salza08

Miten kallista siellä oli? Oon kuullut, että Suomen hinnat tai jotku vähän halvempia. Mitä suosittelisit ruoista maistamaan tai testaamaan paikallisia muita juttuja?

Voi näitä meidän miehiä. Semmosina me niitä rakastetaan, ei niiltä kannata odottaa ihmeitä. Romanttista voi olla arkikin, ja ennen kaikkea arkisen asian takana olevat tunteet. Kun niitä kuitenkin on, vaikka niistä voi olla vaikea puhua ja niitä analysoida. Se ei vaan jotenki sovi joidenki miesten mielestä miehille. (=on homoa) Rutistus kaikille meille, joiden kosinta oli arkinen ja tavallinen, ei ollut bling-blingiä mutta suuria tunteita oli.

Viime yönä näin unta, että kirkkovihkiminen olikin muuttunut siviilivihkimiseksi. Olin sekoillut päivissä, mikään ei ollut valmista eikä häihin tullut ketään ystäviä tai sukulaisia. Kai se oli sitten painajainen, koska haluan tulla vihityksi kirkossa suvun ja rakkaiden ystävien ympäröimänä ja hyvä olisi tietysti oikea hääpäiväkin muistaa.

Saippuavesi ja kynsiharja niin lähtee. Testattu on. Mutta saa hinkata aika lujaa. Kuoharipulloista etikettien irrottelu osoittautui vielä hankalammaksi, en ole vielä saanut niitä irti, mutta ehkä en ole vain yrittänyt tarpeeksi pontevasti. Niistä tulee kynttilänjalkoja.

Ehkä vähän off-topicia, mut meille ei tullut muuten yhtään erikoisruokavalioilmoitusta. Kirjoitin sen kyllä saatekirjeeseen, että ilmoitettava niistä. Itselläni on sen verran kattava erikoisruokavalio, että tarjolle tulee toki myös gluteenittomat ja laktoosittomat vaihtoehdot. Mietin vain, että mikään selvinnäkijä en sentään ole eli ei sitä ainakaan meitä voi syyttää, jos jollekin ei olekaan sitten ruokavaliota vastaavaa tarjolla, kun ei ole ilmoittanut mitään. Mutta ehkä lähipiirini on hyvin normaaliruokaista väkeä...

Etukäteen mieheni varoitteli moneen kertaan, että "pojat taatusti polttareissa vie minut sinne strippibaariin", mutta eivät sitten onneksi vieneet. En asiasta e tukäteen hirveästi tykännyt, ja olisin siitä varmasti ollut pahoillaan, mutta olen samaa mieltä kuin Pisti. Polttarit ovat poikkeustapaus, jolloin jotain joustoa voi olettaa tulevan. Missään nimessä tällainen asia ei avioliittoa kaataisi. Tiesin kuitenkin, ettei mieheni sinne stripparin luo oma-aloitteisesti olisi mennyt ja ajatuskin oli hänestä kiusallinen.

Jokainen tavallaan, mutta niinhän se on, että tosi rakkaus odottaa, mutta ei kovin kauan. Voi olla, ettei aina jaksa odottaa sen 18-vuoden ikäpyykin ylikään.

Juttelin ystäväni kanssa, jolla on yhdysnimi ja aloin taas epäröidä. Hän kertoi, että käytännössä hänen viralilsta yhdysnimeään käyttää harva ja postia tulee millä sattuun nimellä. Häntä ärsyttää kamalasti pelkällä miehen sukunimellä kutsuminen. Katuu yhdysnimen ottoa, ja sanoi sen suoraan. Minulla on hyvä ja selkeä oma tyttönimi enkä missään nimessä halua siitä luopua. Eli yksi vaihtoehto on pois. Nyt kiemurtelen, otanko mieheni nimen vai en. Ystäväni esimerkki on kyllä varoittava. Oliskos näistä kokemuksista jollakin esimerkkiä? Miten yhdysnimi toimii käytännössä?

Kuusi kuukautta ennen häitä. Kannatti, koska se oli iso kustannus ja vähän ennen häitä se olisi ollut liikaa.

Ohoh, olen iloinen, että en alkanut askartelemaan! Sain kaiken eli kutsut ja kirjekuoret, paikkakortit, menut ja ohjelmat tuttavahintaan 120e. Graafinen puoli oli häälahjaa. Kutsuja oli reilusti ja jäi ylikin, noin 90 ja paikkakortit ja ohjelmat tulee kaikille 109 vieraalle. Kannatti näköjään tämä valinta.

En voinut olla nauramatta tuolle kauhealle kusipäälle, vaikka tiedän, että tilanne oli kamala. Se vaan kuvaa niin hyvin sitä, mitkä intohimot näissä hääjärjestelyissä oikein jyllää! On todella taitolaji olla kaaso, jos kyllä morsiankin. Että osaisi pitää mölyt mahassaan, osaisi olla ilmaisematta mielipidettään liian kärkkäästi ja osaisi olla rakentava ja ideoida kivasti. Kaipa häät on sitten niin tunteellinen ja iso juttu, että naiset jotenki sekoaa siinä. Useimmat naiset on jotenkin niin ehdottomia ja ärhäköitä ja tietävät aina kaiken itse parhaiten! (En ainakaan tunne ketään miestä, joka toimisi vastaavalla tavalla, mutta lienee sekin mahdollista.) Minäkin olen tulkinnut välillä väärin toisten sanomisia ja sitten loukkaantunut. Typerää, mutta aika inhimillistä. Tsemppiä kaikille hirveästi kaasojen ja hääjärjestelyjen kanssa tasapainoillessa!

"Eihän ne ole oikeat häät ellei siellä ole häälahjojakaan. Kodin perustamiseen se lahja on tarkoitettu.." sanoi sukulainen, erittäin läheinen. Siitäkin huolimatta, että koti on jo ja kaikkea on jo. Olimme ilmoittaneet mieluisimmaksi lahjaksi häämatkan, mutta että jos haluaa, lahjalista on olemassa. Että semmoista.

Tervettä järkeä toitottaisin näihin etikettijuttuihin. Etiketin ja käyttäytymissääntöjen on tarkoitus helpottaa elämää ja tehdä toiminnasta selkeämpää ja ennalta-arvattavampaa eikä suinkaan vaikeuttaa ja pilata koko hääpäivää joiltakuilta. Kyllä siitä etiketistä on mahdollista tehdä sovellutus, ettei ihan noudata kaikkea, mitä joku on kirjaksi kirjoittanut. Musta valkoisella ei aina ole pyhää muuttumatonta sanaa. Myönnän, että kinasimme mieheni kanssa etiketistä istumajärjestystä miettiessämme. Minusta etiketti ei ole tärkeämpää kuin vieraiden viihtyminen. Mies olisi halunnut tarkemminkin pitäytyä siinä. Minulle on päivänselvää, että ujoa ihmistä ei laiteta tuntemattomien keskelle vain koska etiketti sitä siinä kohti vaatisi. No, teimme kompromissin. Tuskin kukaan alkaa valmista istumajärjestystä vastaan rettelöitsemään. Toivon ainakin, ettei ala.

Kylläpä te saatte nukkua pitkään hääaamuna! Minä en kyllä. Vai olenko varannut liikaa aikaa kaikelle? 7:00 Kampaajalle 9:00 Meikkiin 11:00 Pukeutumaan ja kukat hakemaan 12:00 Valokuvaamoon kuvattaviksi 14:00 Vihkiminen Loppuja en aio aikatauluttaa. Suunnilleen arvioidaan keittiötä varten ja sillä siisti. Kaikista muista käytännön jutuista huolehtivat muut, meitä siis kuljetellaan ees takaisin.

Ai niin, Fairytale ottaa hääpukujen muokkailuista 20e/tunti, samoin ottaa Joensuun Juhla-asukin. Päädyn kai sit viemään pukuni Juhla-asuun lyhennettäväksi yms, koska hän samalla silittää sen.

Se Joensuun Juhla-asu on auki joka päivä kello 10-17, vaikka ei KYLLÄ uskoisi! Kannattaa ottaa Darja Karhusen kännykkänumero mukaan, kun menee, koska hän saattaa olla vaikkapa "viemässä juuri roskia" tai jotain. Kerran kun kävin sovittelemassa tuli erittäin unisena takahuoneesta avaamaan ovea. Mieheni arvelikin, että ettei vain olisi Irinalla jotain muitakin bisneksiä, joilla rahaa kääritään... ps. Tämä tieto on siis Darjalta itseltään kysyttyä. Ovessa ei todellakaan ole oikeita aukioloaikoja, kuten ei yhteystietojakaan. Kannattaa hiukan odotella ja koputella...

Kaikessahan sitä rahaa on ajateltu, mutta ei niin, että kaikesta olisi karsittu. - Kaveripiirin taidot hyödynnetty kutsuissa ja häälehdessä (graafikot, mainosmiehet ja opettajat) - ostettu kestävää ja ajateltu pitemmälle kuin vain häihin kengissä ja muissa - vertailtu ja pyydetty tarjouksia meikistä ja kampauksesta sekä hääpuvusta - Vanhemmat ovat halunneet osallistua kustannuksiin eikä ole estelty varsinkaan loppuvaiheessa - Kierrätys kunniaan askartelussa: ei ole ostettu vaan on kerätty lasipurkkeja ja pulloja, jotka on tuunattu koristeiksi - Pöytien kukka-asetelmat teen itse puutarhalta haetuista kukista ja astiat niihin löytyy minulta ja vanhempien kodeista - Tilattiin kimppu ja vieheet pienemmältä paikkakunnalta, koska hääpaikkakunnalla oli niin kallista - Musiikista vastaavat ammattitaitoiset sukulaiset - Hääauto on bestmanin vanhempien, ja saatiin lainaan - Hääkakun koriste ostettiin käytettynä - Häät valokuvaa ystävä ja videoi sukulainen Kaikkea ei voi silti säästää pois: - Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi - Kimput ja vieheet ovat ammattilaisten tekemät - Puvut ovat just eikä melkein hyvät - Paikka on ihana! - Viralliset kuvat otetaan valokuvaamossa (/miljöökuvauksena säävarauksella)

Hämmästyin, miten halpoja vuokraliinat olivat. Ei kyllä kannattanut hankkia itselle minkäänlaisia liinoja, kun vuokralle sai 1,5-3e /liina tyylikkäät ja varmasti hyvät valmiiksi laitetut liinat. Mietin myös kangasserviettejä, mutta päädyin säästämään siitä ylellisyydestä, vaikka eivät olisi kalliita olleetkaan. Kannattaa soittaa pesuloihin!

Kiitos vastauksista. Päädyin ihan oman näppituntumani mukaisesti tekemään istumajärjestyksen. Uskoisin, että tämä ihan toimii, koska yläkerrassa on kaaso ja bestman myös paikalla ja aiomme itse siellä myös käydä. Voi olla, että siellä on toiset vähän eritunnelmaiset bileet sitten, mutta se tuskin mitään haittaa. Ohjelma tosiaan on eri tilassa, ja näin on kuulemma ko. paikassa toimittu aina ihan onnistuneesti. Onhan siinä ollut jännittämistä, mutta alan uskoa, että kaikki voi sujua ihan hyvin. Tarkoitus ei ole tehdä pitkää ohjelmaa, ja toivottavasti siitä ei pitkää tulekaan. Häälehti paikkaa sitten. Tulen kertomaan kokemuksia häiden jälkeen, voiko tällaisessa paikassa häät onnistua.

Meillä varmaankin häälehti ja se, että huumori kukkii. Ja hääpaikka on ihana.

On tosiaan minunkin tuttavapiirissäni näin, että naimisiin meneminen on oudompaa kuin se, ettei mene. Varovaisuus ja matkalaukkujen valmiiksi pakkaaminen ja takaoven raollaan pitäminen ja paremman toisella silmällä katseleminen on jotenkin normaalimpaa kuin se, että olen päättänyt sitoutua yhteen mieheen loppuelämäkseni ja opetella tulemaan toimeen hyvinä ja pahoina päivinä ja selvittelemään riitoja ja rakastamaan vikoineen ja virheineen. Heh, paatoksellista, mutta ehkä se vähän kuvaa tilannetta. En ole kohdannut mitään kovin hirveää ilkeilyä, mutta tietyt katseet keskivartaloon ja vihjailut uskonnollisesta taustasta on rekisteröity. Mutta ei se mitään, kestän ne.

Molempien suosikki oli syksy. Ja se toteutui. <3

9 kk kihloissa.

Meillä on Brunbergin suukkoja valkoisissa rasioissa ja kultanauhalla solmittu. Viivi&Wagner strippi mietelauseena. Laitan kuvan kun ehdin ottaa.

Voi elämä! Minun kosintani oli varmaan sitten penkin alle mennyt, koska en löytänyt sormusta leivoksesta enkä juomasta, mies ei polvistunut, ei ollut kynttilänvaloa eikä kuutamoa, ei ollut kuohuviiniä sen jälkeen. Voivoi, ei mitään, mikä kuuluu asiaan elokuvissa. Oli vain raukea kysymys päiväunilla nenä kiinni minun nenässäni, "menetkö sinä minun kanssa naimisiin?" Mie sanoin, että "menen. Oliko tämä kosinta?" Ja tämä virnistää poikamaisesti: "Oli, tajuatko sie sitä ees vielä?" Joo, en tajunnut vielä moneen päivään, että minua oli kosittu. Mutta onnellinen olin, ihan onnea pullollaan. Mies härnäsi minua monta päivää, kun oli niin vaikea uskoa sitä juttua todeksi. En valittanut, minusta se oli just oikeanlainen ja aito kosinta. Sormus ostettiin vasta kaksi viikkoa kosinnan jälkeen ja se päivä merkittiin myös kihlajaispäiväksi. Jälkeenpäin jotku kyseli, miten minua kosittiin, ni mie naureskelin, että kysymällä. Ja kerroin, että varsin arkisesti.