Isolde

Tuota... Jos paikalla ei ole ketään "valvomassa" kolikonheittoa, miten todistetaan, kenen kolikko osui lähimmäksi?

Tämä ketju tuli kyllä ihan yllätyksenä - en ole koskaan aiemmin kuullut, että kukaan olisi loukkaantunut pukukoodista kutsussa! Omasta mielestäni on ihan naurettavaa loukkaantua moisesta, pukukoodihan on ihan normaali osa kutsua, aivan kuten vastauspyyntökin. Me laitamme pukukoodin ulkomaille meneviin kutsuihin, jottei vieraiden tarvitse pohtia päitään puhki, mitä suomalaisiin häihin kuuluu laittaa päälle. Tämä osaltaan myös siksi, että australialaisissa häissä on ihan normaalia, että miesvierailla on päällään t-paita ja shortsit... Sulhaseni ei meinannut millään uskoa, että suomalaisiin häihin pitäisi laittaa oikein puku päälle (oli meinannut laittaa ne shortsit). Olikin sitten ainoa mies paikalla ilman puvuntakkia ja häpesi silmät päästään. Toivomme siis, etteivät vieraamme koe samanlaista kohtaloa. Suomeen lähteviin kutsuihin tuskin laitamme pukukoodia, tosin ei sekään poissuljettu ajatus ole.

^In My Humble Opinion eli "minun vähäpätöinen mielipiteeni on, että..."

^Kiva että linkkivinkistä oli apua! Sain kyseisestä yrityksestä tilaamani sinettivahat turvallisesti perille, ja ne ovat juuri sellaiset kuin pitikin, joten voin suositella lämpimästi!

^Joltain kakunkoristesivustolta bongasin alunperin, mutta ostin eBayn kautta.

Kävin katsomassa Ruutikellaria huvin vuoksi keskiviikkona avointen ovien päivänä (meille siis Myllysali varattuna). Itse tilahan on tosi tunnelmallinen, mutta käytännöllisyys onkin sitten eri juttu. Tilan piha on ihan vaan savea ja soraa, ja juhlatilaan päästäkseen täytyy kulkea sokkeloisten käytävien läpi. Keittiö ei myöskään vaikuttanut kovin käytännölliseltä, koska se on käytävässä. WC-tiloja ei myöskään ole. IMHO tila sopisi parhaiten talvihäihin, mutta Ruutikellariahan ei enää talvella vuokrata. Mutta kuten sanoin, itse juhlatila yllätti positiivisesti, koska ikkunattomuudesta huolimatta se oli valoisa ja kaunis.

Meille tulee tällainen: Joka takaa näyttää tältä:

Ehdottomasti heitän oman kimppuni. Syystä että kuihtuvat kukat ahdistavat jotenkin ja ovat epämiellyttäviä, enkä halua, että viimeinen muisto hääkimpustani on puistattava, homeinen rötiskö, jota tungen biojäteastiaan pyykkipoika nenässä... Mitään kuivakukka-asetelmaa/kimpputaulua/-vitriiniä en todellakaan kaipaa. Mieluummin pidän mielessä ja valokuvissa muiston kauniista, tuoreesta kimpusta. Jos kaipaa jossain vaiheessa hääkukkanostalgiaa, voihan kukkakaupasta aina hakea samantyylisen kimpun kotiin. Jos loppuillasta kukattomuus tuntuu pahalta, saatan kerätä juhlapaikalta pois pöytäkoristekukat yhteen kimppuun (pöytiin tulee yksittäisiä eustomia kapeisiin maljakkoihin) ja viedä ne lähtiessä mukanani. Tuskin niitä siinä vaiheessa enää kukaan jää kaipaamaan. Äitini teki aikanaan ovelasti: otti päivänkakkarakimppunsa mukaan pitkän viikonlopun Pariisin-häämatkalle ja jätti lakastuvan kimpun sitten hotellihuoneeseen lähtiessään. Sai monen päivän ilon kimpusta, muttei joutunut heittämään sitä roskiin. Kaunis muistokin jäi.

^Hemalainen, antoiko Karhusaaren edustaja teille luvan julkaista kuvat? Meille hän ainakin teroitti, että kuvia saa ottaa sisätiloistakin, mutta niitä ei saa julkaista missään.

^Tässä säikeessä on ollut jo aiemmin juttua SMT:n kokojen tiimoilta, kelaapa muutama sivu taaksepäin.

Riippuu vähän, minne päin on menossa ja mihin aikaan. Esim. edullisimmat joulunajan lennot Australiaan viedään käsistä heti tammi-helmikuussa, kun ne tulevat myyntiin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olimme itse Australiassa nyt menneenä jouluna, ja kesäkuun alussa oli jo vaikeaa löytää budjettiimme sopivia lentoja, vaikka budjettimme ei mikään minikokoinen ollutkaan (1500€/hlö). Päädyimme lopuksi maksamaan enemmän kuin halusimme ja potkimme itseämme, ettemme olleet varanneet reissua ajoissa. Euroopan sisäiset lennot yms. ovat tietysti asia erikseen. Itselläni on aikomuksena varata häämatka (sikäli kun se kohdistuu Euroopan ulkopuolelle) noin 9kk ennen matkaa.

^Annin juhlapalvelu tosiaan rakennuttaa parhaillaan juhlasalia Salmisaareen. Sali tulee kuitenkin liikuntakeskuksen ylimpään kerrokseen, joten mistään "merenrantahuvilasta" ei ole kysymys...

Onpa tässäkin yksi pohdinnan aihe... Eli juhlatilan akustiikka on sellainen, ettei mitään vahvistimilla varustettua live-bändiä oikeastaan voi olla. Siispä kaavailin jo sieluni silmin jotain jazz/swing-tyylistä, ehkä 2-3 hengen kokoonpanoa, joka soittaisi akustisesti. Mausteeksi mahdollisesti jotain pop/rock-biisejä, ehkä muutama iskelmäkin keski-ikäisten iloksi. Sulhanen ei vaan tästä lämpene; on enemmän hevimiehiä, eikä jazz sytytä. Musiikkimakumme kohtaavat kyllä paikka paikoin, mutta eivät valitettavasti häämusiikiksi soveltuvin kohdin (esimerkiksi käynee vaikka The Cure ja Beach Boys). Kaiken huipuksi australialainen sulhanen ei ymmärrä suomalaista tanssikulttuuria laisinkaan. Ei meinannut uskoa, että häissä porukka oikeasti tanssii valssia ym., ennen kuin näki omin silmin. Aussihäissä nojaillaan ja jorataan vaan. Hänen sukunsa ei siis mitään varsinaista tanssimusiikkia kaipaa. Pohdinkin nyt, onko mistään kotoisin ajatus, että alkuillasta (häävalssi + 1-2 settiä) soittaisi jazz-bändi, ja tämän jälkeen tulisi sitten musiikkia levyltä eli koneelta, mahdollisesti DJ:n avustuksella? Lopahtaako tunnelma kerrassaan bändin poistumiseen? Kuulostaako ylipäänsä oudolta yhdistellä näin radikaalisti eroavia musiikkityylejä?

^Myllysalihan ei mitenkään hirveän suosittu juhlapaikka edes ole pienuutensa vuoksi, joten jos juhlitte Tenaljissa keväällä tai syksyllä, ei Myllysalissa todennäköisesti edes ole juhlia. Kannattaa tietysti vähän katsoa varauskalenteria (myös edellisen vuoden samaa kuukautta) sillä silmällä...

^Meillä on Myllysali varattuna, ja tiedustelin tätä asiaa tilaa esitelleeltä Suomenlinnan työntekijältä. Hän sanoi, ettei käytännössä mitään häiriötä ole. Tenalji ja Myllysali sijaitsevat kyllä samassa rakennuksessa, mutta niitä erottaa käytävä, joka vähentää esim. melun kantautumista tilasta toiseen. Kummallakin tilalla on tietysti omat keittiöt, sisäänkäynnit ym. Suurin häiriötekijä saattaa kuulemma olla se, että pihalla voi olla kaksi juhlaseuruetta samanaikaisesti. Sitä en tiedä, kuinka hyvin kumpaankin tilaan kuuluu melu, jos itse käytävässä järjestetään jotain ohjelmaa (ja onko se edes sallittua, ellei kumpikin tila ole vuokrattu samalle seurueelle).

Eikös lahjalistattomuus nimenomaan lietso sitä paniikkia vieraiden keskuudessa? Listalta on helppo poimia mieleinen lahja, mutta täysin arpomalla ei koskaan tiedä, mikä olisi sopivaa ja mieleistä...

Sanotaan nyt näin, että en tiennyt kosinnan tulevan, mutta aavistin kyllä. Tämä siksi, että mies oli puhunut jo aiemmin, että numeroiltaan mätsäävät päivämäärät ovat hauskoja, etenkin jos ne ovat vähän epätavallisia (ei siis tyyliin 07.07.07). Kun siis päivämäärä oli 20.08.2008 ja mies oli tosi pistoksissa koko päivän, ehdin jo jotain vähän aavistellakin. Loppujen lopuksi kosinta tapahtui keittiössä vähän ennen puoltayötä, eli ehdittiin vielä oikean päivän puolelle. Siinä vaiheessa olin jo ehtinyt miettiä, että ei se sitten kosinutkaan...

Höh, kävin tänään tuolla Helsingin leimasimessa täältä luettujen suositusten perässä (haussa metsänvihreä ei-muovinen, murtuva sinettivaha kutsujen sulkemiseen). Liikkeen sinällään ystävällinen nainen totesi, että vahaa on vain punaista ja pronssinväristä, eikä muuta saa tilaamallakaan. Meinasin jo heittää kirveen kaivoon, kun missään ei ole ollut oikeanlaista vahaa, ml. eBayssä, josta normaalisti löytyy melkeinpä mitä tahansa. Onneksi kuitenkin löysin The Design Station -nimisen verkkokaupan, josta löytyy sinettilakkaa lähes kaikissa sateenkaaren väreissä! Ei ole edes kovin kallista - 5 kpl kymmensenttisiä vahapötköjä tuli maksamaan postikuluineen noin kympin. Sivuilla voi maksaa turvallisesti suoraan verkkopankin kautta (Verified by Visa -palvelu). He tekevät myös sinettileimasimia monogrammeilla suht edullisesti (£25 + 15% ALV + postikulut), kiinnostuneille tiedoksi. Jään jännityksellä odottamaan, vastaavatko väri ja koostumus odotuksia.

Ostaisin, mutta sulhanen ei suostu. Haluaisin kuitenkin sormuksen, joka on jo melko iäkäs, eli edellisestä käyttäjästä on jo jonkin aikaa. Omaa silmääni miellyttävät erityisesti 1920-1930-lukujen sormukset, joita onkin paljon tarjolla Keski-Euroopassa melko huokeaan hintaan. Ikävä totuushan on kuitenkin se, että joukossa on varmasti paljon toisessa maailmansodassa kuolleiden (ehkä jopa keskitysleirillä "tuhottujen") sormuksia. Ei erityisen romanttinen ajatus. Sulhaseni mummo tarjosi minulle äskettäin vihkisormukseksi omaa todella ihanaa kihlasormustaan (siis timanttisormusta, koska kyseessä on australialainen nainen), koska hänellä itsellään on nivelrikko eikä enää kykene sormusta pitämään. En vielä vastannut juuta enkä jaata, sulhanen päättäköön asian. Näillä näkymin saan tosin vintage-henkisen, mutta uuden ja teetetyn sormuksen.

^Lähetin heille sähköpostia ja kysyin, olisiko mahdollista yhdistää kaksi mallia, jotka olin nähnyt heidän nettikaupassaan. Eli käytännössä väänsin rautalangasta mallinumerot mainitsemalla, millaista kenkää tavoittelin. Liitin mukaan kuvankäsittelyohjelmalla luomani mallikuvan, jossa kenkien osat on yhdistetty (sama kuva näkyy tässäkin säikeessä). Samalla kerroin myös korko- ja väritoiveet. He vastasivat kertomalla kenkien hinnan postikuluineen ja varmistamalla vielä kenkien yksityiskohdat. Kommunikointi sujui hyvin, mutta kannattaa tosiaan vääntää rautalangasta varmuuden vuoksi, koska heidän englannin kielen taitonsa ei ole aivan täydellistä. Ilman mallikuvaa en välttämättä lähtisi mitään pyytämään, vaan tarkoituksella valitsin heidän olemassaolevissa malleissaan näkyviä ominaisuuksia.

Kas tässä linkki SMT:n sivuille eBayssa. Muoks. Näköjään tämä linkki löytyykin jo ylempää tältä sivulta.

En nyt tätä ihan ymmärtänyt - miten morsiamen kasvojen peittäminen/salaaminen sulhaselta liittyy neitsyyteen? Ja kuten täällä on aiemminkin todettu, morsiuskruunu on (ollut) se neitsyyden merkki, hunnulla on lähinnä suojattu morsianta pahoilta hengiltä ja/tai miesten (myös sulhasen) katseilta. Neitseellisyyshömpötykset ovat ihan moderni juttu. Näin ohimennen, itseäni jotenkin puistattaa katsoa sukulaisten vanhoja hääkuvia, joissa morsiamella on usein morsiuskruunu päässä. Tulee heti sellainen tunne, että mitä se kenellekään kuuluu, onko morsian neitsyt vai ei. Too much information.

^Jos katsot SMT:n ilmoituksia eBayssä, huomaat, että tekstissä mainitaan myös eurooppalainen koko (ja niissä on myös taulukko, josta koot näkyvät). Eli suomalainen koko 41 olisi UK8. Itse koin, että kengät ovat ehkä himppasen verran reilua mitoitusta. Käytän tosin normaalisti muutenkin kokoja 38 ja 39, mutta nuo tilaamani koon 39 kengät saattaisivat lentää jalasta kovassa vauhdissa, ellei niissä olisi remmiä. Eli todennäköisesti koko 38 olisi myös mennyt ihan hyvin. En tosin tiedä, vaihteleeko tämä kenkämallista toiseen. Muoks. SMT:n ilmoituksissa näemmä todetaan, että jos on kahden koon välissä, kannattaa tilata se isompi. Hieman liian isot kengät lienevät joka tapauksessa pienempi paha kuin hieman liian pienet.

Kenkäni saapuivat! Eli tällaiset niistä sitten tuli: Erikoisuutena mainittakoon tällainen hakasolki, jollaista en ole ennen kengissä nähnyt: Solki toimii siis hyvin ja on tukevan tuntuinen, mutta uusi tuttavuus itselleni kuitenkin. Ylipäänsä kengät ovat juuri toivotunlaiset ja hyvin tehdyt. Kenkien mukana tuli jopa geelipäkiätyynyt sekä kenkäpussi! Voin suositella SMT:tä lämpimästi, ei ole moitteen sijaa palvelussa tai kengissä.

Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla kaahon kanssa (etenkin kristinuskon juhlien sovittamisesta esikristillisten juhlapyhien kohdalle, mutta se on ihan oma lukunsa ). Kannattaa kuitenkin muistaa, että on traditioita ja sitten on traditioita. Esimerkiksi jonkun tietyn ruokalajin (vaikka nyt kinkun) syöminen ei liene rienausta, vaikka samoin oltaisiin joskus toimittu jonkin uskonnon rituaalien yhteydessä. Jos kuitenkin lähdetään "lainaamaan" suoraan jonkin uskonnon pyhänä pitämiä tapoja, vaikka nyt sitten kristittyjen ehtoollista tai wiccojen suurta riittiä, mennään jossain vikaan ja pahasti. Viiniä saa juoda ja tikarin voi kastaa viinimaljaan ihan vapaasti, mutta jos siihen tuo sen ideologisen ajatuksen mukaan "koska se on niin romanttista/herkkää/tyylikästä/kuulia/jne.", täällä kiehuu sappi niin että porisee. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä uskonnosta kyseinen juttu on lainattu ja kaivaako se periaatteessa omaa napaani lainkaan. Vaikken olekaan joidenkin uskontojen kanssa samoilla linjoilla kaikesta, en kuitenkaan hyväksy niiden halventamista yhtään sen enempää kuin omani. Siksi, vaikka kannatankin äänekkäästi uskonnottomien oikeuksien parantamista Suomessa esimerkiksi juhlaseremonia-asioissa, en voi tajuta vaikkapa lapsen pään valelemista vedellä nimiäisten yhteydessä.