Anna H

Apteekkarin salmiakkia, haetaan valmiiksi pussitettuna apteekista.

Morsiusmessuun 239 Loi Herra kuvaksensa 552 Mua siipeis suojaan kätke 571 Suvivirsi

Laulu- tai musiikkiesitys on yleensä heti vihkimisen jälkeen.

Ihan hirveästi en ottaisi stressiä miehen viihtymisestä polttareissa, jos ohjelma on jotakuinkin sen suuntaista, mistä miehesi voisi tykätä. Oman kokemukseni mukaan miehet ainakin vaikuttavat suhtautuvan rennommin pukeutumisiin ja muihin "nolausjuttuihin", mutta riippuu varmasti myös siitä, millaiseen asuun puetaan ja mitä noloa joutuisi tekemään. Meillä on annettu sekä kaasoille että bestmanille ohjeistusta siitä, keitä kutsutaan ja millaista ohjelmaa saa olla. Miehen polttareihin oli kuitenkin kutsuttu sitten pari tyyppiä, jotka eivät valitettavasti ole saamassa hääkutsua, eikä heiltä oltu kysytty mitään (omalla listallani on tyyppejä, joita ei ole kutsuttuna häihin, mutta joiden kanssa olen erikseen keskustellut, että ovat mielellään mukana polttareissani). Multa ei tarvitse mitään lupia kysellä mihinkään sijaintiin, kestoon tai toimintaan. Ainoat toiveet on, että saan olla yllätysajankohdan järjestämisen juonessa mukana ja että tuo tulee yhtenä kappaleena takaisin (elossa, kiitos ). Ajankohdasta multa kysyttiin jossain vaiheessa, ja tuossa jokin aika sitten varmistin yhdeltä polttarivieraalta, oli tietenkin muuttunut. Hiukan näreissäni olin, ettei mulle oltu tästä kerrottu. Ihan kiva oli myös kuulla, missä polttarinsa järjestetään ja kuinka kauan ne kestävät. Ihan jo senkin takia, että voin sitten suunnitella jotain muuta tekemistä sille ajalle, kun ei ne mun kavereiden aikataulut ihan välttämättä mihinkään ex tempore -juttuihin repeä. Jotenkin osalla tyypeistä tuntuu olevan jotenkin sellainen mielikuva, että mulle ei sais kertoa mitään polttareihin liittyvää, kun voin sen paljastaa puolisolleni (jepjep, tahallani pilaan yllätykset) tai kiellän jotain, vaikka yleensä olen aina se, joka on tuota potkimassa noiden kavereidensa kanssa oluelle tms. Alkoholin kanssa miehellä itsellään on ollut kohtuullinen huoli, kun pelkää kanssa tuota, että oksentaa sitten seuraavan päivän tai jo illalla. Ja tuo pelkää myös infernaalista migreeniä, mitä nuo muut ei oikein hiffaa. Onhan ne mökillä olleet ja J:kin on siellä juopotellut muiden mukana - mutta ei samoja määriä kuin muut, kun sitä itse voi kontrolloida. Siinäpä ei tämä peruskaveriporukka taida huomata sitä, että toinen juo vähemmän kuin muut, kun kuitenkin humaltuu jne. Onnekseni/mme tuossa seurueessa on ainakin yksi järki-ihminen, joka uskoi, kun tämän tilanteen ihan hyvässä hengessä selvitin (samoin kuin oikeastaan J itsekin). Onko miehesi selventänyt jotain omia toiveitaan sinulle tai polttariseurueelleen? Löytyisikö sieltä joukosta joku, joka kuuntelisi ja voisi välittää niitä terveisiä järjestelyihin? Tämä pätee kyllä niin hyvässä kuin pahassakin.

Pienillä suhteilla bändi lähtee meillä 800 €:lla. Normaalisti pyytävät 1000 €:a. Kokoonpanossa illalla 8 henkeä.

Ensimmäisessä liikkeessä sovitin kolmea, toisessa myös. Kuudes puku siis osui ja upposi. Lähtökohtana oli kohtuullisen yksinkertainen puku ja luotto siihen, että hääliikkeissä ammattilaiset osaa löytää sellaisen, mikä omalle kropalle sopii. Molemmista liikkeissä löytyi potentiaaliset puvut, joskin jälkimmäinen oli parempi sitten kuitenkin. Aikaa etsintään meni kaksi päivää. Pukuvalinnassa kriteerit olivat loppujen lopuksi ne, että puku on kaunis ja sopii mulle, siksi hyvä, kiitos näkemiin!", eikä mitään "tämä on täydellistä ja ihanaa :wub: " -fiilistä varsinaisesti tullut. Sama homma puvun kanssa kuin muidenkin järjestelyiden: mennään sillä, mikä on hyvä, eikä käytetä aikaa aina vain paremman etsimiseen - siihen kun voisi käyttää vaikka lopun ikänsä.

Tulee avioehto avioeron varalta:

Meille tuli hääinfoon jotakuinkin näin: "Ruokailun yhteydessä tarjoillaan normaalit ruokajuomat. Ravintolan baarista saa lisää täytettä lasiinsa yleisimmillä maksuvälineillä."

Todellakin aion juhlistaa suurta päivää samppanjalla, mieluusti heti aamusta: lasillinen aamiaisella, lasillinen kampaajalla ja sitten vihdoin vihkimisen jälkeen autossa. Hyvällä ruokahuollolla ja sopivilla väleillä ei pitäisi päästä mikään hiprakka nousemaan (krhm, tottuneelle... ), eli siellä alttarilla kuitenkin on ajatus kirkas.

Olin varannut pukuuni budjetissa noin tuhat euroa. Täydellinen puku, jonka tilasin luonnollisesti, maksaa 690 € + tarvittavat muutostyöt muutaman kympin. Vannehame on omasta takaa (en ilman sellaista osaa olla, onneksi siskolla oli valkoinen).

Itse olen kerännyt listaa polttareihin osallistuvista kavereista. Häihin kutsuttavien määrä on sen verran pieni, että polttareista olisi vaarana tulla tynkäpolttarit, joiden osallistujat ei juuri toisiaan tunne, niin olen pyytänyt muutamalta kaverilta luvan, josko heidät saa laittaa myös polttarilistalle, vaikkei kutsu välttämättä budjettirajoitteiden vuoksi häihin olisikaan varma. Kukaan ei ole kieltäytynyt, joten uskon, että näin olen voinut välttyä siltä, ettei kukaan ainakaan loukkaannu (tai sitten on oma häpeänsä kyllä, jos sanoo ettei haittaa, mutta haittaisikin oikeasti).

Me olemme antaneet pari kertaa lahjaksi rahapuun, jonka juurelle on ripoteltu kolikoina 30 €. Kukaan lahjan saajista ei käsittääkseni ole pahastunut (toinen pariskunnista nimenomaisesti pyysi viherkasvia ja toinen kiitteli, että oli sitten käteistä seuraavan aamun ruokiin ) Sinänsä musta on hölmöä, että joku pahastuu "liian pienistä" summista rahaa, mutta uskoisin kuitenkin, että useimmiten kyse on nimenomaisesti törpöt sukulaiset tai ajattelemattomat kaveriporukat. Musta tässä ketjussa ei ole kyllä hirveästi pahoitettu mieltä pienistä rahasummista, lähinnä kummasteltu juuri niitä, joiden elämäntilanteen vuoksi odottaisi saavan jotain muuta kuin bisseen terassilla vertautuvan lahjan - tai ei mitään lisättynä törkeyksillä vieraskirjassa, mistä taas voikin jo loukkaantua. Esim. edellä mainitut 10 €/pariskunta olis vaikka voineet vaihtaa sen 40 € käteislahjoituksen vaikka pulloon shampanjaa (tai johonkin muuhun, minkä uskoo hääparia miellyttävän). Kyllä mä mielelläni tulen tähän ketjuun avautumaan ja saamaan vertaistukea, kun saadaan jotain mautonta tai huomattavaa pihiyttä osoittavaa isäni vanhemmilta ja molempien isien sisaruksilta. Lisätään, että täällä ei kannata loukkaantua siitä, että joku pitää juuri heille osoitettua lahjaa mauttoman pihinä tms. Tämä kuitenkin on myös paikka, jossa voi näihinkin asioihin liittyviä tuntoja purkaa ilman, että siitä tarvitsee lahjan antajalle huomauttaa ja aiheuttaa pahaa mieltä.

Meille tuli tällainen teksti: Vietämme häitämme Turussa 28.5.2011. Toivoisimme, että varaisite jo nyt päivän kalentereistanne juhlaamme varten. Varsinainen kutsu ja lisätietoa majoituksesta, mahdollisesta lahjalistasta sekä muista mieltänne askarruttavista asioista seuraa myöhemmin keväällä. Jälkeenpäin ajateltuna tuo majoitusasia olisi voinut tulla selvemminkin esitetyksi, nyt siitä voi joku tulkita, että tarjottaisiin majoitus. Toisaalta nuoriso-osasto on varmasti tottunut siihen, että kyseessä on ennakkokiintiö hotellista, josta voi itse varata ja sitten maksaa huoneet. Isovanhemmillekin tästä käytännöstä on kerrottu, joten tuskinpa sitä kukaan olettaa. Ja sietää sitten soitella perään, jos jää jotain epäselväksi.

Varasin kirkon elokuussa ensi toukokuulle, siis noin 9 kk ennen itse juhlia.

Tarvittaviin henkilöihin kuuluu luonnollisesti myös 2*esirippu, mutta nämä voinee vaikka valita toisiksi rooleiksi jollekin (esim. suopursu ja mänty toimivat myös esirippuina).

Laitoin viime kuun puolessavälissä kyselyä tuosta elokuusta, ja oli varattu 20.8. Jatkokysymykseen 27.8. ja 3.9. tilanteesta en saanut vastausta

Ajatuksissa olisi varaus 2011 kesälle, onkohan mitään uudempia hintatietoja?

Nostetaanpas tätä, kutkuttaisi rakennekynsien laitto, ja kaipaisin kokemuksia hyvistä paikoista Turussa.

Pistetäänpäs tämäkin ketju seurantaan..

Rakastamme toisiamme ja haluamme elää toistemme kanssa ja tukena loppuelämämme. En haluaisi joutua tilanteeseen, jossa joko minä tai tuleva puolisoni olisi sairaalassa makaamassa tms., eikä jompikumpi saisi tietoa oman rakkaansa ja elämänkumppaninsa tilasta vain siksi, ettei ole virallinen puoliso. Avioliiton solmiminen kruunaa myös sen nykyiseen avoliittoon liittyvän sitoutumisen - sitoudumme toisiimme niin vahvasti, että olemme valmiita jakamaan omaisuutemme toisillemme ja tuleville lapsillemme ilman erillisiä sopimuksia. Avioliiton solmimiselle on siis periaatteessa pelkästään juridisia perusteita, mutta sellaisia, joita ei syntyisi, ellei toista rakastaisi.

Meillä todettiin, että olen suloinen, kun suunnittelen häitä.

Tämä ketju seurantaan!