Palaan uudelleen avioehtokeskusteluun. Eli yllä oleva lainaus tarkoittaa siis juuri sitä, mihin me sulhasen kanssa (tai oikeammin sulhasen vanhemmat) tähtäämme. Me teemme avioehdon, jotta suvun omaisuus (sijoitusasunnot) pysyy oikealla suvulla. Teemme siis täydellisen avioehdon, joka koskee myös kuolemantapausta. Nyt pari asiaa on vielä minulle epäselvää. 1. En ymmärrä täysin, miksi jotkut tekevät osittaisen avioehdon, joka koskee vain erotapausta. Eikö puolison kuollessa ole osittaisessa avioehdossa juuri vaarana se, että suvun omaisuus siirtyy toiseen sukuun, jos leski menee uusiin naimisiin ja saa uudessa liitossa lisää lapsia? 2. Sulhaselle on tärkeää, että minun taloudellinen asemani tulee turvattua, jos hän kuolee ja minä jään yksin kolmen pienen lapsen kanssa (hypoteettisesti). Täydellisessä avioehdossa sulhon oma omaisuus (vanhemmiltaan perimä) periytyy lapsillemme, mutta minun kauttani avio-oikeuden nojalla. Tätäkö nimimerkin Lakiako yo. lainaus tarkoittaa? Eli avioehdon sisällöstä riippumatta noudatetaan avio-oikeutta. Tällöin sulhon omaisuus periytyisi hänen kuollessaan minulle, mutta minun kuollessani avioehdon nojalla meidän yhteisille lapsillemme (eli palautuu sukuun) EIKÄ vaikka uudelle miehelleni ja uusille lapsilleni. Tai, jos meillä ei ole lapsia, niin minun kuollessani sulhon omaisuus palautuu sulhon toissijaisille perillisille eli sulhasen veljelle, eikä esim. minun vanhemmilleni tai veljelleni. Eikö niin? Mutta mitä hyötyä avioehdosta on sulhasen suvulle (veljelle) jälkimmäisessä tapauksessa, jossa meillä ei ole lapsia? Jos olen näet oikein ymmärtänyt, veli perii sulhon omaisuuden vasta sitten kun minusta aika jättää. Tällöinhän minä olen kuitenkin saanut nauttia koko ikäni sulhon perinnöistä, vaikka meillä on ollutkin avioehto, ja voinut tehdä perinnölle mitä lystään, vaikka myydä asunnot. Vai? 3. Miten minun taloudellinen asemani voidaan turvata, jos meillä on täydellinen avioehto ja sulho kuolee? Keskinäisellä testamentillahan voidaan kumota täydellinen avioehto, mutta tällöinkin ongelmana on vaara omaisuuden siirtymisestä pois sulhon suvusta. Tämä kai ei siis tule kysymykseen? Jos lapsemme perivät sulhon (vai perinkö sittenkin minä avio-oikeuden nojalla, vaiko sekä minä että lapsemme, tästä olen vielä vähän pihalla), onko minulla automaattisesti elinikäinen hallinta- ja nautintaoikeus (tai lasten täytettyä 18, johon asti olen heidän edunvalvojansa), sulholta perittyyn omaisuuteen ja sen tuottoon (siis esim. sijoitusasuntoihin), vaikka lapset ovatkin omistajia? Entä kun lapset ovat alaikäisiä, voinko käyttää heidän perimästään omaisuudesta saatuja tuottoja (esim. vuokratuloja) sulhon ja minun yhteisen asuntomme lainojen maksuun edunvalvojan ominaisuudessa, tai miten muutoin tykkään? Entä miten voin estää sen, että lapsemme ryyppäävät perintörahat täytettyään 18, jos minulla ei ole omistusosaa perintöön? Tämä kaikki siis hypoteettisessa tapauksessa, että sulho kuolee ja meillä on yhteisiä lapsia. Ihme jos joku jaksoi lukea tänne asti