valkoinenkani

Itse asiassa kyse ei ole siitä, missä teidät vihitään, vaan missä maassa asutte. Eli vaikka teidät vihittäisi Suomessa, mutta asuisitte maassa, jossa yhdistelmäsukunimi ilman väliviiää on mahdollinen, voitte aivan hyvin tämän vaihtoehdon ottaa. Tällöin pitää vaan ottaa huomioon, että myös sinua kohdellaan paperiasioissa kuten ulkomaalaista, eli esteidentutkinta yms. hoidetaan kuten miehesi paperit, ulkomaalaisstatuksella. Jos taas sinut on merkitty väestörekisteriin Suomessa asuvaksi, sinuun sovelletaan Suomen nimilakia, jolloin yhdistelmäsukunimi ilman väliviivaa ei ole mahdollinen. Itsellä on sama ongelma edessä, sillä haluaisin espanjalaiseen tyyliin kaksi sukunimeä ilman väliviivaa, mutta en ole varma jaksanko lähteä paperirumbaan (minut on merkitty pysyvästi Suomen ulkopuolella asuvaksi) joten voi olla, että muutan kirjani häiden ajaksi Suomeen ja taivun ottamaan tuon väliviivan.

Avioehto on pakollinen Kataloniassa, Aragonissa, Baleaareilla, Navarrassa ja joissain Baskimaan osissa. "Sin embargo, en algunas comunidades autónomas prevalece el derecho foral, que puede establecer un régimen diferente al de gananciales. Es el caso de Cataluña, Aragón, Islas Baleares, Navarra y algunas zonas del País Vasco, donde los regímenes económicos matrimoniales tienen ciertas particularidades propias. Así, en la mayoría de estos lugares si la pareja no pacta nada antes de casarse, se aplica por defecto el régimen de separación de bienes."

Nostetaanpa tätä aihetta ylös! Olisin halunnut tietää hieman jotain perustietoja avioehtosopimuksesta, silloin kun se tehdään kahden eri maan kansalaisen välillä. Avomieheni kanssa asumme Kataloniassa, Espanjassa ja täällä avioehtosopimus on pakollinen naimisiin mentäessä. Ongelmana on kuitenkin se, että pitäisikö tuo sopimus käännättää suomeksi? Entä onko mahdollista, että sama sopimus pätee kahdessa eri maassa vai meneekö sopimus aina vain yhden maan lakien mukaan? Entä jos sopimuksen tekohetkellä asumme Espanjassa, mutta tulevaisuudessa asumme Suomessa ja tulee ero, pitääkö meidän silloin mennä Espanjaan eroamaan? En tiedä muita eroavaisuukia Katalonian ja Suomen välillä kuin että Kataloniassa omaisuuden jako ulottuu myös tulevaisuuteen. Myös sellainen eroavaisuus on, että Katalonian laki suojelee AINA paremmin naista, joten minun kannaltani olisi sopimus tietysti edullisempi, mutta itse olen juuri tätä kohtuuttomuuksiin menevää suojelua vastaan. Kaikenlainen tieto ja apu on tervetullutta!

Nyt kun saimme hääpäivän päätettyä ja juhlapaikan varattua, niin minäkin voin ilmoittautua! Eli 13.8.2011 juhlitaan meidän häitä Kakskerran kirkossa ja sen jälkeen hääjuhlaa samaisella saarella! Aikaa on vielä, mutta kun järjestämme häitä toisesta maasta käsin, niin se ei ole aina ihan yksinkertaista. Olen koko elämäni asunut Turussa siihen asti kun muutin tänne lämpimämpään ilmastoon kaksi vuotta sitten.

Todennäköisesti astelemme yhdessä, joten tuo olisi yksi vaihtoehto. Ensin ajattelin, että onko hassua, kun emme siinä kohtaa ole tavallaan virallisesti naimisissa, mutta eihän sillä ko. eleen kannalta ole merkitystä, että onko kukkien lasku ennen vai jälkeen. Koska periaatteessa kuitenkin idea on se, ettei koko väki pällistele meitä, sillä kyseessä on varsin henkilökohtainen asia. Täytyy miettiä vielä asiaa... Mutta kiitos siis vinkistä!

En ainakaan selaamalla löytänyt aiheesta keskustelua… Eli miten teidän mielestä kannattaisi tehdä, kun haluaisin vihkimisen yhteydessä laskea isovanhempieni haudalle kukat, sillä heidät on haudattu vihkikirkon välittömässä yhteydessä olevalle pienelle hautausmaalle. Lähinnä siis kyselisin sitä, että missä vaiheessa olisi kätevintä laskea nuo kukat? Siinä vaiheessa kun me olemme juuri astelleet edellä kirkosta ulos (riskinä se, että ensimmäisten vieraiden tullessa kirkosta ulos olemme vielä haudoilla) vai siinä vaiheessa kun tulemme toisen kerran ulos riisisateessa (ehkä vähän outoa siitä lähteä sitten toiseen suuntaan, kun hääauto odottaa kuitenkin suoraan kirkon portin edessä ja haudat ovat kirkon sivuilla)? Ehkä vähän outo kysymys, mutta asialle on minulle erittäin paljon tunnearvoa ja kun isovanhempani eivät enää päässeet häihini, haluaisin kuitenkin heitä tärkeänä päivänä muistaa. Mielipiteitä?

Kysymys lähinnä sinulle meimei, kun olet asiaa viime aikoina tutkinut, vaikka tietenkin kaikki, joilla asiasta tietoa on, saavat vastata Eli jos muualla solmittu avioliitto (luterilaisin menoin tai siviilivihkimisellä) siunataan katolisessa kirkossa, se on heidän silmissä sen jälkeen pätevä? Kun oma äitini ehdotti, että miksemme mene täällä Espanjassa ensin siviilivihkimisellä naimisiin, jotta miehenikin vanhemmat pääsisivät seremoniaa todistamaan ja sen jälkeen luterilaisessa kirkossa Suomessa avioliiton siunaukseen. Äitini ei tiennyt, että tämä taas ei auta tätä katolisen kirkon tuottamaa ongelmaan ollenkaan. Mutta sitten mieleeni juolahti, että jos menisimmekin ensin luterilaisin menoin Suomessa naimisiin ja sen jälkeen saisimme katolisen siunauksen täällä, niin olisimmeko sitten molempien kirkkojen silmissä naimisissa? Sitten pitää tietenkin maksaa molemmille kirkoille mutta oltaisiin sitten ainakin kaikkien silmissä ja kaikin päin naimisissa! Turussa siis pitää maksaa kirkosta jos on ulkopaikkakuntalainen ja Espanjassa taas kirkosta riippuen maksetaan suuretkin rahat kaikista seremonioista. Mutta olisikohan tämä ehdottamani ratkaisu mahdollinen?

Ansku81: Täällä myös yksi hääpari, joka suunnittelee häitään elokuulle 2011 ja Harjattulan Kartanoon! Harjattulan Kartanollahan on 2 juhlatilaa, itse Kartano ja Lasipalatsi. Jos täysin yhtenäistä tilaa haette, niin silloin Lasipalatsi on ainut joka käy, sillä Kartanossa on 3 salia, jotka saa kyllä auki ja salit yhdistettyä, mutta ei täysin, sillä jonkin verran seinää jää väliin. Tulipa sekava selitys. Myös tuon vierasmäärän puolesta Lasipalatsi olisi parempi vaihtoehto, sillä Kartano on mitoitettu maksimissaan 120 hengelle ja silloin tekee jo aika tiukkaa. Hinta ei tosiaan ole halvimmasta päästä, mutta itse tykkään kovasti miljööstä. Loppuhintaa nostaa vielä se, että paikalla on A-oikeudet, eli omia alkoholijuomia ei voi tuoda. Mutta tästä kaikesta huolimatta tykkään paikasta ja se on tällä hetkellä listalla ykkösenä! Olisi mukavaa kuulla jonkun sellaiset kokemuksia, joka siellä on jo häänsä viettänyt! Miten kaikki sujui, onko jotain erityistä mikä pitäisi ottaa huomioon?

Oikeata vastausta en tiedä, mutta voihan sitä aina kommentoida... Eli tuon maistraatin logiikan mukaan sitten voisi kuvitella, että ensisijaisesti suomalaisen nimi menisi Suomen lakien mukaan ja espanjalaisen Tanskan lakien mukaan, koska siellä kukin asuu vihkimishetkellä. Sen jälkeen, jos he muuttavat heillä on jo uudet nimet olemassa, eli nimien ei pitäisi muuttua, koska kyse on asuinpaikasta vihkimishetkellä, ei sen jälkeen. Vähän sama kuin jos suomalainen pariskunta menee naimisiin Las Vegasissa ja sen jälkeen muuttaa Ranskaan, niin vihkimishetkellä he kuitenkin ovat kirjoilla Suomessa, joten nimi ei määräydy vihkipaikan (USA) tai seuraavan asuinmaan (Ranska) mukaan. Voisihan näillä tietysti kikkailla ja ilmoittaa muuttopäiväksi vihkipäivän Suomen maistraattiin, mutta ennen kuin pääsee kirjoille toiseen maahan, niin siinä kumminkin menee jonkin aikaa. Mutta muuttoilmoitusta tehdessä kannattaa olla tarkkana, että ilmoittaako muuttavansa väliaikaisesti vai pysyvästi. Itse unohdin ilmoittaa maistraattiin kun väliaikainen muuttoni muuttui pysyväksi ja niinpä heidän kirjoissaan asun vieläkin Suomessa.

Vanha aihe, mutta vastaan silti... Eli minä ainakin sain päinvastaista tietoa maistraatista kuin mitä täällä on kirjoiteltu. Eli nimiasiat eivät riipu siitä missä maassa mennään naimisiin vaan siitä missä maassa olet kirjoilla, eli asutko maistraatin mukaan Suomessa vai jossain toisessa maassa. Omalla kohdallani esim. haluan, että voin ottaa mieheni nimen, mutta ilman väliviivaa, joka Suomessa ei ole mahdollista, sillä henkilöllä ei voi olla kahta sukunimeä vaan yhdysnimi, jolloin kaksi sukunimeä yhdistetään yhdysviivalla. Eli vaikka meidät vihittäisiin Suomessa, mutta jos asumme Espanjassa, niin noudatamme tämän maan lakeja. Myöhemmin kun haen uutta passia ja henkilökortteja Suomesta nimeni on myös pätevä Suomessa. Tämä siksi että väliviiva nimessäni aiheuttaisi paljon vaikeuksia täällä Espanjassa, sillä täällä kukaan ei muuta naimisiin mennessään nimeään.

Yleisesti kommentoisin, että ev-luterilaisen ja katolisen ei ole niin hankalaa mennä keskenään naimisiin kuin luullaan tai näin ainakin minua informoitiin Turun katolisesta kirkosta. Nimenomaan siis tarkoitan sellaista vihkimistä, joka olisi "laillinen" molempien kirkkojen silmissä. Minä sain tällaisen vastauksen asiaa ihan sähköpostilla kysyessäni: "Asia on paljon helpompi kuin sinulle sanottu. Katolinen osapuoli voi myös mennä naimisiin luterilaisessa kirkossa, mutta hänelle on pakko hoita paperit omassa seurakunnassa, "avioliittoasiakirja", ja sen yhteydessä voi pyydä omalta piispalta niin sanottu "Dispensatio a forma canonica", mitä tarkoittaa, että silloin hyväksymme semmoinen vihkiminen sakramenteiksi. On mahdollista myös ns. ekumeninen vihkiminen, eli kun molempien kirkkokuntien edustajat ovat läsnä, ja paikka, eli missä kirkossa se tapahtu, on sama. Kysymys on vain: kuka silloin on ns. päävihkijä, koska tästä se riippu kuka kysy niitä pääkysymykset, jotka meillä se on sakramentallinen hetki. Jos on luterilainen pappi päävihkijä, silloin tarvitaan myös "Dispensatio a forma canonica"." Minä sain ainakin nopeasti vastauksen kysymyksiini, joten suosittelen ottamaan yhteyttä Turun katoliseen seurakuntaan, siellä on todella ystävällistä väkeä!

Joku muu, eli espanjalainen ja ei katalaani, vaikka Barcelonassa asummekin!

Asumme Barcelonassa ja on hassua, kun viimeksi eilen kuulin yhdeltä tutun tutulta, että Barcelonassa asuu paljon suomalaisia. Itse kun en ole moneenkaan törmännyt. Tiedän kyllä senkin, että ajan kanssa passivoituu (tämä on kolmas kerta kun asun ulkomailla) ja ei oikein jaksakaan laittaa hirveästi energiaa uusien kavereiden etsimiseen, eli omaa laiskuutta se on myös osittain. Samoin olen sitä mieltä, että suomalainen kulttuuri on myös vain niin erilaista. Kun espanjalainen löytää toisen espanjalaisen jossain puolella maailmaa, niistä tulee parhaat ystävät välittömästi ja vaikuttaa, että ne on tunteneet toisensa ikuisuuden. Oma poikaystäväni bongasi esim. Suomessa kotikaupunkini kirjaston kokin, joka on espanjalainen ja meni sinne usein syömään, koska sai suurempia annoksia kuin muut. Tällä hetkellä on kiva, kun töissä on niin kiire, ettei töiden jälkeen oikein ehdi muuta kuin salille ja viikonloput menee perus kotipuuhissa yms. Eli kyllä se taas tästä, vanhemmat ja viisaammat ovat sanoneet, että saattaa mennä muutaman vuodenkin, että löytää itselleen "oikeita" kavereita.

Heipä hei, pyöriiköhän täällä vielä Espanjan suomalaisia? Itse olen muuttanut Espanjaan pysyvästi viime alkukeväästä, miehen ja työn perässä. Periaatteessa kaikki on tosi kivasti, meillä on hyvät työpaikat, kiva asunto ja muutenkin hyvin, mutta kova yksinäisyys vaivaa aina välillä. Meillä on avomieheni kanssa jonkin verran ikäeroa, minun ollessa nuorempi osapuoli ja minulla ei täällä ole oikeastaan yhtään "omaa" kaveria. Mieheni kaverit on ovat oikein mukavia ihmisiä, mutta melko erilaisissa elämäntilanteissa, eivätkä niitä henkilöitä, joille tulee mieleen soittaa spontaanisti ja pyytää kahville. Tiedän, että Suomessakaan tämä ei enää onnistuisi niin helposti, sillä myös siellä ystäväni ovat menneet töihin ja "tulleet aikuisiksi", mutta silti kaipaan sitä, että olisi omia ystäviä, joille voisi soittaa, kun on huono päivä ja jutella murheistaan. Nyt ainoa ystäväni on avomieheni, mikä ei ole huono vaihtoehto, mutta muillakin olisi tarvetta. Muutamissa suomalaisten tapaamisissa olen käynyt, mutta kuten aiemminkin ulkomailla asuessa olen huomannut, pelkkä sama kansalaisuus ei ikävä kyllä riitä ystävyyden muodostamiseen. Suurimman osan ajasta kaikki on ihan ok, mutta huomaan, että yksinäisyys tulee aaltoina. Ikävintä on se, että avomieheni kokee itsensä kovin avuttomaksi näissä tilanteissa ja haluaisi niin kovasti auttaa, muttei pysty. Tiedän, että ajan myötä tilanne varmasti helpottaa, mutta se ei tätä hetkeä kovasti helpota. Jos on kohtalotovereita, niin olisi kiva kuulla teidän kokemuksia! Onhan tämä viesti periaatteessa OT kokonaan, mutta olen huomannut, että täällä pyörii aika paljon ulkomailla asuvia/ ulkomaalaisen kanssa asuvia.

No meillä on tulevaisuudessa jossain vaiheessa ajankohtaista järjestää häät Espanjasta käsin Suomeen. Tai vihkiminen ja ensimmäiset juhlat pidetään Suomessa ja sitten toiset juhlat Espanjassa. Olemme alustavasti ajatelleet kesää 2010, vaikka kihlasormustakaan ei vielä sormessa ole. Mutta ihan nyt jo käytännössä olen huomannut sen, että järjestelyyn pitäisi todellakin jättää PALJON aikaa. Olen itse ollut töissä muutamassa kotiseutuni pitopalvelussa yms., joten ne ovat juhlapaikkoja etsittäessä vaihtoehtoja, mutta jos haluamme vieraamman paikan pitää sitä miettiä melko hyvissä ajoin. Käymme Suomessa yleensä kaksi kertaa vuodessa, joten tapaamiset ja järjestelyt pitäisi liittää niiden yhteyteen. Todettakoon vielä, että itse olen suunnittelevaista tyyppiä, että tottakai on niitä ihmisiä, jotka pistävät häät pystyyn kuukaudessa tai kahdessa. Tässä vaiheessa, kun järjestelyt ovat siis aivan alkumetreillä, meillä lähinnä tuo monikulttuurisuus on tuottanut päänvaivaa. Eli erilaiset toiveet ja tottumukset lähinnä perheiden kannalta, sekä myös eriuskoisten vihkimisen kiemurat. Kahden eri suvun toiveiden takia olemme päätyneet siihen, että kahdet häät on pakko järjestää, sillä mieheni vanhemmat ovat niin iäkkäät, etteivät enää kovin mielellään lennä minnekään ja jos häät taas järjestettäisiin ainoastaan Espanjassa omasta suvustani ei tulisi varmaan ketään, oma perhekin hyvin epätodennäköisesti. Myös eteläespanjalainen käsitys perheestä kun on h i e m a n laajempi kuin suomalainen (pikkuserkun pikkuserkkukin on sinulle läheistä sukua ja hyvin tärkeä), niin siinä tulisi aika paljon ristiriitoja miehen perheen kanssa. Toisaalta näin saisi kätevästi taattua, että ne "kummin serkun kaimat" eivät tulisi häihin. Mutta näin siis meillä, vaikka alussa suunnitelmissamme ollaankin.

Kiitos Elegia! Pistin Pikisaaren meripaviljongista sähköpostia ja sain nopeasti mukavan vastauksen takaisin, vaikka kovin paljoa he eivät ihan suoraan kysymyksiini vastanneet. Positiivista on kuitenkin se, että pääsemme tilaa jouluna katsomaan, kun tulemme Suomessa käymään. Juhlapaikan etsintä kun näin ulkomailta käsin on hieman kinkkisempää, melkein kaiken muun pystyykin täältä käsin hoitamaan.

Mini-Me toi yhden hyvän pointin esille tässä keskustelussa, sillä samaa minä olen ajatellut. Että vaikka nyt käymmekin lähes täyttä sotaa äitini kanssa ja sen toivoisin loppuva, en kuitenkaan voi toivoa, että tilalle tulisi välinpitämättömyys. Pikku hiljaa tietenkin eteenpäin ja katsotaan mitä tuleman pitää, sillä näinkään ei tilanne voi jatkua. Kuten kaikki ulkomailla asuvat tietävät, toisessa maassa asuminen tuo omat vaikeutensa elämään ja yhteydenpito Suomeen vie aikaa ja energiaa, mutta jos tuo yhteydenpito on vielä vihamielestä, niin... Neuvoja en oikein osaa enää antaa, toivon vain, että muilla olisi vähän helpompaa. Mutta jottei menisi liian negatiiviseksi, niin olen kyllä oikeasti todella tyytyväinen elämän tilanteeseeni, enkä tällä hetkellä vaihtaisi tällä hetkellä paikkaani mihinkään. Eli jälleen kerran, TSEMPPIÄ kaikille!!

Voi, tämä aihe on kuin minulle tehty, ikävä kyllä! Pahoittelen, sillä tästä tulee pitkä selostus... Olemme olleet espanjalaisen avomieheni kanssa 1 1/2 vuotta yhdessä, joista minä olen asunut ensin täällä Espanjassa 6 kk, sen jälkeen 4 kuukautta Suomessa ja nyt olen asunut täällä uudestaan alkukeväästä lähtien. Minulle on täällä koulustustani vastaava työ, jota olisi ollut vaikea saavuttaa kotikaupungissani Suomessa ja meillä on täällä kaunis yhteinen koti, jota innolla sisustamme. Elämäämme varjostaa kuitenkin tavallisten kahden kulttuurin suhteiden vaikeuksien lisäksi äitini, joka on välillä aivan mahdoton vaatimuksissaan ja syytöksissään. Suomessa asuessani olimme äitini kanssa hyvin läheisiä ja asuimme lähellä toisiamme. Hän on kuitenkin aina näennäisesti kannustanut itsenäiseen elämään, matkustamaan, hankkimaan ihmissuhteita yms. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun hänelle valkeni, että saatan muuttaa ulkomaille pidemmäksi aikaa, alkoi vuoristorata välillämme. Milloin hän on innoissaan ostamassa astioita meille ja milloin hän lähettää parhaillaan 30 tekstiviestiä ja sähköpostia viikonlopussa purkaessaan tunteitaan siitä, kuinka minä olen hyljännyt hänet, eikä hän koskaan voi kokea niitä asioita, joita tekisimme, jos asuisin Suomessa. Hän on myös saanut päähänsä, että en koskaan saa lapsia enkä mene naimisiin, että olen vienyt häneltä nämä asiat. Oudointa tässä on, että olemme jo alustavasti miettineet menevämme naimisiin 2010 ja lapsetkin ovat vahvasti suunnitelmissa, ei vain juuri nyt, sillä haluamme ensin asua jonkin aikaa yhdessä ja nauttia tilanteesta, jossa olemme nyt: samassa maassa, samaan aikaan, molemmat töissä jne. Hyviä aikoja äitini kanssa on paljon, mutta n. kahden-kolmen viikon välein tulee näitä hyökkäyksiä, joissa käydään läpi avomieheni kaikki huonot puolet, arvostellaan meidän elämäntyylimme ja lopetetaan siihen kuinka minä olen hyljännyt äitini ja hän itkee sitä päivittäin. Epäreiluinta tässä on avomieheni arvostelu, sillä tavallaan hän ei liity äitini tuskaan mitenkään ja on maailman kultaisin ja hyväksyvin ihminen, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Hän jaksaa kääntää sitä toista poskeaan, vaikka äitini kuinka haukkuu. Äitini ei tunne avomiestäni kovin hyvin, sillä heillä ei ole huonon englannin lisäksi yhtään yhteistä kieltä, itse puhumme kotona espanjaa. Tiedän tämän olevan yksi syy, joka aiheuttaa ahdistusta äidilleni, ettei hän pysty oppimaan tuntemaan avomiestäni koskaan samalla tavalla kuin jos hän olisi suomalainen, mutta hän ei myöskään osoita kiinnostusta tätä kohtaan. Hänen suosikkilauseitaan on, että itse asiassa meidän elämämme tai avomieheni luonne ei häntä kiinnosta, sillä näemmehän vain muutaman lyhyen hetken vuodessa, joten ponnistukset eivät kannata. Käyn Suomessa vähintään 2 kertaa vuodessa ja avomieheni yrittää päästä mukaan aina kuin se vain lomien puolesta onnistuu. Äitini on käynyt luonamme 2 kertaa, mutta viime kerran jälkeen ilmoitti, ettei halua enää koskaan tulla, sillä ei siedä kaupunkia, jossa asumme. Äitini hyökkäykset vievät arkipäivästäni paljon energiaa ja aiheuttavat paljon pahaa mieltä sekä itselleni että avomiehelleni. Yhteyttä en halua hänen kanssaan katkaista, mutta tämäkään yhteydenpito ei kanna hedelmää. Äitini ei halua puhua puhelimessa, vaan hän haluaa enemmän sähköpostein ja tekstiviestein olla yhteydessä minuun, sillä näin hän voi hyökätä suoremmin kuin puhelimessa. Myös elämänrytmimme ovat kovin erilaiset ja usein siinä vaiheessa kun minä saavun täällä kotiin töistä, hän on jo nukkumassa. Siksi kommunikoimme mieluummin sähköisesti. En tietenkään toivo, että löytyy muita samassa tilanteessa olevia, mutta jos jollain on neuvoja miten selvitä tästä tilanteesta, niin varmasti alkuperäinen kirjoittaja ja minä otamme niitä avosylin vastaan! Alkuperäiselle kirjoittajalle: milloin teillä on muutto edessä vai onko se vain vaihtoehto tulevaisuudessa kuten meillä on Suomeen muutto? Olisiko teillä paremmat mahdollisuudet elämiseen (töitä, asunto jne.) miehesi kotimaassa? Ei muuta kuin tsemppiä!!

Hei! Olin tänään yhteydessä Turun maistraattiin ja asia on juurikin näin miten edellinen kirjoittaja on laittanut, eli nimiasiat ainakin naimisiin mennessä riippuvat siitä, missä maassa asutaan, ei kansalaisuudesta. Eli vaikka itse asun vakituisesti Espanjassa, mutta olen ilmoittanut maistraattin asuvani väliaikaisesti, koska en muuttaessani tiennyt oleskeluni kestoa, niin heidän kirjoissaan kotikuntani on vielä Suomessa ja nimeni päätettäisiin naimisiin mennessäni Suomen lain mukaisesti, eli en voisi saada kaksoisnimeä ilman väliviivaa, mikä on Suomessa ainut tapa saada kaksi sukunimeä. Jos taan muutan pysyvästi Espanjaan Suomen valtion silmissä, nimiasiani ratkeaisi Espanjan käytännön mukaan, huolimatta siitä missä maassa menemme naimisiin. Vaikeaa asiasta tekee se, että en tiedä miten Espanjan valtion vastaava lainsäädäntö toimii, eikä täällä olen yhtä helppoa ottaa asiasta selvää. Koska täällä ketään ei vaihda naimisiin mennessään nimeään, vaan kumpikin puoliso pitää omat sukunimensä (2kpl). Itse siis haluaisin nimekseni etunimi oma sukunimi miehen ensimmäinen sukunimi, koska väliviiva ei taas täällä toimisi mitenkään. Eihän se väliviiva mikään kauhistuskaan ole, mutta helpompaa olisi olla ilman. Odottelen vielä maistraatilta vastausta lasten nimien suhteen, sillä siihen en saanut vielä suoraa vastausta, voin kertoilla vielä lisää, kun pistävät sähköpostia.

Josephine, et viitsisi kertoa hieman lisää miten hääsi sujuivat Pikisaaren Meripaviljongissa? Löysin ko. vaihtoehdon vasta tänään ja se näyttää todella lupaavalta. Oliko teillä ihan heidän oma häämenu? Ja miten alkoholien tarjoilu toimi? Esim. 2 kaatoa viiniä ja booli vai? Ja miten paljon halvempia alkoholit olivat, jos eivät onneksi ravintolahintoihin yltäneet? Miten yhteydenpito pitopalvelun kanssa sujui? Asun ulkomailla ja täältä käsin pitäisi myös häämme järjestää, ilman kovin suurta apua Suomesta, joten olisi tärkeää, että yhteydenpito toimisi sujuvasti sähköpostilla. Olen kiitollinen kaikesta infosta mitä voit tarjota ja muutkin, jos on kokemusta Meripaviljongista! Muoks: piti vielä kysyä, että miten paljon vieraita teillä oli ja miten vierasmäärä suhteutui paikan kokoon?