goldfish

Mulle tulee 2-vanteinen hame alle, puvussa itsessään on jonkin verran tylliä

Mä en myöskään aio kuormittaa kaasojani millään työlistalla. Osallistuvat järjestelyihin sen verran kuin jaksavat ja ehtivät, en halua stressata heitä sen takia. Kunhan ovat mukana juhlimassa ni se on tärkeintä. Aina se morsian on puvun päälleen saanut ja ainakin useimmiten selvinnyt hengissä päivän loppuun asti

Mä aion laittaa kirkon ajaksi boleron hartioita peittämään, eikä mielestäni ole todellakaan vanhanaikaista ajatella, että on säädyllinen ja hillitty kirkossa. Mulla ei vaan olisi pokkaa mennä tissivaon paljastavassa ja kauheassa sotamaalauksessa alttarille Jumalan kasvojen eteen. Tiedän, että kaikki eivät ole uskossa, mutta kyllä se silti mielestäni kuuluu jo ihan hyviin tapoihin, ettei kirkkoon pukeuduta samalla tavalla kuin vaikka Linnan juhliin Tarkoitan tällä siis avonaisia ja paljastavia pukuja Juhlapaikalla mielestäni on jo tyyli paljon vapaampi. Näin meillä, muut tehköön mitä lystää

Asia on tietysti ihan eri, jos ei ole edes VÄLEISSÄ kaason kanssa. Voimia ja jaksamista, toivon sydömestäni, että saatte välinne kuntoon!

On toki hienoa, että jaksat olla asiasta innoissasi jo paljon ennen häitä, eikä siinä tietenkään mitään väärää ole, päinvastoin! Tuskin kukaan väittääkään, ettei ystävän tukena SAISI olla jo vaikka vuosikymmentä ennen häitä, sehän on vain hieno asia. MUTTA, mielestäni myöskään morsian ei voi odottaa, että kaikki muut olisivat yhtä täpinöissään häistä vaikka tässä ketjun aloittajan tapauksessa jo 1,5 vuotta ennen häitä. Tottakai morsian on innoissaan ja toivottavasti myös sulhanen , mutta mielestäni ei voi edellyttää myös kaikkien muiden olevan yhtä innoissaan. Varmasti kaikki ovat onnellisia ja iloisia tulevista häistä, mutta kenenkään ei mielestäni, edes kaason, tarvitse juosta intoa piukassa sovittelemassa hääpukuja ja miettimässä kutsukorttien värejä 1,5 vuotta ennen. Morsiamilta tosiaan tuppaa unohtumaan monesti se, ettei hänen elämänsä suurin päivä ole sitä välttämättä kaikille muille, vaikka kaason tehtävä onkin kunnia-asia ja kaasona tuleekin olla onnellinen morsiamen (ja sulhasen tietysti myös) puolesta. Mutta jatkakaa vain samaan malliin, hienoa, että jaksat olla morsiamen tukena

Ymmärrän, että sinä morsiamena olet innoissasi tulevista häistäsi, ja niin pitääkin olla Mutta kun häihin on 1,5 vuotta aikaa, ei ehkä kannata odottaa, että kaikki olisivat yhtä intoa piukassa järkkäilemässä kuin morsian. Siksi ymmärrän ehkä myös kaasoasi, ettei hän välttämättä jaksa innostua vielä 1,5 vuotta ennen h-hetkeä, vaikka kaason tehtävä onkin kunnia-asia. On selvää, että häät ovat morsiusparille itselleen elämän suurimpia asioita ja niitä kuuluukin suunnitella paljon. Aikaa on teillä kuitenkin vielä reilusti, vaikka TODELLA nopeasti se meneekin Mulla on aikaa häihin 5kk enkä vieläkään ole jaksanut ressata kaasoja asialla -toinen kyllä hösöttää ihan oma-aloitteisesti melkein enemmän kuin minä morsian:lol: Antoisia häiden järjestelyjä

Joo, mutta myös näyttää hassulta, jos on puku tosi yksinkertainen ja sit naamalla on kamala sotamaalaus Niitäkin on nähty...Tai jos henkilö ei meikkaa muutoinkaan, niin on vähä hassun näköstä jos sit häissä on kunnon meikki. Kaikki meikki ei tietenkään ole "sotamaalausta", mutta miksi häihin pitäis meikata, jos ei muutenkaan sitä tee? Ei se ulkonäkö kuiteskaan se pääasia siinä ole

Mä en nyt käsitä, miksi joidenkin mielestä alkoholi on SE juttu, mikä tuo tunnelman häihin. On se nyt kumma, jos ei päästä tunnelmaan ilman alkoholia! Ja siis että vieraat kyllästyy/tylsistyy jos ei ole viinaa? Ei kyllä pidä paikkaansa, kaikki alkoholittomat häät, joissa olen ollu, on ollu tunnelmaltaan tosi mukavia ja lämpimiä, ei ole ollu pelkoa kännisistä vieraista

Suokaa anteeksi ymmärtämättömyyteni, mutta onko huoliteltu ja siisti mielestänne sama asia? Mielestäni riittää, että on siistin näköinen, ja kaikilta se vaan yksinkertaisesti ei vaadi meikkausta. Ei kai kenelläkään ihan täysin virheetön iho ole, mutta eikö se meikkaamalla mene vain pahemmaksi ? Miksi pitäisi laittaa "vain vähän puuteria tai ripsiväriä" tms, jos ei oikeasti kaipaa sellaista ja voi olla siisti ILMAN meikkiä? Mä olen ainakin nähnyt paljon ihmisiä, jotka eivät meikkaa, enkä tosiaankaan ajattele, että siinäpä huolittelematon/epäsiisti henkilö, vaan he ovat todellakin 'hyvännäköisiä' juuri niin. Ja mä en ole mitenkään meikkaamista vastaan, jos joku kokee sen omakseen (itsekin tosiaan pikkusen pistän). Koittakaa saada pointti irti mun tekstistä, voi olla hiukka vaikeeta Muoks. Niin ja Ötökän tekstiin sen verran, että kai sitä voi tosiaan lähteä sängystä siisteissä vaatteissa ja tukka laitettuna, ilman meikkiä, kuten itse kirjoitit? Ja on silti ihan siisti

Kyllähän silmälasimuoti muuttuu joo, mutta niinhän muuttuu myös hääpukumuoti...Siis että tuskin kahdenkymmenen vuoden päästä käytetään enää samanlaisia pukuja kuin nykyään. Kun vertaa n. 20 vuotta taaksepäin vaikka prinsessa Dianan pukua (siitä on kyllä jo aika reilusti yli 20v) niin en kyllä ikinä sellasta pukuakaan laittais Eli pointti tässä mulla on se, että eihän kukaan mene naimisiin alasti sen takia, että hääpukumuoti muuttuu, joten miksi pitäs olla ilman laseja sen takia, että muoti on luultavasti ihan erilaista sitten vuosikymmenien päästä. Nyt on tämä vuosi ja sen mukaan mä ainakin menen Eli luultavasti rillipäänä astelen alttarille Olis hassua käyttää yhtäkkiä piilareita häissä, kun en ole koskaan sellasia kokeillutkaan ja näytän omasta mielestäni ihan vieraalta ilman laseja Edit. Niin ja mä en todellakaan perusta muodista niin paljoo et viitsisin katsoo uusimmat hääpukutrendit tms

Huhhei, näitä viestejä ku lukee ni onneks ei oteta bändiä häihin On meinaan aika paljon maksaa kolmen 45min soitosta 500-yli 1000e! Mutta kukin panostakoon mihin haluaa Me panostetaan taas hyvään ruokaan, mikä taas saattaa jonkun mielestä kuulostaa turhemmalle

Meidän häihin kutsutaan yhteensä lähes 50 lasta ja se on itsetarkoituskin. Haluamme häistämme nimenomaan perhejuhlan, emme vanhempien juomajuhlaa. En todellakaan tarkoita, että lapsettomat häät sellaisia automaattisesti olisivat. Mielestäni lapset vaan kuuluvat häihin ja minusta on ihanaa saada myös heidät mukaan juhlimaan Olen ollut monissa "lapsellisissa" häissä, enkä missään ole mitään kamalaa huutokonserttia tai juoksurallia vielä nähnyt. Jos lapset sattuu häissämme vähän itkemään tai juoksentelemaan, ei se koko juhlaa kaada Kaikki tyylillään

No mä en juuri viitsi hoitotyössä meikkiä laittaa naamaan, mutta kukin tyylillään:) Mun mielestä sekin on toisten kunnioittamista, että pystyy työskentelemään sellaisenkin kanssa, joka ei meikkaa lainkaan. Ja mä en ainakaan meikkaa muita varten, vaan ihan itseäni, sen vähän mitä nyt vaivaudun laittamaan. Suokaa anteeksi pieni OT

Juurikin näin, ymmärsit asian täysin oikein

Ei todellakaan tarvi meikata häihin jos ei ole tottunut meikkaamaan muutenkaan! Itte tosiaan pikkusen meinaan laittaa, mutta ymmärrän täysin näkemyksesi meikittömyydestä. Miksei voi olla huolitellun näköinen ilman meikkiä? Luonnollisuus se vasta huoliteltua on, jos mikä! Sellaisten se on ehkä hankala ymmärtää, jotka ovat tottuneet kuluttamaan aikaa aamuisin pelin edessä enemmänkin...itse en meikkaa juurikaan, joskus en laittanut tätäkään vähää mitä nykyään. Kauneus lähtee omasta itsestä Jos tuntee itsensä kauniiksi, silloin myös on kaunis Eikä kai se ulkonäkö ole se pääpointti häissä, ei ainakaan saisi olla?

Uskonnollisen vakaumuksen tähden haluan kirkkohäät. Itseni on vähän vaikea kuvitella meneväni naimisiin maistraatissa. Toisaalta en kyllä ymmärrä sitäkään, että mennään kirkossa naimisiin pelkästään hienojen puitteiden takia.

Niin, kirkkoa en laske turhamaisuudeksi, mutta muu melkeinpä onkin

Tässäkin kohtaa olisi ehkä syytä muistaa mikä on häissä se pääpointti: hääpuku, vieraiden/hääparin ulkonäkö, vaiko naimisiinmeno. Mun puolesta mun kaasot saa tulla mun häihin minkälaisissa puvuissa tahtoo, kunhan nyt ei ihan farkuissa (tosin farkuissakaan en heitä heittäisi pihalle häistäni). Turhamaisuudellakin saisi olla kai rajansa?

Mun hönttöilijä totes tänään jotenki niin herttasesti: "Kyllä mä valitsin sitten täydellisen morsiamen: täydellinen ruuanlaittaja, täydellinen kroppa, täydellinen peppu ja täydelliset aivot!". Mistään noista en menis vetoa lyömään, mutta etenkin tuo viimenen vähä tuppas naurattamaan

IHAN pakko kommentoida Eikä tarvi loukkaantua, tänks:) Koska en tarkoita tätä nyt kenellekään henkilökohtaisesti. MUN MIELESTÄ lapset ei saa olla mikään parisuhteen kestävyyden mittari. Nimenomaa siksi haluan lapsia vasta avioliitossa (siis jos niitä meille annetaan), että saisin ne sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen Jumalan kasvojen edessä lupautunut elämään myötä- ja vastamäessä elämän loppuun saakka. Tiedän, että tämä hengellinen näkemykseni hiertää monia ihmisiä ja mua varmaan moititaan tiukkapipoksi, musta-valkoisen maailman omaavaksi ja ties miksi, mutta se on minun näkemykseni asiasta. Sanoit, että avioliitto on "vain" lupaus ja paperi, joka voidaan rikkoa ja purkaa. Voidaan järjestää isot bileet, leikkiä prinsessaa ja that's it. Juuri tämä kuvastaa loistavasti nykyajan ihmisten käsitystä avioliitosta -sitä ei arvosteta enää lainkaan samalla tavalla kuin ennen. Meille se merkitsee aika paljon enemmän... Tietenkään todellisessa elämässä kaikki ei mene niin kuin suunnittelee -ehkäpä sitten ei kannata suunnitellakaan enää tulevaisuuttakaan Jos suunnittelee yrittävänsä lapsia vasta avioliitossa, ei se mun mielestä kuitenkaan ylitsepääsemättömän utopistiselta ajatukselta kuullosta, ja se voi jopa toteutuakin joskus. Mä en haaveile 300 neliön omakotitalosta, hienosta autosta ja suuresta rahamäärästä, vaan ihan tavallisesta elämästä avioliitossa rakastamani miehen ja ehkä lasten kanssa, jos niitä meille siis suodaan. Lapset eivät kuitenkaan koskaan ole itsestäänselvyys

Ei tarvi vielä ruveta sulkemaan, ainakaan mun puolesta, koska mä en vedä herneitä nenään siitä, jos joku ilmoittaa mielipiteensä. Myöskään Mintun mielipiteestä Mun puolesta saa loukkaantua nettikirjoituksista kuinka verisesti tahansa, mutta mä ainakin yritän asennoitua asiaan hieman eri tavalla. Sitten munkin kai olisi pitänyt loukkaantua, kun olen uskossa, ja kun täällä palstoilla niin kovasti uskovaisia herjataan ja yleistetään, että KAIKKI uskovat on sitä ja tätä. Enpä vaan näe sitä tarpeelliseksi. Enhän edes tunne näitä ihmisiä täällä Laitan asian sen piikkiin, etteivät ihmiset voi tietää miten paljon erilaisia meitä uskoviakin on Mutta aiheeseen palatakseni: mun mielipide on se, että lapset avioliitossa ja that's it. Kukin seilatkoon tyylillään. Ja anteeksi Minttu, jos esim. mun mielipiteet on loukanneet. Se ei tietenkään ole ollut tarkoitus. Kaikkea hyvää vaan teidän perheelle, oli ne lapset hommattu ennen avioliittoa tai vasta avioliitossa

Juu no, ehkä ei kannata loukkaantua nettikirjoittelusta, ja ihan yhtä vaikea esim. mun on ymmärtää sun näkökantaa kuin sun on meidän "ahdasmielisten". Nämä on kuitenkin makuasioita ja mielipiteisiin on jokaisella oikeus, kunhan ei menee henkilökohtaisuuksiin, eikö? Onko ero avoliitosta mielestäsi sallittavampaa kuin avioliitosta? Ehkä juuri tämän takia ihmiset eivät monesti "uskalla" mennä naimisiin; avoliitosta on helpompi erota, jos ei kaikki mene kohdalleen. Ja ihan yhtälailla se tekee kipeää lapselle kuin avioliitosta eroaminen. Saanko kysyä, miksi siis menit naimisiin, jos kerran olitte jo avoliitossa niin sitoutuneita? Pelkistä juridisista syistäkö?

Nyt täytyy muistaa, että jos joku tuttusi/puolituttusi on nuorena naimisiin mennyt ja eronnut, se ei tarkoita, että näin käy automaattisesti jokaiselle nuorena naimisiin aikovalle. Mun mielestä on todella väärin, kun niin monet "aikuiset" muka luulevat tietävänsä etukäteen, kuinka nuorten solmima avioliitto tulee kestämään (tai ei tule). Kyllähän avioeroja tulee ihan yhtälailla nykyään myös "aikuisille", ellei jopa enemmän. Mä tiedän montakin nuorena naimisiin mennyttä, jotka ovat olleet onnellisesti kymmeniä vuosia naimisissa ja ovat edelleen! Mä olen sitä mieltä, että ei kenelläkään ole oikeutta tuomita toisen päätöksiä jo ennalta. Miksi nuorena alkanut rakkaus olisi jotenkin heikompaa ja vähäpätöisempää kuin aikuisiällä alkanut? Onko sitten 18 vuotta täytettyään ratkaisevasti "kypsempi" menemään naimisiin kuin puolta vuotta vajaa 18-vuotiaana?

Saanko esittää kysymyksen: Jos sulla on tullut ero miehestä, niin tarkoittaako se automaattisesti sitä, että myös kaikilla muilla tulee? Ymmärrän kyllä, että elämä on arvaamaton ja ihmeellinen, mutta jos ei edes yritä tehdä siitä hyvää ja onnellista, ei sellaista kai voi saavuttakaan? Enkä mä epäile, etteikö sun elämä olis onnellista, en todellakaan tarkoittanut sitä. Kuitenkin mun mielestä on hassua ajatella niinkin, että "mä nyt hommaan lapsen ennen avioliittoa, kun ero meille kuitenkin tulee ja lapsihan siinä vain kärsii". Tiedän myös sen, että elämä heittelee jokaista meistä, myös parisuhteessa tulee vaikeitakin aikoja, mutta olenhan luvannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä. Sellaisen miehen kanssa haluan lapsenkin. On toki myös naiivia ajatella, ettei elämään varmasti tule mitään vaikeuksia, koska kaikille niitä tulee. Mä en kuitenkaan halua lähteä sellaisella ajatuksella, että "jos nyt satutaan eroamaan". Kun mä menen naimisiin, mä en edes mieti sellaista mahdollisuutta. Sainpas kirjotettua sujuvasti aiheen vierestäkin Mutta kuten täällä on moneen kertaan todettu, kukin tyylillään