Saimis

Häistä tulee nyt kuun lopussa jo *hetkinen, pitää oikein miettiä* 9 kk, ja kuvat on kyllä koneella, osa jo valkattukin mitä teetetään paperikuviksi. Mutta kun vielä joku tilais kuvat eka, sit pitäis albumi ostaa. Ajatus on kyllä jo että millainen siitä albumista tulee. Vielä kun joku sen tekis... Siis tulossa... joskus...

Omassa pöydässä istuttiin. Se oli Ukkokullan toive, ja toki käytännössäkin oli helpoin järjestää. Enkä tekisi toisin nytkään. Oli mukavaa istua (ne muutamat hetket kun siinä istuttiin) kaksin, supatella yhdessä ja söpöstellä ja seurailla väkeä. Meidän istuminen pöydässämme toki rajoittui tasan syömiseen ja kahvitteluun ja siihen yhteen ohjelmanumeroon, joka meidän häissä oli. Muuten oltiin täysin jalkautuneina vieraiden joukossa.

Olen kaksissa ystävän häissä laulanut Toivo Kirkkomäen Häälaulun. Tosi kaunis. Omissa häissäni naiskvartetti lauloi Caccinin Amarilli, joka oli :-X :'( Sanoisin siis että se on kaunein.

Mitä kuvista katsoo niin ainakin kovasti YRITIN hymyillä, osin vähän sekoittui hymyyn kyynelten suola. Mua itketti ihan tajuttomasti kun menin katsomaan sukulaisia jotka itki heti alkumarssin eka tahdista aina loppuun saakka.

Musta se on niiiin mukavaa, että tosiaan tuo toinen on nyt mun MIES, eikä mikään avomies tai avokki tai mikä sitten ikinä. Se on MUN MIES ja se ei tarvitse sen enempää selittelyjä. Mukavaa, kun töissä työkaverit ovat tarkoituksella rouvitelleet runsaasti. Kivaa kuulla olevansa oman rakkaan VAIMO. Yhteenkuuluvuus jollain tavalla lisääntyi, nyt kun ollaan samaa sukunimeä. Me ollaan nyt oma perhe ja toistemme lähimmät omaiset, se mun oma AVIOMIES. Eihän arki loppuviimeksi muuttunut mitenkään, johan tässä ollaan 10 vuotta oltu yhdessä, joista yli 6 vuotta asuttukin yhdessä. Timantit vasemmassa nimettömässä on kyllä myös ERITTÄIN kivat.

Miehen nimi. Vaikka omastani luovun haikein mielin, alkuperäinen perustelu joskus (yksi niistä miljoonasta) naimisiin menolle on mulla ollut yhteinen sukunimi. Ja mies kun ei mun nimeäni kaikesta propagandasta huolimatta suostu ottamaan, vaikka mulla ois harvinaisempi kun hällä.

Meidän kukat tulee kukkakauppa Nicolesta Eerikinkadulta. Palvelu tähän saakka on ollut aivan loistavaa! Ja mitä olen nähnyt hänen töitään niin jälki on myöskin kertakaikkiaan loistavaa!!! Ja, hintakaan ei mielestäni ole todellakaan kalliimmasta päästä.