Viimeeksi eilen taisi käydä mielessä, että kannattaakohan tuon ukon kanssa mennä naimisiin... Siis vain käväisi, ei mitenkään vakavasti, ja ajatus tuli ihan turhasta: siivouspäivä, jolloin mulla palaa käämit pienimmästkin asiasta... Silloin mulle ei oikein kannata sanoa mitään, mutta puhumattomuuskaan ei ole hyvä... : Naimisiin ollaan siis menossa ja tarkoitus on loppuelo yhdessä viettää. Tosin sitä ei voi tietää, mitä 5 tai 10 tai 20 vuoden päässä on, ei voi tietää mihin elämä heittää. En siis todellakaan ole menossa naimisiin sen takia, että voin muutaman vuoden jälkeen erota. Mutta niin kuin aakoo_81 kirjoitti, ei se ero ole maailmanloppu. Turha tulevaa on murehtia, koska siihen ei itse kuitenkaan pysty ihan kauheasti vaikuttamaan. Tulevaisuus rakentuu menneestä ja sitä varsinkaan ei pysty muuttamaan. Yksi kaverini (minun ja miehen yhteisen kaveripiirin ulkopuolelta) sanoi kerran, että lähes kaikki hänen kaverinsa ovat eronneet, joten kaipa hänkin kohta eroaa. Nii... Silleehän se kannattaakin ajatella...