Poppis-78

En tiedä kokonaissummaa häistä, koska en laittanut kaikkia kuluja ylös ja vanhempamme osallistuivat kuluihin (esim. maksoivat suurimman kuluerän eli ruokailun). Mutta rahanmeno ei harmita ja olimme tosiaan valmistautuneet maksamaan enemmänkin, sillä tarkoituksenamme oli kustantaa itse myös tuo ruokapuoli, mutta vanhempamme halusivat itse osallistua siihen. Saimme mahtavat häät isolle porukalle, mukava oli kerrankin saada omat ystävät ja sukulaiset saman katon alle juhlimaan iloisissa merkeissä. Meillä säästettiin kovasti toisissa asioissa ja toisiin asioihin panostettiin kunnolla, joten ei ole tullut näin jälkikäteen sellaista "pitikö tuohonkin nyt niin törsätä"-tunnetta. Ja hankintoja tehtiin pitkällä aikavälillä, joten mitään yksittäistä suurta hintaa ei joutunut maksamaan, niin se ei tuntunut pussissa kertarysäyksenä. Onhan se paljon rahaa, jos sitä näin jälkikäteen ajattelee, mutta minusta on turha ajatella jälkikäteen, että "tuokin oltaisiin voitu ostaa, jos ei olisi ollut häitä".

Meillä oli noutopöydän yhteydessä lautaset ja ruokailuvälineet ja erillisellä juomapöydällä lasit juomien vieressä. Eli emme olleet kattaneet pöytiin valmiiksi. Meillä toimi näin hyvin. Vesikannut voisi tietenkin laittaa pöytiin, jos tilaa on. Eli komppailen täysin aikaisempia kirjoittajia.

Mitä tarkoittaa tuo "muuta ei edes kehtaa miettiä"? Jos kyseisellä viitataan rahan menoon, voi hääpuvun ostaa vuokrahinnalla -tai jopa halvemmallakin- itselleen. Kaupoilla on alennusmyyntejä, joissa myydään uusia pukuja halvemmalla ja myydään myös vuokrapukuja vuokrauksen hinnalla ja sitten yksityisiltä on mahdollista ostaa. Käytetyn puvun ostaminen kun ei ole sen kummempaa kuin vuokrapuvun käyttäminenkään. Ja sitten ei tartte huolestua siitä, jos sattuukin tipahtamaan esim. punaviiniä puvulle, kun kyseessä on kuitenkin oma puku. Edit: niin tarkoitin tämän viestini vain siinä mielessä, että jos ei ole sattunut miettimään asiaa tältä kantilta. Itsekin aluksi olin sitä mieltä, että vuokraan puvun, mutta pukujen vuokrahinnat yllättivät korkeudellaan + sillä, että juuri nuo punaviinitahrat eivät kuulu normaaliin likaantumiseen (voi toki ostaa myös vakuutuksen). Päädyin sitten lopulta itse ostamaan puvun, sillä toiveella, että saisin osan rahoista takaisin myymällä puvun jälkeenpäin.

Komppailen vain tässä muita: et ole kamala ihminen. Olet järjestämässä häitäsi ja siinä on stressaamista melkoisesti. Hyvä vain, jos sinulla on mahdollisuus ottaa kolme kaasoa avuksesi (ei sälyttäydy yhden kaason niskaan kaikki). Kyllä se siskosi sieltä Jenkeistä pystyy olemaan sähköisin keinoin tukenasi ja sitten hääpäivänäsi (ja häitä edeltävinä päivinä) ihan kunnolla. Ole huoleti, ihan kuulostaa tavalliselta nuo suunnitelmasi. Älä moisella asialla enempiä stressaa. Mukavia häiden järjestelyjä!

Itse olin sellaisissa häissä, joissa itse hääpäivä oli 29.12. eli Rauhan päivänä. Kutsukartonki oli punainen (hieman murrettu sävy) ja kortin koristekuvana oli käytetty rauhankyyhkyä. Morsiamella oli punainen huivi ja punaiset kengät valkoisen pukunsa kanssa. Ja "hääkimppuna" sellainen vihreä seppele. Juhlapaikan koristelussa oli käytetty ainakin paljon kynttilöitä. Häistä on jo vuosia aikaa, joten en enää muista, että mitä kaikkea oli, mutta kirjoitin nyt nuo, mitä muistui mieleeni.

Meillä tuli loppujen lopuksi tosiaan pihlajaa sisätiloihin (ei ole niin allergisoivia+oli niitä marjojakin) ja sitten koivuja oli pihalla koristamassa. Niillä saatiin pihalla esim. ei-niin-miellyttävä kaivaus piiloon.

Juuri näin meni meilläkin. Suurin osa oli sellofaanissa tai vain lahjanauhat ympärillä, meillä oli vain pari pakettia normaalissa lahjapaperissa ja ne aukaistiin sitten vasta häiden jälkeen yhdessä sulhon kanssa.

Minä mietin kanssa pitkään, että laitanko piilarit vai menenkö silmälaseilla. Päädyin piilareihin, kun ne kerta ovat ja silloin tällöin niitä käytän muutoinkin. Jos en muutoin käyttäisi koskaan piilareita, en varmastikaan olisi häitä varten ainoastaan hommannut niitä. Se hyvä puoli valinnastani oli, että valokuvien ottaminen helpottui. Nyt ei tarttenut huolehtia kuin sulhasen silmälasien heijastuksista.

Meillä oli Tosca-valssi viululla ja haitarilla soitettuna. Kaunis valssi ja vähemmän soitettu.

Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, että itkee häissään. Niinhän monet tekevätkin! Ymmärrän toki, jos kyseessä on on todellakin kovaääninen parku ja jos koko naama muuttuu punaiseksi, niin siinä vaiheessa se varmasti tuntuu ongelmalta. Mutta jos tällainen on ominaista, niin luultavasti häissä olevat vieraat tietävät asian ja sekin tuntuu sitten vain luonnolliselta (ja mitä väliä, jos mahdolliset "tuntemattomat" avecit katsovatkin kummaksuen). Tietenkin kuvissa haluaa näyttää mahdollisimman hyvältä ja tulikin mieleeni, että kannattaisiko harkita virallisten kuvien ottamista ennen vihkimistä? Jos silloin ei vielä jännittäisi niin kovasti. Sitten kannattaa harkita vaihtoehtoja vihkipaikkaan menon kanssa: kannattaisiko kenties tavata sulhanen ennen vihkimistä, jolloin kenties voisi välttää todella voimakkaan tunnekuohun häävieraiden edessä? Auttaisiko vihkimiseen kävely sulhasen kanssa eli ei isän luovutusta? Joka tapauksessa, tilanne kannattaa mielikuvaharjoitella etukäteen. Ja jos mahdollista, käydä paikan päällä harjoittelemassa, jolloin tilanne ei vaikuta niin uudelta. Vaikka tuossa alussa sanoinkin, ettei siinä ole mitään pahaa, että kyyneleet tulevat silmiin häissään, mutta jostain syystä niitä yrittää pidätellä. Onko kyseessä vain meikki vai mistä lie johtuu?! Näin minäkin. Alttarilla papin puhuessa alkoi kyyneleet nousemaan silmiin ja päätin suunnata katseeni ylös alttaritauluun ja aloin miettiä taulun maalaustekniikoita. Ystävättäreni kertoi omissa häissään miettineensä alttariliinojen tekemistä (kenen tekemät, kuinka vanhat? jne.). Eli ajatusten siirtäminen pois siitä tunteikkaasta hetkestä. Mutta loppujen lopuksi, jos kyyneleitään ei pysty pidättelemään, ei se mikään huono juttu ole. Kaikki ymmärtävät, että kyseessä on erittäin tunteikas hetki.

Oikein hyvin meni. Pärjäsin yksin vessareissuillanikin, vaikka minulla oli leveä helmainen ja laahuksellinen puku, jossa oli myös ommeltu tyllitkin. No problem ja suosittelen vannetta muillekin!

Annoin miehelle Kalevala Korun Miehen ääni-solmioneulan (kuuluu Naisen ääni-tuoteperheeseen). Synttärilahjaksi heinäkuussa annoin jo saman sarjan kalvosinnapit, jotka olivat käytössä häissämme. Itse sain oopperaliput ensi vuodelle: hän osoittaa näin, että suunnittelee jo yhteistä tulevaa ja haluaa kanssani erilaisiin "kulttuuririentoihin". Ja sitten oli näiden lisäksi suklaata.. Olimme kirjoittaneet toisillemme myös kirjeet, jotka luimme sitten huomenlahjojen annon yhteydessä. Aivan ihanaa tekstiä sain...

Kela-kortti.

Hymyilin!

Kyllä, todella tyytyväisiä olimme duoon, joka soitti häissämme. Aivan ihastuttava!

Pussattiin sormuksen laiton jälkeen. Pappi ei ollut asiasta mitään puhunut, mutta hymyillen katseli asiaa.

Hyvin sujui laahuksen kanssa, varsinkin kun oli kunnon "kantonyörit". Oli tosi sateinen päivä, niin helma likaantui nopeasti siitäkin huolimatta, mutta elettyä elämäähän se vain on! Hyvin meni laahuksen kanssa, tosin KAASO talloi pariin otteeseen helmaa (olin luullut sulhon tekevän niin, mutta ei). Eli laahuksellinen elämä ei ollut sen vaikeampaa kuin muutenkaan pitkän helman kanssa oleskelu. Edit. Pesulassa helma lähti puhtaaksi, vaikka olikin todella likainen sen päivän jälkeen.

Sukujen väliseen kisailuun ajattelin vinkata, että pomoni kertoi heidän häissään olleen sukujen välinen köydenveto! Oli kuulemma ollut hauska... Ei siinä tietenkään ollut kaikki vetämässä, vaan sai valita x määrän kumpaankin joukkueeseen. Meille ei tätä ole tulossa, mutta ajattelin kertoa, jos joku innostuu moisesta!

Ihan samaa mieltä Ellan ja Safira86:n kanssa.

Minä en oikein pysynyt mukana... Ensin puhuit, että "Tiedän jo etukäteen ettei tuo ohuehko hopea tule kestämään" ja myöhemmin mainitsit paksumman sormuksen... Ja jos ei kihlasormuksia pitänyt alunperin ollakaan, niin mitä väliä sillä on, että kestääkö se kihla sitten vuosikymmeniä?! Miehesi tokaisi itse, että heitätte sitten nuo kihlat menemään vihkin alta (ilmeisesti käsittänyt tämän alkuperäisen suunnitelmanne), mutta et halua luopua tunnerikkaasta sormuksestasi, jonka sait kihlaksi. Ja nyt olette ostaneet uudet kihlat... En pysy perässä...mutta ei kai sen niin väliksikään ole.. Minäkin petyin aluksi, ettei "kunnon" kosintaa tullut..siis juuri sellaista elokuvien muokkaamaa romanttista mielikuvaa kosinnasta ja olin harmissani, kunnes sitten tajusin vasta jonkin ajan kuluttua, ettei sillä ole mitään merkitystä. Sillä on merkitystä, että juuri tämä tuleva mieheni pyysi minut kanssaan naimisiin. Emme olleet puhuneet kihlauksesta mitään aiemmin, se tuli oikeasti yllätyksenä -ja siinä on jo itsessään romantiikkaa ihan yllin kyllin! Nyt tunnen oloni täysin typeräksi, että harmittelin sitä arkista tapaa siinä alussa... Ja häät ovat parin viikon päästä!!

Komppaan Ellaa ja Reniä ja muitakin... Ei ole pakko ja avustajille on hyvä tehdä selväksi ennen häitä, että sellaista ei haluta.

^tuon näytelmän voisi uudelleenkirjoittaa niin, että se kuvaisi esim. hääparin ensitapaamista. Senkin voi tehdä ihan huumorilla, jos ei halua kertoa tapaamisesta mitään tai siitä ei tunnu syntyvän mitään, niin juontaja voisi siinä sitten sanoa vaikka "kun täysin tarkkaa tietoa ei ole siitä, miten Liisa ja Janne ekaa kertaa tapasivat, lavastimme tällaisen mahdollisen tapahtuman, miten se olisi voinut mennä..." Siinä olisi sitten jotain omaa lisääkin ja varmasti ei ole sellaisella tarinalla ollut kenenkään häissä.

Tumma puku, hopeanharmaa ornamenttikuvioinen liivi + harmaa plastron (+smokkipaita).

Meillä kanssa morsiamen eli minun isäni pitää maljapuheen.

Meille tulee Tosca-valssi, viululla ja haitarilla soitettuna.