salza08

Minä haluan pukeutua kotona, oli mikä oli. Tulkoon ryppyjä pukuun. Haluan olla kotona, ku rauhotun ja lähden kohti kirkkoa. Ehkä otetaan vähän kuohujuomaa, ehkä halataan ja ollaa hiljaa.

Wilma83: meille on tulossa aikalailla tarkalleen samalla idealla hääkarkit. Paitsi, että laitan rasian täyteen karkkia, tai ainakin puolilleen, mahdollisesti Suukkoja (ex-neekerin suukkoja) ja nauha on tumman ruskea ja ehkä vähän leveämpi, eikä nimiä rasiaan. Viivi ja Wagner -strippi on se pakollinen runo ja sisälle laitetaan se mekin. Paikkakortti tulee siihen rasiaan, semmonen isompi nimikortti.

Toimisikohan semmonen pajupallo, johon olis pujotettu kukkia, ja kiinnitys narulla. Voisi olla ihan hieno ja yksinkertainen. Helppo siirtää. Onko kukaan koskaan nähnyt?

Ostan tuon Viivi ja Wagner -ihanuuden meille. Osa tuommosta teeman tapaista. http://www.nowandforever.fi/index.aspx?typ...5&PPC=61413

Meilläkin on häät tuolla. Anoppi ihastui kirkkoon niin, että alkoi haaveilla häihin kutsuttavan sata vierasta lisää. Haaveeksi jää.

Aika kova vaihtelu tässä näköjään. Pitänee laittaa vastauspyyntö aika aikaisin ja teettää kutsuja reilusti niin ehtii kutsua vielä sitten myöhemmin lisää, jos alkaa näyttää, että mahtuukin enemmän kutsuttavia.

Me lähdetään viikon päästä häistä häämatkalle, mutta lomaa on koko viikko. Sopii hyvin niin ehditään rauhassa siivota ja järjestellä ja minä ehdin hommata kaikki tarvittavat kortit, joihin vaihtuu nimi.

Joensuussa meikki 45e, johon hintaan kuuluu koemeikki ja kampaus 60e, johon kuuluu koekampaus leikkauksen ja värjäyksen yhteydessä. Kannatti vertailla: meikistä olisi voinut maksaa myös satasen ja kampauksesta saman.. Nyt ne ovat yhteensä 105e.

Meilläki on nämä ja kulta teemaväreinä. Vanhat kuvat on häipyneet, olispas kiva saada lisää.

Aika hauska idea

Nosto

up.

Viivi ja Wagner voi joskus olla ihan korvaamaton juttu. Meillä tulee jo kutsuihin yksi strippi, jossa Wagner askartelee hääkoristeiksi miniatyyri hirsipuut. Se on niin hauska. Ajateltiin laittaa häälehteen sopivat pätkät ja on siitä keskusteltu, jos olis kivoja strippejä hääkarkkirasioissa Viivistä ja Wagnerista. Meillä se on ihan jokapäiväinen hyvä juttu tämä sika-nainen pariskunta. Sain hääkakunkoristeeni. Ostin käytettynä tuolta foorumin palstalta. Ihanaa! Laittakaa siskot hyvät kakunkoristeet kiertämään.

Nostetaan

Aikun kiva kuulla, että konsertti on! Kiitos kaunis tiedosta marika83! Tietääkö joku muuten miten häämusiikkien kanssa toimitaan? Eli pitääkö nuotit hommata itse vai voiko ne saada seurakunnan kanttorin kautta? Eli tilaako kanttori nuotteja vai pitääkö ne maksaa itse? Maksavat näköjään enemmän yksityishenkilölle kuin kanttorille.

Jännä juttu: Nyt kun hääuutinen on alkanut levitä kaveripiirissä laajemmallekin, on saanut huomata, että lapsen saaminenkin olisi varmaan normaalimpaa kuin mennä naimisiin nuorena ja melko nopealla aikataululla. Naimisiin ei vain mennä nuorina opiskelijoina, pitäisi olla yhdessä ainakin vuosikymmen, että se olisi "normaalia". Mies oli ollut kavereiden kanssa kaljalla isommalla porukalla ja siinä sitten tuli ilmi, että häät ovat tulossa, ni ilmapiiri oli muuttunut kuin iskusta tästä uutisesta. Semmonen "herranen aika sentään, ei voi olla totta" tunnelma oli laskeutunut porukkaan. Seurueen naiset erityisesti olivat alkaneet heti suhtautua mieheeni eri tavalla. Ukkomies -ajattelu ja leima iski mieheeni siitä paikasta. Ukkomiehet ovat vahvasti varattuja ja tylsiä eivätkä käy missään ja vaimo määrää niiden asioista. Ne on aikuisia, ja ne saa lapsia. Onhan se kamalaa. Minuun ei mielestäni ole suhtauduttu sen kummemmin, vaikka tieto on ehkä jo levinnytkin aika paljon. Että tämmöstä. 8-) Syy häillemme meni minun piikkiini todennäköisesti. "Se on raskaana" tai "kun se on niin kunnollinen ja kristitty" tai "sen vanhemmat varmaan painostivat". Naimisiin menoa saa todella selitellä näköjään nykyään. Me mennään naimisiin, koska rakastetaan toisiamme, halutaan sitoutua ja halutaan lapsia. Ei vielä, mutta joskus. "Äpäröitä ei tehdä", kärjistää mieheni. Kirkollinen vihkiminen on minulle tärkeä, ja haluan "kunnon häät", vaikka miehelle olisi kelvannut kirkkoherranvirastokin. Ei siinä silti mitään sen kummempaa ole.

Matkatoimiston nainen sanoi, että vanhalla nimellä voi mennä, jos nimi on kaikissa papereissa sama. Näin ainakin Eurooppaan.

Me on leikitelty ajatuksilla, että mies taluttaisi minua alttarille ranteesta. Se on meidän keskinäinen hellittelyjuttu, joka näyttää hassulta ja tiedän, että häävierailla olisi hauskaa. En ole varma, miten toteutus onnistuisi siinä kaikessa jännityksessä tosi tilanteessa. Tietysti saman jutun voisi tehdä vaikka sitten, kun lähdetään jatkoille. Tai sieltä poispäin lähtiessä, se sopisi oikeastaan myös. Mutta ei olisi yhtään niin näyttävä juttu. Toinen vitsijuttu meidän keskinäisissä jutuissa on semmonen tietty nenän nostaminen. Se on muka-suuttumista, jos joku ei mene mieliksi, kuten esimerkiksi mies ei saa ostaa tupakkaa (se lakkoilee, ja jaksaa louskuttaa siitä, että hän nyt menis ostamaan) tai jotain. Siinä vaiheessa alttarilla ku pitäisi sanoa tahdon, voisi huvikseen nostaa nenäänsä ja katsoa pitkin nenän vartta muka puolisoa. Tyyliin hmmm mitenhän tuo olisi. Mutta voi olla, että tätäkään ei voi toteuttaa, koska tilanne ei ole mikään vitsailun hetki. Kyllä me jotain jäynää keksitään häihin, jolle voi nauraa. Tylsää olisi, jos ei mitään vitsiä olisi.

Mulla on kokemusta Zagrebista, Splitistä ja Pulasta. Pohjois-Kroatiassa olen siis ollut aikoinaan (joku kolme neljä vuotta sitten) reilaamassa, mutta eteläosa on näkemättä. Zagreb oli minusta oikein kaunis kaupunki, jotenki pieni ja viehättävä. Romanttisella tavalla vanhanaikainen ja ränsistynytkin. Siellä näkyy se, että siinä ollaan idän ja lännen välissä ja ehkä se tekee koko maasta kiehtovan. Split oli minusta semmoisen ränsistyneen satamakaupungin oloinen, en sitä kyllä paljoa nähnyt, mutta paljon oli joka paikassa italialaisia turisteja. Valtavasti oikeastaan. Pula on sitten ihan täysin turistialuetta. Lämmintä oli, joka paikassa italialaisia, jotenkin sellainen rantaparatiisin meininki. Ei mitenkään erityisen halpaa, niinkuin ei missään turistikohteissa. Osaavat toki ottaa hinnan maksukykyisiltä matkustajilta. Välimerellisyys oli siellä ihan selkeästi esillä. Rannat eivät valtaosaltaan ole hiekkarantoja, ja mäntypuita on paljon. Mutta vesi on kirkkaan sinistä, aivan ihanaa. Löysin linkin www.kroatia.fi jolla kerrotaan suomeksi Kroatiasta. Kuvia kun katselee, tulee malttamaton olo. Ihanaa lähteä sinne oman kullan kanssa!

Nyt olen viimeistään varma, että harmittaisi, jos en ottaisi kaksoisnimeä. Kiitos näistä pohdinnoista teille kaikille!

Meidän häälehteen, jonka olen nimennyt Meidän Häät-lehdeksi, olen suunnitellut seuraavia: - hääohjelma ja menu, vieraslista, hääpaikan ja hääkirkon esittely - Hääparin kertomukset siitä, kuinka siinä näin kävi ja tulevaisuudesta - Lapsuudesta äitien kertomukset, kuvia, perheenjäsenten lyhyet muistelut, samalla tulevat perheet esitellyksi - bestmanien ja kaasojen lyhyet kertomukset hääparista ja ajatuksistaan - hääperinteistä ja historiasta kautta aikojen - Viivi ja Wagner -strippejä, joita on koottu pitkin kevättä ja syksyäkin Yksi ystävä taittaa lehden oikeaan malliin eli siitä tulee ihan aito häälehti, oikean lehden näköinen, vaikka A4:lle monistetaankin. Kannet on meillä värilliset ja tarvittaessa valokuvasivut, mutta muuten mustavalkoisuus vallitsee. Painatan tuolla jossaki tulostusliikkeessä. En ajatellut antaa lehtiä kuin yhden per kutsu eli ihan jokaiselle niitä ei tehdä.

Me lähdetään Dubrovnikiin. Onko siellä häämatkalla olleita? Lisää kokemuksia? Nainen matkatoimistosta sano, että ei ole ihan tavallinen häämatkakohteeksi. Omatoimimatka, tykätään katsella vapaasti ympäriinsä eikä rantaloma ole suunnitelmissa. Historiaa, kulttuuria ja lämpöä silti mielellään. Me lähdetään sinne syyskuussa, ja sää voi olla silloin vaihteleva, mutta se ei meitä haittaa.

Oletteko muuten hyödyntäneet läheistä Venäjän rajaa ja sen takaisia halpoja houkutuksia miten häihinne? Juomia nyt varmaan ainakin? Mutta oletteko hakeneet jotain muutakin?

Miks näitä pitää olla, näitä uutta vanhaa lainattua sinistä? Ketä varten ne on? Sori, jos olen ilonpilaaja, mut musta tuntuu aika älyttömältä miettiä, että saisinkohan jostaki lainaan jonku vanhat helmet tai muuta. Siis miettiä vain siksi, että jossaki lorussa niin sanotaan. Kun ei siis noin niinku luontaisesti löydy sitä lainattua eikä sinistäkään ole toistaiseksi tulossa. Sukkanauhaa ei tule, ja voi hyvin olla että kaikki on uutta. Jos näitä loruja ei noudata ni tuleekos siitä sitten onneton avioliitto vai mitä ihmettä siitä seuraa? Siis "tarinan mukaan" tietysti.

Mikä juttu tuo on tuo Le Monden numeroon tehty? Haluaisin käyttää vanhoja sanomalehtiä, ja ehkä niitä karkkirasioihin käytetäänkin, mutta voisiko olla jotain muitakin ideoita, mihin? Ihania kuvia täällä kyllä on.