa miettineille tiedoksi, että niemen lenkkipolku on ihan yleisessä käytössä. Vieraat puolestaan eivät saa poistua juomien kanssa terassialueen ulkopuolelle. Meidän juhlien aikaan en kyllä huomannut ainuttakaan pällistelijää, edes sinä aikana kun olimme rakennuksen "takana" (eli niemen kärkeen päin olevalla) nurmikolla ottamassa ryhmäkuvia. Kuvaaja kiipesi ekan kerroksen katolle ottamaan kuvia koko juhlaväestä, lopputulosta en ole vielä nähnyt. Ruoka oli mielettömän hyvää, kaikki toiveemme toteutettiin ja eri hintaisia menuita ehdoteltiin toiveidemme mukaisesti. Kokki on erittäin ammattitaitoinen, eivät kuulemma käytä mitään puolivalmisteita vaan ruoat tehdään itse paikan päällä. Toki paikka on kalliimpi kuin ulkopuolinen pitopalvelu, kesäravintolan hinnat ruoissa ja ravintolahinnat juomissa. Kasinon henkilökunta tosin sitten huolehti kaikesta, kattauksista siivoamiseen eli on aika huoleton paikka järjestää juhlia. Henkilökunnan kanssa järjestelyt toimivat hyvin, vaikka kävimme paikalla vain kerran ennen häitä suunnittelemassa. Muuten yhteydenpito onnistui mainiosti meilitse ja puhelimitse. Hääpäivänä pääsimme aloittamaan ruokailua n. puoli tuntia ennen sovittua aikataulua, tässäkin keittiö pystyi joustamaan ja sai vauhdilla alkupalat tarjolle. Salipäällikkö totesikin juhlien jälkeen jutellessamme, että kyllä heillä on yleensä kaikki juhlat onnistuneet erinomaisesti. Yhden kerran oli meinannut tulla ongelmia, ja sekin johtui vieraiden takakonttiin jemmaamasta rähinäviinasta.

Laitetaanpas kuvat tännekin, viimein sain tämän kaunottaren kotiin. Parin päivän päästä se on pysyvästi sormessa. Kihlassa on 5 x 0,06 ct briljanttihiontaiset kivet W/SI ja runko on 14k. Se maksoi viime kesänä Timanttisten alessa n. 380 euroa, koska oli -50% alessa. Vihki on 18k, vaaleammalla seoksella jotta sopii kihlaan. Sivukivet on 6 x 0,06 ct W/VS, briljantti-hionta ja princess-hiontainen keskikivi 0,18 ct TW/VS. Hintaa tuli 2240,- ja tekijänä oli kultaseppä Pekka Kulmala.

Me etsittiin vihkisormukselle tekijää viime keväänä häämessuilta. Ainoa, joka erottui aktiivisena massasta, oli Pekka Kulmala. Nyt kun vihki on kotona, voin suositella häntä oikein lämpimästi. Ystävällinen ja miellyttävä mies, joka kuuntelee asiakasta ja tekee ammattitaidolla.

Kirjoittelenpa vinkiksi tännekin, jos jotakuta kiinnostaa hunnun tuunaus strasseilla. Tilasin Stella Speiolta värittömiä hot fix -strasseja, kolmea eri kokoa. Hunnun olin ostanut käytettynä, se on ihan vaan pitkä kapeahko perushuntu kapealla saumalla. Hot fix -strasseissa on takapuolella liimapinta, joka sulaa lämmössä. Mä käytin n. villasilityslämpötilaa raudassa (yhden ja kahden pisteen välissä). Hunnun ja silityslaudan välissä oli leivinpaperia, samoin raudan ja hunnun suojaamassa rautaa liimalta. Hyvin kiinnittyi tylliin, paksumpaan kankaaseen jos noita strasseja haluaa kiinnittää, niin kiinnitysliima ja tavalliset strassit lienee parempi vaihtoehto. Tällainen siitä sitten tuli. Reunoja kiertää sisäänpäin oheneva reunus, strassit yltävän n. korvan korkeudelle. Helmassa reunus on paksumpi ja alhaalta ylös nousee kapeita strassivanoja, keskellä pisin ja siitä sivuilla lyhentyen. Olen kyllä tosi tyytyväinen tulokseen.

Mä tilasin täältä 50 kpl (vieraita tulee n. kolminkertainen määrä) dvd-levyjä ilman kansia sekä kuplapusseja. Dvd-levyille saadaan niitä videonpätkiäkin, mitä moni varmaan ottaa kameroillaan. Kuoreen laitetaan mukaan osoitetarra sekä postimerkki, mutta ei liimata näitä valmiiksi jottei käyttämättä jääneet kuoret ole sitten "pilalla" ja postimerkit tuhlattu. Kasan viereen laitetaan valokuvakehyksiin ohje. Tarkoitus olisi ilmaista, että ammattikuvaajan kuvien lisäksi kaipaamme tunnelmakuvia pöydistä ja pienemmistä sattumuksista.

On nähnyt jo kun olen pukua kotona sovittanut. Tulee näkemään mut häätällingeissä jo kaksi päivää ennen häitä kun koekampaus ja -meikkipäivänä otetaan potrettikuvat. En silti usko, että se vähentää kirkossa tuntemaamme latausta pätkääkään.

Niissä muutamissa häissä, joissa olen ollut vieraana, isät ovat saattaneet morsiamet. Samoin tulee olemaan omissa häissäni, luulenpa, että isäkin on aika otettu kun saa olla mukana. Isin tyttö minäkin... Jossain toisessa ketjussa oli vääntöä näistä luovuttaa/saattaa sanamuodoista. Musta on kiva ajatella, että isä on mukana vihkimisessä saattamassa tytärtään, ei suinkaan luovuttamassa tätä kuin jotain omaisuutta seuraavalle omistajalle.

Meille kultaseppä kertoi heti (ennen kuin ehdin ottaa asiaa puheeksi), että teetettävä vihki tullaan tekemään saman väriseksi kuin kihla. Kihlani on 14k ja vihki tulee olemaan 18k vaaleammasta seoksesta. Eli jos ei seppä itse ota asiaa puheeksi niin kannattaa sanoa, asiakashan sen määrää millaisen ja minkä sävyisen sormuksen seppä tekee.

Me ollaan menossa häihin Suomenlinnaan, jonne hääpari on järjestänyt oman lauttakyydin vieraille 10 euron hintaan. Maksettiin se mukisematta (kaksi aikuista), vaikka pääseehän Suomenlinnaan tavallisellakin lautalla parin euron hintaan. Mun mielestä voi siis hyvin pyytää, eihän nyt kukaan oleta, että se teillekään ilmaista olisi. Jos pyytäminen tuntuu epämiellyttävältä, niin kolehti on toinen tapa. Tosin mä olisi pulassa, koska en kanna juuri koskaan käteistä mukanani vaan asioin pankkikortilla... Kuljetus helpottaa kovasti autottomien tuloa, ja autoilijoiden ei tarvitse varata kuskia jos eivät halua. Osa tulee tietysti omalla autolla omista syistään ja se suotakoon heille.

Mä voin tänne alustavasti mainostaa, että tilaan meille kukat Sinisilmästä. Puhelimessa omistaja(?) Tuula oli tosi kivan ja asianuntevan oloinen, ei ruvennut juttelemaan kun liikkeeseen tuli asiakkaita vaan soitti takaisin myöhemmin. Hän kuunteli mun toiveet (sen mitä nyt puhelimessa voi selittää), tuntui tajuavan mitä haen ja teki hyviä ehdotuksia. Menen paikan päälle juttelemaan, kunhan saan sovittua seuraavan Kuopion reissun aikataulut. Kukat pitää kuulemma tilata 2-3 viikkoa ennen juhlia. Hinnoista ei ollut vielä puhetta, mutta juhlimme Peräniemen Kasinolla ja he ovat kuulemma tehneet Sinisilmän kanssa paljon yhteistyötä ja jotain alennustakin saattaisi olla tiedossa. Tilataan siis koko setti; kimppu morsiamelle ja morsiusneidolle, hiuskukka, vieheet ja kukka-asetelmat juhlapaikalle. Palailen myöhemmin päivittämään hintatietoja.

Tein itse, kutsuja lähetettiin 76 kpl ja materiaalit riitti 80 kutsuun (parit harjoituskappaleet tuli tehtyä). Rahaa meni 65 euroa + postimerkit erikseen. Kutsujen hintaan sisältyy kuoret, kartonkipohjat, luonnonvaaleaa paperia, huurrepaperia ja ohutta nauhaa. Tulostimesta meni tietysti jonkun verran mustetta, sitä on nyt vähän paha lähteä hinnoittelemaan kun kasetteja ei tarvinnut vaihtaa.

Mä tykkään keltakullasta, se sopii mun ihonväriin ja miellyttää silmää muutenkin. Kihla on 14k ja vihki tulee 18k vaaleasta, samansävyisestä seoksesta. Kihla on ihan perusrivisormus pyöreillä timanteilla, vihkiin tulee samanlainen rivi ja keskelle neliöhiontainen timantti valkokultareunuksella. Kyllähän ne timantit tosiaan näyttää hienommilta valkokullassa, mutta ei ollenkaan huonoilta keltakullassakaan. Tykkään valkokullasta tehosteena, mutta musta se on vaan jotenkin kylmä ja kliininen pelkästään. Ja siitä tulee aika röhnäisen näköistä heti, jos ei käy säännöllisesti rodinoimassa.

Me ajateltiin laittaa ihan oma "kuvausta" -otsikko ohjelmalappuseen. Kuvaus voisi olla pääruoan jälkeen, mielellään ulkona ja sen aikana hlökunta ehtii kattaa kahvit. Kuvaajalle on tarkoitus antaa lista niistä kuvista mitä halutaan (tyyliin morsiamen vanhempien kanssa, sisarusten kanssa, tietyillä kaveriporukoilla jne). Kuvauksen jälkeen voisi olla appiukon puhe (+ mahdolliset muut puheet) ja sen jälkeen kahvit, kakku ja tanssia. Meille ei tule muuta varsinaista hääohjelmaa/-leikkejä kuin pari puhetta, ja mahdolliset vieraiden yllätysesitykset.