ipana

Andreasenilta mekin kävimme muutama viikko sitten tilaamassa vihkisormuksen, koska on ennestään hyviä kokemuksia paikasta. Teetettiin miehen kihlasormus siellä, ja saatiin todella hyvää ja nopeaa palvelua, ja hinta-laatu-suhde oli lähes hävyttömän hyvä muihin verrattuna. Kävin aiemmin talvella keskustelemassa nuoremman kanssa, ja hän sanoi, että tekevät tietokonekuvan aina, mutta nyt vanhemman kanssa asioidessa tästä ei puhuttu enää mitään. Enkä kyllä itsekään muistanut kysyä, että onko mahdollista saada nähdä sellaista. Reijo tuntui jotenkin hajamieliseltä ja nyt alkoi pikkiriikkisen epäilyttää, tuleeko eräs yksityiskohta haluamallani tavalla. Pitänee soittaa ja kysäistä, etten vallan menetä yöuniani.. Kivien laadustakaan ei ollut puhetta, mikä on kyllä hieman outoa. Selvinnee samalla puhelulla tuokin. Ja pakko minunkin sanoa, että jos siellä teetätte korujanne, niin kannattaa sitä rouvaa jaksaa hetken aikaa. Yleensä paikalla on kuitenkin myös jompi kumpi sepistä, ja tulevat kyllä yleensä ylös asiakkaan luokse ja ottavat ohjat käsiinsä, kunhan kerkiävät

^^ Juu ei mekään aiota pilata autoa koristeluilla, eikä sen omistaja siihen varmaan edes suostuisi. Musta tollaset vanhat hienot autot on just parhaimmillaan ja juhlavimmillaan sellaisina kuin ne on, mielellään juuri vahattuina ja pestyinä toki

Riippuen siitä, kuinka istuva mun puku lopulta on lanteiden kohdalta, laitan joko sukkanauhaliivin ja sukat tai sitten stay-upit. Jos puku on todella tiukka, en välttämättä halua lanteille mitään ylimääräistä, vaikka toisaalta eihän se liivi nyt mikään paksu kyllä ole. Jokatapauksessa haaveilen verkkosukista, tai verkkostay-upeista . Tiedän, että sellaisia on ihan ihonvärisiäkin ja hillityllä, pienellä verkolla. Jos ei muualta löydy niin seksikaupoista sitten, tai netin sukkakaupoista. Musta tuollaiset voi olla tosi tyylikkäitä, mutta toisaalta siinä menee helposti tosi mauttomaksi. Pitää varoa, ettei lipsahda sille puolelle. Mä vaan tykkään siitä, miltä ne tuntuu jalassa ja varsinkin kengässä, eikä koivet olisi ihan kokonaan peitossa. Vähän ilmavampi vaihtoehto umpisukille, mutta vähän kauempaa katsottuna eroa ei silti huomaa. Toisaalta, mun jalkoja ei varmaan monikaan kovin läheltä sinä päivänä niiden helmojen alta nää.

Ei järjestetty. Mun ja miehen perheet tosin keskenään järjestivät yhteisen illallisen, ja mun mummolla käytiin muuten vaan kahvilla ja "juhlittiin" samalla. Meidän perheet tuntevat toisensa jo vuosien takaa, joten mitään sukujen toisiinsa tutustuttamis-tarvetta ei ollut. Jotain kaveribileitä suunniteltiin ihan vaan siksi, että pienemmistäkin syistä on mukavaa juhlia yhdessä, mutta ne sitten jotenkin unohtuivat. Hyvä näin, mitään juhla-juhlia ei todellakaan oltaisi haluttu. Häissä sitten juhlitaan

Me suunniteltiin tietovisaa meidän yhteisestä elämästä vähän eri tavalla toteutettuna. Häissä kun usein on valokuvia hääparista, mutta me ei oikein innostuta esittelemään mitään lapsuudenkuvia tms, eikä meillä ole otettu mitään virallisia vuosipäivä/kihlakuviakaan. Matkakuvia ja kuvia esim. festareilta on kuitenkin jonkun verran. Ajateltiin, että laitetaan esille vain sellaisia kuvia, joissa ollaan molemmat mukana, ja sitten niiden kuvien kautta arvuuteltaisiin jotain. Samalla vieraat näkisivät meidän matkakuvia, kun niistä aina ovat niin kiinnostuneita. Ei niitä vaan jotenkin tule koskaan kuitenkaan kenellekään näyteltyä... Eli kysymykset voisivat liittyä ihan vain matkaan (koska morsiuspari kävi täällä ja mikä paikka on kyseessä), mutta mieluummin sellaisia, että niihin liittyisi jokin tarina (mitä morsiusparille tapahtui kuvan ottohetken jälkeen). Ja tietenkin muutama vastausvaihtoehto. Tämä on vielä kehittelyasteella, ja esim. totetutus on vielä ratkaisematta. Yksi ajatus oli laittaa yksi kuva yhteen pöytään vähän kuin pöytänumeroksi, mutta silloin vieraat joutuisivat kiertämään kaikki pöydät, eikä kaikki todellakaan pitäisi siitä. Toiset tykkäisivät, mutta toiset kokisivat sen kiusallisena, joten ehkä ei. Eräs idea oli, että laitetaan kuvia ja kysymyksiä esille vaikka vieraskirjapöydän viereen, jotta vieraat voisivat vastata silloin, kun haluavat. Tai sitten laitetaan pelkät kuvat esille, ja kysymyslappuihin kysymysten yhteyteen, että mihin kuvaan nämä liittyvät. Emt. Pitää katsoa, miten me tätä ideaa saadaan hauduteltua, ja mihin päädytään. Haluttaisiin kuitenkin kertoa vieraille sellaisia tarinoita meistä, mitä he eivät välttämättä vielä tiedä, ja mielellään näytettäisiin muutamia kuviakin samoihin tarinoihin liittyen. Jos nämä saisi yhdistettyä, niin hyvä, mutta ei väkisin jos ei tunnu toimivan.

Sukulaisen tutun auto, ja poikkeuksellisesti suostuu ajamaan hääparia tällä. Ollaan siis varsin erityisiä edit. Kuva ei näy, mutta tuolla se on: http://tinyurl.com/chg7ag

Mitenkäs hostellit? Esimerkiksi olympiastadionilla on hostelli (nimeltään Stadion Hostel), joka maksaa yöltä n. 20e/hlö. Ainakin 12 hlön dormeja löytyy, eli jos teitä olisi sen verran ja jos olisitte ajoissa liikkeellä niin sellaiseen ainakin pääsisi suhteellisen halvalla. Tosin hostelliympäristö nyt on aina hostelliympäristö, mutta jos lähinnä pelkkää nukkupaikkaa haette.. Onhan siellä huoneissa toki pöytiä ja tuoleja yms. ja ihan perusviihtyisää siellä kyllä on, suihkut ja vessatkin ovat ihan siistejä (käytävällä, mutta ihan huoneen vieressä). Lisäksi on tietenkin keittotilat ja ruokailuhuoneet ja oleskelutilaa yms. Paikassa on 24/7 respa, eli keskellä yötäkin voi mennä sisään jos vaikka baarista kotiutuu tms. Ihan vaan vinkkinä Toki jos teitä on paljon niin mökin vuokraaminen tulee kyllä varmaan jo halvemmaksi, mutta kannattaa tsekata hostellitkin.

Kaaho, tee niinkuin mulle tehtiin. Älä kerro mistään mitään sille henkilölle, silloin et ainakaan saa palautetta Tosin sä olet varmasti niin fiksu, että et tekisi noin. Myös mulle ilmoitettiin nimittäin juuri, että tervetuloa polttareihin kahden viikon kuluttua, summa on tämä. Kiva juttu. Tiedän, että morsian haluaa minut paikalle, mutta kaasonsa kanssa ei olla ihan.. eh.. sydänystäviä . Minä tulen mielestäni ihan tarpeeksi hyvin toimeen tyypin kanssa, mutta ilmeisesti hän ei pidä minusta. Ja tämä kaaso todellakin tietää, että minä en ole mikään rajatapaus (kutsuako vaiko ei kutsua), vaan yksi morsiamen parhaista ystävistä, mutta eri piireistä kuin kaaso. Olen useita kertoja kertonut halukkuudestani osallistua polttarisuunnitteluun, ja sitten, kun tajusin, että ei tule onnistumaan, niin ehdotin, että haluaisin mielelläni tehdä edes jotain polttareiden eteen. Vaan eipä kerrottu edes ajankohtaa kuin vasta viimetipassa, siten, että hieman vaikea enää saada aikatauluja joustamaan. Niin ja minun apuni ei kelpaa. Minä tunnen morsiamen eri kautta kuin nämä muut polttareihin osallistujat, ja olen tuntenut hänet vuosikymmenen pidempään. Ei merkkaa mitään, sillä minähän en voi tietää, mitä hän haluaa polttareissaan tehdä. En olisi vastarannan kiiski, olisin vain halunnut olla mukana suunnittelemassa rakkaan ystävän ikimuistoista päivää. Olenhan tuntenut hänet pahimmasta teiniajasta asti, ja nämä muut vasta muutaman vuoden, joten tiedän morsiamesta sellaisia asioita, mitä muut eivät. Ei minulle tietenkään kerrota, mitä polttareissa tehdään, vaikka olen kysynyt kaasolta suoraan. Vastaus on vaan, että homma hoidossa, kaikki on valmista. Kiva juttu, mutta minä tulen useamman sadan kilometrin takaa tätä päivää varten, ja jos yhtäkkiä pitäisi olla jossain tietyssä varustuksessa, niin enhän minä ole varautunut. Saunakamat aion raahata varmuuden vuoksi mukaan, koska oletan, että morsiussauna varmaankin on. Jotain liikunnallista on luvassa morsiamelle, mutta mahtaakohan muukin porukka osallistua siihen...? Kysyin, ja vastaus oli, että no onhan se mahdollista. Just. Eli osallistuuko vai eikö? Ei niin yhtäkään suoraa vastausta! Kaikkea pitää kysyä monta kertaa. Ehkä vaikutan hankalalta, mutta haluaisin esim. tietää, että mitä minun pitäisi ottaa mukaan, ja miten varautua. Kuitenkaan enää polttaripäivänä ei ehdi täydentää varustusta, ja onhan se noloa, jos kaikki ovat tuoneet esim. jotain ruokaa, ja mulla ei ole mitään. ELI. Jos haluatte, että koko porukka viihtyy, niin olisi ihan suotavaa kertoa kaikille, mitä aiotaan tehdä, jotta osallistujat tietävät varautua. Mielellään voisi myös kertoa kaikille osallistujille heti, kun päivä on selvillä, vaikka ei vielä tietäisikään mitään sen tarkempaa. Kaasojen kannattaa muistaa, että vaikka ei itse pitäisi jostakusta henkilöstä, niin jos morsian haluaa hänet mukaan, olisi suotavaa olla tekemättä osallistumisesta ko. henkilölle mahdollisimman hankalaa. Kannattaa myös pitää mielessä, että polttarit eivät ole vain kaason ja morsiamen yhteisille ystäville järjestettävä tapahtuma, ja siellä voisi olla muitakin aktiviteettejä, kuin kaason ja morsiamen sisäpiirijuttuja. Morsiamella kun on muitakin ystäviä, kuin kaasonsa. Sellaisiakin, joita kaaso ei itse tunne niin hyvin. Se ei tee ystävistä kuitenkaan vähempiarvoisia ystäviä, ei edes polttareiden kannalta. Morsian saattaa haluta kerrankin kaikki ystävänsä samaan aikaan koolle, vaikka yleensä tapaisikin heitä erikseen.

_o/ Mun äitini meni naimisiin 80-luvun alussa, ja yhä edelleen säännöllisesti nillittää siitä, että olisi todellakin halunnut pitää oman nimensä. Se onkin kyllä paljon kauniimpi, ja enemmän mun äitiä kuin isäni nimi. Äiti ei myöskään haluaisi tavallaan kuulua samaan porukkaan isän suvun kanssa, tai tulla millään tavalla yhdistetyksi heihin, joten siksikin sama sukunimi kuulemma ajoittain yhä ahdistaa. Olisi kuulemma lapsetkin mieluummin ottanut omalle nimelleen. Vaan ei ollut mahdollista silloin, joten hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Nykyään olisi toki mahdollista vaihtaa, mutta kuulemma mennyttä mikä mennyttä. Jos mulla olisi äidin tyttönimi, niin itseasiassa meidänkin sukunimiasia olisi paljon vaikeampi. Voisihan sen nytkin ottaa yhteiseksi nimeksi, mutta jotenkin tuntuisi teeskentelyltä. Ei se ole koskaan ollut mun nimeni, enkä jotenkin osaa tässä tilanteessa kuvitella itseäni sillä nimellä.

Valokuvaaja; sen pitää olla hyvä ja ymmärtää, mitä me halutaan. Pappi; se ei kuulemma saa olla liian vanha, eikä liian pappimainen , ja jos se teitittelee meitä, niin vaihdetaan toiseen . Haluaa kuulemma sellaisen, jonka puhe on jollain tavalla meitä. Mielellään pappi saisi olla nuori nainen. Mun puku; toivoi mulle kaunista ja mun näköistä pukua, ja olisi mielellään tullut jopa mukaan valitsemaan sitä. Itseasiassa käytiinkin yhdessä kerran sovittelemassa muutamaa pukua. No, lopulta kävikin niin, että tilasin ihan itsekseni viiden minuutin miettimisellä puvun pelkän kuvan perusteella. Ruoka; Ei liikaa eri lajeja, mutta ruuan pitää olla hyvää ja sitä pitää riittää kaikille. Tämä ruokalajien määrä taitaa aiheuttaa meille vielä muutaman väännön, koska musta olisi tyhmää jättää ottamatta kaikkia salaatteja tms, koska pitopalvelu laskuttaa jokatapauksessa saman hinnan. Hääyö ja häämatka; Varasi meille sviitin oma-alotteisesti, koska oli hyvin tarkka siitä, missä haluaa hääyönsä viettää. Häämatkakohde oli mulle melko sama, koska haluaisin suunnilleen joka paikkaan, joten senkin mies käytännössä päätti. Omat hiuksensa; miettii usein ääneen, että miten hänen hiuksensa sitten hääpäivänä pitäisi olla, ja kampailee hiuksiaan joka suuntaan . Miehellä on tällä hetkellä sellainen lyhyt, mutta aika pitkä tukka, jota pystyy laittamaan monella tavalla. Vuorotellen kokeilee sleekisti taakse kammattua mallia, sivujakausta, keskijakausta ja sellaista Daniel Westling-mallia . Mies sanoi pelkäävänsä sitä, että näyttää mun vieressä surkealta, kun mä olen parhaimmillani ja kauneimmillani . Toisaalta taas esim. musiikkipuoli on melko sama, kunhan ei ole mitään humppa-humppaa koko iltaa, eikä suomirokkia. Autollakaan ei ole mitään väliä.

^ Hyvä huomio, malssi! Tuo tieto taisikin olla viimeinen varmistus sille, että mun kaasolle ei tule rannekukkaa. Mitään pikkukukkakimppuja en osaa hänellä myöskään kuvitella, mutta jotenkin tahdon hänet kukittaa. Jos bestman ja morsiamen isä saavat kantaa viehettä, niin kyllä äidit ja kaasokin jonkun kukan ovat ansainneet. Tasa-arvoa! Naisille sopii mun mielestä vieheet siinä missä miehillekin, toki ehkä hieman kevyempänä tai muuten sirompana, jotta istuvat pukuun kauniimmin. Kaasolle ajattelin kuitenkin jotain kukkaa hiuskoristeeksi, koska hän on sellainen ihana luonnonlapsi, että kukat hiuksissa sopisi hyvin tyyliin.

^^ Loistava idea! Jos meidän häissä jotain ryöstettäisiin, se olisi joko minä tai me molemmat, ei mikään anoppi tai kultakala ainakaan missään nimessä, hrrr. Mä kärsin usein vakava-asteisesta myötähäpeästä kaikkien ryöstöjen aikana, joten en todellakaan halua olla paikalla, kun mitään takaisinsaanti-tehtäviä aletaan suorittaa. Koskee omia ja muiden juhlia. Jos muut siitä nauttivat, niin ok, mutta itse en halua olla läsnä tilanteessa. Multa ryöstettäisiin samalla nimittäin melko suurella varmuudella oma juhlatunnelma.

Tilavuokra 120e perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Kynttilät, tarjoilijat, astiat ja aterimet, maljakot ja lautasliinat kuuluvat hintaan, pöytäliinat ja siivous eivät. Ruoka on tuohon päälle 34e/hlö, alkoholit viemme itse.

Meidät vihitään paikkakunnan ns. pääkirkossa, joka on hyvin suosittu vihkikirkko. Varattiin se heti, kun oltiin päivä päätetty, jotta saatiin juuri se päivä ja hyvä kellonaika vihkimiselle. Eikä edes oltu ensimmäisiä, jotka sille päivälle teki varauksen, ja oltiin sentään yli puolitoista vuotta etukäteen liikkeellä Aika harvassa paikassa edes voi tehdä varauksia näin aikaisin, ja olin itsekin aika yllättynyt, että se oli meillä mahdollista. Soitin kirkkoherranvirastoon nimittäin ihan vain kysyäkseni, että koska voi alkaa tehdä varauksia, ja vastaus oli, että jo jonkun aikaa on voinut varata . Juhlapaikka varattiin vasta kuukausia myöhemmin. Oikeastaan alettiin edes ajattelemaan koko juhlapaikka-asiaa vasta kirkon varauksen jälkeen.

Ihana idea! Mulla on visio siitä, että kruunu sopisi kakun päälle loistavasti. Meillä on pienimuotoista vääntöä siitä, saanko laittaa kakun päälle äitini vanhan morsiuskruunun vai en. Vanhempien häissä tämä valkoinen, virkattu ja tärkätty pieni pitsikruunu kyllä oli äitini päässä eikä kakun päällä, mutta musta se sopisi loistavasti kakunkoristeeksikin. Sulhasen mielestä ajatus on järjetön. Mä uskon siihen, että kunhan näkee tuon luonnossa, niin heltyy. Saas nähdä miten käy.

Mies on nähnyt mun kummit pikaisesti perhejuhlien yhteydessä, mutta ei kyllä varmaan tunnistaisi heitä, vaikka tulisivat nimellä esittelemään itsensä. Mutta tottakai kutsutaan heidät silti. Samoin miehellä on muutama sellainen serkku, kenen kanssa en ole ollut missään tekemisissä, olen kyllä nähnyt pikaisesti, mutta en ole koskaan puhunut heille mitään. Kutsutaan silti. Sitten on vielä muutama mun kaveri, joiden kanssa mies ei ole ollut tekemisissä. Tietää heidät kyllä kasvoilta ja tuntee heitä tietysti mun puheiden perusteella, mutta ei ole itse koskaan puhunut heille tms. Olosuhteiden pakosta ja osittain ihan puhtaasti sattumien takia on käynyt niin, etteivät he ole koskaan olleet oikeastaan tekemisissä keskenään, mutta enhän mä nyt kavereita siksi jätä kutsumatta. Ainiin, serkun vielä mahassa oleva vauva nähdään molemmat varmaan ekaa kertaa vasta häissä

Mua kadutti hääpuku, jonka ostin, joten aion tilata toisen ensi viikolla. Ensimmäinen puku oli ensimmäinen, mikä tuntui edes jollain tavalla hyvältä, mutta tämä toinen taas oli heti just mun tuntuinen, enkä olisi halunnut riisua enää lainkaan sitä päältäni. Tilaan sen, koska en halua miettiä hääpäivänä tai harmitella jo etukäteen sitä, että mun puku ei ole täysin mieleinen. Juhlapaikka-asia meitä on kaduttanut jo kahdesti. Ensin varattiin ensimmäinen, joka tuntui jollain tavalla sopivalta, ja myöhemmin toinen, joka tuntui enemmän meidän jutulta. No, myöhemmin tämä toinen alkoi tuntua sittenkin vähän väärältä, ja tajuttiin, että itseasiassa se ensimmäinen paikka onkin loistava . Onneksi kukaan ei ollut ehtinyt varaamaan sitä siinä välillä. Nyt ollaan tyytyväisiä, mutta tiedän, että jos ei oltaisi varattu sitä toista välissä, olisin jossitellut sen ensimmäisen kanssa, enkä olisi tajunnut sen parhautta. Vaikeeta, mutta mä olen vaikea tällaisissa. Ehkä vähän kaduttaa myös se, että kerrottiin kavereille liian aikaisin (heti, eli 1,5 v ennen häitä), ja se, että ei olla vieläkään kerrottu mun suvulle (alle puoli vuotta häihin).. Hups.

Mulla on ollut juhlissa avoimien sandalettien kanssa sellaiset ihonväriset, ohuet sukkahousut, joissa ei ole sitä saumaa varpaissa. Joskus olen myös ihan vaan kääntänyt sukkahousun kärkeä jalassa niin, että se päätysauma jää tylysti jalan alle, jolloin varpaiden päällä näkyy vain sitä sileää sukkaa. Olen aika tarkka yleensä tällaisissa, mutta nuo eivät mielestäni näytä hölmöltä. Jotenkin sellainen sileä kangas siinä varpaiden päällä näyttää mun silmään siistimmältä kuin paljaat varpaat, varsinkin, jos sääri on kuitenkin verhottuna.

Meille tulee maalausteline ja siihen kehys. Kehykseen sitten alle kuitupaperia tms. ja siihen päälle paperille "pöydät", ja niihin kirjoitetaan nimet. Tämä siksi, että juhlapaikalla ei ole mitään sellaista luonnollista paikkaa seinään kiinnitettävälle istumajärjestykselle, ja tällä tavalla me saadaan pöytäkartta juuri sellaiseen kohtaan, että sen huomaa helposti, ja se on sellaisella paikalla, että sitä on helppo lukea (ettei synny hillitöntä tukkoa oviaukkoon tai muuta ei-toivottavaa). Teline ja kehys saadaan lainaan maalausta harrastavalta sukulaiselta. JOS meidän juhlapaikalla olisi vaikka tolppia tai pilareita eteisessä, saattaisin tehdä asian niin helpoksi, että tulostaisin siististi istumajärjestyksen paperille, ja kiinnittelisin niitä papereita sitten niihin tolppiin joka puolelle. Pyytäisin tarjoiluhenkilökuntaa tai vaikka kaasoa nyppimään laput sitten pois vähin äänin, kun ihmiset ovat paikkansa löytäneet. Loppujen lopuksi tärkeämpää mun mielestä on se, että homma toimii toivotulla tavalla, kuin se, että näyttää hyvältä. Vaikka mieluummin toki molemmat Ainiin, niitä kuvia. Ei mulla nyt tähän hätään ole kuin sanallisia selityksiä...

Uutta mulla on puku Vanhaa ehkä korvakorut Lainattua mahdollisesti juhlalaukku tai alushame Sinistä aika varmasti hääpuvun sisäsaumaan tai helman sisäpuolelle ommeltu sininen pitsikuvio/sinisellä langalla kirjailtu päivämäärä tjsp., tai sitten sinistäkin sisältävä kynsikoristetarra isovarpaan kynnessä

Kyläilin kaasollani hänen asuinpaikkakunnallaan ensimmäistä kertaa kihlauksen jälkeen, ja kerroin kihlauksesta ja häistä. Siinä juotiin illan mittaan viiniä ja syötiin herkkuja, puhuttiin häistä yms., ja ihan vain sanoin sopivan hetken tullen, että haluaisin kyllä että juuri hän olisi minun tukenani hääpäivänä ja haluaisin jakaa päiväni hänen kanssaan, että suostuisiko hän olemaan kaasoni. Ilman mitään kommervenkkejä tai kikkailuita, ei mitään runoja tai muita. Tai no, olihan siinä meillä sitä kuohuviiniä, lämmintä sellaista vieläpä Paras tyttöjenilta aikoihin!!

Aamulla menen klo 9 kampaukseen&meikkiin samaan paikkaan, n. kilometrin päähän kirkosta. En tiedä vielä kauanko tuolla menee, mutta jokatapauksessa pitäisi jäädä ainakin muutama tunti aikaa ennen vihkimistä, joka on klo 15. Tuossa välissä pitäisi sitten pukeutua ja käydä räpsimässä kuvia. Vaihtoehtoja on kolme: Pukeudun joko vanhempieni luona (n. 10 min. kampaajalta ja 5 min. kirkolta, miinuspuolia äidin viime hetken hermoilut, joilta mieluusti välttyisin...), kampaajalla (epäilen kyllä että siellä ei ole tilaa, mutta en ole vielä kysynyt) tai hotellilla (jos saadaan kirjauduttua hääyöksi varattuun huoneeseen jo puoliltapäivin, kuitenkin ennen vihkimistä jonkun pitäisi viedä sinne tavaroita, kaksi kärpästä samalla iskulla. Saisi olla omassa rauhassa). Saas nähdä. Eiköhän tämä kuitenkin järjesty.

^ Kyllä mä ainakin ymmärsin, ja mun kaverit tekee tota myös. En ole ottanut pahalla, koska en usko että ne tarkottaa mitään, mutta kyllä tollanen aina vähän ärsyttää. Vaikee selittää, mutta tulee sellanen olo, että ois tekemässä jotain ei-sallittua, ja leimautuu sitten sen perusteella jollain tavalla epätoivotuks henkilöks. Tavallaan valinnoillaan antautuu pilkan kohteeksi. Näistä kavereista noin puolet on sinkkuja ja puolet avoliitossa, mutta kukaan ei ole kihloissa, menossa naimisiin tai suunnittelemassa perheenlisäystä. Eihän ne sitä aina huomaa, että mun elämäntilanne on just samanlainen, kuin niillä, kenelle ne toisinaan naureskelee. Joskus kuitenkin oltiin kaikki samassa jamassa, kunnes elämä on johdattanut mut vähän erilaiseen tilanteeseen kuin muut.

Mä olin jo ihan luullut että päästään naimisiin ilman tällaisia kommentteja, mutta mitäpä vielä. Hyvin ovat vuoden verran läheiset tienneet naima-aikeista, eikä kukaan ole kommentoinut muuten kuin positiivisesti, kunnes viime vkloppuna miehen kaveri (ja ehkä pian myös mun entinen kaveri) avasi vihdoin sanaisen arkkunsa. Oltiin kaveripariskunnan luona, ja puhuttiin jotain yleistä naimisiinmenosta ja sivuttiin jonkun sivulauseen osassa meidän suunnitteluja, kun tämä kaveri (ikisinkku, toim. huom.) toteaa että sellainen se on "pelkkää paskaa" (suora lainaus). Kysyin, että se, että hössätään häistä etukäteen (mitä en mielestäni edes tee, en ainakaan niin että miehen kaverit siitä tietäisivät , otan aika rennosti nämä asiat) vai se, että ylipäätään mennään naimisiin, niin kuulemma kaikki on pelkkää paskaa. Ok, kivakiittimoi. Eihän tuo vielä pahasti sanottu ole, mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, että ennen kun sai tietää meidän naimisiinmenosta tuo kaveri suhtautui muhun normaalisti, ja nyt sitä tuntuu vaan ärsyttävän mun naamani koko ajan enemmän. Ja mä en mielestäni oo käyttäytynyt mitenkään erilailla sen seurassa kun ennenkään! Voisin arvata, että poika luulee että mä ahdistan miestä naimisiin tai vien sen vapauden tms., vaikka tosiasiassa mies se enemmän alunperin halusi naimisiin! Kerroinkin kaverille tuon paskakommentin jälkeen, että ihan vapaasta tahdosta tässä molemmat ollaan, niin ei kuulemma usko sitä. Ei vaan tunnu kovin kivalta, jos kaveri on sitä mieltä, että mä en ole tarpeeksi hyvä miehelleni ja arvostelee mua ääneenkin vielä. Mullahan oli siis viikonloppuna myös mm. rumat vaatteet ja tukka oudosti Harmi ettei me jaeta kaverin kanssa samaa tyylisilmää, ja onneks kaikki oli mun kanssa samaa mieltä siitä, että kaveri on väärässä, mutta eikö tuollainen ole jo vähän lapsellista?

Ollaan opiskelijoita, enkä omilta vierailtanikaan odota mitään hurjia summia, mutta en minä silti kehtaisi kahdelta ihmiseltä antaa vain kahtakymmentä euroa. Tuntuisi jotenkin siltä, että me ei arvostettaisi juhlia ollenkaan. Toisaalta meidän piireissä häitä ei ole vielä juhlittu niin monia, että tulisi viidet häät/kesä-tilannetta, jolloin tietysti rahanmeno tuntuisi suuremmalta, kuin nyt, kun häitä on ollut max kahdet vuodessa. Aika siis näyttää, muuttuuko suhtautuminen rahalahjan arvoon mun pääkopan sisällä. Tähän asti ollaan jokatapauksessa aina annettu tavaraa, jonka arvo on ollut 45-60e (eli 22,5-30e/hlö). Tuo 45euron lahja tuntui tavallaan nolon halvalta, mutta toisaalta lahja oli oikein sopiva parille ja on ollut kovassa käytössä, joten hyvä niin. Yleensäkin halvat tavaralahjat on enemmän ok mun mielestä kuin vähän rahaa, koska sitten on edes nähty vaivaa lahjan mietinnän eteen, eli tavallaan näkyy arvostus lahjansaajia kohtaan enemmän. Hassu juttu muuten, mutta ajattelen asian eri tavalla lahjanantajana ja lahjansaajana. Lahjanantajana joku summa tuntuu nolon pieneltä, mutta toisaalta taas lahjansaajan roolissa en kyllä loukkaantuisi asiasta tai pitäisi lahjan antaneita piheinä tms. Hmm.