Via

Mä meikkaan, mutta mulla on esimerkiksi sisko joka ei koskaan arkena meikkaa ja juhliinkin me sitten suurinpiirtein "pakotetaan" sille vähän finninpeittoa naamaan. Jos sisko ilmoittaisi marssivansa alttarille ilman mitään meikkiä, niin puhuisin kyllä kevyen meikkaamisen puolesta: finnit peittämällä ei kenestäkään tule "liian meikatun" näköistä ja edes vähän ripsiväriä tekee silmistä paljon pirteämmän näköiset esimerkiksi valokuvissa.

ja meidät vihitään luonnon keskellä juuri siitä syystä, että sillä on mahdollisimman vähän tekemistä kirkollisten ja uskonnollisten aspektien kanssa. No, se riippuu varmaan vähän siitä mistä kulmasta asiaa katsoo - kirkko kuitenkin opettaa että Jumala loi taivaan, maan, auringon, puut, kukkaset, hyttyset ja niin edelleen. Jännä sinänsä että toiselle luonto tarkoittaa Jumalan luomistyötä ja toisille taas se on "mahdollisimman kaukana" kirkosta. Enkä nyt sano tätä pahalla kelleen, sinänsä vain jännä asia - ja jokainen tavallaan tottakai! Me mennään naimisiin kirkollisin menoin koska hengelliset arvot on meille molemmille tärkeitä. Vihkikirkkomme valikoitui vihkipaikaksi koska siellä meidän sukujen suuria hetkiä on aina vietetty, on ollut häitä, hautajaisia ja konfirmaatioita. On ihan hienoa päästä jatkoksi siihen ketjuun.

^ Ei kai, itse en ole koskaan ollut sellaisissa häissä. Ei sitä siis kukaan vieraista varmasti odota tapahtuvaksi, eli jos ei tahdo esim. esiintyä niin ei sitä tarvitse käydä yllättämällä yllättämäänkään.

- innokkaana väärässä ketjussa -

Mä kun en osaa soittaa enkä laulaa, niin ajattelin josko pitäisi sulhaselle hiukan humoristisen puheen oikein leveällä karjalan murteella. Mun suku on siis täyskarjalaista ja avon suvulla on karjalaiset sukujuuret. Sitäkin mietin että tekisin power pointilla avosta valokuvaesityksen ja kertoisin, että miksi mie sitä rakastan - meillä kun on avosta tosi vähän vakavia valokuvia, aina sen on pakko kiivetä johonkin pylvääseen tai poseerata mielipuolisesti keittiöveitsen kanssa.

Mä ymmärrän kyllä JonnaDonnan kannan, mutta itse en pidä mitenkään kamalana jos joku meidän häävieraista laittaisikin joitain häistä otettuja kuvia esim. facebookiin. Näin varmasti tulee käymäänkin. Ainakin omassa kaveripiirissäni kuvien "sensurointi" kuitenkin toimii eli niitä kavereiden kaikkein kamalampia ilmeitä ja humalaisimpia pärstiä ei esitellä, kuvat poistetaan heti jos joku sitä pyytää ja ne jotka eivät esim. facebookia käytä nimetään kuvaan vain lempi- tai etunimellä, tai jätetään nimeämättä. Mutta, kyllä bestman (tai kuka tahansa kertookaan juhlan yleisistä asioista) ihan hyvin voisi sanoa asiasta, "valokuvaamisesta sen verran että kuvatkaa vapaasti ja lähettäkää otoksia hääparillekin, mutta toiveena olisi että hääkuvia ei sitten laittaisi näytille esimerkiksi Facebookiin tai nettigallerioihin" tms. Tuskin sitä kukaan pitäisi pahana, ainakaan mä en pitäisi. Tosin sitten jos itse esittelee aktiivisesti omia kuviaan vaikka siellä naamakirjassa ja kuvissa vilahtelee myös kavereita, niin sitten tuollainen kielto voisi kuulostaa vähän hassulta.

Tuo on ihan totta, mutta aattelin että koska esim. kahvit on kuitenkin sovittava pitopalvelun kanssa tietyksi ajaksi, niin ohjelmaa voisi aina olla ennen sitä kahvia ja mahdollisesti heti sen jälkeen. Kun meillä ei oikein ole mitään sellaista mikä voisi myöhästymisellä viittä minuuttia enempää sekoittaa sitä aikataulua (*koputan puuta*), ei esim. meidän valokuvaussessiota tai bändiä. Ja liian tiukkaa aikataulua ei ole tarkoitus tehdä, alkamisajankohta olisi ruokailun lisäksi vain kahvia edeltävillä leikeillä ja sitten häävalssilla ja niiden välissä seurustelu- ja järjestelyaikaa reilusti (nyt sitten vaan miettimään sitä että miten paljon on reilusti muttei ihan liikaa. )

Mulle tällainen . Hinta ennen alennuksia 800 euroa.

Kiitos aikataulujaan laittaneille, niitä oli hyödyllistä lukea. Me ajateltiin niin että menupöntöissä olisi joidenkin ohjelmien kohdalla kellonaika ja niiden välissä aina vapaata seurustelua. Esim. ruokailu klo 17.15, puheita, klo 18.30 Ohjelmaa, hääkakkukahvit, puheita, klo 20.00 jotain... jne. Kun vaikka häissä pitääkin olla rento meininki ja seurusteluaikaa, niin kyllä mä vieraanakin haluaisin tietää että onko kahvia vartin vai tunnin päästä, ja erityisesti ohjelmien aikaan olisi kiva osata olla paikalla (mä epäilen nimittäin että meidän häissä porukka levittäytyy juhlasalin lisäksi rantaan ja ulkotiloihin). Kaasotkin toivoivat tällaista järjestelyä ettei heidän tarvitsisi huudella pitkin maita ja mantuja että jos joku haluaa nähdä morsiamenryöstön, niin se tapahtuisi sitten viiden minuutin päästä.

Mulla on hajataitto ja käytän laseja kotona, autoa ajaessa ja usein koulussa/töissä, mutta häissä aion olla ilman kuten muulloinkin sukuloidessa tai juhlissa. Ihan niin sokea mä en ole etten pärjäisi ilman laseja eivätkä mun rillit tosiaankaan sopisi mun hääpuvun kanssa.

Rauha, naiset, rauha. Ellalla on tosi hyviä kommentteja, mutta kyllä mä ymmärrän Anuii:nkin kannan, vaikka ihan noin en ehkä itse olisi asioita ilmaissut. Maistraattivihkiminen on ihan yhtä arvokas tilaisuus kuin kirkkovihkiminen, ja ainakin henkilökohtaisesti alan olla kyllästynyt siihen että sen arvoa koko ajan tälläkin foorumilla vähennetään kommenteilla tyyliin "OIKEAT häät meillä on sitten lauantaina kun on siunaus kirkossa". (Tämä siis yleisesti, ei Anuii:lle.)

Anteeksi nyt, mutta ette te mene naimisiin kirkossa "oikeesti". Te menette naimisiin maistraatissa ja kirkossa teidän avioliittonne siunataan. Henkilökohtaisesti mä en ymmärrä että miksi naimisissa olevaa naista - tai vastaavasti kirkossa vihittävää, kymmenen vuotta avoliitossa asunutta kahden lapsen äitäkään - pitäisi isän luovuttaa; eikös se "luovuttaminen" ole jo siinä vaiheessa tapahtunut? Mutta jokainen tosiaan tavallaan. Teille tuo tapa voi tuntua oikealta ja teidän elämäntilanteen huomioonottaen se voi tuntua siltä häävieraistakin. Mä vaan kannattaisin miettimään sitä että mitä se morsiamen luovuttaminen symboliikaltaan tarkoittaa.

Mulla on kaksi kaasoa ja lisäksi mukana järjestelyissä häärää vielä sisko, joka on tärkeässä roolissa ihan mun siskona eikä kaasona. Kaasot ovat opiskelukavereitani, sosiaalisia ja hyviä esiintymään ja suunnittelemaan ja ottamaan vastuuta (toivomme siis kaasoilta lähinnä juhlan sujumisesta ja juontamisesta vastaamista). Siskoni taas on hiljaisempi, ei tosiaankaan mikään esiintyjä, mutta kärsivällinen ja ihana ihminen joka on ja tulee olemaan ihana ja innostunut askartelu- ja suunnitteluapu. Kaasot ovat kavereita keskenään ja tulevat hyvin juttuun myös siskon kanssa, ja ainakin polttarijuttujen hoitamista he ovat jakaneet ihan keskenään.

^ Ja täällä taas ehdottomasti samaan pöytään muidenkin kanssa. Mä en tykkää ajatuksesta että istuttaisiin omassa pöydässämme muitten "tuijotettavana". Meille on tulossa suht pienet häät (73 vierasta) ja halutaan istua siellä muun porukan seassa, kuitenkin sellaisella paikalla että meidät nähdään ja meille on helppo tulla juttelemaan.

Kokemusta ei vielä ole, mutta mä kysyin (ravintola-alalla toimivan äitini innoittamana) pitopalvelulta että riittääkö sitä ruokaa sitten varmasti kaikille vai pitääkö mun liioitella vierasmäärää että kaikille varmasti riittää - meidän suvussa nimittäin santsataan! Ja pitopalvelusta lupasivat että heillä on tapana tehdä reilusti ja voidaan sitten viedä häiden jälkeen kotiin. Perusoletushan pitäisi olla että ruokaa riittää kaikille, mutta kannattaa siis varmaan kysyä suoraan eikä jännätä.

^ Marru55, ainakin meidän kotikaupungin Anttilan lastenpuolella on pieniä Disneyn figuureja, aiemmin keväällä muistelen nähneeni Akun ja Iineksenkin?

Lennot ja viikko all inclusive ****-hotellissa, Turkissa rantakaupungissa, yhteensä 1500 euroa.

Apuaaa. Tarvitsisin ohjelmaa n. 80 kilometrin päässä Lappeenrannasta oleviin häihin elokuussa. En bändiä, sille ei ole tilaa, mutta taikuria tai koomikkoa tai jotakin. Vinkkejä kellään?

Tottakai voi, ja ehdottomasti erityisesti nuorena avioituvien pitääkin. Siihen vaaditaan kuitenkin ennen kihlausta ja naimisiin menoa yhteistä keskustelua ja yhteisiä näkemyksiä - 18-vuotiailla edessä on paljon ratkaisuja liittyen opiskeluun, asuinpaikkaan ja työhön, ja jos suunnitelmat eroavat kauheasti toisistaan eikä se täysin sovi molemmille niin pystyykö silloin oikeasti sitoutumaan myötä- ja vastoinkäymisiin? Kaikissa parisuhteissa pitää suunnitella tulevaisuutta yhdessä, keskustella ja tehdä kompromisseja, erityisesti nuorten suhteissa koska silloin tehdään isoja tulevaisuutta ohjaavia valintoja. Jos keskusteluyhteydet ja yhteinen arvomaailma ovat kunnossa, niin kyllä silloin voi naida nuorenakin. Näiden asioiden suhteen ihmiset vain taitavat kypsyä ja kehittyä niin eri tahdissa ettei sitoutuminen toimivaan parisuhteeseen ole mahdollista toisille nuorena ja joillekin ei koskaan.

Mä en usko että sopivaa kihlautumisikää onkaan. Jos parilla on yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat (opiskelu/työ samassa kaupungissa, yhdessä asuminen jne.) ja -haaveet, niin tottakai kihloihin voi mennä. Itse odottaisin kuitenkin ainakin häiden kanssa vähän pitempään, mun mielestä ainakin armeija pitäisi olla käytynä ja yhdessäasumista kokeiltu ennen avioliittoa, jos se siis sopii omaan arvomaailmaan. Siinä vaiheessa taas jos ammattikoulututkinto tai ylioppilaslakki on vielä kaukainen asia, armeija-ajasta ei ole mitään tietoa eikä myöskään siitä että opiskeleeko ensi vuonna sähkötekniikkaa Imatralla vai kokkilinjalla Porvoossa, niin sellaisessa elämäntilanteessa ei mun mielestäni oikein pysty tekemään niin isoja sitoutumisia vaativia päätöksiä kuin kihlaus tai avioliitto.

Mä taas koen että bikinit ja paljaat jalat kirkossa menevät suht samaan ryhmään, kumpikaan ei ole mun mielestä sopivaa - enkä varmasti ole ainoa joka on tätä mieltä. Meistä jokainen suhtautuu kirkkoon tilana ja jumalaan eri tavalla, eikä mun mielestä se että mä kunnioitan muiden näkemyksiä ja soveliaisuuskäsityksiä pukeutumisella tee musta jumalan edessä yhtään vähemmän itseäni.

Ainakin kaikissa SadaMarketin viinakaupoissa on hinnat myös euroissa, samoin Merekeskuksen viinakaupassa. Myös Livikon (?) viinakaupassa sataman läheisyydessä pystyi maksamaan euroissa, ja siellä oli mun mielestä iso valikoima ja hyvät hinnat.

Mä kysyin mun äidiltä kun avon kanssa alettiin puhua naimisiinmenosta, että viettääkö se mun kanssa polttarit kun kukaan mulle tuskin sellaisia järjestää. Olisi järjestänyt, me oltaisiin lähdetty kylpylään ja käyty hemmotteluhoidoissa ja juotu illalla skumppaa. Tee jotain kivaa jonkun läheisen, erityisesti vaikka äidin kanssa, ja nauti elämästä. Myöskään mulla ei ole läheisiä ystäviä. Lapsuudessa, yläasteella, lukiossa ja kaikissa muissa opiskelu- ja työpaikoissa on aina ollut kavereita ja joittenkin kanssa pidän yhteyttä edelleenkin, mutta kunnon sydänystäviä mulla ei ole. Nyt kaksi opiskelukaveriani, mahtavia ihmisiä molemmat, toimivat mulle kaasoina vaikka ollaan tunnettu toisemme kunnolla vasta vuoden verran. Kun kaasot kyselivät keitä haluaisin polttareihini, niin mulla ei oikeasti ollut nimettävänä kuin yksi lapsuudenystävä - entinen naapurintyttö jonka kanssa nähdään kerran vuodessa mutta "yhteys" on säilynyt, ja siskoni. Muiksi vieraiksi tulee ilmeisesti muita opiskelukavereitani joiden kanssa ollaan käyty useasti iltaa istumassa mutta jotka eivät varsinaisia ystäviä ole. Siinä ei ole mitään hävettävää että ihmisellä ei ole lukuisia koko elämän pituisia ystävyyssuhteita, ja monilla on elämässä sellainen vaihe kun "kunnon" ystäviä ei syystä tai toisesta ole. Polttarittomuus ei tosiaankaan ole mikään häpeä eikä polttareihin osallistujien määrä (sinkkutyttö)elämässä menestymisen mittari.

Me ollaan opiskelijapariskunta, mulla on satunnaisia lisätienestejä muttei niitäkään lähes joka kuukausi. Musta olis kuitenkin loukkaavaa hääparia kohtaan (jotka kuitenkin ovat meistä jomman kumman ystäviä) lähteä juhlimaan häitä kaksikymppinen meidän yhteisenä lahjana, varsinkin kun meidän ystävistä lähes kaikki on meidän kanssa samassa taloudellisessa asemassa ja häät ovat tulleet maksamaan heille. 50 euroa pariskunnalta on mun mielestä hyvä lahja, mieluiten kyllä ostaisin jotain suht sen hintaista listalta kun kaikenmaailman kanta-asiakaskorteilla ja kauppoja kiertämällä voisi kalliimmankin lahjan löytää sillä viidelläkympillä. Mutta tämähän on vain se mikä musta tuntuu mukavalta: omille kavereillemme lähetimme kutsun jossa ilmoitimme suurimman lahjatoiveemme olevan raha häämatkaan, mutta että ilahtuisimme myös Kivi-tuikuista ja kaikesta sellaisesta, joka tarjoaa meille yhteistä tekemistä - esimerkiksi lautapelejä ja lahjakortteja on monen hintaisia. Olemme siis iloisia ja kiitollisia korttipakastakin, pääasia on että kaverimme ovat paikalla ja mistäpä me tietäisimme heidän taloudellisesta tilanteestaan? Toisilla voi olla tosi tiukkaakin.

Tää ei nyt varmaan morsmaikkua enää auta, mutta jotakuta toista ehkä: ainakin Prismasta saa tuollaisia (punaisia), 48 euroa kpl. Kivasti mahtuisi boolia mutta kun me tarvittaisiin kaksi, niin se olisi vähän turhan suuri lisä meidän budjettiin. Maitotonkkaidea oli hyvä, meillä oli jo suunnitteilla kaljatölkit maitotonkkiin (pohjalle isoja jäälohkareita, väliin kanaverkkoa ja tölkit siihen päälle köllimään), joten jos saisi vielä edes yhden maitotonkan johon laittaa hanan...