Jump to content
Naimisiin.info

Scaglietta

Rouva
  • Viestit

    239
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Scaglietta kaikki viestit

  1. Mä vastasin nyt "ulkomaalaisen nimi yhteisenä" vaikka se ei olekaan ihan oikein, mutta kai se mitä tässä tarkoitettiin. Meillä siis minä (suomalainen) olen ulkomaalainen kun miehen kotimaassa asutaan, ja koko perheellä on siis hänen nimensä. Eipä siihen mitään erikoista syytä ollut, mutta onhan se kiva että kaikilla on sama sukunimi Ja se on toki kotimaassamme helpompi ymmärtää kuin omani.
  2. Pk-seudulla puhutaan epämääräistä suomen ja ruotsin sekoitusta, jolla nyt ei ainakaan puhtaan suomen kielen kanssa ole kyllä niin mitään tekemistä Aika hassua että joku ihan tosissaan(?) niin ajattelee? Vaikka ei sillä, itseäni eivät häiritse mitkään murteet, ehkäpä eniten juuri helsinkiläisten silloin, kun käytetään ruotsinkielisiä sanoja eikä ymmärretä mitä ne tarkoittavat Ja Satuhäiden "pariskunta" Lähinnä kävi sääliksi purkkaa mässyttävä morsian, jota ei olisi naimisiinmeno voinut vähempää kiinnostaa. Olivat ilmeisesti uskovaisia, ja siksi pakko mennä naimisiin? Muuten en kyllä ymmärrä miksi mennä naimisiin jos noin vähän kiinnostaa? Häät olivat ihan ok ja sisko ainakin tehokas.
  3. No näinhän se juuri oli. Tätä mäkin tarkoitin tuossa aiemmin, mutta tässä se olikin tiivistettynä Tuo asenne mua häiritsi, ei se että häihin käytettiin paljon rahaa tai että sulhanen piti morsianta nättinä
  4. Mua ei haittaa jos joku laittaa rahaa häihinsä tai lapsensa häihin, mutta jotenkin nyppi se asenne. Sulhasen äiti hehkutti miten he ovat päättäneet tarjota satuhäät pojan morsiamelle, ja morsiamen äitikin hehkutti sitä kuinka upeaa on kun tyttö on päässyt matkustelemaan ja sai niin hienot häätkin. Enemmän mua ehkä häiritsi se morsiamen äiti, joka oikein alleviivasi sitä kuinka upeita ihmsiä sulhasen vanhemmat on, kun heillä on rahaa Itse pariskunta oli ihan söpö. Poika vaikutti mukavalta ja rennolta kaverilta, joka ei varmaan tee suvun rahoista sen kummempaa numeroa. Tyttö oli aika mitäänsanomaton hissukka, nätti kyllä. Jännitti ehkä kameroita ja häitäkin tietty. Heidän rakkautensa kestävyyttä en kyllä osaa tuon perusteella analysoida
  5. Jos nyt vielä kerran, siis miehesi EI TARVITSE OLESKELULUPAA. Hän saa oleskella maassa pysyvästi jos pystyy elättämättään itsensä, ts. on töissä tai pystyy osoittamaan että varallisuus riittää elämiseen ilman sosiaalitukia, joko esim. säästöjen avulla, vanhempien avustuksella tai sinun tuloillasi.
  6. Hmm, no mulle nimen harvinaisuudella ei kyllä ole mitään merkitystä. Mun oma sukunimi ei ole millään lailla harvinainen(n. 3500 henkilöä) mutta ainakaan meidän kotiseudulla ei montaa samannimistä ole tullut vastaan. Eli "yleisyydestä" ei ole mitään haittaa. Miehen sukunimen otin koska halusin että koko perheellä on sama nimi, olin jo kyllästynyt aina tavaamaan kaikkialla että vaikka mun lapset ovat tämännimisiä niin minä olenkin tämänniminen... Mun nykyinen nimi on Suomessa melko harvinainen(se on vain mulla ja meidän lapsilla ) eikä meidän vakituisessa kotimaassakaan kai kovin yleinen, mutta ei siitä asiasta ole mulle ollut sen kummemmin haittaa kuin hyötyäkään eikä nimen harvinaisuus vaikuttanut millään lailla nimenvalintaan.
  7. Saksassa vihkisormusta pidetään oikeassa nimettömässä, kihlasormusta yleensä vasemmassa, tai sitten myös oikeassa tai ei ollenkaan Eli ei ole kovin tarkkaa. ainoa "sääntö" on se että vihki on oikeassa. Toisaalta tämä on ylipäätään aika liberaalia, vihkiä tai kihlaa voi pitää myös vaikka keskisormessa tai kaulaketjussa tai pöytälaatikossa. Sormuksista on aika vaikea päätellä nykyään yhtään mitään. Vanhemmilla ihmisillä on toki yleensä se vihki oikeassa kädessä ja kihla joko vasemmassa tai sitä ei ole ollenkaan. Saksassa kihloista ei usein tehdä sellaista numeroa kuin Suomessa käsittääkseni on tapana, monella ei ole ollenkaan kihlasormusta mikä sitten selittää sen puuttumisen myöhemminkin Se "kihloihin meneminen" ei täällä ainakaan ole vielä mikään teinivillitys missä itsetarkoituksena on sormus vaan kihloista puhutaan sitten kun tosissaan aiotaan mennä naimisiin (Suomessahan kuulemma usein aikuisetkin menevät "kihloihin" vaikka eivät olisi edes miettineet naimisiinmenoa ) eikä siinä välttämättä hankita enää mitään sormuksia.
  8. No siinä vaiheessa ollaan yleensä vielä aika nuoria, harva sitä kovin syvällisesti on uskonasioita miettinyt. Toki se olisi varasti tarkoitus, mutta eiköhän suurin osa konfirmoida ihan vain tavan vuoksi. Eikä kirkollakaan varmasti ole mitään sitä vastaan että melkoinen joukko niitäkin jotka eivät ole uskonnollisia tai juuri käytä seurakunnan palveluja maksavat silti kirkollisveronsa Itse en ole koskaan ollut uskonnollinen, en tosin ateistikaan. En tarvitse tähän mitään titteliä Kirkkoon olen aina kuulunut koska se nyt on sattunut olemaan suvussa tapana(sukuun kuuluu toki uskonnollistakin väkeä) ja minulle perinteet ovat kuitenkin tärkeitä, myös kirkolliset sellaiset. Mielestäni sellainen yhteisöllisyys on ihan mukava asia vaikka itse sanoma ei omaan elämään vaikuttaisikaan. Ja kirkkohäitä meillä ei ollut(kirkossa vihkiminen ei kotimaassani ole tosin edes mahdollista, vain avioliiton siunaaminen joka tosin on aikalailla sama rituaali kuin Suomen kirkkovihkiminen) koska siis emme ole uskonnollisia eivätkä jumalat tai uskonnot liity meidän avioliittoomme millään tavalla. Kirkkoon kuulumme silti yhä, eikä ole mitään suunnitelmia erotakaan sieltä.
  9. Minulla on vain vihkisormus koska meillä ei ole kihlasormuksia. Ts. ei "menty kihloihin" sen kihloihinmenon vuoksi kun ei katsottu sitä tarpeelliseksi vaikka kyllähän me tietysti periaatteessa jossain vaiheessa kihloissakin oltiin kun hääpäivä sovittiin.
  10. Scaglietta

    Todistajat

    Jep, meillä maistraatissa oli vieraita niin paljon kun saatiin huoneeseen sullottua, joku reilu 20, ja viralliset todistajat piti nimetä etukäteen, he sitten jotain allekirjoittivat ja henkkarit kysyttiin sitä varten.
  11. ^Ok Sitten ymmärrän, en vain aluksi oikein hoksannut miten vieraiden juhliminen häiriintyisi hevosista
  12. Scaglietta

    Todistajat

    Meillä oli todistajina miehen serkku ja veli. Ja henkkarit kysyttiin ja allekirjoituskin tarvittiin molemmilta
  13. En oikeastaan tykkää kukista enkä ollut miettinyt koko kimppua mutta sulho oli sellaisen sitten kuitenkin(viimetipassa) hommannut.
  14. Mulla oli puolipitkä suklaanruskea/shamppanjanvärinen satiinimekko.
  15. Mitäs häiriötä ne aiheuttavat? Meillä ei hevosten poisjättäminen olisi onnistunut kun ne asuvat juhlapaikalla.
  16. Meidän ammatti(mies esteratsastaja,itselleni hevoset tosin nykyään lähinnä harrastus) ei sen kummemmin näkynyt häissä, tosin kyseessä on enemmänkin elämäntapa kuin ammatti ja koska kaikki vieraat minun kummitätiäni lukuunottamatta olivat jollain tapaa hevosten kanssa tekemisissä ja juhlat pidettiin appivanhempien ratsastushallissa oli hevosasioita vaikea ihan kokonaan sulkea poiskaan Mutta siis ei hevoset "ulospäin" näkyneet kuin tuon juhlapaikan muodossa, ja meillä kyytinä oli luonnollisesti hevoskärryt.
  17. Hmm, no meidän kohdalla ei ole vielä sanottu että siunausta ei tulisi, mutta ei nyt ainakaan vielä. Asumme siis ulkomailla ja kirkossa ei voida vihkiä koska vain maistraattivihkiminen on lainvoimainen. Olisi siis pitänyt joka tapauksessa mennä ensin maistraattiin ja sitten kirkkoon, moni täällä järjestää ne kirkkohäät sitten seuraavana vuonna. Kuulumme kirkkoon mutta emme ole mitenkään uskonnollisia, itse asiassa koko uskontotouhu on mielestäni aika naurettavaa pelleilyä Miehen perheessä on kuitenkin uskonnollisiakin ihmisiä ja muutkin sukulaiset sieltä puolelta ovat aika vanhanaikaisia ja toivovat toki avioliiton siunausta. Itse en ole mikään kirkon vastustaja joten kyllä minä siihen siunaamiseenkin voin suostua, katsotaan nyt. Riippuu ihan siitä miten tulevaisuudessa on aikaa ja mahdollisuuksia vielä toista tilaisuutta järjestää.
  18. Tässä minun pukuni, me tosin ei mennä kirkossa naimisiin ja pukukin omaan tyyliini sopivampana ei ole mikään perinteinen pitsiunelma. Tässä vielä lähempää.
  19. Sulhon kotipaikkakunnalla. Myöskin ihan käytännön syistä koska hänen vanhemmillaan on iso hevostila ja juhla on heidän ratsastushallissa, ei tarvitse vuokrailla juhlapaikkaa
  20. kiitos kehuista, samoin kuin JuuLialle Juu tuota oli kyllä valko-keltakultaisenakin, itse tykkäsin tästä enemmän. Samoin oli samantyyppinen sormus kuin sinulla, valmistaja tuskin on sama koska asun Saksassa ja sormus on ihan täältä ostettu Ja hintaa ei todellakaan ollut paljon, budjetista jäi jopa hiukan yli . Vajaa 200 e.
  21. Niin ja unohtui tässä innostuksissani sanoa että toki kaikilla muillakin on aivan ihania sormuksia! Omaan makuun istuisi noista parhaiten myy79:n sormus, mutta kaikki muut ovat varmasti käyttäjilleen parhaiten sopivia ja upeimpia vaihtoehtoja.
  22. Höh, nyt vasta tämän huomasin...Kiitos kaikille kommenteista, päädyin siihen viimeiseen kun se oli kuitenkin ollut paljon kauemmin suosikkina. Tokasta tykkäsin kovasti mutta se olisi ehkä kuitenkin ollut liian uskalias väri tähän hiirenharmaaseen luonteeseen Ja ensimmäinen oli sitten ehkä vähän liian tavanomainen, ja lisäksi ohut(vietän aika vauhdikasta elämää ja vaikka sormusta aionkin hiukan varjella niin sen pitäisi silti vähän kestää). Tänään saatiin sormukset eikä yhtään harmita etten valinnut kumpaakaan niistä "uudemmista" suosikeista Sopii minulle mielestäni oikein hyvin, sellainen yksinkertainen mutta kuitenkin aika massiivinen ja selvästi erottuva, mikä on ihan hyvä koska en muuten siis käytä koruja oikeastaan ollenkaan. Saa tuo ainokainen olla kuitenkin sellainen että sen joku huomaakin tässä testausta, pahoittelen lähikuvaa nakkisormistani. tässäpä vielä yhdessä sulhon rinkulan kanssa Niin ja kivi on tarkoituksella pieni, en tykkää timanteista ja ensin en halunnut ollenkaan kiveä mutta se tuntui sitten kuitenkin turhan arkiselta jopa minulle, kun kuitenkin vihkisormuksesta on kysymys. Ajattelin että joskus tulevaisuudessa voi sitten hankkia vaikka pari pikkukiveä lisää hääppäivien kunniaksi tms.
  23. Hienoa että aloittajan ongelma selvisi! Itse en edes tiedä niin Suomen systeemeistä, toki siellä kaikenlainen kirjanpito on aika helppoa koska väkeä ei kovin paljon edes ole. Itse olen asunut nyt aikuisiällä vajaa 10 vuotta ulkomailla ja yhteensä reilun 15 vuotta niin ei ole Suomen käytännöt edes tulleet kovin tutuiksi. Britannian seutu ei vain ole itselle mitenkään tuttua niin en ole ikinä kuullutkaan että jossain normaalissa länsimaassa noinkin yksinkertaiset asiat voivat olla ihan aataminaikaisella tasolla Mutta Kazan kertoikin jo vähän syitä, tosin onhan noita terroristeja muuallakin kuin siellä suunnalla eikä sitä täälläkään niin väestöltä kysellä haluavatko he tietojaan kerättäväksi, kaikki paperit on vaan pakko olla ajan tasalla ja sillä hyvä. Mistään virallisesta asiasta ei selviä ilman paperinippua ja asiaankuuluvia leimoja Täällä taas pelätään esim. täysin villiintyvää siirtolaisuutta enemmän kuin terroristeja, siksi maahanmuuttajia kyllä kontrolloidaan ja oleskelulupa on oltava(tosin en tiedä olisiko kukaan ihan oikeasti esim. EU-kansalaista karkottamassa ilmankaan, mutta tiettyihin virallisiin asioihin sitä vaaditaan kuten nyt juurikin esim. naimisiin mennessä). Mutta maassa maan tavalla näköjään Sinänsä Suomessahan taidetaan olla aika edelläkävijöitä, siellähän ilmeisesti suunnilleen kaiken voi hoitaa sähköisesti mikä taas täällä ei tule kuuloonkaan. Joka pikkuasialle on oma virastonsa ja virkailijat, leimat ja kaavakkeet. Pelkästään netin kautta ei voi hoitaa oikeastaan yhtään mitään, esim. laupungin virkailijoilla ei ole välttämättä edes mitään virallista s-postiosoitetta.
  24. Juu, nimenomaan näitä Englannin ja Irlannin käytäntöjä ihmettelinkin Kun ei ole itselle tuttua. Ei tosiaan kovin tarkalta vaikuta
  25. Ok, en tiennyt että joissain maissa EU:n sisälläkin väestörekisteriasiat hoidetaan noin suurpiirteisesti, tai ei ollenkaan. Se on kyllä totta että jos jostain syystä haluaa niin varmasti voi käydä jossain ambomaalla solmimassa avioliiton niin ettei Suomen maistraatti sitä saa tietää Mutta jos on asianmukaisesti hoitanut kaikki ilmoittautumisasiat yms. ja asuinmaassa pidetään jonkinlaista kirjaa siitä ketä siellä asuu niin eihän sen osoittaminen, että ei ole mennyt naimisiin ole kovin vaikeaa. Minulle siis vain Suomen maistraatista sanottiin että jos asuu vakituisesti ulkomailla on jotenkin näytettävä ettei ole mennyt sinä aikana naimisiin, koska jo olemassaoleva avioliitto on tietynlainen este Mutta eihän se tietenkään onnistu jos kyseisessä maassa ei asukkaista pidetä mitään tilastoja, mutta jos kerran kyseessä on noinkin yleinen asia niin varmaan Suomessakin se sitten tiedetään? Eli tuskin tulee aloittajallekaan sitten sen suurempaa ongelmaa. Kuulostaa kyllä hassulta kun on tottunut täkäläiseen tarkkuuteen paperiasioissa Täällä(niin kuin Suomessakin, olin luullut että kaikissa EU-maissa) vaaditaan EU-kansalaisen oleskelulupakin jos haluaa pysyvästi muuttaa maahan asumaan(ts. se nyt on lähinnä muodollisuus koska tuskin kukaan EU-kansalainen muuttaa maahan ellei täytä jotain ehdoista, mutta siis mahanmuuttajista pidetään kyllä kirjaa vaikka ei täälläkään niin tarkkoja väestörekisterisysteemejä ole kuin Suomessa). Mutta opinpa jotain uutta Tsemppiä aloittajalle, luulisi että maistraatissa oltaisiin tietoisia siitä ettei todistusta ole mahdollista saada?
×
×
  • Create New...