alma-kaarina

Mulle tulee anopin vanha vihkisormus, joten kaverrusta tuli kahteen riviin tyyliin anoppi ja appiukko 24.5.74 alma-kaarina ja ukkeli 23.8.08 halusimme näin kunniottaa sormuksen perintöarvoa

Meillä tulee (tod.näk.) vastaavan teeman häihin omenoita koristeeksi. Ja reikäleipiä on jo valmiina juhlapaikalla koristeena Esillelaitossa (ruoka ja koristeet) käytetään saviruukkuja tai pajusta punottuja koreja. Puista oksia ja luonnonkukkia ulos maitotonkkaan tai saaviin tai vastaavaan. Illan pimetessä ulos kyntilöitä isoissa maljakoissa, jossa luonnonhiekkaa pohjalla tai "myrskylyhtyja" (kynttilälyhtyjä)

Ihana!

Aarne Tenkasen Edestä ja takaa..

Meillä tulee lisäohjeeseen maininta, että koska pidämme lapsista kovasti, pyydämme heitä pahojen vaikutteiden välttämiseksi jäämään tällä kertaa kotiin. (hääpäikyssä sivulla 8 on lisäohje kommentoitavana) Ja puskaradiolla on "lapsettomia" juhlia jo kerrottu myös eteenpäin, joten kenellekään sen ei pitäisi kutsun saannin yhteydessä tulla yllätyksenä. Otamme kuitenkin huomioon sen, että tänä vuonna muutamille ystäville/sukulaisille syntyy/on syntynyt vauva, joten he luonnollisesti saavat osallistua juhlaan vanhempiensa vastuulla ja heille on myös erillinen tila, jossa syöttää/nukuttaa/hoitaa muuten. Tästäkin olemme kyseisiin perheisiin informoineet suoraan, joten kutsuun siitä ei tarvitse laittaa erillistä mainintaa..

Olen ollut vieraana häissä juuri siellä kellarissa, pari vihittiin myös kartanossa, siellä itse kartanon juhlasalissa, oli tosi kaunis tilaisuus, vaikka siviilivihkiminen olikin. Vierasmäärää en tarkkaan muista, olisko ollu 50-60 henkee.. En tiedä, miten siellä pöydät nyt ovat, mut silloin ainakin pöydät oli taempana salissa hevosenkengän muodossa ja etuosassa neljä pöytää pitkittäin, jolloin keskelle jäi tilaa myös tanssimiselle tms toiminnalle. Morsiuspari istui lähimpiensä kanssa juuri tässä aukon kohdalla, joten he korostuivat vielä paremmin eivätkä tarvinneet omaa pöytää. Ne takapömpelit (pikkuhuoneet) oli varattu lapsille, toisessa oli leikki/askartelu paikka sekä lasten syömistä ja juomista, toisessa huoneessa oli myös leluja, mut se oli varattu enemmän vauva/taaperoikäisille. Minusta se oli oikein hyvä ratkaisu. Paikkanahan se on aivan ihana, pihallakaan ollessa ei heti tunnu siltä, että olisi heti kehä I:n yhden vilkkaimman liittymän kohdalla!

Mulla on ukkeli ollut kertaalleen naimisissa ja itse olen seurustellut vakavin aikein ennenkuin tapasin tulevan mieheni. Se, että toisella on kokemusta avioliitosta on hieman kaksipiippuinen juttu. Toisaalta hän tietää, mitä se on, mutta taas pelkää mitä se voi olla (eli ne syyt, jotka johtivat eroon ekalla kierroksella) Mutta hänellä on exänsä kuten on minullakin, sitä asiaa ei voi muuttaa. Meillä puhutaan existä toisinaan, eivät he lakkaa olemasta eron jälkeen. On yhteisiä juhannuksia, syntymäpäiviä, matkoja, iloja, suruja, kissoja, pesukoneita ja paistinlastoja. Minä uskon, että jokaisella kerralla jokainen on rakastanut oikeasti, minä en nimittäin usko teeskenneltyyn rakkauteen. Rakkautta voi myös ilmaista eri syvyyksillä ja ulottuvuuksilla. Minä näen niin, että exiä on rakastanut eri ulottuvuuksin kuin nykyistään. Rakkauden laatu riippuu siis kokonaan sen kohteesta. Eihän äidin rakkaus lapseen puolitu uuden sisaruksen syntyessä vaan se kaksinkertaistuu! En epäile hetkeäkään etteikö mieheni olisi oikeasti rakastanut ex-vaimoaan. Koska olemme avoimesti keskustelleet heidän suhteestaan ja eron syistä, tiedän millaista häntä on rakastaa, millaista on olla hänen rakkaimpansa ja myös sen, kuinka hänen rakkautensa saa sammumaan. Ja mies tietää minun menneisyydestäni ja on joskus jopa kommentoinut joistakin loukkauksista, ettei hän koskaan tekisi minulle niin, ettei hän ymmärrä, miten niin voi tehdä sille, jota rakastaa. Me ei olla siis mikään tuitui-pari, kaukana siitä. Me ollaan kuin Pentinkulman Akseli ja Elina.. mut se ei ole meillä häätanssina!!

Eiköhän tässäkin ole vähän jokaisen henkilökohtaisesta mieltymyksestä kyse.. jos ei halua kimppuansa heittää, se morsiammelle suotakoon. Ja jos tuntee kiusalliseksi mennä kiinniottajaksi, ei ole pakko osallistua, mutta täytyy olla myös valmis valintansa aiheuttamaan mahdolliseen kritiikkiin. Itse en loukkaannu, jos joku häävieraistani ei halua olla nappaamassa kimppua, eli meillä kyllä paiskotaan kaikkea mahdollista! Kahdesti olen kimpun napannut ja jälkimmäisellä kerralla (viime kesänä) avomieheni sai sukkanauhan, joten tässä sitä ollaan..

Meille tuli mieleen tällainen, joka toimii tosin vain silloin, kun vihkiminen on juhlapaikalla, kuten meillä. Morsianta saatetaan sulhasen luo, huntu kasvoilla, mutta hetkinen.. hänessä onkin jotain outoa.. alttarilla sulhanen nostaa hunnun ja.. VÄÄRÄ NAINEN!!! (tyyliin eri pituinen, kokoinen, eri väiriset hiukset, vanha, mies...) katsotaan nyt..

Tarkennettakoon, että vaihtoehtojahan toki on, emme siis kiellä niitten käyttämistä ja osa porukasta tulee omalla autolla. Matka on kuitenkin pitkähkö ja välissä on lossi, joka tuo oman pikantin lisänsä siihen, jos suurin osa olisi tulossa omalla autolla. Ja vaativathan ne autot kuskinkin.. Sisävesilaivalla normaalin reittivuoron lippu maksaa 11€ Taksilla kyyti maksaa arviolta 60€ suuntaansa Ja koska meitä ei vihitä kirkossa vaan juhlapaikalla, oma auto ei senkään takia olisi niin välttämätön.. Mut tuo kolehti-juttu ei ideana ole ollenkaan huono.

Hääjuhlapaikkamme on saaressa, jonne on lähimmästä kaupungista n.15min matka sisävesilaivalla, mannerta pitkin lossiyhteydellä saareen matka kestää 20-30min. Olemme suunnitelleet vieraille yhteiskuljetusta laivalla juhliin ja busseilla sieltä pois ja nyt haluan ihmisiltä mielipiteitä: onko maksun pyytäminen kyydistä aivan törkeätä? Hinnaksi olimme ajatelleet 10€ sisältäen meno-paluu kuljetukset ja ihmiset maksaisivat sen meille tiettyyn päivämäärään mennessä, mikäli kyydin haluaa. Onko hinta liikaa, maksun pyytäminen yleensäkin hyvien tapojen vastaista..? Mitä mieltä Te siis olette, jos saisitte tuollaisen tarjouksen hääkutsun yhteydessä?

Kyllä mekin varattiin oma juhlapaikkamme (Alahovi) yli vuosi ennakkoon, mut johtui siitä syystä, että oltiin silloin lomalla (mökillä=savossa, asutaan itse siis etelämpänä) ja käytiin katsomassa paikkaa, kun se oli tullut mieleen. Meillä vierasmäärä rajoitti osan paikoista pois sekä juhlan tyyli, joten olen enemmän kuin tyytyväinen juhlapaikkaan. Seuraavaa käyntiä suunnitellaan, kunhan tässä nyt käydään taas ajelemassa niillä suunnilla.

Yhdyn edellisiin, en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin, jos ukkeli ajaisi parran pois, todennäköisesti tikahtuisin nauruun jos tulisi siloposkena tahtomaan. Hän tietää itsekin näyttävänsä paremmalta parrakkaana ja sitä paitsi, leukahaivenista on niin mukava nappaista kiinni pussatessa!

Itse pyydän ystävääni laulamaan Romanssin kitaran säestyksellä, kun kävelemme vihkipaikalle (meidät siis vihitään juhlapaikalla)

Miltäs kuulostaa valokuvakollaasi, eli keräätte kuvia omien synnyinpaikkojenne/alueitten klassisimpia nähtävyyksiä (näin savolaisena mainittakoon Puijon torni, Suonenjoen mansikkamaat, Hanna Partasen kalakukkoleipomo...) joihin liitettäisiin kuvatekstit omalla murteella (esim. puijon torni= mualiman napa jne) Ja pohjalaisille vois teetättää "seleviytyminen savossa" testin (löytyy netistäkin valmiita, mutta on myös julkaistu pieni kirjanen aiheesta) edit. täältä löytyy aika paljon kivaa http://www.savonsanomat.fi/savolaista/ Savolaisuuden häissä kruunaa muutama kappale Halavatun Papat-yhtyeen kappaleita (meillä sitä soitetaan ainakin) Savolaisuus ja sen ymmärtäminen vaatii roimasti huumorintajua ja vastuu on aina luonnollisesti ainoastaan kuulijalla! ja kaikille naimattomille suosittelen kosimakonetta!! katso linkistä http://www.savonsanomat.fi/viihde/kosimakone/

Olen itse ollut osallisena yllä mainitussa näytelmässä ja se oli juuri sellainen, kuin pitikin, eli hieman nolo osallistujille alussa, mutta loppujen lopuksi KAIKILLA oli aivan älyttömän hauskaa. Itse esitin ambulanssia.... Tarinan pitää todellakin olla hyvä ja siinä pitää olla just noita #karhu kallion kolossa# juttuja, että näyttelijät joutuvat todella käyttämään mielikuvitustaan. Eikä koko tarinaa pidä kertoa etukäteen, vähän vaan vinkkiä. Meille varmaan tulee tällainen, ainakin omalle polttariporukalle jotain tämän tyyppistä pistän pystyyn.. tai sitten en, katsotaan ensin, miten polttarit menee

Rauhalahden kartanosta käytetään nimeä Viihdekartano ja alla on linkki sen sivuille! http://www.viihdekartano.com

Jos on tuttuja mainospuolella töissä, niin heiltä löytyy myös ohjemia, joilla vastaavia voi tehdä. Toinen vaihtoehto on pyytää media-alan koulusta harjoitustyö, jolloin se ei välttämättä maksaisikaan mitään. Me tehdään tod.näk. itse vastaavan tyypinen kooste itsestämme, näytetään siis häissä meidän historiaa ja sit halukkaille poltetaan itse juhlasta kooste, jossa on sekä valokuvia että videopätkiä.

Jos ei meinaa lähteä kauemmaksi häämatkalle, eikö voisi pyytää esim kylpylään lahjakorttia tai ravintolaan/hotelliin/hierontaan tms. Siis tähän paljon puhuttuun laatuaikaan yhdessä. Meilläkin vähän vastaava tilanne, kun kaksi aikuista on muuttanut kimppaan on kaikkea kaksin verroin, mutta onneksi vielä on aikaa miettiä, mitä laittaa lahjalistalle, jos tarvitsee jotain uutta kotiin

Taidan vetäistä porukan pohjat Meillä häät elokuun loppupuolella ja hääpukuni ostin jo viime elokuun alussa. Sattui vaan mitoiltaan ja hinnaltaan sopiva puku, joka oli juuri sellainen kuin olin etsinytkin, joten pakkohan se oli ostaa pois. Hääpäikyssä kuva, jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa, mitä 40 eurolla saa

Kyllähän nykypäivänä vanhempi porukka myös kuvaa digikameralla, ennemminkin taitaa ongelma olla se kuvien polttaminen levylle. Monella etenkin vanhemmalla ihmisellä ei välttämättä ole polttavaa asemaa tietokoneessaan tai vaikka olisikin, poltto-ohjelmaa ei osata käyttää. Yhtä näppärä vaihtoehto on hankkia USB-muistitikkuja, niitä saa nykyään promo-kamana vaikka mistä, nehän tulee kans pienessä kirjekuoressa postissa ja tietojen tallennus niille on helpompaa.

Ostin vannehameen, mutta tiedossa oli jo silloin, että tylliä pitää siihen ommella, jotta helman malli tulee oikeuksiinsa. Itse ompelin tyllit (käsin) vannehameeseen kiinni, en ole siis mikään ompeluihminen, mut hyvä tuli, eikähän se sieltä puvun alta minnekään näy, vaikka sauma olisikin tumasti ommeltu! Kiteyttääkseni vastauksen, mulla on siis vanteellinen tyllihame (tuloksen muuten saa käydä kurkkaamassa hääpäikystä)

Itse ostin valmiin vieraskirjan, johin ompelin kannet samasta kankaasta kuin hääpukuni boleron, kirja on tosin viimeistelemättä, mutta tarkoitus on ainakin hääpäikkyyn laittaa kuva valmiista kirjasta.

Meillä ollaan myös eri paria, minä ort ja mies ev.lut. Meillä tosin päätettiin hoitaa vihkiminen hääjuhlapaikalla, joten meille tulee ev.lut pappi, kustannussyistä emme valinneet siviilivihkijää, tosin mieli voi vielä muuttua sen suhteen, riippuu siitä, miten hyvin kestetään budjetissa