Kvarkki

Me otamme onnittelut vastaan jo kirkossa, joten olen ajatellut, että vanhemmat voivat ottaa vieraat vastaan juhlapaikalla ja tulla samalla onnitelluksi. Me voimme sitten saapua viimeisenä paikalle, kun kaikki ovat jo saaneet kuohuviinilasit kätösiinsä ja tällöin on hyvä hetki nostaa malja. Etiketistä minulla ei nyt ole tietoa, mutta mutu-tuntumalla sanoisin, että ystävien häissä morsian on ollut ensimmäinen onniteltava, sitten sulhanen, sitten morsiamen äiti, morsiamen isä, sulhasen äiti, sulhasen isä. Pitäisi varmaan tarkistaa Käytös- ja tapatietokirjasta...

Minulla on olkaimeton puku ja kannan sen ylpeästi. Olkapäissä ei ole mielestäni mitään säädytöntä, joten miksi niitä ei voisi näyttää kirkossa. En myöskään usko, että kovin montaa pappia haittaa olkapäiden näkyvyys kirkossa; niin monia olkapäät paljaana olevia morsiamia on näkynyt sekä hääohjelmissa että tuttujen häissä.

OT, mutta rippikoulun voi käydä (alaikäinen vanhempien suostumuksella, luulisin) vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. Konfirmaatio on sitten asia erikseen. Tiedän tapauksia, jotka ovat menneet riparille, kun kaikki kaveritkin menivät. Osa heistä on kastettu ennen konfirmaatiota ja konfirmoitu, osaa ei.

Tästähän voisi puhua vaikka kuinka pitkään , mutta lyhyesti: ikoni edustaa kuvattavaansa, joten ikonia suudeltaessa ei kunnioiteta kuvaa vaan sen kohdetta. Epäilemättä voisi Toivottavasti kukaan ei muuten loukkaantunut kommentistani. Tämä pyhimyskeskeinen uskontokulttuuri vain on tavalliselle luterilaiselle hieman vieras.

Satuhäiden innoittamana minäkin taas kirjoittelen. Mietin sitä kihlausta katsoessa, että onko sormusten vaihto oikeasti tuollaista sähläystä. Miksi kaasot ja bestmanit (?) työnsivät kätensä aina sinne väliin, kun pappi oli antanut sormukset parin käsiin? Kuvittelin, että pappi hoitaa sormusten vaihdot ja laittaa sormukset vihkiparin sormiin. Kertokaahan rouviintuneet, mitä tuossa sormus-kohdassa siis todella tapahtuu?! Muutamia muitakin kohtia vihkimisessä on, jotka hieman itseäni arveluttavat. Kokonaisuutena vihkiminen on hieno, mutta esimerkiksi ikonien suutelu on mielestäni outoa. Tulee tunne kuvien palvomisesta, mikä kuitenkin on melko epäkristillistä. Miten muuten yhteisestä maljasta juonti? Kauhistuttaa (ehkä absurdi) ajatus punkkutahroista valkoisella puvulla Onneksi tässä on sentään vielä reilu puoli vuotta aikaa sulatella asiaa. Subin Meidän häät -ohjelmassakin taisi olla tulossa yksi ortodoksivihkiminen. Sitä odotellessa. Vihkipari näytti muuten saavan sekä ikonin että Raamatun seurakunnalta (osittain itselleni vastatakseni). Oliko joku muuten viime sunnuntaina Helsingin ortodoksisen srk:n järjestämässä tilaisuudessa, jossa kerrottiin vihkimisestä? Minua olisi kiinnostanut osallistua tuohon tilaisuuteen, mutta muut kiireet tulivat päälle, joten ei onnistunut. Jos täältä löytyy paikalla olleita, niin mikä oli tilaisuuden anti?

Meilläkin on samanlaiset kuviot kuin TiinaJohannalla ja maitokahvilla. Ensin siis ortodoksinen vihkiminen ja heti perään luterilainen siunaus. Molemmat toimitetaan Tapiolan ortodoksisessa kirkossa Espoossa. Itsekseni olen arvioinut että toimitukseen onnitteluineen menee noin tunti. Millä paikkakunnalla/missä kirkossa TiinaJohanna ja maitokahvi teidät vihitään ja koska? Meillä on häät syyskuussa ja jos teillä on aiemmin, niin kuulisin mielelläni kokemuksia toimituksen suunnittelusta ja sujumisesta. (Kysyin tätä jo toisessa ketjussa, mutta pistetään tännekin: mistä vihkiraamattu? Helsingin ortodoksinen srk on ilmeisesti antanut ennen sekä ikonin että Raamatun? Vieläkö näin on vai pitääkö valita jompikumpi? Jos valitsee ikonin, niin onko sopivaa pyytää Raamattua luterilaiselta srk:lta? Kokemuksia kenelläkään?)

Tänään varasimme lennot Zagrebiin Kroatiaan ja häät ovat syyskuussa. Matkalle lähdemme häitä seuraavana tiistaina. Jos on kovin tarkka häämatkakohteesta, niin toki matka kannattaa varata hyvissä ajoin. Valmismatkat kesälle tulevat myyntiin ymmärtääkseni edellisenä syksynä ja suosituimmat varataan kai melko nopeasti. Omatoimimatkassa on enemmän joustovaraa, mutta yleensä lennot tulevat sitä edullisemmiksi, mitä aiemmin ne ostetaan. Jos kohteella ei ole niin väliä, niin äkkilähdönhän voi ostaa vaikka viikkoa ennen matkaa

Meinasin ensin hermostua, kun avasin linkin ja ensimmäisenä näin muualta tilaamani kengät 20 puntaa halvemmalla . Onneksi nuo olivat vain hajakokoja, eikä omaa kokoani olisi kyseisessä mallissa ollutkaan saatavilla. En siis jää harmittelemaan . Pitääkin samalla mainita, että tilasin itselleni Rainbow Clubin kengät täältä. Kengät tulivat viikossa (tilasin sunnuntaina ja kengät toimitettiin ovelle viikon päästä maanantaina). Postikulut olivat 10 puntaa. Nykyisellä punnan kurssilla tulivat halvemmiksi kuin Suomesta ostetut, vaikka olivatkin normaalihintaiset.

Ennen sovittelukierrosta ajattelin, että 800 euroa voisi olla kohtuullinen hinta ja ehdottomasti alle tonnin. Yli tonnin puku saisi olla todella ihmeellisen ihana, jotta olisin valmis investoimaan kerran käytettävään pukuun niin paljon. Lopulta löysin mieleisen puvun ja sen hinnaksi tuli 799 euroa. Passeli hinta siis. Asusteiden hintaa en etukäteen tarkemmin miettinyt, mutta hunnun löysin 12 eurolla. Kenkiin olin valmis satsaamaan, koska niitä voi käyttää myöhemminkin (ja niihin upposi 70 puntaa).

^Itsekään en ole ortodoksihäissä vielä ollut, mutta ilmeisesti tuo onnittelu kirkossa on yleinen tapa. Ei kai tässä maailmassa kuitenkaan pakollista ole kuin kuolema ja verot... Näkisin, että viimeisenä ulos marssiminen on helppo järjestää silloin, kun hääpari onnitellaan kirkossa: sitä mukaa kun vieraat ovat onnitelleet, he siirtyvät ulos ja saavat riisit kouraansa. Hääpari tulee sitten viimeisenä ulos, kun kaikki ovat onnitelleet ja pihalla odottamassa.

^Sanoisin, että saa. Minulla oli ylppäripuku takaa sen verran alas uurrettu, että tavalliset rintsikat eivät sen alle sopineet. Ostin tuolloin FunkyLadysta korseletin(?), jonka alaosa laskeutui vyötärön korkeudelle (kiinnitys kolmella hakasella) jättäen selän paljaaksi. Rinnoille oli kupit ja mahaa peittävässä osassa tukena rigilenenauhat. Tuosta on jo useampi vuosi, mutta varmasti edelleen alusvaateliikkeistä löytyy vastaavia.

Minä tunnistin the Puvun, kun sain sen päälleni. Kuvien perusteella minulla oli käsitys, millaisen puvun haluan, mutta vasta sovitustilanteessa näki ja tunsi puvun sopivuuden. Kokeilin yhteensä noin viittätoista pukua kolmessa eri liikkeessä. Valitsemani puku ei ollut sellainen kuin olin kuvitellut etukäteen, mutta päällä se tuntui oikealta. Sen jälkeen muut puvut eivät tuntuneet oikein miltään. Vaikka aikoisikin tilata pukunsa muualta, kannattaa käydä mahdollisuuksien mukaan sovittelemassa erilaisia pukuja etukäteen. Silloin oma mielikuva the Puvusta pääsee vahvistumaan. Puvun hankinnan jälkeen kannattaa lopettaa pukujen aktiivinen katselu, sillä maailma on täynnä kauniita pukuja ja mielikuva siitä omasta ihanuudesta voi haalistua.

^Luulisin, että varauksen kannalta on sama vihitäänkö teidät vai vain siunataan. Se, että haluatte eri seurakunnan kirkon kuin mihin mies kuuluu, voi vaikuttaa varausaikaan, koska ainakin joissain seurakunnissa oman seurakunnan jäsenten toiveet menevät edelle. Asia selvinnee parhaiten soittamalla kirkkoherranvirastoon.

Taitaa olla niin, että meillä minun ammattini näkyy hääkarkeissa, miehen ei siinäkään. Yhteistä harrastustaustaa meiltä löytyy (sitä kautta olemme tavanneetkin), mutta emme aio tuoda sitä mitenkään esiin. Eräiden ystävien häissä tämä samainen harrastus oli vahvasti esillä, mutta emme koe sitä meidän tyyliimme sopivaksi.

Meidän seremoniamme alkaa klo 13. Aamusta voi tulla melko kiireinen, koska haluan kuvauksen ennen vihkimistä, mutta voimmepahan sitten juhlia rauhassa pitkän kaavan mukaan.

Juhlapaikka oli ensin. Haluamaamme kirkkoa ei tuolloin vielä voinut varata ja halusimme kuitenkin kyseisen juhlapaikan, joten otimme riskin kirkon suhteen. Emme lopulta saaneet varattua ykköskirkkoa haluamallemme päivälle (, koska sinne ei otettu lainkaan vihkiaikoja tuolle päivälle) ja harmistus oli melkoinen. Meillä oli kuitenkin varasuunnitelma ja nyt on toinen kirkko varattuna haluttuna ajankohtana.

Minuakin viehättää molempien uskontojen elementtien yhdistäminen. Minä olen luterilainen ja mies on ortodoksi. Alunperin suunnittelimme vihkimistä luterilaisessa kirkossa ja siihen päälle ortodoksista avioliiton sakramenttia. Emme kuitenkaan saaneet kotikirkkoani varattua hääpäivällemme, joten meidät vihitään Tapiolan ortodoksisessa kirkossa. Lisäksi tulee vielä luterilainen siunaus. Kannattaa tsekata myös ketju Ortodoksiset morsmaikut, vaikka siellä on hiljaista viime aikoina ollutkin.

Vesilinjalla taidetaan mennä meilläkin. Haluan pääni toimivan kirkkaasti aamun kiireessä ja kokea vihkimisen selvin päin. Toivottavasti kukaan ei ehdottele miehelle rohkaisuryyppyjä (tuskin niitä todella tarvitsee), sillä haluan hänenkin olevan omana ihanana itsenään.

Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä itkuherkemmäksi tulen. Teini-ikäisenä kauniit laulut tai elokuvat eivät paljon hetkauttaneet, mutta nykyään etenkin musiikki saa tipan silmään. Itkemisessä sinällään ei olisi mitään vikaa, ellei naama näyttäisi sen jälkeen laikukkaalta ja turvonneelta ja silmät punaisilta. Yritän psyykata itseäni säteilemään onnesta vihkimisessä, jotta itkun sijasta loistaisin kuin Naantalin aurinko. Tunneskaala kun muutenkin tahtoo mennä niin äärilaidasta toiseen, niin mieluummin sitten hymyilisin koko purukalustollani. Kuvaus on luultavasti ennen vihkimistä, joten eiköhän se laukaise pahimman jännityksen.

Niinhän siinä sitten kävi, että emme lopulta saaneet Espoon kirkkoa vihkikirkoksemme. Olin yhteydessä niin kirkkoherraan kuin Matin markkinoista vastaavaan pappiinkin, mutta lopputulos oli se, että kirkkoon ei vihkimisiä oteta syyskuun 19. päivänä. Tänä vuonna kirkolla oli kuulemma ollut sen verran kova meno, että paikalle oli kuulemma kutsuttu virkavaltaa rauhoittamaan tilannetta... Harmittaa vieläkin, mutta nyt meille on onneksi varattuna Tapiolan ortodoksinen kirkko. Onnea järjestelyihin muille kesän vihkipareille.

Ainakin Eurokankaan kotisivuilla on ompeluvinkit osiossa ohjeet sekä vannehameen että tyllialushameen tekoon. Eurokangas - ompeluvinkit

Me varasimme kuvaajan vajaa kymmenen kuukautta ennen hääpäivää ja saimme sen kuvaajan, jota ensimmäisenä kysyimme. Häitä juhlitaan syyskuussa pääkaupunkiseudulla.

Meidät vihitään Tapiolan ortodoksisessa kirkossa 19.9.2009 ja juhlimaan suunnataan Espoonkartanoon. Espoon tuomiokirkko jäi valitettavasti haaveeksi tuolloin järjestettävien Matin markkinoiden takia.

Nyt näyttää siltä, että meidätkin (sulhanen ortodoksi, minä luterilainen) vihitään ortodoksimenoin. Kirkkona Tapiolan ortodoksinen (Pyhittäjä Herman Alaskalaisen) kirkko Espoossa. Kirkkoa ei vielä ole varattu syyskuussa pidettäviin häihin, koska kovaa ruuhkaa tuskin on odotettavissa ja nyt vasta on varmistunut, että vihkiminen Espoon tuomiokirkossa ei onnistu millään Onko täällä muita Tapiolassa vihittäviä/jo vihittyjä? Itse en ole käynyt ikinä edes tuossa kirkossa sisällä, vaikka sen ohi olen kävellyt lukemattomia kertoja. Onko muilla ollut luterilainen pappi mukana siunaamassa liiton? Ilmeisesti useampikin täällä suunnittelee siunausta toisessa kirkossa, mutta entäs siunaus ihan ortodoksikirkossa? Laahuksellinen puku on jo tilattu ja sen kanssa lienee vain pärjättävä, laahuksesta en luovu. Käytännön asioista olen saanut jo jonkinlaista kuvaa kahlaamalla tämän ketjun läpi, mutta silti kysymyksiä herää, kun pohtii päivän toteutusta.

Meillä ehdottomat nounout ovat -askartelu -hääleikit -myös kaikenlaista rahankerjuuta inhoan paljon, joten turha edes yrittää -läheisten ylityöllistäminen (pyrimme hoitamaan asiat mahdollisimman pitkälle itse) Ehdottomat jeejeet ovat -hyvä ruoka -hyvä bändi -viihtyvät vieraat Olisihan noita varmaan muitakin, mutta tuossa tärkeimpiä