Via

Todella hieno kimppu, Gemfe. Teitkö oasikseen vai miten?

Meillä avo halusi aikanaan valkokultaisen kihlan joten mäkin luovuin sitten haaveestani keltakultaisen sormuksen omistajana. Vihkistäkin tulee valkokultainen, henkilökohtaisesti en tykkää kelta- ja valkokullan yhdistelmistä.

Kai se on pienen turrutuksen vuoksi pakko ottaa se rohkaisuryyppy tai mä olen jo ennen alttarille pääsyä itkenyt niin paljon että naama on ihan punainen ja nenä vuotaa! Varmaan tahtomisia kysyttäessäkin yritän niin kovasti pidätellä itkua että nyökyttelen vaan kuin hölmö.

Mä varasin kampaajan kirkon ja juhlapaikan varaamista seuraavana päivänä, kahdeksan kuukautta ennen häitä. Kyseessä on pienemmän paikkakunnan kampaamo joten on tosi epätodennäköistä että samalle päivälle kampausta haluaisi kukaan muu morsmaikku, mutta onpahan nyt tehty.

Jos mun serkku kustantaisi seurojentalohäänsä esim. 25 euron pääsymaksulla, niin jäisi pippalot käymättä. Mutta jos hääpari järjestäisi vähän erilaisen hääjuhlan (esim. vihkiminen laivalla tai sirkusesiintyjiä ja naposteltavaa) ja tää "pääsymaksu" toimisi myös häälahjana, niin ehdottomasti menisin ja maksaisin.

Mä en ollut aiemmin ollut häissä joissa on istumajärjestys ja musta se oli turhaa hömpötystä. Serkun häissä kuitenkin totesin sen tosi mukavaksi ja toimivaksi vaikka meidän paikka olikin aika ihmeellinen. Meillekin tulee istumajärjestys että saman perheen ja porukan jäsenet saavat vierekkäiset paikat ja että eronneet pariskunnat (esim. mun vanhemmat) saadaan istutettua sopivasti erilleen mutta kuitenkin mukavasti.

Mä olen ajatellut että anopit hoitavat sukulaisten ilmoittautumiset ja mä otan vastaan kavereiden. En jaksa alkaa kuuntelemaan ihan jokaisen sukulaisen onnitteluja ja häälahjatoivekyselyjä. Kavereille pitää kuitenkin antaa infoa majoituksesta ja muusta kun seutu on heille ihan outoa (häämme siis lapsuuspaikkakunnalla ja nykyään asumme muualla).

Meillä on vihkiminen kello 16. Mä toivoin vihkimistä kolmeksi ja aattelin jo siitäkin että onkohan siinä kirkossa edes niin "myöhään" vihkiaikaa kun olen aina ollut siellä puoliltapäivin alkavissa häissä. Kirkkoherranvirastosta pahoiteltiin kamalasti että koko päivä on kyllä vapaana mutta heillä papit toivovat että vihkimiset olisivat vasta neljästä eteenpäin, mutta että kyllä he jotain saa järjestettyä. Joo ei tarvinnut, neljältä sopii meille paremmin kuin hyvin.

SummerGirl, et tietenkään ole paha ihminen. Muistat vaan kovasti kiittää kaasoasi kivasta päivästä jos hän lähtee kotiin ja te muut jatkatte baariin, varmasti hänkin tulisi mielellään mukaan jos mahansa kanssa vielä sinnekin jaksaisi.

Me ollaan suunniteltu kuvaus ennen vihkimistä ettei vieraitten tarvitse nälkäisinä odotella, moni tekee kuitenkin tosi pitkän matkan. Hienoahan se olisi että sulho näkisi mut vasta alttarilla mutta eiköhän se ihastele mua ennen kuvaakin.

Niin varmaan mustakin. Muakin on aina ohjeistettu että kirkossa peitetään olkapäät ja avokaulaisemmat mekot, ja että kirkossa pitää olla sukkahousut (mistähän tuokin on tullut?). Mä kuitenkin uskon siihen että morsian tietää oman pukunsa ja kampauksensa ja osaa naisellisella vaistolla päättää, että mikä "sopivaa" ja mikä ei. Todella avara selkäpuoli tai sydäänuurrettu kaula-aukko olis musta ihan hyvä peittää uskonnollisessa tilaisuudessa (sitähän se vihkiminen on) vaikka vain ihan ohuella huivilla.

Mä tein kalligrafia-menetelmällä siskon rippijuhlakutsut. Yllättävän nopeasti homman oppii, mutta se on hidasta ja saa varautua siihen, että viimeisen sanan kohdalla tulee mustetahra tai jokin muu menee pieleen. Että jos sulla on kirjoitettavana enemmän kuin kymmenkunta kutsua niin ehdottaisin että kirjoitat kutsusta ainoastaan osan käsin (vaikka vaan pelkkä Kutsu) ja muun yhteensopivalla fontilla, ja sitten vaikka paikkakortit ja menut/ohjelmat yms. käsin.

Kun mä sain pukuni päälle niin tuli kauhean itsevarma olo, marssin makutuomareiden eteen ja toivoin kamalasti, että nekin tykkäisivät siitä. Samanlaista tunnetta ei muut puvut saaneet aikaan. Kun vielä yllätin itseni kysymästä että voisko tän laittaa sivuun pariksi päiväksi kun mä mietin, niin tiesin että ei kai tässä muita vaihtoehtoja jää kuin ostaa se. Nukuin yön yli kuitenkin, ja aamulla ensimmäiseksi oli pakko käydä varmistamassa kuvista että oliko se oikeasti niin nätti kuin mä olin yöllä muistellut.

Mä mietin että oisko ihan törkeä ratkaisu lähettää sukulaisille viestiä että häälahjatoiveemme on häämatka + tilinumero, ja kavereille versiota jossa mainittaisiin häämatkatoiveesta sekä häälahjalistasta jollain nettisivulla? Kun mun vanhemmat sukulaiset ei kuitenkaan osaa käyttää nettiä eikä me mitenkään keksitä kauheasti lahjatoiveita koska se päälahjatoive tosiaan on häämatka. Kavereille olis kuitenkin kiva tarjota "mahdollisuus" tehdä itse tai etsiä tarjouksesta joku lahja eikä pakottaa miettimään sopivaa summaa.

Me ollaan naimisiin mennessä oltu vuosi ja yhdeksän kuukautta kihloissa, yhdessä ollaan asuttu vähän päälle kaksi vuotta ja oltu yhdessä neljä vuotta. Nuorena mennään naimisiin mutta on meillä sentään enemmän "kokemusta" kuin monilla vanhemmilla hääpareilla.

Meille tulee vihkiryijy. Sain kummitätini tekemän ryijyn ylioppilaslahjaksi mutta se ei juhlien lisäksi ole ollut edes seinällä koska musta se ei sovi meidän tämänhetkiseen kerrostaloasuntoon. Ryijyn nimi on Tähtien alla ja siinä on sopiva aihekin vihkiryijyksi. Musta on mukava ajatus että saamme sen mukaan vihkimiseen ja samalla jo valmiiksi tärkeälle ryijylle tulee entistä enemmän tunnearvoa - jospa se joskus pääsisi sinne seinällekin asti.

Luin sitten jonkin lehtijutun siitä, miten moni kuvittelee avioliiton korjaavan kaikki avoliiton ongelmat ja tekevän elämästä yhtä päivänpaistetta. Halusin sitten varmistaa ettei avolla ole mitään tällaisia harhaluuloja: Via: Kulta, kai sä ymmärrät että naimisiinmeno ei tee tästä meidän arjesta yhtään sen parempaa? Sulho: (miettii hetken) No, ei se tee huonompaakaan.

Paljon teillä on mennyt / on varattu terälehtiä pöytien koristeluun? Täältä tuppukaupungista ei varmaan edes saa terälehtiä että voisi keittiön pöydällä vähän itse mallailla.

Mun äiti oli hyvillään uutisesta ja alkoi heti mun kanssa pähkäillä, että mikä juhlatila olisi sopiva. Äidiltä varmasti saa ajatuksia ja apuja kunhan niitä pyytää, mutta ei se omatoimisesti varmaan tule ottamaan koko juhlia puheeksi. Avon vanhemmille kerrottiin tänään, sen isä oli jo tainnut vähän arvata ja molemmat tuntuivat olevan ihan hyvillään. Musta oli kauhean kiva että ne jo tiedustelivat meidän alustavista suunnitelmistakin eivätkä vaan jatkaneet puhetta seuraavaan aiheeseen.

Hm, ei varmaan tule näkymään mitenkään, paitsi jos sovitaan että runsasmittaiset askartelut kuvastaa mua (lastentarhanopettaja) ja jatkojohdot ja valosarjat miestä (sähkötekniikan opiskelija)?

Mä olen aina tykännyt Satuhäistä, musta on ollut mukavaa tutustua siihen pariin vähän paremmin ja nähdä ne perusjutut, koristeet, puku, tilat ja ruoka. Se on sellainen hyväntahtoinen, harmiton ohjelma. Meidän häät taas näytti hakevan mun makuun turhan erikoisia juttuja, mutta varmaan tulen torstai-iltaisin katsomaan sitäkin ja toivomaan jonkinlaisia ideoita.

Mä taisin ainoastaan joskus mainita, että en halua että avolla on sormus ostettuna valmiina kun se kosaisee, vaikka vastaus olikin varsin varma. Pelkäsin että avo kuvittelee tällaisen romantikon ehdottomasti haluavan tyyliin leivokseen piilotetun sormuksen, ja mä taas olin tarkka siitä, millaisen sormuksen sitten haluaisin.

Mulle tulee kaksi kaasoa ja miehelle yksi bestman. Herra ei ole vielä päättänyt että kenet miespuoleisista kavereistaan tahtoisi bestmanikseen, mutta oli valinta kuka tahansa niin näistä ehdokkaista kaikki asuvat toisella paikkakunnalla eivätkä niin perusta esiintymisestä: meillä on siis valmisteluissa ja itse juhlissa akkavalta.