Marinkainen

Luulin, että olisin parkunut jo täyttä kurkkua alttarille mentäessä, kun urkumusiikki soi taustalla. Aloitin itkun vasta papin siirtyessä henkilökohtaiseen osuuteen meistä. Kuuntelin liian tarkkaa puhetta, virhe! Tuon jälkeen katselin seiniä saadakseni itkun loppumaan. Onneksi nyt meikki säilyi ja kuvistakin tuli hyviä. Plus sain puheen kirjallisena, joten en menettänyt mitään.

Adobe Caslon Pro Italic. Kun A-kirjaimesta aloitti etsinnän, niin enpä pitkälle ehtinyt hyvän osuessa vastaan.

Meillä luki lyhyesti ja ytimekkäästi iMarried. Vääntöä miehen innostuksesta Applen iMac- tietokoneisiin ja muihin oheistuotteisiin. Luulen, ettei tuota kovin moni tajunnut, mutta ei se menoa haitannut.

Ei ollut mitään merkitystä, sillä olisi ollut täysin mahdotonta saada kumpaisenkaan kautta ketään tuttua pappia. Varatessani vihkimistä minulta tiedusteltiin, että onko papilla välilä. Kun kerroin, ettei ole, puhelimesta kuului helpottunut vastaus: "No Hyvä.". Tiedä sitten, minkälaista säätöä tekevät puhelimen toisessa päässä. Kuulutuksia hakiessamme saimme tietää, että naispappi vihkii meidät. Huomenna sitten tutustumme, että minkälälaisesta persoonasta on kyse. Toivottavasti olisi rennon oloinen ja se on meistä sukupuolta tärkeämpää.

Ainakin sulhaselle ja bestmanille. Sitten lisäksi vielä kaasoille kukat, jotta erottuvat joukosta. En usko, että vanhemmille laitetaan. Meille tulee orkideaa ja muille ruusua. Sävy pyritään pitämää melko samana, joten tällä varmistetaan yhtenäisyys.

Mullekin olisi näillä suunnitelmilla tulossa orkidean kukka jotekin jollain tavalla nätisti laitettuna.

Hauskoja juttuja täällä Kuvittelin ettei mulla olisi mitään lisättävää tänne, mutta eilen sulhaseni tunnusti laittaneensa pari sanaa sekaisin papille soittaessaan. Miehen oli pitänyt puhua kuulutuksista niin olikin puhunut kutsunnoista. Pappi oli nauranut ja olihan mies heti korjannut puheenssa. Enpäs tiedä, miten nyt sattui menemään senat sakaisin, mutta mulla oli hauskaa. Heti kyllä tuli mieleen, että tämä pitää jakaa muiden kanssa. (Lupa kysytty )

Heh, ei ehtinyt vainoharhaisuus iskeä. Tunnustan, että odotin polttareita jo viime viikonlopulle viikon kesälomani myötä. Kaveri tuli tänään teelle ja jutusteltuamme hetken antoi mulle kirjeen pomoltani. Ihmettelin tuota, sillä olinhan jo tänään nähnyt häntä töissä eikä silloin ollut puhetta mistään kirjeestä. Tekstissä luki, että minut on vapautettu huomisesta 6-12 työvuorosta ja hauskaa polttaripäivää! Ei meinannut teksti upota tajuntaan ensi lukemalta ja luulinkin alkuun tuosta vapautuksesta, että olen tehnyt jotakin todella pahasti pieleen. Huomenna sitten olen toivon mukaan hyvin nukutun yön jälkeen pirteenä ottamaan vastaan kaikki mitä tulee.

Heh, yksi välttelijä ilmoittautuu keskusteluun mukaan. Minut on ikuistettu valokuvissa yleensä takarivistä kimpun kiinniotossa ja taidan jossain olla kädet puuskassakin. Viime vuonna peräti väistin kimppua ja kaverit avokin ohella näkivät. Sain kyllä kuulla tuosta. Tosin tiesin jo silloin, että naimisiin tässä mennään. Olkoonkin kyseessä leikki, niin itse olen sen kokenut aina jotenkin vaivaannuttavana. En pysty suhtautumaan huumorilla kimpun otosta seuraaviin uteluihin. Varsinkin viime vuonna, jolloin tiesimme häistämme, mutta emme haluneet vielä kertoa kenellekään. Mies sanookin, ettei kaikkea pidä aina ottaa liian vakavasti. Perinteitä kunnioittaen meillä heitetään kimppu ja sukkanauha, mutta vieraana minua ei haittaa yhtään, ettei niitä ole. Enkä todellakaan halua ketään pakottaa kimppua ottamaan. Meillä on kahdet häät ennen omia ja jo mietinkin, että voisinko jo livistää kimpun kiinniottamisesta. Perusvarma kikka on tietty takarivi ja riittävä etäisyys, toiminut aivan loistavasti tähän asti. Eiköhän tämä naimisiin meno ole jo nyt varma nakki Plus kihloissa olevana olen ollut ottamassa kimppua kiinni jo yhdeksän kertaa. Ei ole tehty eroa sinkun tai seurustelevan suhteen.

Luin täällä ekan kerran häälehdestä. Hieno idea, mutta ei kuitenkaan meitä varten. Yleensä jos lähden liikaa säätämään, niin tuloksena on sillisalaatti. Keskityn hoitamaan kunnialla kutsut, kirkkolehtiset, vieraskirjan ja hääkarkit plus menulehtisen. Tietty jos aikaa jää, mitä tosin epäilen

Matka Barcelonaan on jo kuitattu maksun puolesta, per lärvi hintaa tuli 703 euroa. Ihan kiitettävästi meidän budjetilla. Viikko ja yksi päivä ollaan reissussa kolmen tähden hotellissa.

Minusta ainakin tämä on mukava perinne ja enkä koe siihen tarvittavia osia mitenkään rasitteena. Naikkareista kuitenkin saa aika paljon apuja. Tuskailin nimittäin lainaosuuden kanssa, kunnes tajusin tätä lukiessani saavani vannehameen lainaan liikkeestä. Uutta on hääpukuni, sinistä sukkanauhassa ja vanhaa miehen äidin tädiltä saatu hopeinen rannekoru. Toivon rannekorun sopivan asukokonaisuuden kanssa, muuten otan käyttöön miehen aiemmin saalistamia sukkanauhoja...

Pitipäs tulla tarkentamaan tuota lähdön ajankohtaa. Varattujen lentojen myötä suuntamme jo häiden jälkeisenä maanantaiaamuna kello 6:40 Espanjaan. Että tuona viikonloppuna ei varmaankaan paljoa keretä nukkumaan. Ainakin pääsee nopeasti pois kaiken hössötyksen keskeltä ja palailemme takaisin Suomeen reilun viikon päästä.

Piti tulla ensin saketti, mutta se näytti pikkutakilta 193 senttisen miehen päällä. Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto on vuokrattu musta bonjour-puku. Siihen sitten yhdistettynä liiviä samaan sävyyn mun asun kanssa. Musta oli ainoa väri vaihtoehto bonjour-puvulle, pienen paikkakunnan kirouksia.Plääh.. Mies olisi halunnut harmaan sävyistä, mutta hän piti tuostakin. Tällä siis mennään.

Häät 23.8 ja suunnitelmissa lähteä matkaan seuraavan viikon alusta.

Aioin puvun valintavaiheessa vilauttaa kuvaa, kun en kahdesta parhaimmasta puvusta osannut valita sitä parasta. Sulhanen ei silti edelleenkään ole nähnyt edes kuvia puvustani ja olen tästä hyvin ylpeä. Olen todella huono pitämään asioita salassa mieheltäni. Tosin moni muu on nähnyt kuvia, mutta kukaan ei ole vielä nähnyt asuani livenä. Hääpäivänä mies näkee asun vasta kirkossa. Kunhan osaan säilyttää salaisuuden siihen asti.

Meidät vihitään asuinpaikkakunnallamme, jossa olemme myös tavanneet. Kotiseutumme ovat sen verran erillään toisistaan ja myös nykyisestä sijainnistamme, joten bensakulut olisivat tuoneet aika roiman lisän budjettiimme ajankäytön hallinnasta puhumattakaan. (Olihan lausahdus.)

Nappasin täältä myös idean tapettikutsukortteihin. Kiitos tämän keskustelun Paikallisesta K-Raudasta löytyi vieläpä molempien mieleinen kuviotapetti Paradise. Hintaa yhdelle rullalle kertyi 35 euroa ja siitä puolet käytetään kortteihin. Toinen puoli sitten käytetään mahdollisesti vieraskirjoihin tms. Ohessa tapetin kuvio, joskin eri väreillä ja ilman noita lintuja. Meillä keskustan punainen köynös on kullanruskea ja reunan harmaat lehdet ovat himmeän vaaleanpunaisia. Enkä tietenkään löytänyt oikeilla väreillä olevaa tapettia, mutta idean tuosta saa. Kortteihin ei nyt tule aina samanlaista kuviota vaakatasossa, mutta eipä se haittaa. Tyyli kuitenkin säilyy samana. (Jos en saanut kuvaa esille, treenailen lisää.) Kunhan saan valmiimpaa lopputulosta ja parempia kuvia kutsuistamme, laitan nekin sitten tänne esille.

Ei ollut juhlia. Vanhemmille kerrottiin henkilökohtaisesti. Osa kavereista huomasi itse ja kaukaisimmille tutuille kerroin mailissa. Eikä juhlien puuttuminen harmita, mutta kihlajaiskuva olisi ollut mukava muisto. Toisaalta kuvien puuttuminen korvataan sitten hääpäivänä.

Loppukesä. Elokuun lapsia ollaan molemmat, joten hääpäiväkin osui luonnollisesti samalle kuulle. Tähdet tuikkii jo illemmalla, mutta silti on riittävän lämmintä olla ulkosalla.

Hmm.. Uskaltaudun nyt laittamaan tänne eri mielipidettä. Olin valmis satsaamaan tuhat euroa valmiiseen pukuun. Löysin sitten The puvun reiluun 700 euroon. Jonkinlaista säästöä sekin. Olisin ollut iloinen, mikäli olisin läytänyt puvun halvemmallakin, mutta nyt kävi näin. Mielessäni ei ole käynyt kertaakaan ennen tätä keskustelua, että sormuksen tulisi kalliimpi kuin puku käyttöiän perusteella. En ehkä sittenkään osaa ajatella tätä hääasiaa kovin järkevästi. Tällä hetkellä ihastelemani sormuksen hinta alennuksineen on jotakuinkin 460 euroa. Ehdoton katto tähän olisi mielestäni itselleni 700 euroa, mieluusti lähempänä 500 euroa ja allekin! Tämä tosin johtuu siitä, että olen paatumaton tavaroiden hukkaaja. En siis uskaltaisi kuuna päivänä käyttää missään yli tuhat euroa maksavaa sormusta. Pelkäisin kaiken aikaa kadottavani tai tuhoavani sen tavalla toisella. Mielenrauhani kannalta olen siis varsin tyytyväinen tälläiseen jaotteluun.

Kaksi kaasoa. Toinen kaaso on uudempi tuttavuus, kun taas toinen kaaso tuntee ala- asteelta lähtien. Onpahan heillä tukea toisistaan ja voivat tehdä työnjakoa, niin ei yhden tarvitse juosta kaikkien oikkujen perässä. Tätä kautta menneisyyteni kohtaa myös nykyisyyden häissämme.

Tässä olikin hauskoja ideoita. Muuten auton perässä on myös havaittu näppäimistöjä ja hyvin on kestänyt pidemmänkin matkan. Yleensä niitäkin jostain kaapin pohjalta löytyy...

Odotan apuja häääpuvun metsästykseen. Toivon riuskaa työotetta päivää ennen häitä, sillä tekemistä riittää. Hääpäivänä yhtenä seremoniamestarina toimimista sekä olemista tukena ja apuna tiukoissa paikoissa. Ehkä saattaisin vielä tarvita apuja askarteluun, jos keksin väkertää jotain ihan ylenpalttisen hankalaa, että hermot menee. (Ja salaa odotan saavani jonkinlaiset polttarit kaasojen järjestäminä.)