Allaiteme

Miten olisi jotain aineetonta? Esimerkiksi kutsu juhlistamaan teidän ekaa hääpäivää / ekaa kuukautta naimisissa tms. vaikka grillailun merkeissä? Meillä oli yhdessä kisassa 12 tyyppiä, joista yksi putosi kerrallaan, ja jokainen pudonnut sai mukaansa tehtävän, jolla piti ilahduttaa hääparia aina kerran kuussa. Yhden vieraan kanssa lettuja heinäkuussa, mustikkaretki toisen kanssa elokuussa, parisuhdevinkki-ilta maaliskuussa... Näistä siis 11 pudonneen tehtävä oli järjestää meille, voittajalle meidän tehtävänä on tarjota illallinen sitten vuoden päästä häistä. Aivan valtavan ihana idea, josta myös tehtäviä saaneet vieraat olivat innoissaan.

Meillä on häät Vanhalinnan Puimalassa kahden viikon päästä (niin pian, hui!). Ainakin tähän saakka kaikki on sujunut ko. paikan kanssa hienosti - paikka on viihtyisä ja kiva, ja väki on ollut tosi joustavaa. Voin häiden - toivottavasti onnistuneiden sellaisten - jälkeen vielä palata asiaan tarkemmin. Meillä häät vajaan parin kuukauden kuluttua Puimalassa ja oisin kans kiinnostunu kuulemaan miten juhlat siellä on onnistuneet. Tähän asti kaikki on sujunut ainakin henkilökunnan kanssa täysin moitteettomasti ja paikka on just ihana. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin yhtä hienosti ja itse hääjuhla olis ikimuistoinen. Nyt on häät juhlittu Voin kaikin puolin suositella Puimalaa. Meillä toki oli sää puolellamme (24 astetta, aurinkoista) - mikä sopi paikkaan loistavasti. Päivällä lämmöstä huolimatta paikka ei muuttunut hikiseksi ja kuumaksi, ja oli illallakin niin suojassa, että vielä puolenyön jälkeen tarkeni hyvin. Hyttysiä oli toki jonkin verran, mutta paljon vähemmän kuin edellisenä iltana, kun oltiin laittamassa paikkaa kuntoon. Hyttysten takia kannattaa pitää ovi lammelle kiinni, vaikka muuten siellä olisikin ihana maisema Kivaa oli, että paikalle pääsi jo perjantaiaamulla, ja ehti laittaa kaiken rauhassa kuntoon. Tähän toki vaikuttaa vähän tuurikin - jos paikalla on perjantaina joku tilaisuus, silloin sinne toki pääsee vasta lauantaina. Mutta kovasti joustavia ovat kyllä toimistolla, eikä avaimen luovutuksellakaan ainakaan meillä ollut valtaisaa kiirettä, eli juhlapaikalle sai palata siivoamaan ja hakemaan tavaroita vielä seuraavana päivänä. Vaikka siivous periaatteessa kuuluu vuokrahintaan, me saimme siivota juhlapaikkaa useita tunteja (siivoojan jäljiltä lattialta löytyi mm. nyrkin kokoisia diskopalloja...), ja ainahan tuollainen latomainen paikka vähän pölyiseksi jää, vaikka kuinka jynssäisi pöytiä ja harjaisi lattioita. Toisaalta, nyt juhlapaikasta sai juuri niin siistin kuin halusikin, ja ainakaan juhlien päätteeksi ei ollut paineita siivota, kun paikka jäi taatusti parempaan kuntoon kuin se oli ennen meidän sinne tuloa. Suosittelen ottamaan mukaan myös varuilta wc-paperia ja roskapusseja - tai ainakin itse kun olen sellainen varmistelija, mulle paikan tarjoamat eivät riittäneet tarjoamaan mielenrauhaa. Vessoja oli siis neljä, kaikki samassa tilassa, ja riittivät meidän 80 hengen häissä enemmän kuin hyvin. Vessa oli muutenkin tilava, käytävälle laitettiin pöytä vessakoreineen ja muutama tuoli, ja väki jutusteli vessassa usein vähän pidempäänkin. Keittiötila on vähän onneton, mutta osaava pitopalvelu hanskaa sen kyllä. Neljä jääkaappia omille juomille tms. riittävät sen sijaan hyvin, kun vähän suunnittelee. Mitäs muuta? Vanhoille ihmisille lattia tuotti vähän hankaluuksia epätasaisuutensa vuoksi, mutta toisaalta juhlapaikan tunnelma sai unohtamaan moisen pikkuasian. Meillä ainakin tilaa vain ja ainoastaan kehuttiin. Suosittelen!

Tässä mun yhdistelmä: perussileä kihla ja uskelan kapea sormus, keltakultaisina.

Meillä käytettiin koristelussa vain luonnonkukkia, ja sidoin hääkimppunikin niistä - saniaiset reunoilla tuomaan juhlavuutta. Kimpun sidoin ihan pellavalangalla, jota käytimme muutenkin paljon häiden koristelussa. Sidoin pellavalankaa pitkälle varren ympäri ikään kuin kädensijaksi, ja se ilmeisesti auttoi kukkien säilyvyyteenkin. Aina kun en kimppua käyttänyt, pidin sitä maljakossa vedessä. Kimppu kesti yllättävän hyvin; vain muutamia kuolleita kukkia nypin pois juhlan aikana. Tämä kuva on varakimpustani (siltä varalta, että oikea kimppu olisi nuutunut), jota ei lopulta tarvittu. Erona oikeaan oikeastaan vain se, että varren sidonta on tässä kevyempi. Kuva on vähän huono, yritän päivittää uuden kun saan lisää hääkuvia.

Sun oivalluksia on ihana lukea Kiitos kun piristät meitä tylsiä heteroita!

Meillä on häät Vanhalinnan Puimalassa kahden viikon päästä (niin pian, hui!). Ainakin tähän saakka kaikki on sujunut ko. paikan kanssa hienosti - paikka on viihtyisä ja kiva, ja väki on ollut tosi joustavaa. Voin häiden - toivottavasti onnistuneiden sellaisten - jälkeen vielä palata asiaan tarkemmin.

Vietin täydellisiä polttareitani pari viikkoa sitten. Oli tosi hassua olla se, jota varten ohjelma oli tehty, ja se joka ei kaupassa maksanut, illalla tiskannut tms. Valtavan rentouttavaa Kivointa mun mielestäni kuitenkin oli se, että koko päivä oli yhdessäoloa. Ei niinkään extreme-elämyksiä mulle, vaan yhdessä tekemistä ja kokemista. Jonglöörattiin itse tehdyillä palloilla, morsiussaunottiin, tehtiin mulle kapioita, pelattiin, leikittiin, syötiin hyvin. Aivan ihanaa, ja kuitenkin halpaa polttarivieraille - reiluun kahteenkymppiin (vaikka siis eihän mun sitä kuuluisi tietää.. ) kuului myös muhkea brunssi, lounas ja illallinen jokaiselle. Mitä tällä viestilläni tahdon sanoa on kaiketi se, että ihanat polttarit voi järjestää monella tavalla ja moneen hintaan. Siispä te kaasot ja polttarivieraat: eiköhän jotain kivaa keksi pienelläkin budjetilla. Ja me morsiamet: hienoihin polttareihin ei vaadita islanninponivaellusta tai laskuvarjohyppyä. Pääasia kun polttareissa ovat ne ystävät; ihanat ihmiset jotka haluavat viettää kanssasi mukavan päivän, päivän, jonka muistat pitkään.

Mulle ainakin luonnonkukat on nimenomaan luonnossa kasvavia kukkia, vaikka aika montaahan niittykukistakin pystyy nykyisin myös viljelemään. Meillä oli floristin kanssa puhetta vain auringonkukasta, ja sen floristi sanoi kestävän aika hyvin menossa mukana (sellainen muistikuva mulla itsellänikin on, että välillä olen ostanut torilta auringonkukan ja raahannut sitä koko päivän mukana, eikä kukka siitä ole sen kummemmin ollut moksiskaan). Muista kukista ei ollut puhetta. Kaikki on tietysti kiinni myös siitä, millainen kimppu on, ja onko sen pohjalla esim. sellainen sieni, mitä floristit kimpun kostutukseen usein käyttävät.

Just viikonloppuna sain ensimmäiset morsiuskimppuauringonkukat kylvettyä, eilen hain uusia siemeniä ja kohta alan taas kylvöpuuhiin Meillä on siis tulossa koristeeksi vain luonnonkukkia, hääkimpuksi mietin kolmea auringonkukkaa. Olisin halunnut luonnonkukkia myös kimpuksi, mutta yksi tuttu floristi totesi varsin osuvasti, että kun olen niitä rutistanut hikisessä ja jännittyneessä kädessä, ei niistä ole paljoa jäljellä. Auringonkukan pitäisi kestää edes hiukan paremmin. Varmuuden vuoksi aion myös kasvattaa auringonkukkia useampaankin kimppuun, jotta esimerkiksi valokuvaan voi tarvittaessa ottaa eri kukat.

^ Niin siinä varmaan lopulta käy, että solmin itse jonkin tosi yksinkertaisen kimpun luonnonkukista. Tai laitan ystäväni solmimaan. Lähinnä siksi kaipaisin ammattilaisen kättä, kun luottamus omaan tekemiseen on usein vähän hataralla pohjalla. Mutta menenpä tekemään kierroksen kukkakauppohin, ja onhan tässä vielä aikaa treenata kimpun solmimista itsekin. Kiitos!

Hei ammattilainen! Haluaisin oman hääkimppuni yksinomaan luonnonkukista, koska niitä tulee olemaan koristeluna muutenkin. Toivoisin kuitenkin, että kimppu olisi ammattilaisen tekemä, koska en haluaisi siitä lisästressiä häiden alle. Osaatko sanoa, suostuvatko ammattilaiset sitomaan kimppua luonnokukista (heillä kun on aika kovat vaatimukset kimpun säilyvyydelle), tai mitä luonnonvaraisenakin kasvavia kukkia saa puutarhalta niin, että niitä voisi käyttää? Yhdeltä kukkakaupan tädiltä tätä kyselin, mutta hän ei ehkä oikein ymmärtänyt pointtiani vaan tarjosi vain ruusuja kimppuuni.. pahoittelut, tämä lienee vähän OT.

Oletkin muuten oikeassa, nyt kun lakisivustoja lueskelin. Kiitos! Mulla on ollut käytössäni vain joku iänikuinen lukion lakitiedon oppikirja, joka kertoo, että kaikki on laitettava puoliksi, eikä mitään sopimisen mahdollisuutta ole. Eipä sillä, en minä siltikään enää avioehtoa epäluottamuslauseena pidä.

Kun avioehto ekan kerran tuli puheeksi, kuulosti se valtavan kurjalta ja epäromanttiselta (sulholla siis tulossa melkoisen tuntuva perintö jonakin päivänä tilan ja maiden muodossa). Mä sitä sitten sulholle itkin, että on se kurjaa, kun Suomessa ei saa sillai itse päättää, että haluaako erossa toiselta jotain vai ei, vaan kaikki on pantava puoliksi. Kun on se nyt selvää, että mä en missään haluaisi, että meidän eron takia sulho joutuisi myymään sukunsa maita ja mantuja. Jonkun hetken mun itkua kuunneltuaan ja lohduteltuaan sulho totesi "Saahan sitä itse päättää. Sitä kutsutaan avioehdoksi." Niinpä.

Lopuksi vielä: Pääasia lienee, että itse allekirjoittaa päätöksensä, ja tietää, että sen kanssa pystyy hyvillä mielin elämään. Toivon teille onnistuneita päätöksiä!

Ella, kiitos kriittisistä vastauksistasi. Hyvin olet pohtinut asiaa, itse en ole ehtinyt ajatella likimainkaan noin syvällisiä. Kiitos siis ajatustesi herättämistä pohdinnoista! Onko avioliitossa mieltä, jos ideana on riistää toiselta jotain tämän omaa? Hyvä kysymys. Ei varmasti ainakaan, jos asian kokee riistämisenä. Mä koen, että jotta minusta ja sinusta tulee me, on kummankin luovuttava jostain omastaan. Näin ei kuitenkaan varmasti tarvitse olla. Nimiasia on varsin herkkä, ja siinä on monta puolta. Kumman sukunimi valitaan mahdollisille yhteisille lapsille? Pääasia mun mielestä on, että asiasta voidaan yhdessä päättää. Sitä en tuonut ekassa viestissäni tarpeeksi selvästi esille, ja olen pahoillani siitä. Selvennyksenä vielä, mun mielestä nainen ei tee asiasta yhtään sen enempää kynnyskysymystä kuin mieskään. Joo, kohdistin ekan viestin vetoomuksen naisille, mutta lähinnä siksi, että tällä palstalla keskustelijoina näytti olevan yksinomaan naisia. Olipa kyseessä mies taikka nainen, joka pakottaa toisen ottamaan oman nimensä - tai vaihtoehtoisesti on sitä mieltä, että oma nimi menee avioliiton edelle - kuuluu tähän kategoriaani "siskot". Pahoittelut epäselvyyksistä. Tai toisaalta, ainakin ne saivat sinut kyseenalaistamaan, eli ei se yksinomaan huono asia ole.

Eli hyväksyt sen, että mies kieltäytyy avioitumasta naisen kanssa, jos tämä ei vaihda nimeään, mutta naisen ei toki sovi ajatella samoin? Kylläpäs mä nyt olen saanut sinut kiukkuiseksi. Jos nimiasia olisi mulle todellinen must-juttu, mieheni sen ottaisi. Hänelle on myös ihan ok, jos haluan pitää oman nimeni. Pääasia kuulemma, että mennään naimisiin. Yhdessä päätettiin kuitenkin, että otetaan hänen nimensä. Mun puolestani naiset saavat ajatella mitä haluavat; lähinnä viittasin tuolla siihen, että jos nimiasiasta tulee kynnyskysymys, ja se menee rakkaankin edelle, onko koko avioliitossa mitään mieltä? Samalla tavalla rakkaani joustaa joissakin muissa asioissa, ihan yhtä tärkeissä.

Poistetaan.

Onko joku tehnyt itse kimpun luonnonkukista? Miten se kesti hääpäivänä? Tai tiedättekö, suostuvatko kukkakaupat käyttämään luonnonkukkia sidonnassa, heillä kun on aika kovat vaatimukset kukkien säilymisen suhteen..

Vanhalinnassa on kaverien kokemuksen perusteella tiedossa tosi helpot häät - miinuksena tietysti ravintolahinnat. Yksi kaveri kehui, että itse ei tarvinnut huolehtia oikeastaan mistään. Puitteet ainakin on hienot!

Mitään ei puhuttu etukäteen, mutta uskoin kyllä tehneeni selväksi, että mä en kaipaa mitään suuren maailman kosintaa, vaan kotioloissa nysväämistä, mistä muutenkin nautin eniten. Sellaisen kosinnan myös sain

Mun kihlasormus oli miehen hankkima (yllätys kuten kosintakin), ja siksi leveämpi kuin mitä olisin toivonut. Mies perusteli valintaansa sillä, että toivoo mun käyttävän sormusta aina, ja pelkää, että mun vauhdissa ei kovin ohut sormus kestä. Vuoden käyttökokemusten perusteella on myönnettävä, että oikeassa oli. Nyt olen hankkimassa kihlan viereen ohuempaa vihkisormusta, toivottavasti se kestää vieruskaverinsa avulla.. Mulle sormus ja sen sisältämä symboliikka tuo turvaa ja onnea, ja haluan sen mukaan kaikkeen elämääni, myös siihen likaisempaan osaan. Meitä on monenlaisia morsiamia, ja onneksi myös monenlaisia sormuksia ja sormuksenkäyttötapoja!

Perinteet tosiaan menee niin, että vain neitsytmorsian pukeutuu valkoiseen mekkoon ja huntuun - toisaalta tämän neitsytmorsiamen pitäisi myös pukeutua umpinaiseen pukuun. Harva perinteistä ihan hirmuisen tarkkaan pitää kiinni enää tänä päivänä, enkä usko että sinuakaan kukaan pahalla silmällä katsoo, valitsit sitten asuusi hunnun taikka et.