NorthernLight

Tähän mun on pakko kommentoida. Tunnustan. Kävin rippikoulun ihan vaan siksi, että siihen aikaan kuvittelin haluavani kirkkohäät. Konfirmaatiossa en lukenut uskontunnustusta ääneen, koska en sitä tarkoittanut. Tiesin siis jo silloin olevani pakana. Myöhemmin muutin mieleni kirkollisen vihkimisen suhteen ja syy on juuri tuo mainitsemasi. Koska en usko jumalaan, en tunne oikeaksi mennä naimisiin seurakunnan edessä. Se olisi lähinnä kiusallinen tilanne polvistua papin eteen sanomaan tahdon, joten myös oman mukavuuteni takia siviilivihkiminen on mulle ainoa oikea valinta. En kuitenkaan ole vielä eronnut kirkosta, enkä toisestakaan syystä kuulu kunnioittamaasi porukkaan. Olen nimittäin aina halunnut kummilapsen ja kirkkoon kuuluvista kummeista tuntuu nykyisin olevan pulaa. Periaatteeni ei salli kirkkoon liittymistä ilman uskoa, joten pysyn seurakunnan jäsenenä kummiksi pääsemiseen asti. En siis toimi täysin vakaumukseni mukaan, mutta tarkoitukseni on hyvä. Tiedän muutamia kirkosta eronneita, jotka liittyvät hetkellisesti kummiuden takia. Tilanteessa, jossa kastettavan lapsen vanhemmat ovat pulassa, kun kirkkoon kuuluvia kummiehdokkaita ei lähipiirissä yksinkertaisesti ole. Asia on siis ristiriitainen. En moralisoi kenenkään valintoja puoleen tai toiseen. Monestihan toinen puolisoista välttämättä haluaa kirkollisen vihkimisen ja toisen on sitten liityttävä seurakuntaan ainakin hetkellisesti. Jos toiselle on todella tärkeää saada oman uskonsa takia kirkollinen vihkiminen, ymmärrän sen täysin. Syy voi olla myös suvun miellyttäminen, perinteiden kunnioitus / noudattaminen tms. Tärkeintä on se, että hääpäivä on niin morsiammelle kuin sulhasellekin mahdollisimman mieleinen. Ymmärrän myös seurakuntaan liittymisen kummiuden vuoksi, onhan se kunniatehtävä. Varmasti se monista uskovista tuntuu loukkaavalta ja ymmärrän senkin. Se ei kuitenkaan ole keneltäkään pois, vaikka kirkkoon liittymisen motiivi olisikin muu kuin usko. Tärkeintä lienee se, että on läheisensä tukena tärkeällä hetkellä / tärkeässä tilanteessa. Rehellisyys on tärkeä juttu. *Muoks* Ihmettelen miten siviilivihkiminen MUKA olisi kirkollista huonompi, epävirallisempi tai muuten vajavaisempi. Eihän käytännössä eroa ole kuin se, että siviilisessä jää pois papin aamen ja vihkijällä on eri titteli. Avioliitto ja usko ovat kaksi erillistä asiaa, vaikka joissakin tapauksissa kulkevatkin käsikkäin. Samaa mieltä edellisten kanssa olen myös siinä, että löytää se jumala tarvittaessa sinne maistraattiinkin.

En nyt tarkoita sen "virallisen" hääkuvauksen ajoitusta. Se on ilmeisesti tarkoitus suorittaa ennen vihkimistä, ettei vieraiden tarvitse odotella ja kuvaajaksi yritän saada mieleiseni ammattikuvaajan. Mutta missä vaiheessa olisi paras ajankohta ottaa potretteja hääparista vieraiden kanssa? Entä missä vaiheessa olisi paras varmistaa, että jokainen vieras tulee kuvatuksi? Olisiko huono idea kuvata vieraat siinä vaiheessa, kun he saapuvat ja siirtyvät eteistilasta juhlatilan puolelle odottamaan? (Siis heti päällysvaatteiden riisumisen jälkeen) Vai olisiko parempi kiertää ottamassa kuvat juhlan aikana? Kuvaajana toimii todennäköisesti joku vieraista siltä osin, mitä tulee tiettyjen asioiden / henkilöiden kuvatuksi tulemisen varmistamiseen. (Olipas vaikeasti ilmaistava lause. ) Mielelläni siis ajoittaisin kuvaamiset niin, että kuvaaja voisi keskittyä pääasiassa juhlien viettämiseen ja kuvaisi vain hetkittäin ne ennalta sovitut jutut. Aiomme pyytää digikamerallisia vieraita dokumentoimaan juhlaa omalta osaltaan sen verran kuin tuntuu sopivalta, joten siitä sitten kertyy ne loput kuvat. Sillä tavalla uskomme juhlan sujuvan ilman, että kuvaaminen häiritsee kenenkään vieraan juhlasta nauttimista. Miten häitä jo viettäneet olette asian järjestäneet? Miten häitään suunnittelevat olette ajatelleet asian järjestää? *Muoks* Huomasin nyt vasta, että tälle olis parempikin osio. Saa siirtää.

Onko sellasiakin? Aika käteviä kyllä olis. Noissa listoissa olikin aika kivasti kaikkee. Lisäisin vielä kynsisakset, koska pienille saksille voi tulla käyttöä. Itse myös haluaisin tuollaiset vessakorit, mutta tuleekohan ne miten hinnakkaaksi? Pienellä budjetilla kun on tarkoitus häät järjestää eikä vieraitakaan kutsuta kovin paljon. Vanajanlinnassa muuten on vessoissa kuukautissuojia ja siinä vessan aulatilassa hiuslakkaa, kosteusvoidetta yms. Itse arvostan sellaista, koska pieneen käsilaukkuun ei kaikkea mahdu ja joskus voi jotain noista tarvita. Mielestäni on vieraiden huomioimista, että korit kokoaa, mutta välttämättöminä en niitä pidä.

Tässä keskustelussa on nostettu tosi hyviä poitteja. Itekään en pysty sanomaan tahdon seurakunnan edessä, kun en usko siihen mitä se edustaa. Eikä tosiaan tämä maa ole tasa-arvoinen uskonnonkaan osalta, ei vielä aikoihin. Mitä uskonvapautta se on, jos edes siviilivihkimistä ei pidetä "aitona"? Hyviä esimerkkejä tulikin aikaisemmissa kommenteissa kääntymisiin liittyen. Ihmiset vaan ei tunnu tajuavan sitä sillä tavalla, että on epäaitoa olla noudattamatta omaa vakaumustaan. Mun puolesta jokainen saa uskoa siihen minkä kokee itselleen oikeaksi ja tehdä valintansa oman tyylisen ja perinteisen välillä (mikäli ne siis ovat kaksi eri asiaa). Toivoisin vastaavaa kunnioitusta myös itseni suuntaan, mutta joidenkin kohdalla se on liikaa pyydetty. Toiset isovanhempani olen onnistunut nykyaikaistamaan monien asioiden osalta, mutta nuo uskontoon liittyvät ovat edelleen tabu. Enkä edes oleta heidän ymmärtävän, toivon vain kunnioitusta omaa vakaumustani kohtaan. Yleensä kuitenkaan ne iäkkäät ihmiset eivät ole niitä pahimpia vaan ne, jotka tahtoisivat tehdä toisin, mutta uskalluksen puutteessa tyytyvät valitsemaan perinteisen tavan. Kateus ja katkeruus on myrkyttänyt monta mun tuntemaa ihmistä. Surullista.

Pidä ihmeessä pääsi ja järjestäkää teidän näköiset häät. Jos vieraat ei viihdy, ovat he tulleet väärällä asenteella. Se on teidän juhlapäivänne, jota kutsumanne henkilöt tulevat viettämään kanssanne. Ei heille järjestetty bilepäivä, vaikka juhlissa onkin kyse päivän jakamisesta läheisten kanssa. Toki muitakin voi huomioida, mutta omasta hyvästä fiiliksestä ei tarvitse luopua. Jonkinlaiseen kaikkia miellyttävään kompromissiin on mahdollista päästä, kun molemmat osapuolet (siis hääpari ja vieraat) joustavat. Kaasolle ja bestmanillekin voi ystävällisesti kertoa, että leikkejä yms ei halua. Tai ehkä löytyy sellaisia leikkejä ja perinteitä, joista hääpari pitää. Voihan niitä perinteitä myös muokata hääparin näköiseksi. Aina ei siis tarvitse tehdä saman kaavan mukaan, vaan myös mielikuvitusta voi käyttää. Vieraat saattavat jopa olla iloisesti yllättyneitä, kun tutuista jutuista on muokattu tuoreempi hääparin näköinen versio. En oikein ymmärrä, miksi monilla ihmisillä on sellainen pinttynyt ajattelutapa, että kaikkien häiden pitäisi olla järjestetty saman kaavan mukaan. Myös perinteisistä poikkeavissa voi olla hauskaa, vaikka ei ihan oman tyyliset juhlat olisikaan. Avoin mieli on hyvä kumppani häihin vieraaksi mennessä, kuten myös niitä järjestäessä. Rohkeasti vaan omaa näkemystä toteuttamaan, toisten toiveilla maustettuna tai ilman.

Meillä on kutsuttavat entuudestaan tietoisia mun periaatteesta eli siitä, että en kirkossa (tai yleensäkään papin edessä) suostu naimisiin menemään. Usein sitä olen joutunut myös perustelemaan ja vakuuttelemaan, ettei siviilivihkiminen ole kirkollista huonompi. Papin aamen ei tee liitosta paremmin onnistuvaa tai onnellisempaa, vaan nuo asiat riippuvat aina liiton osapuolien valinnoista. Suhteen eteen täytyy tehdä ihan samalla tavalla töitä, oli sitten siviilivihkiminen, kirkollinen vihkiminen tai ei naimisissa ollenkaan. Iäkkäämpien erityisesti on sitä vaikeampi ymmärtää. Monet odottaa kaikkien toimivan kuten muutkin, kuten on yleensä toimittu. Mutta onneksi nykyään yhä useammat uskaltavat toimia oman mielensä mukaan ja järjestää itsensä näköisiä häitä. Siviilivihkiminenkin voi olla tunnelmallinen ja herkkäkin tilaisuus, jopa kauniimpi kuin kirkollinen. Sehän on ihan järjestäjistä kiinni. *lisäystä* Mun käsittääkseni siviilivihkiminen paikan päällä ei kustanna muuta kuin matkakulut, mikäli tapahtuu virka-aikana. Niin käsitin maistraatin nettisivuilla olleesta tekstistä. Meinaan kyllä tarkistaa vielä asian soittamalla maistraattiin.

Meillä säästellään myös. - Mun puku. Teetän kaverilla. - Vieraslista on suppea, vain tärkeimmät ihmiset kutsutaan. - Emme maksa vieraiden majoitusta. - Kutsut, kiitoskortit ja pöytäkoristeet askartelen itse. - Kilpailutamme juhlatilat ja pitopalvelut. - Kilpailutamme kukkakaupat ja konditoriat. - Hääkakkua lukuun ottamatta teemme kahvipöydän tarjottavat itse. Tai ehkä myös kakku. - Hyödynnämme suhteita eli yritämme saada tuttava-alennuksia. - Emme lähde häämatkalle. Myöhemmin vietämme pitennetyn viikonlopun jossakin kotimaan kaupungissa. - Hankimme itse häissä tarjottavat alkoholit. (Huomioitu hääpaikkavaihtoehtoja etsiessä) - Emme maksa avustajien pukuja emmekä ehostuksia. - Emme käy ihonhoidoissa tms, vaan teemme ne itse. - Emme palkkaa bändiä emmekä dj:tä. Nakitetaan dj-hommia harrastava kaveri hoitamaan musiikkipuoli valmiiksi poltetuilta levyiltä. - Mun korut teetetään oppilastyönä. Olikohan vielä jotain muuta? Pienellä budjetilla ollaan liikkeellä, mutta laadusta ei tingitä. Järjestetään meidän näköiset häät, joissa myös vieraat viihtyy. Onneks kaikki ei ole rahasta kiinni.

Tuo pitää paikkaansa myös meidän kohdalla. Kahden kodin yhdistämisen seurauksena meillä on monia tavaroita kaksin kappalein ja kaappitilaa rajallisesti. Ollaankin sen takia tehty epävirallista vinkkilistaa kaasolle annettavaksi, jotta vieraat voi kysyä apua lahjan valintaan. Rahalahjojakin saatamme saada, mutta niihin emme vihjaa. Sitten vastausta kysymykseen... Mun mielestä myös on hieman outoa laittaa pääsymaksu häihin. Parempi olisi rajata vieraslista pienemmäksi ja muuten rajata kuluja tai ilmoittaa mahdollisuus ateriaan maksua vastaan. Haiskahtaa rahastukselta sellainen pääsymaksu.

Istumajärjestys on vielä hieman työn alla, mutta ajatus olisi laittaa avustajat samaan pöytään meidän kanssa. Myös meidän vanhemmat tulee samaan pöytään.

Meillä ei nosteta tervetuliliaimaljaa vaan pelkkä onnittelumalja, koska kyseessä on siviilivihkiminen paikan päällä. Vihkimisen jälkeen onnittelumaljan kohottaa luullakseni bestman, koska hän toiminee seremoniamestarina. Kaasoni eikä isäni ole kumpikaan innokkaita pitämään puheita eikä yleensäkään esiintymään ihmisten edessä.

Hyvä kysymys, johon lienee vastaus lähes poikkeuksetta: Ei niillä ole! Miehillä asiat tuntuu olevan jotenkin yksinkertaisempia, tosin ainakin meidän tapauksessa minä teen suurimman työn. Mulla on ensinnäkin aikaa enemmän ja tykkään suunnitella, askartelujen näpertäminen on mun yksi harrastus ja joissakin asioissa enemmän näkemystäkin. Mies kertoo kyllä mielipiteensä ja puuhaa niitä asioita, jotka hänelle ovat luontevampia. Meidän tapauksessa bestman ei kovin paljon ole järjestelyissä mukana ennen hääpäivää (miehen polttareita lukuun ottamatta), koska asuu lähellä meitä. Ei siis ole mitään kosketusta kaupunkiin jossa häät järjestetään ja sen takia hankala olla apuna. Soittelu- ja sähköpostirumbaa hoidetaan miehen kanssa kaksin, koska mehän kaikista asioista päätetäänkin. Ei tarvitse olla sitten jatkuvasti kyselemässä meiltä kaikkea, kun siitä tulee helposti sellainen ikävä pelinappulafiilis. Avustajien tehtävät on meidän mielestä tärkeä jakaa niin, että käytäntö pysyy mahdollisimman sujuvana kaikkien osalta. Tärkeä rooli ja tehtävä bestmanilläkin silti.

Viime kesältä muistissa serkun häät ja sieltä positiivisena mieleen jäi: - Morsiammen puku ja kampaus, vaikka aika yksinkertaisia olivatkin. Yksinkertainen on kaunista. - Ruoka oli ihan hyvää - Ohjelmaa ei ollut liikaa, kohokohta oli morsiammen lahja sulhaselle. Se nimittäin oli hauskasti toteutettu powerpoint-esitys hääparin valokuvista. Negatiivisena mieleen jäi: - Vauvan äitinä turhauduin hankalasta vaipanvaihtomahdollisuudesta (johon ei selvästi ollut varauduttu, vaikka tulomme perheenä oli tiedossa) sekä imetyspaikan puuttuminen. - Vieraat eivät katsoneet lastensa perään ja vauvani unet tulivat häirityksi. - Juhlapaikassa oli useita huoneita ja pienemmissä huoneissa olleet jäivät paitsi monista asioista - Osa tarjoilijoista oli töykeitä En kiinnittänyt huomiota tai ei jäänyt mieleen: - Koristelu, koska sitä ei juurikaan ollut - Puheet, koska niitä en perähuoneeseen kuullut - Kukat Omiin häihini tulee samaa teemaa kutsut, paikkakortit, ohjelma / meny-lehtinen, hääkarkkipakkaukset, tuikkulasit sekä kiitoskortit. Myös kakun koristelu pyritään saamaan saman tyyliseksi. Pöydille tulee paikkakorttien ja ohjelma / meny-lehtisten lisäksi vain tuikkulasit ja ehkä kaitaliina. Kukkia haluaisin myös, mutta ne pitäisi saada sopimaan kattauksiin ilman, että ne näyttävät ylimääräisiltä tai muuten tekevät liian täyden näköiseksi. Mun ja miehen tuolit haluaisin erilaiset, koska todennäköisesti pöydästämme tulee suurin seurue. Jotenkin siis pitäisi saada muista erotettua. Innokkaana askartelijana siis panostan itse tehtyihin (yksinkertaisiin ja tyylikkäisiin) koristeisiin ja kortteihin, mutta ruoka on myös tosi tärkeä asia. Ravintola-alalla oleva kaasoni osaa auttaa alkoholien valinnassa, joten viinit on helppo saada sopimaan menyyn. Myös taustamusiikkia on mietitty tarkkaan, vaikka siihen ei vieraat niin kiinnittäisikään huomiota. Se kuitenkin luo tunnelmaa siinä missä somisteet ja hyvä ruokakin.

Näkee, koska käymme kuvassa ennen vihkimistä. On jo nähnyt suunnitelmankin, joten miksipä ei sitten pukuakin. En ole tuolta osin taikauskoinen, kun en muutenkaan enemmälti. Alusvaatteet meinaan jättää yllätykseksi...

Uutta: Puku, alusvaatteet, kengät ja korut Vanhaa: Mitähän tähän keksisi? Miten vanhaa pitää olla? Lainattua: Tämäkin vielä auki. Ehkä alushameen voisi lainata. Sinistä: Puku

Mä teetän myös pukuni. Olisin halunnut kaksiosaisen juurikin jatkokäytön mahdollistumisen vuoksi, mutta sellainenpa ei teekään vartalolleni oikeutta. Olen keskimääräistä lyhempi, joten jokainen vaakalinja saa mut näyttämään entistä tasapaksummalta ja lyhyemmältä. Sillä ei ole merkitystä millä korkeudella se vaakalinja on. Kävin yhden kaverin kanssa morsiusliikkeissä erilaisia malleja sovittamassa ja sen pohjalta keskusteltiin ompelijan ja em. kaverin kanssa minulle sopivasta mallista. Kolme vaihtoehtoa hahmottelin ja kaason mielipiteen kuultuani tein päätökseni. Ompelijan kanssa on tarkoitus tavata lähiaikoina ja piirtää parempi versio, jonka jälkeen onkin jo kaavojen aika. Mulla tuo teettäminen on siinäkin mielessä valmispukua parempi vaihtoehto, kun vartalon mittasuhteille on vaikea valmista löytää. Toki niihin tehdään muutoksia, mutta koska budjettikin on rajallinen, niin helpommalla pääsen teettämällä. Halusin myös valmispukuja persoonallisemman puvun, mutta siitä tuleekin aika yksinkertainen ja pelkistetty. Poikkeaa se silti tämän vuoden häämuodista ja se riittäköön. Pääasia, että puvusta tulee mulle hyvin istuva ja mun tyylinen.

Tuo "mikä tuntuisi itsestä hyvältä työmäärältä" on aika hyvä määritelmä ja auttaa suhteuttamaan työmäärän kuormittavuutta. Samaan tyyliin olen itse asiaa ajatellut. Meillä kaaso on selvittänyt noita juhlatila- ja pitopalvelumahdollisuuksia, koska on itse ravintola-alalla ja tuntee oman alansa lisäksi myös matkailu- ja majoituspuolelta ihmisiä. Lisäksi kaasoni asuu kaupungissa jossa häät pidetään, me puolestamme yli 500km:n päässä. On siis kätevämpää niin, että hän alan ihmisenä selvittelee meidän tyyliset mahdollisuudet ja me jatkamme siitä. Hän tosin käy katsomassa paikat tarvittaessa, koska meidän on sitä vaikea täältä käsin järjestää. Onneksi on digikamera ja sähköposti. Joillakin kaaso on kampaaja, ehkä meikkaustaitoinenkin, ja huolehtii morsiammen kaunistamisesta. Meillä sellaista mahdollisuutta ei ole, mutta voimme hyödyntää kaason ammattitaitoa ja suhteita muuten. En kuitenkaan päästäisi kaasoani tarjoilemaan ja baarimestaroimaan häissäni, enkä laittamaan ruokaa. Eihän kaaso orja ole, vaan hänelläkin tulee olla mahdollisuus juhlia kanssamme ja valmisteluiden aikana elää myös omaa elämäänsä. Malssi09> Bestmanilla on toki myös omat tehtävänsä, mutta käytännön syistä ne keskittyvät enemmän hääjuhlaan. Eikä kaason tarvitse moniin paikkoihin soitella (eikä juosta paikasta toiseen kyselemässä) vaan sen hoidamme itse. Taustatyötä hän voi tehdä ihan kavereiltaan ja tuttaviltaan kyselemällä. Listani vaikuttaa kieltämättä melkoisen yliampuvalta... *nolo*

Tuo "nakit viuhuu"-ilmauson varmaan enemmänkin huumorilla heitetty. Mun kaasolla on paljon tehtäviä, mutta pyrin viimeiseen asti välttämään ylityöllistämistä ja itse laiskottelua. Kaasoni on sopiva ihminen meidän tapauksessamme tekemään pohjatyötä, mutta itse me suurimman vaivan näemme ja niin kuuluukin mennä. Toki avustajat saavat auttaa niin paljon kuin haluavat, mutta tarkoitus ei ole heitä uuvuttaa. Juhlastakin avustajat varmasti pääsevät nauttimaan, sillä itse hääjuhlan ajalle ei suuria tehtäviä enää ole. Enemmänkin he silloin ovat vain tukena ja varmistavat päivän sujuvuutta. Tokihan meitä on moneksi ja jotkut nakittavat avustajiaan ihan liian kanssa. Silloin avustaja on kyllä itse vastuussa tilanteensa helpottumisesta - Jokaisen tulisi osata avata suunsa, jos morsian tai sulhanen menee liiallisuuksiin odotuksineen ja vaatimuksineen. Joskus kun sitä saattaa huomaamattaan innostua vähän liikaa.

Odotan kaason osallistuvan kaikkeen, johon koen tarvitsevani hänen osallistumistaan. Tietenkin mahdollisuuksien mukaan. Kaaso vastaa niistä asioista, joista hän on morsiammen kanssa sopinut vastaavansa. Toimenkuva voi olla hyvinkin suppea tai laaja tapauksesta riippuen. Mun kaaso vastaa majoitus-, pitopalvelu- ja tilan vuokrauksen mahdollisuuksista, (selvittää siis mitä on vaihtoehtoja, tarkemmin hoidetaan itse) alkoholien valinnasta ja varmaan osittain hankinnastakin, on mukana ohjelman ideoinnissa ja selvittää mistä saadaan mieleinen hääauto. Nuo tulee ekana mieleen, mutta saattaa niitä olla muitakin. Mun kaaso on ylityöllistetty. *nolo* Kaaso ostaa itse pukunsa (jonka myös itse valitsee). Kaaso sanoo mielipiteensä mun pukuun ja asusteisiin liittyen, mutta ei ikävä kyllä ilmeisesti pääse sovituksiin mukaan. Kukkien valinnassa on todennäköisesti myös mukana ja tietää varmasti myös suositella hyvää kukkakauppaa. Juhlapaikan valinnassa on mukana, koska on tehnyt pohjatyön: Selvittänyt mitä on tarjolla ja mistä saa lisätietoja. Tietää myös mitä mistäkin kokonaisuudesta kannattaa maksaa ja mitä asioita kannattaa pitää tärkeinä paikkaa valitessa. Koristeita ja muita hääaskasteluja on tekemässä, jos se on mahdollista. Välimatkaa kun on useampi sata kilometriä. Sanoo kyllä mun pyynnöstä mielipiteensä tässäkin asiassa eli on mukana suunnittelussa. Määrä on sen verran pieni, että selviän niistä tarvittaessa yksinkin. Odotan kaason myös olevan tukena vaikeina hetkinä ja rauhoittelevan liikaa touhotusta. Pukeutumisessa ja vessareissuissa tarvitsen apua hääpäivänä ja vieraiden ilmottautumisetkin ovat hänen harteillaan. Epävirallinen lahjalista on luonnollisesti kaasolla. Todennäköisesti kaasoni myös toimii kuskina ennen vihkimistä, sillä hääauto on tarkoitus pyytää vain kyyditsemään meidät hääpaikalta hotellille. Polttarijärjestelyt on kaason puuhia. Paljon on kaikenlaista, mutta onneksi kaaso osaa tarvittaessa avata suunsa. Bestman taitaa meillä päästä liiankin helpolla... *hmm* Käännän kyssärin toisin päin: Millainen kaaso on huono valinta? Laiska, liian ujo ja syrjään vetäytyvä, hajamielinen, itsekäs, pomottaja, välinpitämätön ja / tai yhteistyökyvytön. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta tuossa varmaan oleellisin mun näkemyksestä. Toivottavasti en itse ole ihan hirveä morsian. Ainakin kova on yritys olla mahdollisimman kaasoystävällinen.

Kaaso on toinen kahdesta siskostani. Valintani päätyi ilman suurempia pohdiskeluja häneen, koska uskon hänen olevan oikea kaaso minulle. Hänellä on ns. suhteita oman ammattinsa kautta erilaisiin häissä tarvittavien palveluiden tarjoajiin, on aikaisempaa kokemusta kaasona olosta, tietää mistä pidän ja mistä en, on omatoiminen ja aikaansaava sekä minun toiveitani kunnioittava. Myös kemiat loksahtaa hyvin, joten yhteistyö on sujuvaa. Tärkeänä pidän myös uskallusta sanoa tarvittaessa suoraan, oli kyse sitten mielipiteestä tai touhottamisen hillitsemisestä. Toisaalta tuntuu kylmältä ajatella, että osa valinnan perusteista on puhtaasti maksimaalisen hyödyn saavuttamiseen pohjautuvia. Suhteet, oma ammattitaito ja toimeliaisuus ovat merkityksellisiä asioita avustajaa valitessa. Tunneside ja kemioiden toivivuus ovat toki todellä tärkeitä myös, mutta mitä morsian tekee kaasolla joka ei oikein saa mitään aikaiseksi eikä tiedä mitä pitäisi tehdä, mistä mitäkin kysellä jne? Kaason myös tulee kyetä iloitsemaan morsiammen kanssa ja olemaan tukena. Meillä tulee pienet häät, mutta järjesteltävää on silti paljon. Tiedän ja myönnän, että ilman kaason apua ja suhteita todella moni asia olisi paljon työläämpi ja monimutkaisempi. Myös rahaa todennäköisesti säästämme kaasoni ansiosta. (tietous palveluiden kohtuullisista hinnoista ja suhteet) Tiedän myös kaasoni arvostavan pääsyään tehtävään ja panostavan siihen epäitsekkäästi, mikä on minulle tärkeä seikka. Tästä nyt saa ehkä sen käsityksen, että itse olen laskelmoiva. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos olisin laskelmoiva, olisin pyytänyt useamman kaason ja ottanut kaiken hyödyn irti säästäen huimia summia.

Kirjoitin tuon alkuperäisen rekkaroitumattomana ja nimimerkki olikin jo varattu. No kuitenkin... Onko kellään kokemusta Hiuskaivoksen palveluista? Oletteko olleet tyytyväisiä juhlameikkiin ja -kampaukseen? Sitä mulle yksi tuttu suositteli ja pääsisin vähemmällä vaivalla, jos ei tarvitsisi alkaa muita paikkoja soittelemaan. Mikähän mahtaa olla hintataso?

Uskon voivani keskustella kaason kanssa asiasta ilman, että kummankaan tarvitsee vetää pussillista herneitä nenään. Hieman vaan on mietityttänyt tuo, että voinko kommentoida avecin valintaa tai perua avec-lupauksen. Avec on siis luvattu, vaikka ei seurustelisikaan ja nyt harmittaa. Todennäköisesti avec tulee olemaan (Jos sellaisen siis tuo mukanaan, päivä kun tulee olemaan kaasollekin melko lailla kiireinen) joku mulle tuttu ja pidetty henkilö, mutta silti jännittää. Että puhelinta kouraan vaan tai seuraavaa tapaamista odottelemaan. Ei tällasella asialla kannata ainakaan hirveetä stressiä itelleen aiheuttaa. Jostain syystä muiden kutsuttavien sinkkujen mahdolliset avec-valinnat ei mietitytä yhtään, onneks.

Mua kiinnostaa kans. Mun lempparileikki on hampaattomat eläimet. Menee näin: Porukka istuu piiriin ja valitaan aloittaja, joka sanoo huulet hampaiden päällä (siis niin ku olis hampaaton) viereiselle henkilölle jonkun eläimen esim kissa. Molempien täytyy katsoa toista silmiin, ilmeillä ei saa. (sanoja saa olla kuin hampaaton, mutta ei muuten) Jos jompikumpi nauraa, joutuu pois pelistä. Jos pokka pitää, sanoo seuraava (se jolle juuri sanottiin se kissa) viereiselle saman eläimen. Jne. Jos haluaa vaihtaa suuntaa, täytyy vaihtaa myös eläintä. Se voittaa, jolla pokka pitää parhaiten. Hauska olla mukana ja hauska seurata. Äänensävyllä voi koittaa saada pokkaa pettämään, mut kannattaa varoa itse nauramasta. Sopii erityisesti ajankohtaan boolin korkkaamisen jälkeen, mutta toimii myös tunnelman rentouttajana. Siis esimerkiksi näin: Morsian aloittaa katsomalla vieressä istuvaa sulhasta silmiin ja sanoo hampaattomana kissa. Kumpikaan ei naura, joten sulhanen kääntyy toisella puolella istuvan kaason puoleen ja katsoo silmiin sanoen kissa. Kumpikaan ei naura. Kaaso katsoo vieressään istuvaa anoppia silmiin ja sanoo hampaattomana kissa. Anopilla pettää pokka ja putoaa pelistä. Kaaso jatkaa sanomalla seuraavalle eli bestmanille kissa. Kumpikaan ei naura, mutta bestman ei jatkakaan sanomalla seuraavalle kissa, vaan jatkaa katsomista kaason silmiin ja sano koira. Kaaso sanoo saman seuraavalle eli sulhaselle, mutta pokka pettää ja putoaa pelistä. Viimeinen pelissä pysynyt eli bestman jatkaa sanomalla kaason vieressä olleelle eli sulhaselle koira jne.

Hemmottelu Hetki Aulangontiellä. Meikissä en tosin ole siellä käyny, mutta hiusjuttuihin oon aina ollu tosi tyytyväinen.

Ollaan päätetty laittaa kaikkiin kutsuihin avec, mut mua on alkanut arveluttamaan. Kaasoni ei seurustele, joten onko hänellä täysi vapaus valita kenet haluaa seurakseen juhliimme vai onko minulla morsiammena sanani sanottavana? En haluaisi paikalle sellaisia joita en tunne tai joista en pidä. Häät on pienet, (sekä sulhanen että minä haluttiin pienet häät) joten tuntuisi typerältä viettää niitä epämieluisten ihmisten seurassa, kun monta läheistä on rajattu kutsuttujen ulkopuolelle. Kutsuja ei siis vielä ole lähetetty, mutta asiasta on ollut keskustelua. Vieläkö voin perua lupaukseni tulla avecin kanssa tai sanoa kenet saa seuralaisekseen tuoda?