Ruska

Minulla jo lasillinen kuoharia tuntuu jonkin verran ja koska haluan olla vihkimisessä "mieli kirkkaana", niin taidan pysytellä vesilinjalla ennen sitä.

Periaatteessa kihlautumisesta päätettiin yhdessä, tosin aloite tuli minulta. Juttelimme niitä näitä ja siinä jossain välissä kysäisin, että pitäisikö meidän seuraavana päivänä lähteä ostamaan kihlasormuksia. Olimme puhuneet aiemmin kihlautumisen tarkoittavan sitten sitä, että naimisiin mennään lähivuosina, joten siksi uskalsin käyttää noin epämuodollista lähestymistapaa. Aiemmin olin ollut ehdottomasti sitä mieltä, että odotan miehen kosintaa. Lopulta kuitenkin tulin sellaiseen johtopäätökseen, että sitä olisi mahdollisesti saanut odottaa ties kuinka kauan, joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

Nimen harvinaisuudella ei ole minulle merkitystä. Miehen nimi on kylläkin harvinainen, se on nykyisenä nimenä 50 henkilöllä. Yhtä lailla ottaisin miehen nimen, vaikka se olisikin Virtanen tai joku muu todella yleinen nimi.

Aion pyytää isääni saattamaan, vaikka häiden aikaan ollaankin asuttu miehen kanssa yhdessä noin 2,5 vuotta. Uskon isäni pitävän sitä kunniatehtävänä ja luulen, että se olisi hänelle todella tärkeää.

Isosiskoni ja miehensä menivät hyvin pienesti naimisiin, vieraita oli 12. Vihkiminen oli kirkkoherranviraston pienessä kappelissa, jonka jälkeen syötiin hyvin ravintolassa. Sen jälkeen hurautettiin heidän kotiinsa, jossa syötiin hääkakkua ja juotiin kahvit. Häissä oli todella ihana tunnelma. Meidän häät tulevat luultavasti menemään aikalailla samalla kaavalla, myös vierasmäärän suhteen. Saa nähdä kuullaanko kommentteja matkimisesta, vaikka ollaankin kaavailtu tuontyyppisiä häitä jo ennen kuin edes tiesin siskon menevän naimisiin.

Toistaiseksi sormessa on ainoastaan kihlasormus ja sitäkään en pidä ihan joka tilanteessa sormessa. Koska vihkisormuksessa tulee olemaan kiviäkin, niin sitä varon varmaan enemmän. Työharjoittelussa ja koulun harjoitustunneilla (opiskelen hoitoalaa) jätän sormuksen pois, samoin kuntosalille mennessä. Kädet rasvaan myös ilman sormusta.

Tällä hetkellä (kun häihin on yli puolitoista vuotta aikaa ) parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaa se, että miehen isä ottaa juhlien jälkeen koiran mukaansa, koska meillä on tarkoitus viettää hääyö hotellissa ja ehkä lähteä sitten samassa rytinässä vielä häämatkallekin. Miehen isän luona on aidattu piha ja muutenkin aivan ihanteelliset olosuhteet tuolle koiralle (lisäksi se on siellä kuin kotonaan), joten sen suhteen saa olla huoleti. Juhlat meilla on tyyliä vihkiminen + syömään ravintolaan ja koira kyllä pärjää sen ajan kotona (pärjäähän se työ-/koulupäivänkin ajan). Kun puhuitte koiran ottamisesta mukaan juhlimaan, niin hetken kävi mielessä ajatus ulkojuhlista ja koirasta (75 cm/60 kg uros) "järjestyksenvalvoja" -liivi päällä. Mutta ei meille sellaisia juhlia tule, koira saa toteuttaa itseään järjestyksenvalvojana aina mennessään viikonloppureissulle miehen isän luokse.

...

Luulisin että pidän.

Lyhyesti sanottuna sormuksen on oltava kestävä, käytännöllinen ja kaunis. Kihla- ja vihkisormukset tulevat jokapäiväiseen käyttöön jopa vuosikymmeniksi, joten en halua mitään ihan ohutta rinkulaa, joka vääntyy hetkessä soikeaksi. Käytännöllisyys tarkoittaa kohdallani sitä, että haluan kivien olevan istutettu melko matalasti jotta ne eivät tartu mihinkään kiinni.

Kihla on 16 mm.

Ei itse järjestetä, mutta minun vanhempani aikovat ilmeisesti tarjota poronkäristykset ja kakkukahvit kihlautumisen kunniaksi. Mitkään sukujuhlat niistä ei ole tulossa, molempien vanhemmat vain "kutsuttu".

Meidän sormukset maksoi alennusten jälkeen yhteensä ~240 euroa. Suht paksurunkoiset 4 mm leveät 14K keltakultaiset, malliltaan ihan perinteiset puolipyöreät.

Omille häille suosikkivuodenaika on kesä, tosin ei välttämättä ihan keskikesä. Alkukesästä luonto on minusta kauneimmillaan, lehdet on juuri puhjenneet eikä joka puolella ole niin "täyteläisen" vihreää. Jos ulkovihkimistä/-juhlia suunnittelisi, niin alkukesästähän sää voi olla lähes mitä tahansa, mutta onneksi ulkojuhlat ei kuulu meidän suunnitelmiin, eli ei haittaa vaikka tulisi vettä kuin saavista kaatamalla.

Kihlasormuksissa on molemmilla perinteisesti toisen nimi ja päivämäärä. Josko vihkiin sitten keksisi jotain omaperäisempää, tuskin miehen nimeä tarvitsee molemmissa sormuksissa lukea.

Kävimme tänään katselemassa kihlasormuksia ja saimme hyvää palvelua Oulun Rotuaarin Kultajousessa. Hinnatkin olivat mielestäni kohdallaan ja opiskelija-alennustakin luvattiin 20 prosenttia. Kävimme sovittelemassa sormuksia myös toisessa, pienemmässä liikkeessa (Rotuaarin Kulta-aika tms.). Siellä hinnat olivat korkeammat (tosin sehän ei kuulu mihinkään ketjuun), Kultajousesta saimme paksumpirunkoiset ja jämerämmän oloiset sormukset edullisemmin. Lisäksi myyjän konekaiverrusta koskeva kommentti "eivät ne pölkkykirjaimet kyllä kihlasormuksiin kuulu" jätti pahan maun suuhun. Mielipiteensä kullakin, mutta asiakkaana en halua kuulla tuontapaisia kommentteja. Noin muuten palvelu oli sielläkin kyllä ystävällistä.

Tietää kyllä.

Tulin iloiseksi. Minua ei kylläkään kosittu, mutta kuitenkin.

Taisi siitä jotain puhetta olla, siis että en ainakaan halua mitään julkista kosintaa.