Perhoneito

Melkein 3kk siihen meni, mutta nyt puku on valmis (tai no jonkun pitäisi vielä se silittää...)

Ei kai puvun tekemiseen ihan noin kauan olisi kulunut, jos olisi joskus ollut aikaa tehdä sitä. Yhteensä varmaan kolmena tai neljänä viikonloppuna sitä tein ja muun ajan vaan tuskailin, että pitäisi löytää aikaa tehdä sitä

Tein siis kaksi lakanakangasversiota ennen varsinaisen puvun aloittamista. Piirsin varsinaiset kaavat kahden eri mekon kaavojen avulla ja omilla muokkauksillani. Varsinaiseen pukuun tuli kaksi kerrosta tylliä alle, se on halterneck tyyppinen ja ylettyy juuri polven alapuolelle.

Kangas on valkoista pellavasekotetta ja alareunaa koristaa satiinikanttaus.

Puku ei varmastikaan näytä ammattilaisen tekemältä, mutta olen siihen silti melko tyytyväinen. Se istuu kauniisti ja on ihan minun näköiseni.

Vielä reilu kuukausi ja sitten se pääsee tosi toimiin

Me olemme ilmoittaneet kutsuissa, ettemme halua mitään häälahjoja, vaan että lahjaksi riittää yöpyminen meidän kanssamme juhlapaikalla (emme siis maksa vieraiden yöpymistä). Juhlapaikalla mahtuvat yöpymään kaikki ja hintakin on todella kohtuullinen (n.30€/hlö sisältäen aamupalan). Suurin osa onkin jo ilmoittautunut ja jää yöksi (vain muutama palaa kotiinsa yöllä) ja olemme tästä todella onnellisina.

Tavaraa voi ostaa itsekin, mutta korvaamattoman arvokasta on saada kaikki rakkaat ihmiset yhteen paikkaan koko viikonlopuksi juhlimaan!

Ei pelota ei, mutta jännittää...

Lauantaina ne sitten on, apua

Turhaan jännitin. Kaikki suju paremmin ku hyvin.

Mulla on maailman ihanimmat ystävät!!

Näinhän se yleensä menee, että polttarit ei sais maksaa paljon mitään ja kuitenkin niissä pitäsi olla mahdollisimman paljon kivaa ohjelmaa.

Itse polttareita järjestäneenä tiedän, ettei 50€:lla vielä ihan hirveen ihmeellistä ohjelmaa järjestetä (riippuu tietty porukan koosta ja suhteista).

Itse olen maksanut polttareista 50€-100€, mutta kyllä toi 100€ jo aika kova raha on.

On ymmärrettävää,että tuollaisessa tilanteessa tuntuu,että asiat tapahtuu liian nopeasti. Ja mun mielestä siinä on paljonkin eroa,että seurusteleeko ensin parivuotta ennenkuin menee naimisiin vai vaan vuoden. Sun kannattaisi miehellesi ruveta puhumaan vuodella 'siirtämisestä'vedoten siihen,että saisitte kaikessa rauhassa ensin miettiä sopivia hääasioita,ettei tarttisi tehdä hätiköityjä päätöksiä ja samalla saisitte rauhassa vielä tutustua toisiinne. Missäännimessä ei kannatta mennä epäröivänä alttarille,koska muuten se varmasti jää kaivertamaan mieltä.

Juu, toki siinä on eroo seurusteleeko vuoden vai kaks vai kymmenen, jos haluaa nähdä ja pohtia onko toinen se oikea. Mutta jos on ihan varma kahden kuukauden seurustelun jälkeen, että haluaa viettää toisen kanssa loppu elämän, ni sitten musta on ihan se ja sama vaikka menis heti naimisiin.

Mutta mä uskonkin että tässä tapauksessa nainen ei oo täysin varma vielä, vaan haluaisi ensin tutustua paremmin, vaikka sanookin alotus sähköpostissaan, että on varma että haluaa viettää loppuelämänsä tämän miehen kanssa.

Anteeks hiusten halkominen

Me toivotaan 54€ arvoista lahjaa per pariskunta

Eli me ollaan kielletty kaikkien lahjojen tuominen ja pyydetty vieraita yöpymään juhlapaikalla meidän kanssa. Yöpyminen maksaa 27€/hlö, joten siitä toi summa.

Kihloihin mentiin pari kuukautta seurusteltuamme ja häät ovat kahdeksan kuun päässä kihlautumisesta. Mies oli se aloitteellinen osapuoli. Epäröin itse aiemmin ja alle kuukausi kihlautumisesta sanoin miehelle, jos ei vielä sanottaisi tulevalle bestmanille menevämme naimisiin. Mies säikähti tästä. Luuli minun jättävän hänet. Mutta kun se ei ollut niin yksinkertaista, että joko haluan naimisiin tai jätän hänet. Olisin halunnut olla yhdessä ilman naimisiin menoa jonkun aikaa. En halunnut menettää miestä, joten alkoi tuntua varmemmalta, että haluan naimisiin, joten alettiin suunnitella häitä.

Nyt kuukausi aikaa häihin ja tuntuu, että naimisiin ollaan menossa liian nopeasti. Mies on lisäksi ensimmäinen poikaystäväni (olen yli 20-v.) ja tuntuu, että tämä naimisiin meneminen tuli liian nopeasti. En ajattele miehen olevan väärä minulle. Alkuhuuma on tasaantunut ja arkea ollaan päästy näkemään ja olen vakuuttunut, että tämä mies on tuleva aviomieheni. En siis näe järkeä tai mahdollisuutta lykätä tai peruuttaa häitä. Loukkaisin miestäni verisesti ja nöyryyttäisin itseni muiden läheisteni edessä. Haluan mennä naimisiin tämän miehen kanssa. Tämä aikataulu vain tuntuu liian nopealta. Pelottaa, että se etten ollut täysin valmis menemään naimisiin, tulee vaikuttamaan avioliittoomme, vaikka hitaammallakin aikataululla olisimme päätyneet viettämään häitä.

Tämä tunne liian nopeasta naimisiin menosta vaivaa ajoittain. En kuitenkaan löydä ratkaisua siihen. En näe häiden peruuttamista ratkaisuna. Jos häät peruuttaa, se on tässä tapauksessa ero, ja en halua erota miehestä, johon haluan vielä avioitua.

Kuulostan varmaankin hullulta ja tavallaan tiedän sen... En tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.

Musta kuulostaa hassulta, että oot varma, että haluat tän miehen kanssa naimisiin, muttet vielä. Mikä on erilaista siinä, että seurustellaan kaksi vuotta ja mennään sitten naimisiin tai mennään vuoden päästä naimisiin? Ymmärtäisin, jos et olisi ihan varma, onko hän sinulle oikea ja haluaisit vielä vähän aikaa miettiä asiaa...

Vaikea tilanne joka tapauksessa, sen ymmärrän. Et haluaisi loukata miestä, muttet myöskään tehdä hätiköityä päätöstä. Jos panikointisi on pelkkään hermoilua ennen häitä, niin yritä rauhoittua. Jos taas sinusta oikeasti tuntuu, ettet vielä ole valmis naimisiin tämän miehen kanssa, niin ehkä sitten kannattaisi peruuttaa häät silläkin uhalla, että mies suuttuu/loukkaantuu. Teidän ehkä kannattaisi keskustella näinkin vakavasta asiasta ennen kuin pappi sanoo aamenen!

Mutta tämä on siis vain mun mielipiteeni ja sä teet niin kuin parhaaksi näät!

Ei pelota ei, mutta jännittää...

Lauantaina ne sitten on, apua

Meille tuli Aurifaberilta sormukset

Mulle tuli vähän muokattuna mallistosormus ja sulhaselle suunniteltiin ihan oma (tai siis seppä suunnitteli ja me valittiin suunnitelmista paras).

Todella hyvää palvelua ja laadukasta työtä! Suosittelen!

Minun polttareihin kutsun saavat ystävieni lisäksi, osa mieheni naispuolisista ystävistä(ne joiden kanssa olen ollut tekemisissä) ja miehen sisko (hän ne polttarit on kokoon kutsunutkin).

Minulle on tärkeää, että polttareissa ihmiset saavat tutustua toisiinsa ennen häitä, ja toivottavasti tämä takaa rennomman fiiliksen myös häissä.

Oi ihanaa, käytiin tänään sovittamassa sormuksia

Nyt ne oli vasta sileet rinkulat, mutta ens viikolla luultavasti jo paljon muutakin. Koko oli sopiva ja ulkoinen olemus sopivan massiivinen. Olen rakastunut

Meillä sulhanen "meikataan" samassa paikassa kuin morsiankin. Sulhasen meikkiin tulee siis vaan kevyt pohjustus, ettei kiillä kuvissa. Kuvaus on heti meikkauksen jälkeen (ennen vihkimistä) ja jos sulhasesta tuntuu ahdistavalta lähtee häihin meikattuna, ni pesköön sitten pois, kunhan kuvissa näyttää kauniin matalta

Ei vaan, eipä meillä mitään protestia tosta meikkaamisesta ees tullu, ihan hyvin otettiin vastaan, vaikkei meikkiä oo koskaan ennen käyttänytkään.

Me mennään neljäks viikoks Afrikkaan safarille pari viikkoo häiden jälkeen.

Haluttiin tehdä jotain erilaista ja lähtee sellaiselle matkalle, mihin ei ehkä muuten tulis lähdettyä.

No joo, suunnitelmiin tuli uusi käänne. Kuulemma mulle ollaan järkkäämässä polttareita, joten se noista edellisistä puheista.

Itku meinas tulla eilen ku olin niin liikuttunut kuulemastani. Ihania ystäviä mulla...

Tämä toimii vain pienemmissä häissä (max. 50 henk.), jottei mene odottelemiseksi. Mutta meidän häissä hääauto toimii yhtenä "vieraskirjana", ja samalla ohjelmanumerona. Hääauto on omamme, emme siis tärvele sukulaissedän autoa tai vuokrakulkinetta. Auto maalataan mattavalkoiseksi, ja vieraille annetaan ISOT vedenkestävät tussit, joilla jokainen saa siis piirtää, kirjoittaa ja taiteilla autoon oman tervehdyksensä. Auto seisoo sitten juhlapaikan pihalla kuvattavana ja katseltavana. Varma hitti ainakin lasten keskuudessa, ja kyllä meissä aikuisemmissakin asuu pieni (minulla vähän isompikin) lapsi. Koskaan en ole vastaavaa nähnyt, mutta tämä on ollut ensimmäisiä päätettyjä asioita häitä suunniteltaessa. Ei roskaa, ja auton voi uudelleenmaalata kun sen aikoo myydä.

Mitä mieltä?

Sairaan siisti ajatus Olen ihan kade. Omaa kirppua en malttais "tuhria", mutta jos vaan on sellanen auto, millä ei niin väliä oo, ni tosi hyvi idea!

nimim. jokaisessa meissä asuu pieni vandaali

Mulla ei ole kaasoa, joten ei ole ketään joka järjestäisi polttareitakaan. Toisaalta, vaikka minulla olisi kaaso, en silti haluaisi mitään perinteisiä polttareita.

Sen sijaan ajattelin kutsua häiden naisvieraita koolle ennen häitä ja pitää mukavan "tyttöjenillan" heidän kanssaan. Illan ohjelmaa en tarkalleen tiedä, voi olla, että on vain minun suunnittelemani ohjelma, voi olla, että vieraat haluavat järjestää jotain yllätystä minulle. Kuitenkin kaikki tietävät missä mennään ja että tärkeintä on pitää hauskaa yhdessä saunoen, syöden ja nauraen

Mä olin suunnitellu, että puku sais maksaa n.200-300€ vuokrattuna, mutta eipä tolla hinnalla sitä suosikkia löytynyt

Niinpä jouduin ompelupuuhiin. Tällä hetkellä näyttää, että rahaa kuluu noin 100-150€, mutta lopullisen hinnan tiedän vasta sitten kun olen kankaat ostanut ja puvun ommellut.

Eilen sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja aloitin hääpukuni tekemisen. Ensimmäiseksi tarkoitus on tehdä lakanakankaasta testi puku ja sovittaa se istuvaksi. Sen jälkeen varsinaisten kankaiden kimppuun vasta.

Eilen sain tehtyä kaavojen mukaisen lakanapuvun. Sen istuvuus ei vielä ollut toivotunlainen, joten seuraavaksi vuorossa on istuvuuden parantaminen. Ihan hyvältä kuitenkin näytti, joten vielä en vaipunut epätoivoon.

Varasuunnitelma kuitenkin on laadittu ja ompelimosta kysytty hinta ja aikataulu hääpuvun tekemiseen, mikäli tuo oma puku ei onnistu

Onko kukaan koskaan oikein istahtanut ajattelemaan tuota morsiuskimpun tarkoitusta?

Miksi ihmeessä kukaan haluaa raahata jotain puskaa koko päivän mukanaan?

Koko morsiuskimpputouhu on ihan abdsurdi: Alttarille kävellään rutistaen kukkasia. Sitten sitä kimppua hyysätään päivä läpeensä ja lisäksi jotkut vielä tanssivatkin sen kukkapuskan kanssa. Kaiken kukkuraksi se pääsee aina valokuviin just morsiamen ja sulhasen väliin, välillä melkein kasvojen väliin. Kimppu kulkee mukana myötä ja vastoinkäymisissä

Miksi te haluatte morsiuskimpun? Mitä se teille merkitsee?

Aiotteko kuivata puskan kirjahyllyn päälle?

Kiitos tästä kommentista! Olen tähän asti ajatellut, että pitää varmaan tehdä se morsiuskimppu itse, kun en halua mokomasta vihkosta maksaa itseäni kipeäksi. Tämän sinun kysymyksesi myötä vasta tajusin, että eihän minun ole pakko hankkia kimppua laisinkaan. Olen ehkä vähän hidas, mutta hyvä, että tuli tässä vaiheessa edes mieleen.

Eli näin ollen minulle ei tule kimppua sillä minulle sillä ei ole mitään merkitystä!

Mielipiteitä kyselisin:

Eli meillä on ollut koko ajan tarkoitus laittaa kutsuihin pukukoodi (meillä on päivähäät, ja pukukoodiksi tulee tumma puku). Lueskelin kuitenkin ajankulukseni yhtä vanhaa ketjua, jossa todella moni oli sitä mieltä, että pukukoodi on mauton ylilyönti. Onko tämä yleinen mielipide? Itse olen aina kokenut kutsuun liitetyn pukukoodin huomaavaisuutena vieraita kohtaan (koen yli-/alipukeutumisen erittäin kiusallisena). Ilman pukukoodia pukeutuisin kylläkin itse päivätilaisuuteen miesten tummaa pukua vastaavaan naisten asuun, mutta voimmeko luottaa siihen, että myös vierailla on pukeutumisetiketti hallinnassa?

Täsmennän vielä, etten toki loukkaannu kenenkään pukeutumisista, oli se sitten etiketin mukaista vai ei. Itse vain kokisin "väärin" pukeutumisen kiusallisena, ja haluaisin vieraiden välttävän tämän tunteen.

Mikäli haluaa vieraiden pukeutuvan tietyllä tavalla, on pukukoodi mielestäni vain hyvän tavan mukainen kutsussa. Ei siis mitenkään hienostelua tms.

Itsekin ajattelin laittaa pukeutumisvinkin, eli "morsiammella ja sulhasella rentoa vaatetta päälle, ei siis pukupakkoa muillakaan"

Nyt on reissu varattu ja jäädään odottelemaan heinäkuuta

Vähän tietty jännittää, kun Afrikan maissa toi turvallisuus/terveystaso on vähän erilainen ku Suomessa, mutta kai sitä kaikesta selviää, ku on huumori mukana.

Ainakin sikakivalta kuulostaa Viktorian putoukset, bushmannien luona vierailu, safarit, koskenlasku...

Ehdottomasti Satuhäät!

Satuhäät on aito ja ainakin eka jakso oli kovastikin tunteisiin vetoava (lähellä oli etten itkeny ja nauranu ääneen ). Mä nautin kovasti siitä tunnelmasta, joka Satuhäissä saatiin luotua.

Meidän häät oli kovin kliininen suoritus, ei iskeny yhtään.

Mulle varattiin aika kampaukseen ja meikkiin (samassa paikassa) klo 9. Niiden tekemiseen menee kuulemma 2,5h. Sen jälkeen kuvaus 12:30 ja vihkiminen klo 15.

Toivottavasti kaikki sujuu suunnitelmien mukaan (nyt jo vähän jännittää )

Meillä matka kappelista juhlapaikalle on 0m (ovat samassa tilassa), joten varsinaista hääautoa ei tarvita. Hääpaikalle kurvaillaan mun vanhalla Cliolla, jossa on lieskapenkit

Mä varasin kuvaajan 7kk ennen häitä. Kuvaajaksi halusin saman valokuvaajan, joka on ottanut minusta kuvat aina 1-vuotiaasta lähtien