Carabossa

Meidän häät olivat jo 5 vuotta sitten mutta näitä on hauska muistella .

Meille sellaisia asioita, joissa ei alettu säästämään, olivat nämä:

- hääkimppu ja vieheet; tilasin juuri sellaiset mitkä halusin

- pitopalvelu, ruoka ja juoma (Ei otettu kalleinta vaihtoehtoa, niin että siinä mielessä säästettiin kyllä mutta tilattiin omasta mielestämme herkullinen menu pienin muunnoksin. Valitsemassamme paikassa ei kyllä kalleinkaan vaihtoehto ollut mikään kiskurihintainen. Lisäksi iltapalaa oli reilusti. Palkattiin pari lisähenkilöä auttamaan mm. astioiden pois keräämisessä ja juomien kaatelussa, meille oli tärkeää, että ruokailu on sujuvaa. Missään nimessä kenenkään häävieraan ei haluttu joutuvan töihin häissämme. Ja juomaa oli tarpeeksi ja montaa eri lajia, myös alkoholitonta. Juomissa kyllä säästettiin sillä haettiin osa niistä Tallinnasta.)

- hääyö- otettiin se hotellihuone jonka halusimme

- vieraskirja: teetimme sellaisen häitä varten

- hääasut- saimme molemmat juuri sellaiset asut kuin halusimme, kumpikaan meistä ei halunnut omaa joten vuokrasimme

- sormukset, teetimme ne omien suunnitelmien mukaan. Tosin säästimme kyllä siinä ettei timantteja tullut sormuksiin roppakaupalla .

- kampaus ja meikki

Sen sijaan mm. näistä säästimme

- kukkalaitteet pöytiin; oli talvi joten käytimme paljon kynttilöitä. Myöskään heittokimppua en halunnut erikseen.

- askartelut; vain muutama kyltti ja valokuvataulu, ei paljon muita koristeaskarteluja

- kutsut printattiin itse (niistä tuli hyvät)

- häämatka; pitkä viikonloppu Europpassa oli ihana!

- valokuvaus; meillä oli kuvaaja kirkossa ja kävimme tietysti myös hääkuvassa mutta emme sillä kalleimmalla kuvaajalla. Pyysimme muutamaa vierasta ottamaan häissä kuvia sieltä täältä ja saimme paljon kivoja kuvia .

- hääpaikka; emme tinkineet siitä, että tilan täytyy olla vuodenaikaan sopiva ja kaikkien pitää mahtua samaan tilaan. Sen sijaan valitsimme kolmesta eri nämä kriteerit täyttävästä vaihtoehdosta muistaakseni edullisimman. Ja olen edelleen tyytyväinen valintaan.

- yhtye: hinnat vaihtelevat kovasti mutta saimme oikein hyvän yhtyeen kohtuullisen edullisesti .

Hei.

Meillä ei ollut mitään leikkejä omissa häissämme. Lisäksi kirjoitimme ohjelmaan, että hääpari tanssii vain kolme ensimmäistä tanssia, sillä pelkäsin että joudumme olemaan tanssilattialla koko ajan (joissain häissä morsianta ja sulhasta on haettu koko ajan tanssimaan). Lopulta kyllä tanssimme enemmänkin, itse haimme vieraita tanssimaan ja tanssimme myös keskenämme.

Palkkasimme laulajan laulamaan muutamia lauluja (hauskoja, rempseitä kansanlauluja lähinnä) ja lisäksi palkkaamamme bändi lauloi yllätyksenä muutaman laulun ilman soittoa, siis lauloivat viiden miehen kuorona . Se oli tosi mukavaa. Puheita ei tainnut olla kuin pari, ja lisäksi yksi runoesitys. Bändi järjesti yllättäen letkajenkan myöhemmin illalla. Se oli tosi hauska juttu loppujen lopuksi vaikka ensin ajattelin että no voi ei . Meillä oli myös pieni ilotulitus. Lisäksi meillä oli perinteinen kakunleikkaus, kimpunheitto ja sukkanauhan heitto.

Enempää ohjelmaa ei kyllä olisi mielestäni oikein mahtunutkaan sillä halusimme että on reilusti aikaa myös syödä, juoda ja jutella . Paksibaari oli auki koko ajan.

Meillä lapset olivat sekä menossa mukana että siellä leikkihuoneessa. Etenkin teini-ikää lähestyvät pojat olivat mielellään lukemassa Aku Ankkoja leikkihuoneessa.

Tuli mieleen, että meillä oli myös pelejä juhlatilan aulassa ihan kaikelle väelle tarjolla. Pictionary, Trivial Pursuit ym. Osa aikuisista intoutui niitä pelaamaan myöhemmin illalla boolia juodessaan ja nauru raikui .

Värityskuvia löytyy esim. google-haulla coloring ja colouring.

Minä en määrännyt kaasoilleni (2kpl) mitään tehtäviä mutta pyysin seuraavia asioita:

kaaso1

hotellissa seuranani häitä edeltävän yön (minä tietysti maksoin)

kimpun pitely kirkossa

juhlapaikalla vieraiden ohjaamista paikoilleen ja kättelemään

kaaso2

avustamista vessakäynneilläni (en sitten kyllä tarvinnutkaan apua)

kynttilöiden vaihtamista uusiin loppuillasta

Siinäpä ne. Bestman sen sijaan juonsi häät (siis kertoi aina seuraavan ohjelmanumeron), kuskasi minua kampaajalta meikkiin ja auttoi muutenkin. Sain itse hoidettua muut asiat. Vanhempani ja muutama muu läheinen auttoivat paljon esim. hääpaikan koristelussa ja muussakin.

Ihana ajatus!

Hääautoa meillä ajoi hääautofirman oma kuljettaja (nainen).

Hääpaikalta hotellille pääsimme vanhempieni naapurin pojan kyydillä . Isäni oli järjestänyt asian. Tuo kuljettaja tai edes ne naapurit eivät olleet juhlissa vieraana. Jälkikäteen ajatellen olisi kyllä ollut mukavaa, kun olisimme heidät kutsuneet. Mukavia ihmisiä.

Pidin toki. Suunnittelin vihkisormuksen kihlasormuksen kanssa kokonaisuudeksi.

Meillä on yhteinen lapsi ja miehen lapset, jotka asuvat äitinsä luona. Emme loukkaantuisi, jos kutsu tulisi vain yhteiselle lapsellemme ja meille vanhemmille mutta ilahtuisimme todella kovasti, jos kutsu olisi ihan koko perheelle (ja lapset tulisivat vain, jos olisivat muutenkin meillä).

Jos lapset sattuisivat olemaan sovitusti meillä hääjuhlan ajankohtana, meistä osallistuisi vain minä ja meidän yhteinen lapsi. Mies ei tulisi vaan jäisi isojen lasten kanssa kotiin. Todennäköisesti kyllä saattaisin soittaa heti kutsun saatuamme ja kysyä, onko mahdollista ottaa myös isot lapset mukaan (vaikka tiedän, että se on monen mielestä tökeröä). Me vanhemmat emme lähtisi kuitenkaan yhdessä juhliin yhden lapsen kanssa ja jättäisi osaa lapsista kotiin sillä he kuuluvat perheeseen samalla tavalla kuin yhteinenkin.

Lisään vielä, että vaikka kutsusta ei loukkaannuttaisikaan niin minulla ja miehelläni kyllä koko perheelle osoitettu kutsu nostaa kutsujan arvoa silmissämme. Sama juttu joulukorttien ym kanssa. Jotenkin ne, jotka muistavat/ ymmärtävät miehen lastenkin kuuluvan perheeseemme (vaikka he asuvatkin muualla), tuntuvat minun ja mieheni silmissä avarakatseisemmilta ja mukavammilta ihmisiltä .

Meillä oli tämä. Isäni yllätys, jonka näimme vasta kirkon pihassa.

http://www.jarimaki.fi/hummer_h2.html

Meillä oli lapsille oma leikkihuone, jossa oli mm.

leluja (autoja, nukkeja, legoja ym mitä löysin äitini kätköistä- kirpparilta löytyy varmasti)

pelejä (Afrikan tähti ym, jotain ostin omaksi myöhempääkin käyttöä varten. Kirpparilta löytyy kivoja lasten pelejä ja palapelejä aika helposti.)

piirustuspaperia, värityskuvia, puuvärejä, lyijykyniä

kuvakirjoja (kirpparilta löytyy)

Suurimman suosion saavuttivat piirretyt videot (heh, 5v sitten niitä vielä käytettiin ), Muumia taisi olla

isot pojat tykkäsivät Aku Ankka-lehdistä

ja tytöt tykkäsivät fläppitaulusta johon sai piirtää tusseilla sekä liitutaulusta ja liiduista

Isäni keksi laittaa vielä lastenhuoneeseen pillimehuja, pop cornia ja karkkia.

Nurkassa meillä oli sohva (ellei olisi ollut, olisin tuonut patjoja) ja vilttejä. Ihan pienimmät ottivat siellä nokosia.

Meillä oli palkattu teinityttö vahtimassa, ettei kukaan piirrä seiniin ja vaihtamassa videoita uusiin .

Saimme paljon kehuja lastenhuoneesta. Vanhemmat viihtyivät pitkään sillä lapsetkin viihtyivät hyvin .

Tuo on kiva ajatus .

Me teimme kutsut kolmella kielellä (suomi, ruotsi, englanti), kullekin oman äidinkielensä mukaan. Olemme kumpikin kyllä suomenkielisiä mutta vieraissa oli jokunen suomea puhumaton. Ruokalistat, ohjelma ym olivat suomeksi ja sitten myös noilla kahdella muulla kielellä ko. vieraiden pöydissä.

Tuli mieleen että ehkä sulhasta tai morsianta vaikka jännittää kovasti tuo kirkko-osuus ja siksi on rajattu siellä oleva vierasmäärä pieneksi?

En tiedä, olenko vastannut tähän jo aiemmin mutta teetin miehelle kultaisen riipuksen oman mallini mukaan. Hän pitää sitä edelleen joka päivä .

Minun äitini auttoi todella, todella paljon. En voi edes luetella kaikkea. En tiedä, olisinko saanut järjestettyä häät nopealla aikataululla ilman hänen apuaan.

Minun sukuni on iso ja laaja. Me rajasimme kutsut niin että kutsuimme sukulaisistani vain ihmisiä, joiden kanssa olen oikeasti tekemisissä tai jotka muuten koen läheisiksi. Luulimme ensin, että aikuiset ihmiset ymmärsivät että vierasmäärää on pakko rajata mutta jälkikäteen kuulin, että ainakin kaksi eri sukulaista oli suuttunut vanhemmilleni siitä, ettei kutsua ollut tullut (vaikka toisessa perheessä ei vanhempiani tai minua oltu kutsuttu vastaavasti serkkuni häihin muutamaa vuotta aiemmin..). Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että juhlien järjestäjä saa kutsua keitä haluaa.

Me lähetimme kutsut myös sellaisille, jotka olisimme halunneet häihin mutta joista tiesimme, etteivät pääse tulemaan. Ja yllätys yllätys, eräät vieraat tulivat alle 1kk varoitusajalla Australiasta saakka!!!! Olivat tietämättäni säästäneet vuosikausia että voivat tulla, jos menen naimisiin. Olisi ollut kamalaa jos olisimme jättäneet kutsumatta vain koska oletn etteivät kuitenkaan voi tulla.

Aivan ulkopuolisen silmin 3kk häiden välillä on melko pitkä aika. Vuodenaikakin on ihan eri joten en usko että vieraille tulee mieleen vertailla häitänne.

Järjestäisin omat hääni ihan aikomaani tapaan ja koettaisin olla iloinen myös toisen hääparin puolesta. Ymmärrän kyllä myös sen, että veljen häiden valmistelu vie huomiota myös vanhemmiltasi ja koet varmaan sen olevan pois sinuun ja sinun häihisi kohdistuvasta huomiosta. Veljesi häiden jälkeen on kuitenkin vielä 3kk aikaa omiin häihisi ja silloin vanhempasi varmasti ehtivät keskittyä ainoastaan sinun häidesi valmisteluun. Itse järjestimme häät alle 3kk valmisteluajalla.

Mukavia häävalmisteluja mielipahasta huolimatta!

Kuulostaa minusta hyvälle! Itse ehkä lisäisin juomapöytään vielä esim. limsaa ja/tai vissyä, ajatellen niitä (aikuisiakin), jotka eivät juo kahvia ja teetä tai alkoholia.

Minä olin ihan hirmuisen tyytyväinen Reinolan kukkakauppaan.

Hih, hyvä niin .

No niin, nyt on heitetty pois

Minusta nimenvaihtoajatuksesi on hyvä.

Joimme pois .

Vähän aikaa nieleskelivät (tai siis anoppi nieleskeli) ja minä yllätyin siitä kuinka herkullinen tilanne oli eikä niinkään piinallinen

Naurattaa!

Olen ajatellut pyytää paria ihmistä pitämään puheen häissä, mutta aion heille sanoa suoraan (siltä varalta etteivät itse sitä käsitä) että muuten tietysti vapaat kädet puheen suhteen, mutta en halua että viitataan siihen että edellinen kerta meni puihin. Koskaan kun ei näköjään voi tietää mitä ihmiset tajuavat ja mitä eivät.

Minäkin sanoin isälleni, että muuten saa puhua mitä lystää, mutta entisiin elämiin en halua hänen hääpuheessaan viittaavan vahingossakaan, ne eivät kuulu meidän häihimme. Miehen lapsista toki annoin luvan puhua . Toisaalta luotin isääni, toisaalta katsoin parhaaksi varmistaa asian, ettei tarvinnut hääpäivänä sitä jännittää.

Hän muisteli mieheni exää niin antaumuksella, että hän joka ikisellä tapaamisella onnistui jossakin yhteydessä mainitsemaan exän vähintään kerran.

Argh!!!!!!!

Mieheni puuttui asiaan ehkäpä kymmenennellä kerralla kun anoppi kyseli ovatko mieheni ja hänen EXÄNSÄ "jo" käyneet lastenvahtina eräällä tutulla pariskunnalla, jonka kanssa asiasta oli ollut puhetta vuosia aikaisemmin!! Jatkoin syömistä ihan hiljaa kun appiukkoni ääneen epäili, että anopilla oli nimet menneet sekaisin ja tarjosi että hän varmaan oli tarkoittanut miestäni ja MINUA. Anoppi ihan närkästyi ja korjasi edelleen että puhuu tosiaan mieheni entisestä tyttöystävästä.

Voi miten ärsyttäväää!!!!!!!!!!!!

Kun olin poistunut paikalta myöhemmin, mieheni oli tiukkaan sävyyn ilmoittanut anopille että hän saa nyt luvan lopettaa sen exästä puhumisen tai me emme enää tule käymään heillä. Sankarini!

Ihana mies .

Ei tullut polttareita minullekaan. En minä siitä kauhean surullinen jaksa olla, mutta hiukan hämmentynyt kuitenkin.