Kai se on se ajatus mikä ratkaisee lahjassa ei sen rahallinen suuruus. Kerron oman tarinani meidän kihlajaislahjasta, jonka saimme miehen vanhemmilta. Meiltä kysyttiin, että mitä haluamme kihlajaislahjaksi. Keräämme Arabian Illusia-sarjan kahviastiastoa, joten toivomme kahvikuppia ja leipälautasta lahjaksi. No, saimme KUUSI kappaletta kahvikuppeja ja leipälautasia...kakkos laatua. Voi olla, että kuulostan pikkumaiselta, mutta meille olisi riittänyt yksi kahvikuppi lautasineen, jos se olisi ollut ykkös laatua. Tässä kahvikuppi asiassa voin olla vähän herkkä, mutta tämä on ainoa asia minkä haluan olla aitoa hopealusikoiden kanssa. Totta kai me kiitimme lahjasta, mutta samalla mietin, että vien ne takaisin tehtaanmyymällään ja vaihdan aitoon. Tätä meidän ei tarvinnut tehdä, kun seuraavana päivänä soi ovikello ja mieheni vanhemmat olivat uusien kahvikuppien kanssa ovella. He vain tuumasivat, että olivat illalla paremmin miettineet lahjan tarkoitusta ja todenneet, että se ei ekalla kerralla mennyt oikein nappiin. Minusta tuon kuuden aidon kahvikupin saaminen kihlajailahjaksi oli todella suuri lahja, koska se yksi aito olisi riittänyt. Itse yritän olla antamatta rahaa lahjaksi, jos sitä ei erityisesti toivota, koska raha on minusta persoonaton lahja. Minusta lahjan rahallisella arvolla ei ole merkitystä, koska lahja pitäisi kertoa niin sen antajasta kuin sen saajastakin.