Wilmari

^ No ehkäpä tämä vain on sellainen asia, että sen ymmärtää vasta, kun sen kanssa joutuu itse painiskeleemaan Kyllähän ne juhlatilat ja budjetit yleensä ovat rajalliset ja omatoimiset ilmottautujat saattavat oikeasti aiheuttaa harmaita hiuksia. Tuskin se nyt mikään valtava kompastuskivi on, kuten ei meidänkään kohdalla ollut. Mutta erityisen kohteliasta se minun mielestä ei ole. Eikä kaikilla ole pokkaa kieltää jotakuta tulemasta, mikä on tietenkin ihan oma häpeä sitten

Eräs sukulaiseni oli mennyt kihloihin, enkä ollut kuullut koko asiasta. Niinpä pelkästään tämä sukulaisnainen kutsuttiin. Vähän ajan kuluttua tuli kuitenkin tekstiviesti, että tämä sukulainen + kihlattu ovat sitten tulossa. Piste. Olin vähän hämmästynyt, koska minusta kymmenen kertaa kohteliaampaa olisi ollut soittaa ensin ja kertoa, että nyt on menty kihloihin. Tietenkin olisin toivottanut kumppaninkin tervetulleeksi. En tiedä mikä meedio he oikein ajattelivat minun olevan, kun ei kuitenkaan mitenkään hirveän tiiviisti pidetä yhteyttä. Ehkäpä he luulivat, että tiesin asiasta, mutta en tyhmyyttäni/piruuttani kutsunut uutta miesystävää mukaan, mutta päättivät tulla yhdessä paikalle haluttiin tai ei Noh, itse juhlassa kaikki meni toki hyvin ja tämä uusi kihlattukin osoittautui oikein mukavaksi tyypiksi. Muita 'ylimääräisiä' juhliin ei onneksi sitten ilmestynytkään.

Ja sellasetkin suhteet ärsyttää missä kaikki valta on miehellä ja nainen sitten nöyristelee ja yrittää olla miehelle kaikessa mieliksi. Jos se sitten vaikka kosisi..

Ja ei siis sillä ettei saisi kehittää itseään suhteessa, mäkin koitan viedä nykyään joskus roskat tai tyhjentää astianpesukoneen tai yleensäkin siivota enemmän. Mies oli myös matkalla ihan hämmentynyt ku mä olin monena iltana laittanu "ei saa häiritä" -kyltin, ihan omasta aloitteestani. kyllä se vanhakin kissa oppii..

Tässä olikin mielestäni hyvä pointti. Miksi juuri miehellä on perinteisessä parisuhteessa se valta päättää mennäänkö naimisiin ja milloin se tapahtuu? Noh, historiallisesti sen kai voi nähdä johtuvan siitä, että ennen vain miehellä oli se yhteiskunnallinen asema ja omaisuutta. Nainen sai olla tyytyväinen, jos joku mies suostui tämän naimaan ja elättämään. Nykyään kun myös naisella on (toivottavasti) sama arvo yhteiskunnassa ja yhtälainen mahdollisuus tulla toimeen ja elättää itsensä, ei kenenkään naisen luulisi tarvivan nöyristellä ja hissutella miehen edessä. Tämä siis viitaten juilletin kuvaamiin naisiin, jotka yrittävät käyttäytyä mahdollisimman mallikkaasti miehen silmissä, jotta tämä suostuisi avioliittoon ja odottavat kosintaa kuin armonpalaa. Tämä nyt on siis vain kärjistystä. Mutta välillä kyllä herää voimakas ihmetys, kun lukee esim. tuota kosinnan odotus -ketjua ja niitä epätoivoisia kirjoituksia siellä. Ja lisään siis, että tunnen kovasti myötätuntoa kosinnan odottajia kohtaan. En vain ole ihan varma, onko se odottaminen aina järkevää.

Ja mitä tulee Yotuelin kuvaamiin yhteiskunnallisiin muutoksiin taantuman aikana, niin voivatpa ne hyvinkin pitää paikkansa. En silti näe, että perhekeskeisyys ja perheverotus ovat välttämättä sama asia kuin patriarkaaliseen yhteiskunnan (ja kenties nainen nyrkin ja hellan välissä -ajattelun) paluu, minkä tyyppisiä asioita sillä perinteisten sukupuoliroolien korostumisella kenties tarkoitettiin.

Minä hoidin kosinnan itse, mies sanoi kyllä ja nyt ollaan naimisissa. Edellisissä viesteissä tulee todellakin selväksi, että ihmisillä on naisen tekemästä kosinnasta jyrkästi eroavia mielipiteitä ja ärhäköitäkin sellaisia. Niistä en jaksa sen enempää älähtää, kun kalikka ei täällä päässä niin kovasti kalahtanut Omalla kohdalla kosinnan syy oli, että halusin todellakin tietää mennäänkö sitä naimisiin vai eikö mennä. Ei ollut mitään halua tai aikomusta istuskella vuosikausia odottelemassa ja ruikuttamassa, kun sitä kosintaa ei kuulu. Olimme siis jo toki keskustelleet asiasta ja tulleet siihen tulokseen, että tulemme menemään naimisiin jossain vaiheessa. Minulle suhteen jatkumisen ja kehittymisen edellytys oli naimisiin meneminen. En esim. voi harkita asunnon ostoa tai lasten hankkimista, jos emme olisi naimisissa. Ja totuus varmaankin on, että jos mies ei olisi halunnut mennä naimisiin tai olisi halunnut odottaa vuosikausia, niin suhteemme olisi varmasti päättynyt. Aviolitto on minulle periaatteellinen kysymys ja mies, joka ei halua avioliittoa ei ole mies minua varten. Ja toki toisin päin, jos miehen tiukka periaate olisi ollut olla koskaan menemättä naimisiin, en minäkään olisi ollut oikea kumppani hänelle. Näin kärjistetysti siis.

Eli ei kai tässä voi muuta sanoa kuin, että kosikaa hyvät naiset. Ei kai tämä asia ole niitä vanhanaikaisten sukupuoliroolien viimeisiä linnakkeita muuten niin tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa. Vai onko?

Lauantaina oli häät, meikki ja kampaus tosiaan hoidettiin Salon Ullamariassa Hervannassa. Olin tosi tyytyväinen, kaikki meni aivan nappiin. Henkilökunta lisäksi todella ystävällistä. Suosittelen lämpimästi

Minä kävin myös Salon Ullamariassa. Henkilökunta oli tosiaan mukavaa ja ystävällistä. Kampaukseen olin tyytyväinen, vaikka itse asiassa koekampaus oli muodoltaan enemmän toiveideni mukainen. Kyllähän se varsinainen kampauskin oli kaunis, mutta ei kuitenkaan ihan täysin sitä mitä olin pyytänyt. Kampaus oli kuitenkin todella kestävä. Meikki oli ihan ok, vaikka tiedän, että olisin itse saanut tehtyä jopa vielä paremmin pysyvän meikin (meikkiä joutui korjailemaan aika paljon päivän aikana). Mutta koska en halunnut stressata hääpäivänä, niin päädyin teettämään meikin. Kaiken kaikkiaan ihan ok kokemus. Ei nyt ihan täydellinen, mutta ei jäänyt toisaalta harmittamaankaan.

Te jotka olette käyttäneen harrastelijakuvaaja (esim. Aleksi Rinta-Kauppila), jolla ei ole yheistyötä minkään studion kanssa kuvien kehittämisestä, niin missä olette teettäneet paperikuvanne? Ei nyt hääkuviaan viitsisi kuitenkaan missään ifillä teetättää.

Kyllä me tilaamme paperikuvat ihan netistä (Ifolor, Eirikuva, Fotonetti tai joku muu, ei olla vielä päätetty). En näe siinä mitään ongelmaa, koska olen sen verran paljon kuvia netin kautta tilannut, että olen todennut laadun vähintäänkin hyväksi. Perinteisillä valokuvaamoilla on paperikuvissa ja suurennoksissa kyllä niin kovat katteet, että en viitsi niitä huvikseni maksaa.

Lisäksi voin kyllä omastakin puolesta lämpimästi suositella hääkuvaajaksi Aleksi Rinta-Kauppilaa. Enkä häntä nyt varsinaisesti kuvailisi sanalla harrastelija, sen verran tasokkaita kuvia saimme Lisäksi hän on erittäin rento ja mukava tyyppi, ja minullakin normaalisti kamerakammoisella oli kuvauksissa oikein hauskaa.

Osaisiko joku kertoa paljonko Finlaysonilla maksaa avoin baari, meneekö tuntien mukaan hinta vai miten..paikkana olisi ihana ja kohtuuhintainen mutta ikävää jos ei vieraille olisi juotavia sitten.

Meillä ainakin laskutettiin ihan vaan juotujen juomien mukaan. Ei ollut mitään erillistä baarimaksua tai tuntihintaa. Olen muutenkin paikkaan ja palveluun erittäin tyytyväinen!

-kirkko

-riisinheitto

-huntu

- hääparin oma pöytä

-häävalssi tai mikä tahansa tanssi

-koristeet, kaikenlaiset (kynttilät ei lukeudu tähän)

-paikkakortit

-ohjelma pöydässä

-hääkarkit ja rasiat

-opastekyltit

-kuluneet leikit

-marjakermakakku

kannattaisi tuolla listalla perua koko häät

Kannattaisi mennä provoilemaan jonnekin muualle.

Whatever: jos en ihan väärin katsonut, niin puku on L'amour bridal collection -firmalta. http://www.lamourbridalcollection.com/collections.php

Itse katselin tuosta puvusta varsinkin tuota nättiä yläosaa.

Dayla tuossa sanoikin asiat jotakuinkin niin kuin itsekin ne (kaikesta huolimatta) näen. Itse vaan en osannut sitä noin selkeästi selittää, kun ärsyynnyin liikaa muutamasta kirjoituksesta. Mutta joka tapauksessa hyvin kirjoitettu

Ei, vaan pointtini oli se, että vaikka EI järjestä kirkkohäitä tai hanki valkoista pukua, se ei tarkoita että tavoittelee jotain erikoista tai ihmeellistä tai toisaalta kuittaisi häät olankohatuksella. Miksi esimerkiksi minä kirkkoon kuulumattomana tunkisin kirkkoon järjestämään vihkimiseni. Se, että menemme maistraattiin ei tarkoita, että haluamme 'ruokatuntihäät'. Erittäin juhlava tapahtuma se tulee silti olemaan.

Näet kyllä asiat jotenkin hyvin mustavalkoisesti (häät pitää olla tietynlaiset). Jos haluat todella olla vakavasti otettava morsian, järjestät juuri sellaiset häät kuin haluat. Ja jos haluat ne äärimmäisen perinteiset häät kaikkine koukeroineen, niin siitä vaan, jokainen tekee niin kuin tykkää. En tiedä kuinka nuori olet, mutta ainakin sinulta tuntuu unohtuneen, että ihmiset tykkäävät tehdä elämässään asioita oman maun ja mieltymyksen mukaan.

Jep, sori jos lainaukset meni väärin. Tollaista parin lainauksen viestiä on välillä vähän kinkkistä muokata

Tuli muuten itselläkin mieleen, että nuoremmat varmaan jostain syystä enemmän haluaa vaalia noita perinteitä. Vanhempi porukka on sitten varmaan jo hieman itsevarmempaa, eikä välttämättä tunne tarvetta tehdä niin kuin ennenkin on tehty, vaan uskaltavat järjestää tasan sellaiset häät kuin huvittaa.

Jeps. Mä luin tän koko ketjun ensimmäiset kolme ja viimeiset kaksi sivua, ja mietin, että mitä ihmettä nää ihmiset siellä häissään tekee, jos siellä ei pidetä puheita, leikkejä ynnä muuta?!?! Istuvat hiljaa ja syövät ruokansa? Mitä rentoa meininkiä siinä on?

Mä haluan ainakin koko hela hoidon luovutuksesta ryöstöön ja sydämistä tiaraan en aio mennä naimisiin kuin kerran, ja niistä tulee mahtavat ja ikimuistoiset juhlat! Leikkiminen ei tarkoita sitä, että sen pitäisi olla jotenkin noloa. Kenenkään ei tarvitse esitellä säärikarvojaan tai riisua itseään alasti. HALOO. Eiköhän ne leikkien järjestäjät ole ihan fiksua porukkaa, jos kerran itse heidät valitsee ja kertoo toiveistaan. Samoin puheiden suhteen - mikä olisi sen ihanampaa, kuin jos joku todella rohkaistuu muistamaan morsiusparia sanoillaan ja toivottamaan ihanaa tulevaisuutta?

Ja sukulaisista. Meillä jokaisella on niitä. Läheisiä, kaukaisia, vihattuja, rakastettuja. Eikö juuri häät ole yksi niistä ainoista tärkeistä juhlista, jolloin sukulaisiaan tapaa? Eikö häiden ole tarkoitus saattaa kahden ihmisen lisäksi yhteen kaksi sukua? Ja eivätkö lapset ole elämä itse, miksei juhliin voisi tulla lapsia? Eikö se juuri ole tiukkapipoista meininkiä, jos kieltää lapset juhlistaan?

En tiedä, onko monelle nuo karkki- ym NOUNOU-jutut säästämissyistä listalla, mutta sanoisin sen verrankin, että jos aikomuksena on mennä naimisiin vain kerran, onko järkeä pihistellä? Järjen voi pitää päässään ilman muuta budjetin suhteen, mutta ei sitä nyt ihan joka asiassa tarvitse alkaa säästämään. Mä menen mieluummin häämatkalle vaikka Keuruulle kuin Barbadokselle jos se siitä riippuu, mutta juhlapäivästä en tingi!!!

Nämä ovat minun mielipiteitäni, ja jokaisella on toki oikeus omiinsa, sekä omanlaiseensa hääjuhlaan. Tarkoituksenani ei ole provosoida ketään tai saada aikaan negatiivista energiaa. Ennemminkin ihmettelen vain, että onko mulla mennyt jotain todella pahasti ohi, jos näin moni vihaa vaaleanpunaista, omaa isää ja hassuttelua...??

PERINTEET KUNNIAAN!

Eiköhän tässä ole kyse taas siitä vanhasta aiheesta, eli kuka mistäkin tykkää. En näe mitään syytä pitää tuollaisia superperinteisiä häitä, vaikka yhden kerran tässä itse kukin aikoo mennä naimisiin. Minä en ole aikeissa yhtenä elämäni tärkeimpänä päivänä puristautua sellaiseen muottiin, joka ei ole minun makuni mukainen ja jossa tuntisin oloni naurettavaksi. Joten hittoon tiarat ja prinsessaleikit. Ja jotenkin hassu tuo ajatus, että jos ei halua kermakakkupukua, tiaraa, ryöstöä, leikkejä jne. jne. niin se tarkoittaisi, että pari aikoo pihistellä häissään. Siis oikeasti, mitä hittoa? Eikö ne perinteiset suomalaiset häät nimenomaan ole se pihistelyn ja nuukailun juhla, jossa työt teetetään sukulaisilla, juhlapaikkana on ilmainen nuorisotalo/seurankuntatalo, morsian seurueineen askartelee joka paperilapun ja koristehörselön itse ja juhlajuomat on raahattu Tallinnasta asti, mistä ne halvimmalla vaan on saatu!

Ehkä olet sitten vain niitä ihmisiä, joiden mielestä häiden pitää mennä sen yhden ainoan muotin mukaan ja kaikki muu on erilaisuuden tavoittelua. Sitä paitsi nuo karkit, leikit, kermakakut (sekä puvut että syötävät) ja vironkieliset juhlapuheet on jo niin nähty ja pliisuiksi todettu, että kyllähän se on korkea aikakin, että ihmiset haluavat tehdä häissään jotain ihan muuta. Ei ollut tarkoitus provosoitua, mutta tuollainen konservatiivisuus vaan saa niskavillat pystyyn.

Edit. Ja lisää ihanista häistä voi varmaan lukea vaikka "Kuka on oikeasti ollut hauskoissa häissä?" ja "Pahiten epäonnistuneet leikit" ketjuista.

Tämä keskustelu heijastaa sitä surullista tosiasiaa, että me suomalaiset olemme onnettomia ystävyyssuhteiden ylläpidossa. Miten ne kaverit noin vaan katoavat tai etääntyvät? Ihan samalla tavalla kuin parisuhde vaatii kontaktia ja vaivaa jotta se toimisi, vaatii myös ystävyyssuhde.

Kaasoa ei tosin tule minullekaan, koska kaverit ovat kaikki fyysisesti kaukana. Toisaalta osaan olla tarpeettoman omapäinen, eikä pieniin ravintolassa pidettäviin häihin tarvita sen kummempaa askartelua tai koristeita. Pukemisapua hääaamulle en ole vielä kysellyt, mutta luotan siihen, että joku sen hakasen selkäpuolelta saa kyllä kiinni. Vaikka sitten sulhanen. Kiukkuinen morsian ei nimittäin ole kaunis näky...

Mekon tilasin hyvissä ajoin netistä, edullista valuuttakurssia hyödyntäen. Eikä tarvinnut kierrellä kauppoja, yksin sen paremmin kuin seurassa. Ei ole meikäläisen laji. Mekossa on nyöritys selässä, eikä siis vaatinut korjauksia.

Ja perinteisestihän kaaso on ollut vanhempi (kokeneempi) sukulainen. Tämä perinne taitaa olla aika lailla unohtunut, toisaalta kaason tehtävätkin ovat ajan mittaan muuttuneet. En silti jättäisi esim. tätejä pois laskuista, jos kaasoa kaipaisin... Ja kaasohan on morsiamen avustaja, seremoniamestarit ja kuuluttajat ovat sitten erikseen (ellei muuta sovita). Ujouden ei siis tarvitse olla este, jos kahdestaan juttu luistaa.

Onnea kuitenkin kaikille, sekä kaason etsintään niin myös häihin ja siitä eteenpäin!

Minulla on jotakuinkin täsmälleen sama näkemys asiasta ja sama tilanne kaason suhteen. Eli ei ole kaasoa ollenkaan. Jos olisin sellaisen välttämättä halunnut, niin kai olisin voinut valita 'jonkun vaan', mutta pärjään loistavasti ilmankin. Kuten Kassandralla, meillä on häät ravintolassa, puku on tilattu netistä, enkä muutenkaan tarvi hössötysseuraa ostoksille tai askarteluun. Sen vähän hössötyksen mitä aioin harrastaa, voin tehdä täällä naikkareissa tai ihan itsekseni vaan Miehen veli on luultavasti bestmanina ja ajattelin, että siinäpä on sitten samalla minunkin bestman.

Kieltämättä voi olla, että jotain käytännön apua hääpäivänä tarvitaan pukeutumisen suhteen tai sitten itse juhlapaikalla, mutta en silti tarvitse erillistä kaasoa niitä varten. Ystävät tulevat häihin ihan vaan vieraan ominaisuudessa. Älkää hyvät ihmiset ottako sitä kaason puuttumista niin raskaasti. Kun lukee noita ongelmaketjuja ikäviin/yli-innokkaisiin/laiskoihin/mitäikinä kaasoihin liittyen, niin välillä hirvittää minkä stressin tuostakin asiasta voi saada. Ja pakko vielä sanoa, että eikö se jo riitä, että keskustelun otsikko ei ole "Kun ei ole ketään sulhaseksi :'(" Kun mun näkemyksen mukaan jo sulhanen riittää aika pitkälle, mitä häiden järjestämiseen tulee

Heii!

Hienot kokemukset Tampereen maistraatista viime perjantailta!

Vihkijänä oli Annamari Rouhe, joka oli rauhallinen ja tuntui olevan oikein mielissään tehtävästään

Puhui vihkikaavan ajatuksella ja katsoi meitä molempia silmiin puhuessaan ja kysyessään kysymykset.

Bestman sanoi hänen jopa liikuttuneen vähän kaason laulaessa meille pyytämäni runon.

Huone oli tosiaan viehättävä ja juhlava, sinne sopii hienosti isompikin seurue. Tuoleja on vain muutama, mutta kaava on onneksi lyhyt.

Me olimme sisällä koko rakennuksessa vain 17 minuuttia

Jäi valtavan hyvät muistot koko runsaasta vartista

Meilläkin on tiedossa vihkiminen Tampereen maistraatissa ja kiinnostaakin kuinka paljon olitte yhteydessä maistraattiin ennen vihkimispäivää? Oliko mitään vaihtoehtoja vihkijän puheeseen ja tapasitteko vihkijän etukäteen? Meillä on tosin perjantain viimeinen vihkimisaika, joka on vain 15 minuuttia. Lähinnä pelottaa, että henkilökunta ei suostu mihinkään sitä peruskaavaa pidempään, kun ovat kuitenkin jo toinen jalka oven välissä lähdössä viikonloppua viettämään

Tutkinpas Hämeensilta-asiaa vielä lisää. Se on näköjään ensin auki klo 11-14 lounasaikaan ja sitten aukeaa uudestaan klo 21. Eli jos me haluttaisiin mennä suoraan maistraatista syömään, niin se pitäisi avata meitä varten jo aikaisemmin.

Taitaa tulla siis uuden ravintolan etsiminen eteen. Kabinetti kuitenkin halutaan, niin voi sitten rauhassa vetistellä ja pitää vaikka puheita.

Kiitos Wilmarille, että kysymykselläsi sait mut tutkimaan asiaa tarkemmin.

Hih, vai niin kävi. Ei siis ollut tarkoitus mitenkään kritisoida valintaa ja varmasti Hämeensillassakin voi kabinetissa juhlia oikein mukavasti. Mutta onhan noita tunnelmallisia paikkoja Tampereella lisääkin, jos Hämeensillan aukioloajat eivät teille sovi. Tiiliholvi, Astor, Finlaysonin palatsi, Salud, Myllärit, mitä näitä nyt on. Kyllähän noita varteenotettavia ravintoloita onneksi löytyy

Me suunniteltiin, että varataan ravintola Hämeensillasta (Tampere) kabinetti, jonne menemme sitten syömään maistraattivihkimisen jälkeen. Luvassa perus alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, kaksi kaatoa viiniä, kahvin kanssa likööri/konjakki ja alkumaljana kuohuviini. Loput juomat saa ostaa itse baarista. Tämän jälkeen vanhemmat ja isovanhemmat varmaankin lähtevät kotiin ja me mietitään sitten kavereiden kanssa, että lähdemmekö/jäämmekö jatkoille vai ei.

Ihan pakko kysyä, että miten päädyitte Hämeensiltaan? Itsellä on siitä mielikuva lähinnä vain keski-ikäisten ja sitä vanhempien humppapaikkana, eikä oikeastaan ollenkaan sellaisena ravintolana, johon lähdetään syömään. Tuo on siis ihan vain oma mielikuva paikasta, siksi hivenen hämmennyin. Minkä tyyppistä ruokaa siellä on saatavilla häätilaisuuksiin?

Mistä ihmiset ovat löytäneet niitä 200€ vihkisormuksia?

Välillä kun lukee esim noita budjetteja niin sormuksiin on käytetty tuo 200€. Minä olen juuri lähtenyt etsimään itselleni vihkisormusta ja ne mitkä heti silmää miellyttää ovat 4000€ molemminpuolin ja siitä kun lähtee vaatimustasoa laskemaan löydän noin. 600€ arvoisia. Mutta ei siellä ole 200€ sormuksia paljon vastaan tullut.

Kertokaa nyt hyvä paikka jossa vaikka suuret alennukset käynnissä, mistä löytäisin halvan sormuksen?

Ei millään pahalla, mutta tämä nyt kuulosti vähän hassulta ongelmalta. Kyllähän niitä 200 euron sormuksia on varmasti kaupat pullollaan, mutta eipä ne sitten mitään useamman karaatin timanttisormuksia olekaan. Joku kivetön rinkula varmasti irtoaa hyvinkin huokeasti. Vai luulitko, että tuolla kahdella sadalla on ostettu jotain isoja timantteja jenkkimeininkiin??

Kyllähän minunkin silmää miellyttää kovasti ne hulppeat timanttisormukset, joita esim. tuo kuolausketju on pullollaan. En silti kuvittele, että ne sopisivat omaan budjettiini. Laatu maksaa, siinä se. Et kai muissakaan ostoksissa luule saavasi huippulaatua olemattomaan hintaan.

Itse en ole mitään hirveitä ilkeyksiä joutunut kuulemaan. Lähinnä vain sellaista välinpitämättömyyttä asian suhteen. Ja tämä siis ihan perheen suunnalta, ei niiden tuttujen ja kavereiden tarvitse niin innoissaan ollakaan.

Toivoisin vain, että ne todella ilkeitä kommentteja kuulleet sanoisivat ihan suoraan näille ihmisille, että heidän käytöksensä on asiatonta. Tiedän kyllä omaltakin kohdalta, että joskus jos oikein loukataan, niin sitä kyllä jää sillä hetkellä sanattomaksi ja vasta myöhemmin keksii niitä osuvia kitkeriä vastakommentteja. Ajattelin kyllä tässä myöhemmin sanoa esimerkiksi omalle äidileni, että hänen osoittama hälläväliä-hohhoijaa-asenne ei paljon mieltä ylennä ja että se on varsin loukkaavaa. Varsinkin kun olen hänen ainoa lapsensa, niin luulisi, että meikäläisen naimisiinmeno saattaisi jopa hieman kiinnostaa. Mistäpä ne huonosti käyttäytyvät möläyttelijät tietävät olevansa moukkia, ellei joku heitä enemmän tai vähemmän tahdikkaasti ojenna

Hääpäivänäni aion jättää meikkaamisen ammattilaiselle. Varmaan koskaan aiemmin en ole ammattilaisen meikattavana ollut ja tulevana suurena päivänä haluan meikinkin olevan täydellinen. Omiin meikkaustaitoihini en niin paljon sinä päivänä luota. Muutenkin meikkailen itse arkena melko vähän.

Haluaisin kyllä itsekin luottaa noin lujasti ammattilaisen jälkeen, mutta en vain pysty. Tässäkin ketjussa on muistaakseni valiteltu kamalista lopputuloksista ammattilaisen jäljiltä. Lähinnä siis tarkoitan joko aivan omasta tyylistä tai toiveista poikkeavaa lopputulosta tai sitten jotain hirveää vääränvärisestä meikkivoiteesta johtuvaa pakkeliefektiä. Tahdon siis sanoa, että ihmisiä ne meikkaajatkin vain on, ja voivat tehdä virhearvioita tai ihan selkeitä mokia. Eli kannattaa sitten varmaan ainakin käydä siellä koemeikissä, jos haluat sen 'täydellisen' meikin, ettei tule epämiellyttäviä yllätyksiä. Niin ajattelin ainakin itse varmuuden vuoksi tehdä. Jos siis päädyn ammattilaiselle. Aiheestahan angstailinkin jo tuossa taannoin tässä ketjussa

Pirreliinillä on kyllä käynyt huono tuuri tuon värjäysoperaation kanssa. Mikähän ihme siellä on mennyt vikaan. Kaikesta huolimatta voin silti suositella kestovärjäystä ihan arkilookissakin, puhumattakaan nyt juhlista. Hyvin muotoillut, sopivan tummat kulmakarvat (ja ripset) ovat kyllä todella iso osa huoliteltua ulkoasua. Niin moni suomalainen nainen hyötyisi kestovärjäyksestä ja näyttäisi arkenakin vähemmällä vaivalla paremmalta. Valjuja maitonaamailmestyksiä näkee niin paljon, että ihan ihmettelee, kun porukka ei huomaa tommosta asiaa. Ei-minkään-väriset rehottavat kulmakarvat tosin sattuukin olemaan omalla hyi-listalla kärkipäässä, siksi tämä avautuminen Ja jottei kukaan kovin pahasti närkästy, niin sanon vielä että itse olen ilman kestovärjäystä todellinen valjunaamojen kuningatar, joten ihan omista lähtökohdista puhun.

Jos vieraana vien lahjan päivänsankarille, joka vaan laittaa sen syrjään eikä edes avaa, olisin hyvin loukkaantunut. Häistä lähteissäni veisin varmasti avaamattoman lahjan mennessäni. Jos ei saajaa kiinnosta, niin ei sitten väkisin.

Varaudu sitten pettymään ja todella raahaamaan lahjasi takaisin kotiin, sillä yleisempi tapa kotimaisissa häissä tosiaan on, että lahjat avataan vasta juhlien jälkeen

Minulla on sellainen tilanne, että alkaa tuntua, että sopivan hääkakun löytäminen tulee olemaan vähintäänkin vaikeaa. Leipomoilla tuntuu olevan tarjolla enimmäkseen perinteisiä kermakakkuja tai sitten joku harva perus suklaakakku. Eipä niissä tavallisissa kermakakuissa sinänsä ole vikaa, mutta kun jo töissä on kakkua tarjolla harva se viikko ties minkä kissanristiäisten merkeissä, niin eipä sellainen tuntuisi enää kovin juhlavalta hääkakkuna. Niinpä olenkin yrittänyt etsiä jotain muunlaista, mutta aika laihoin tuloksin. Helsingissä Kakkugallerialla ja Kakkukeisarilla näyttäisi olevan jotain yritystä, mutta koska itse olen Tampereen suunnalla, niin nuo ovat hankalia ellei mahdottomia vaihtoehtoja.

Onko niin, että peruslinjasta poikkeaville kakuille ei ole kysyntää, eikö niitä osata tehdä vai enkö ole osannut katsoa oikeasta paikasta? Osaako kukaan antaa mitään vinkkiä, mistä voisi löytää jotain kuvien tyylistä? Edes vähän tuonne suuntaan siis, nuohan ovat aika isoja kakkuja toki. Ja siis marsipaanilla kuorrutettu kakku ei käy, sulhaselle se ei maistu Natashalla oli tuossa sievä kakku, mistähän se löytyi?

Tästä aiheesta on joka kesä keskustelua netin mielipidepalstoilla, ja enemmistö tuntuu suhtautuvan juhannushäihin vähintäänkin nihkeästi. Ihmisillä tuntuu useimmiten olevan jo valmiit suunnitelmat juhannusta varten, eikä niihin yleensä kuulu juhlavaatteissa patsastelu jonkun kaukaisen sukulaisen häissä, näin karkeasti sanottuna siis Ehkä kannattaisi kuitenkin vielä harkita jotain muuta ajankohtaa, ellet halua aiheuttaa närää ja mutinaa lähipiirissä. Juhannus on kuitenkin vain se yksi viikonloppu vuodessa, joten ehkä kannattaisi antaa ihmisten juhlia sitä omilla tahoillaan ja järjestää häät joskus muulloin.

Sulhanen ehdottomasti näkee minut ennen vihkimistä. Tämä morsianten piilotteluleikki ja salailu on taas yksi niitä perinteitä, joille viittaan reilusti kintaalla. Sitä paitsi minulla ei ole kaasoa, että jos esim. äitini ei ole meillä ennen vihkipaikalle lähtöä, se on sulhanen joka saa pukea morsiamen. Saa nähdä miten käy

Mutta Suomessa varmaan ihmisiä vähemmän häiritsee tämä tarjoilujen itsekustannus kun alkoholi on sellainen luksusaine, jota ei muille tarjoilla kuin ihan se minimi pakollinen määrä.

En tiedä missä maassa asut, mutta tuo kertomasi kuulostaa juuri sellaiselta kuin toivoisin tilanteen Suomessakin olevan. Eli vieraat ei naukkaile omista pulloista etc. Pakko vaan kommentoida tuota viimeistä lausetta. Ei ole ihme, että jotkut joutuvat alkoholin tarjoilussa suorastaan kitsastelemaan, kun viinikin maksaa ravintolassa 30 eurosta ylöspäin per pullo. Siinä on sitten ihmettelemistä laskun kanssa, jos on loppasuisempia sukulaisia. Meidänkin häissä on pakko ostaa alkoholijuomat juhlapaikasta, koska se on ravintola, eli meidän tilanteessa ei voi kuskata juomia halvalla lahden takaa. Mutta meillä periaatteena kyllä on, että vieraiden ei tarvi kituutella sen yhden viinikaadon voimalla koko ateriaa. Maksoi mitä maksoi