Tuitu

Ihanaa että on muitakin samanlaisia!! Mä oon kanssa toivoton itkupilli, niin ilosta kuin surusta ja kaikelta siltä väliltä. Ja silmät tosiaan kostui jo tämän ketjun lukemisesta. Mulla kanssa vaan se ongelma, että en osaa lopettaa itkua kun se pääsee kunnolla alkamaan.. Mulla kanssa toi häämarssin kuuntelu saa vedet silmiin, sitä pitää kotona kyllä kuunnella kyllästymiseen asti, ja ehkä pieni snapsi ottaa ennen vihkimistä (siis vain 1, humalassa ei tarkoitus kuitenkaan ole olla). Mulla myös ongelmana se, etten voi katsoa alttarille kävellessä ketään tuttua jolla kyyneleet silmissä, se aivan varmasti laukaisee hanat.. No, ei auta kuin ottaa mitä vastaan tulee

Mä kylmästi jätän kutsumatta mun toisen tätini ja toisen elossa olevan enoni koska he eivät osaa ottaa kohtuudella (tai siis ovat alkoholisteja), enkä muutenkaan ole pitänyt heihin mitään yhteyttä moneen vuoteen. Ei paljon haittaa vaikka loukkaantuisivatkin, heillä on ollut aikaa opetella olemaan ihmisiksi, mutta eivät vaan ole ottaneet opikseen. Varsinkin täti päästelee kanssa suustaan sellaisia asioita, mitä en todellakaan halua häävieraiden joutuvan kuuntelemaan.