alma-kaarina

Tunnen parikin tyyppiä, jotka ovat ottaneet vaimon sukunimen, mutta molemmissa tapauksissa vaimolla on ollut "hienompi" sukunimi Hienoista naureskelua se oli kuulemma herättänyt alkuun kaveripiirissä ("tossun alla" jne.)

Itse otin vanhaan malliin miehen nimen, en nähnyt siinä mitään identiteettikriisiä.

me varattiin myös studio foxysta miljöökuvaus, kuvat ottaa tiina. oon saanut kuulla paljon kehuja hänestä, toivottavasti tulee mieluisat kuvat!

Tiina on ihana!!! ihan varmasti tulee hyvät kuvat, hänellä on hyvä apinasuodatin kamerassaan (toimi ainakin meillä)

Meillä oli Foxysta Tiina ja täysi kymppi sinne! Hääpäikystä (viimeisen sivun alussa,jos se enää pystyssä on) näkee kiitoskortin, jos jotakuta kiinnostaa nähdä esimerkkiä tuotannosta.

Ja Foxyn kaksi kuvaajaa palkittiin hääkuvista juuri äskettäin!

Meillä leikattiin perunakukko (perunaa ja lihaa ruiskuoressa) kakun sijaan.

Hääpäivää "juhlittiin" sinä päivänä, kun oltiin käyty maistraatissa (eipä arki-iltana keskellä työviikkoa paljoa juhlita) Se on päivä, joka on meille tärkeämpi. Ihmiset tosin onnitteli molempina päivinä!

Jos ei sitä klassista Kelan-onnittelukorttia oteta huomioon, sain viikkoa häitten jälkeen synttärikortin siskolta ja hänen lapsiltaan (jossa surkuteltiin, miten on omituista laittaa postia uudella nimellä)

Meidät on vihitty Kuopion maistraatissa. Henkilökunnasta ei ole kuin hyvää sanottavaa, ja vihkijämme oli oikein mukava enkä muistanut näin ollen edes kovasti jännittää! Pääsimme vihittäviksi jopa aiottua aikaisemmin, koska olimme paikalla reilusti hyvissä ajoin ja edellinen vihkiaika sekä vihkijä olivat vapaat!

Vihkihuone on todellakin pieni, meillä oli paikalla itsemme ja vihkijän lisäksi neljä aikuista ja kaksi lasta, eikä kovin montaa enempää olisi mahtunut, etenkään, jos on ajatellut vähän pidempää kaavaa kuin sitä kahden minuutin perus-settiä Mutta huone itsessään on kaunis, ei ole mitään moitteita!

Itse pukeuduin vasta juhlapaikalla, huntu tosin laitettiin paikalleen jo kampausta tehdessä. Meillä ei kirkkoa ollut ennen juhlaa, mikä helpotti suunnattomasti, sai rauhassa matkustaa verkkareissa ja flanellipaidassa (huntu päässä)

Pakko myöntää, että vessassa käyminen oli viimeinen asia, mitä hääpäivänä tuli miettineeksi.. aamun jälkeen ei ennättänyt/muistanut käydä ennen kuin jatkoilta palattuaan takaisin hotellihuoneeseen (16 tuntia)

Varmaan on sanomattakin selvää, etten hirveesti siideriä juonut

Käykääpäs katsomassa syväniemen hermannitalo, aivan ihana paikka!

Hei! Onko kellään tarkemmin tieoa Hermannitalosta. Siis ulkoa päinhän se näyttää upealta mutta entäpä sisältä? Kuulimme että siellä olevat tuolit ja pöydät eivät olisi kovin hyvässä kunnossa? Onko kenelläkään tarkempaa tietoa?

Jos joku on viettänyt siellä häitään tai muita juhlia olisi mukava kuulla kokemuksia ja vinkkejä mitä kannattaa huomioida jos siellä viettää hääjuhlaa.

Sisältä tilat on aivan ihanat ja toimivat (vieraan näkökulma) Pöydistähän nyt ei tarvi välittää, liinat peittää pikku puutteet, mut ne tuolit kyllä on sitä 70-luvun oranssia ja vihreetä muovikamaa metallisilla jaloilla, mut eipä meidän juhlimista haitannut Vieraita oli semmonen 100 (ihan tarkka luku ei tiedossa)

Vinkkeinä sen verran, että talon takana olevalle parkkikselle vois järjestää valaistusta tai ainakin sinne vievälle polulle, etenkin jos häät on sellaiseen aikaan, kun illalla pimenee oikeesti (elokuu...)

Myös pari ulkokatosta tupakoijille ja muuten vaan vilvoittelijoille siltä varalta jos sataa, pihalla ei juuri sadesuojaa ole.. eikä valaistusta, mut parit järkänkynttilät tms. vois toimia

Toivottavasti auttoi

Mekään ei siis saatu mitään todistusta maistraatista. Eikä meidänkään tarvinnut mitään allekirjoitella, koska oltiin toimitettu lomake sinne ennakkoon, jossa jo oli meidän puumerkit. Todistajilta otettiin nimet paperiin ja kahden minuutin päästä oltiinkin naimisissa. Kertoivat nimenmuutoksen kestävän muutaman päivän, jonka jälkeen voi ruveta ajokortteja ja passia anomaan. Kela-kortti tuli automaattisesti, se uusiutuu heti, kun nimenmuutos kirjautuu väestörekkariin ja reiska viikko postitukseen, eli parissa viikossa tulee. Yleensähän häät on viikonloppuna, joka vähän pidentää käsittelyaikoja.

meidän piti pyytää vihkitodistus, mut ei muistettu, oltais tavallaan sitä tarvittu, kun mentiin "salaa" naimisiin..

Mulla ei ollut maistraatissa "oikeaa" hääpukua, ihan mustat suorat housut, musta/valkoinen paita ja vadelmanpunainen neuletakki. Hääjuhlassa sitten olin hääpuvussa huntuineen ja laahuksineen

Meillä säästyttiin isommilta ikäviltä kommenteilta sukulaisten puolelta ja ystävätkin olivat iloisia, kun vihdoinkin mentiin naimisiin (oli sitä kuulemma jo odotettukin) Noh, kävi sitten niin, että eräs ystäväpariskunta oli päättänyt myös avioitua samoihin aikoihin, mutta hääpäivät ei osuneet samalle päivälle vaan parin viikon välillä, heillä ensin. Ystäville kävi kuitenkin kurjasti eivätkä saaneet juhlapaikkaa haluamalleen päivälle ja joutuivat siirtämään häitä viikkoa myöhäisemmäksi, koska aikaistaminen ei myöskään ollut mahdollista. Näin ollen häämme olivat peräkkäisinä viikonloppuina ja yli puolet ystavistä yhteisiä. Kukaan muu, kaikkein vähiten minä ja mieheni, ei nähnyt tässä asiassa mitään ongelmaa.. paitsi kaveri-morsian. Hän oli kiukutellut kaasoilleen ja kavereille, että "meidän häät on vaan sellaiset lämmittelyjuhlat niitä alman kunnon häitä varten" WTF???

Ja itse häissä..menimme onnittelemaan kavereita ja aloitinkin jo aidosti iloiset onnitteluni, niin morsian keskeyttää mut samantien lauseella "ähää, älä ala yhtään, itselläsi on sama edessä viikon päästä!" Täh? Ihan kuin naimisiin meneminen olisi jotenkin hirveetä ja tuskallista, kuten juurihoito tai ihokarvojen vahaus!!

Loppukaneettina mainittakoon, että ko. pari laittoi kiitoskortin meille vasta sen jälkeen, kun olimme omamme lähettäneet (meillä tuli yli kuukauden viivästys korteissa) eivätkä olleet edes kirjoittaneet nimiään kiitosten alle..

varmaan arvaatte, että tästä jäi aika kurja mieli..

Itsellä oli myös haaveena laittaa vm. 74 hääpuku, tosin anoppini, mutta koska jouduin samojen pohdintojen eteen kuin Ella, jätin sen kuitenkin kaappiin putsattuna uudessa pussissa.

Helsingissä on second hand liike Hilda Viola, jossa on myös uusia vaatteita. Hinta-laatu suhde on todella kohdallaan, voin suositella!

Jos nna löydät jostain vanhoja käsityö-lehtiä, voi niissä olla hääpuvuksikin tarkoitetun mekon kaavat mukana!

Meillä oli lapsettomat häät, paikalla oli vain morsiusneidot alkuillasta ja hekin poistuivat parin tunnin jälkeen paikalta. Kutsun lisäohjeessa oli pyyntö, että lapset jätettäisiin kotiin, eikä kukaan loukkaantunut aiheesta. Ainoastaan yksi äiti jäi kotiin sen vuoksi ettei saanut lastaan hoitoon! Mikäli lapset olisi tulleet, heitä olisi ollut reilu 50.. eli aika monta, eikä sellaista laumaa pitele mitkään leikittäjät ja puuhat, kun illan tullen tulee väsymys! Ja tiedän, mistä puhun, ihan ammattini ja kokemuksen syvällä rintaäänellä

Jokainen päättäköön kohdallaan, millaiset juhlat haluaa ja vieraiden tulisi osata olla kritisoimatta pariskunnan päätöstä suuntaan tai toiseen. Minusta on hassua, että hautajaisista saa jättää lapset pois, vaikka ovat ainakin minun mielestäni ihan yhtä lailla perhe"juhla" ja kaavakin on periaatteessa sama, vaikka tunnelma on hieman toinen.

Häiden ja hautajaisten vertaaminen keskenään on vähän hassua, myönnetään, mutta...

Meillä väännettiin pitkään, kutsuako lapset vai ei ja vaikka molempien sydäntä väänsi, tiesimme, että valintamme oli meidän tapauksessa ainoa mahdollinen ja kaikkien kannalta järkevä.

Meillä mentiin "salaa" naimisiin, asiasta tiesivät toki kaasot ja best manit sekä mun äiti ja kaksi muuta henkilöä lähipiiristä, jotka olivat todistajina. Hääjuhla kolmea päivää myöhemmin oli alusta loppuun "oikeat" häät pukuineen ja hössötyksineen, mut vaan ilman pappia ja tämä järjestely sai kovasti kiitosta, etenkin kun juhlapaikka oli vähän hankalamman matkan takana.

Tulipa kerran oltua häissä, joissa emme viihtyneet kuin kolme tuntia, niistäkin viimeisen pelkästään kohteliaisuudesta, kun ei viitsinyt heti valssin jälkeen karata. Puitteet oli tosi kivat ja varmasti julista olisi tullut lämminhenkiset, mutta kun oli jätetty a:holit pois, voi uskoa, että väki, josta 80% sitä odotti, ei oikein lämmennyt. Ja voin sanoa, ettei me todellakaan oltu ensimmäisiä lähtijöitä. Mieheni tunsi sieltä ainoastaan minut ja minä vain muutaman ihmisen, joita en ollut edes vuosikausiin tavannut.. No mutta, näitähän mahtuu maailmaan. Hääpari kuitenkin itse oli tykännyt juhlastaan, mitä jälkikäteen on aiheesta juteltu ja loppupelissä henkilökohtainen mielipiteeni on, että eihän se minun päiväni ollut vaan heidän, joten sehän se kai on, mikä lopulta merkitsee.

Tara-Marie: Itse olen entinen MLL:n hoitaja ja olen useinkin ollut hääparin lasta/lapsia kaitsemassa. Nuorin hoitamani lapsi oli 6kk. Kaava on ollut se, että juhlassa ollaan oltu nukkumaan menoon asti ja yö on vietetty just joko hotellissa lähellä juhlaa tai mummolassa. Mutta järjestely on katsottava lapsi-kohtaisesti lähempänä ajankohtaa. Kaikki puolivuotiaat kun eivät esim. pulloa vielä syö. Minun mielestäni isovanhempien ei tulisi olla ensimmäisiä, keneltä kysytään hoitovuoroa, koska onhan kyseessä myös omalla tavallaan heidän juhlapäivä, heidän lapset menevät naimisiin. Toiset mummit taas ottavat ilolla lapset hoitoonsa. Tapauskohtaista tämäkin, kysymällä selviää, mihin kastiin isovanhemmat kuuluvat.

Ja siskoni häissä teimme niin, että lapset nukkuivat minun ja mieheni huoneessa (olivat tosin vähän isompia, 1.5 ja 4) jonne siskoni ja minä heidät yhdessä kävimme nukuttamassa. Itse jatkoin juhlintaa selvinpäin itkuhälyttimen kanssa, jolloin hääpari sai keskittyä juhlaansa ja hääyöhön kahdestaan.

Vaihtoehtoja kannattaa käydä läpi lapsen synnyttyä tätien/setien/enojen/mummien/kummien kanssa, kaverit usein auttavat mielellään tai sitten palkaatte hoitajan ko.palvelua tarjoavalta yritykseltä. Ja mihin lopputulokseen sitten päädyttekään, tilannetta olisi hyvä "harjoitella" eli viettää lapsen kanssa aikaa ainakin sen henkilön kanssa, joka sitten lasta hoitaa, jotta tämä tulee tutuksi.

Kokemuksesta voin kertoa, että kyllä lapsi pärjää, mut pärjääkö äiti

No niin, kokemusta viisaampana sitten kertomaan kuin kävi

Eli: kutsun lisähjeeseen laitettiin suositus kuljetukseen osallistumisesta, eli omallakin sai tulla. Kukaan ei nurissut hinnasta, koska laiva kuulemma kattoi koko hinnan! Ja kun meillä ei sitä rahastusta muutoin sitten ollut lainkaan. Kolehtipurkki oli, pieni ja huomaamaton, lähinnä niitä varten, jotka soittivat hädissään, etteivät ole vielä laivaa maksaneet ja voiko sen maksaa paikan päällä. Muutamat henkilöt tulivat ilmaiseksi, kuten esim. anoppi sekä laivalla ihmisiä ohjeistamassa olleet kaaso ja bestman. Ei kukaan loukkaantunut, jos tulikin ilmi etteivät he matkasta maksaneet, enemmänkin kommentit oli "no tottakai anoppi tulee ilmaiseksi"

Ja viimeisessä bussissa olijat pääsivät vielä tulemaan ns. "hääauton" perässä hotellille, kun morsiuspari ajoi omallaan juhlista pois (meikkis kuskina, jee) se oli kuulemma myös ainakin 5€:n arvoinen kokemus

Isolde: eihän kenellekään kuulu, kuka on ostanut lippunsa ja mistä. Minun mielestäni voitte hyvin kustantaa ulkomaisille vieraillenne liput. Käytännössä te hankitte ne heille etukäteen ja tuskin kukaan tulee kysymään jälkeenpäin, ovatko kyseiset vieraat korvanneet lipun hinnan teille takaisin!

Moikka!

Onko kellään tiedossa Kuopion seudulta eteläpuolelta hääpaikkaa noin 70 hlö, joka olisi halpa ja ruuan saisi itse sinne tehdä. Plussana olisi kaunis ympäristö, tilaa tansseille ja matkaa maks. 20 km. Lähellä olisi myös todella hienoa jos olisi paikka missä juhlavieraat saisivat yöpyä omakustannehintaan. Onko kellään kokemusta Haminalahden Hovista? Entä Haminalahden/Rytkyn nuorisoseurantaloista?

Hiltulanlahdessa on Vanula-niminen nuorisoseurantalo, nätti paikka ja rauhallinen, vaikka onkin ihan kylän ytimessä. Harkittiin häitämme sinne, mut päädyttiin Alahoviin, joka kokonaisuutena palveli meidän tarpeita paremmin. Edullinen se on ainakin. Majoituksesta en tiedä, mikä olisi lähimpänä ja edullinen, mut eri hotelleista kannattaa kysyä tarjouksia. Meidän vieraat maksoi puolet normaalihinnasta, kun kaikki olivat saman katon alla.

Minä ainakin kerkesin miettimään kaikkee mahdollista avioehtosopimuksesta synnytysvalmennukseen, kunnes kuulokäytäviin alkoin kantautua "näiden todistajien läsnäollessa kysyn sinulta..."

Mut meillä mentiinkin peruskaavalla, joka ei kestä kun puolisentoista minuuttia ja olisin taatusti itkenyt, jos se olis kestänyt vähänkään kauemmin. Mut siviilivihkimisen hyvä puoli on juuri sen nopeus, koska sitten on aikaa itkeskellä, kun ihmiset onnittelee ja asia todellakin iskee tajuntaan, että NYT sitä ollaan naimisissa!

Sormukseni. Vihkisormus on tietojemme mukaan teetätetty anopille v.-74 joten on uniikki perintökoru.

Lupaamani kuva kimpustani, jossa orkideaa, murattia ja herneviljakkaa tuollaisessa korissa roikkuen reilusti molemmilta laidoilta

pakko kehua myös omaa valokuvaajaa, eli www.studiofoxy.com

monenlaista hääkuvaa löytyy (myös niitä siirappisia..)

Mut saateltiin juhlassa pihan poikki ukkelin luokse ja tiedän olleeni kuin hangon-keksi koko matkan. Jos olisin tehnyt jotain muuta kuin hymyillyt ja tuijottanut ukkelia, olisin tod näk alkanut itkemään, koska sivusilmällä näin erään ystävämme vetistelevän KUNNOLLA!!