Saaruskainen

Meidän häämatkasta tulee rentoutumisen ja romanttisen oleilun, shoppailun ja aktiiviloman sekoitus . Vietämme elokuussa 3 viikkoa Thaimaassa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli viettää vain hetki Bangkokissa ja suurin osa ajasta Samuilla (ja Taolle sukeltamaan). Luettuamme erilaisia Thaimaa-foorumeita, hotelli- ja rantaarvostelu ym. olemme nyt päätyneet seuraavaan: ensin muutama päivä Bangkokissa (hyvätasoisessa hotellissa), sitten reiluksi viikoksi sukeltamaan (2 sukelluskurssia) Koh Taolle (hotelli perustavaraa), sen jälkeen 4-5 päiväksi romanttiselle suojaisalle rannalle rentoutumaan : Koh Phanganille (perus Bungalow) ja sitten muutamaksi päiväksi Koh Samuille luksushotelliin jatkamaan rentoutumista ja hemmottelua ;D. Saatamme jollain saarella innostua melomisestakin, koska se on yhteinen harrastuksemme täällä koto-Suomessakin . Ja sitten Bangkokin kautta (ajateltiin viettää viimeinen yö siellä, ettei tule "liian" pitkä yhtäjaksoinen lentorupeama) kotiin. Lennot on varattu ;D. Hotellit pitäisi vielä varata . Meillä ei siis ole matkatoimistolta varattu matka, vaan ihan itse koottu . Meidän näköinen loma 8-).

Heips Solmu ja muut naikkarit ! Tuota mäkin oon miettinyt, että kuinka paljon (kiloja?) kutakin karkkilaatua pitää olla buffetissa, kun vieraita tulee (ainakin kutsutaan) yli 100... Ehdotuksia?

Vielä lisää... tässä lukee, että on Tsaikovskin...

Heips koran_, minulla on ystävältäni lainassa häämusiikkilevy "Tahdon, maailman kauneinta häämusiikkia". Tällä levyllä on erikseen "Prinsessa Ruusunen, valssi" ja "Marssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen". On erilainen kuin tuo marssi! Kuulostaa ihan valssilta (vauhdikkaan alun jälkeen...). En tosin tiedä, onko tämä tuosta leffasta... Mutta ainakin tämä levy väittää, että on myös Prinsessa Ruusunen valssina ;D

Minua kiinnostaisi myös tuo ravintolan ym asenne. Meillä on hääjuhlat tosin hotellin juhlasalissa, mutta ruoat tulevat hotellin ravintolasta. Hääkakku tilataan kyllä muualta, samoin kuin leivonnaiset. Ehkäpä karkkibuffet omista karkeista onnistuu, jos kerran hääkakunkin voi tuoda muualta... Minua on alkanut kiehtomaan karkkibuffetti. Sulholle en ole sitä vielä ehdottanut, mutta sellainen karkkiaddikti kultani on, että luulen hänen lämpenevän ajatukselle aika nopeasti . Häihimme kutsutaan myös parisenkymmentä lasta .

Me emme ole onneksi törmänneet tuollaisiin asenteisiin! Olisi varmaan ollut hieman vaikeaa hillitä itseään sanomatta pahasti, kun olisin varmaan yllättynyt ja häkeltynyt moisista oletuksista . Kaikille sukulaisille on (ainakin pitäisi olla) selvää, että sulho ei kuulu kirkkoon ja maistraattiin astelemme sen vuoksi. Toisaalta avioliittomme siunataan myös kirkossa. Ehkäpä kaikki eivät ole ymmärtäneet vihkimisen ja siunaamisen eroa ja sen vuoksi kommentteja ei ole tullut :-??? Harkitsimme myös vihkimistä juhlapaikalla, mutta päädyimme lopulta tähän ;D. Ja meille tulee ainakin hyvin lähellä prinsessahäitä, vaikka siviilisti sanommekin tahdon

Sormus käytiin varaamassa perjantaina (häämessualennuksella) ja käydään ostamassa se maanantaina ;D. Eli onhan tässä vielä elokuun häihin aikaa ;D

Tottakai voi valita haluamasi sormuksen! Olen Smirgelinin kanssa samaa mieltä, että taitaa olla anoppisi omaa keksintöä tuo "sääntö". Ihan täysin samaa/samanlaista kuin ensimmäisen liittosi sormus olet tuskin kuitenkaan ottamassa ;D. Siinä voisi olla muillekin sulattelemista ;D. Pidä pääsi! Sinähän sitä sormusta katsot (toivottavasti) lopun elämäsi

Hei, te Hotelli Arthurissa häitänne juhlineet / häissä vieraina olleet / tilan häitänne varten varanneet, minkälaisia kokemuksia teillä on kyseisestä paikasta? Meillä on juhlasali varattuna ensi elokuulle... Sujuiko kaikki suunnitelmien mukaan? Oliko suunnitteluvaiheessa ongelmia? Itse olemme saaneet hyvää palvelua, mutta haluaisin kuulla kommentteja lopputuloksestakin ;D

Minulla on aivan ihana (tuleva) anoppi, vaikka olemmekin kieltämättä aivan eri planeetoilta . Hän on ainoastaan kerran sanonut ilkeästi mistään ja siitäkin pyytänyt heti seuraavana päivänä itkien anteeksi ajattelemattomuuttaan. Itse olin silloin totaalisen loukkaantunut ja päätin, etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta onneksi en pitänyt päätöstäni. Kun muutimme yhteen anoppini oli aivan kauhistunut, kun sulho käytti sanaa avoliitto. Siis yhdessä asuminen on ok, mutta avoliitto ei... hän piti aivan kauhean palopuheen asiasta. (Ja sulhaseni sanoi hänelle HYVIN pahasti puhelimessa). Tavallaan ymmärrän hänen "kauhistuksensa", koska hän on hyvin uskovainen. Tämä jäi yksittäistapaukseksi ja sen jälkeen hän ei ole paheksunut mitään ja ollut vain onnellinen puolestamme. Kun anoppini kuuli kihlauksestamme (soitimme heille kotiin, mutta hän ei ollut kotona, joten kerroimme appiukolle), hän soitti innoissaan meille takaisin ja melkein kirkui riemusta ;D. Hän pitää minua "omana tyttärenään", halailee ja soittelee minullekin jutustellakseen. Hän kunnioittaa hyvin paljon kouluttautumista jne, joten on hyvin tyytyväinen, kun poikansa on saanut "ahkeran, koulutetun ja fiksun" naisen (tuota tuota, allekirjoitan ainoastaan tuon koulutusosion, osaan olla uskomattoman laiska ja koulutus ei ole synonyymi fiksulle ). Hän potee myös pientä alemmuuskompleksi (aivan turhaan!!), koska ei itse ole koulutettu... Ja se saattaa joskus mennä rasituksen puolelle (esim. me nyt ollaan niin tavallisia ja syödään vaan tällaista tavallista ruokaa, kun teillä on aina niin hienot ruuat... sivuhuomautus: syödään ihan TAVALLISTA ruokaa kotona!). Hääsuunnitteluihin anoppi ei ole puuttunut. Olemme ilmoittaneet, että aiomme tehdä näin ja homma on ollut hänen mielestään ok , vaikka maksuun osallistuukin. Olemme kysyneet joissakin asioissa hänen mielipidettään ja hän on sen sanonutkin, mutta muistanut aina lisätä "mutta teidänhän häänne ne ovat". Eikä äänensävykään ole mikään "marttyyri" (vaikka kyllähän joskus osaa marttyyrikin olla ). Hän jopa haluaa tutustua äitiini, jotta "eivät häissämme olisi vieraita". Toivottavasti välit pysyvät anoppiin hyvinä, eikä hänestä tule "häänatsi" vielä ennen elokuuta . Tilanne voisi olla aivan toinen. Siskoni on ollut naimisissa jo yli 10 vuotta ja heillä on kaksi lasta. Hänen anoppinsa ei vieläkää hyväksy häntä! Siskoni vei kuulema hänen ainoan poikansa. Anoppi käyttäytyy perhejuhlissa joko törkeästi tai välinpitämättömäksi siskoani kohtaan. Vierailut appivanhempien luona ovat siskolleni tuskaa. Hänen miehensä on jo muutaman kerran "ojentanut" äitiänsä (tyyliin: jos emme voi koko perhe tulla, en tule minäkään ja en hyväksy, että kohtelet vaimoani törkeästi) ja tilanne on hetkeksi parantunutkin. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin he "vain" seurustelivat. Anoppi oli oikein mielinkielin, mutta kun he kertoivat kihlauksesta, niin "helvetti pääsi valloilleen". Täytyy siis todella olla itse tyytyväinen, kun tulee anopin kanssa toimeen .

Kaasoni on 30 ja minä 27

Minä olen nähnyt hääpainajaisia parina viime yönä... Olen ollut jo muutaman kuukauden sairaslomalla loukattuani jalkani töissä. Joudun käyttämään lastaa nilkassani ja ainoat jalkaani mahtuvat kengät ovat vanhat kuluneet vaelluskengät. Olenkin nyt nähnyt painajaisia käveleväni nämä kengät jalassa alttarille (päällä tietenkin hieman ehkä prinsessamainen hääpukuni). Toisena yönä näin jokseenkin saman painajaisen, mutta tällä kertaa kengissäni oli "jalkapöydän päällä" vaaleansiniset rusetit . Hääpuvussani on vaaleansinisiä koristeita sekä korsetissa, että helmassa. Kyllä vähän nauratti herätessä ;D, mutta unessa olin kovin ahdistunut...

Kysyin heti, kun juhlapaikka ja kirkko oli varattu ;D. Eli yli reilusti yli vuotta ennen juhlapäiväämme

Me menemme virallisesti naimisiin maistraatissa ja avioliittomme siunaataan seuraavana päivänä kirkossa. Olemme molemmat tyytyväisiä tilanteeseen . Tällä tavalla molemmat tekevät myönnytyksen, mutta saavat kuitenkin haluamansa... Eikä kummankaan (tässä tapauksessa kirkkoon kuulumattoman miekkoseni) tarvitse tehdä mitään vakaumustaan vastaan. Tuleva anoppini haluaisi tosin minun taivuttavan poikansa liittymään takaisin kirkkoon... eipä tule tapahtumaan ;D.

Meillä mies otti täysin yllättäen kihlauksen puheeksi, kun oltiin jonkin aikaa asusteltu yhdessä. Kosiminen se ei kuitenkaan ollut, vaan ennemminkin tunnustelu, että "kannattaako vielä kosia". Lopulta käytiin yhdessä ostamassa sormukset ja päätettiin päiväkin. Mies kosi aika yllättäen, vaikka tiesinkin sitä sinä päivänä odottaa .