anesthesi

Meillä on juhlapaikkana hotelli-ravintola, joten otimme sieltä ennakkovarauksena pari huonetta. Pitkänmatkalaisia ei ole kovinkaan montaa (omasta suvusta kaksi), mutta saavat silti itse maksaa majoituksensa. Hääajankohta on sellainen, ettei siihen aikaan paikkakunnalla ole mitään suurempia tapahtumia joten hotelleissa on tilaa. Kutsuihin laitetaan maininta että juhlapaikastakin saa varata halutessaan huoneen, mutta yöpyvät vieraat saavat itse päättää majapaikkansa ja hoitaa kustannukset. Kaasojen ja bestmanien yöpymiset maksetaan sillä heidän on vähän niin kuin pakko tulla paikalle ja olla pääkallopaikalla juhlien päättymiseen asti. Jos maksaisimme kaikkien halukkaiden yöpymiset, kävisi todennäköisesti niin että lähempääkin (100 km säteeltä) tulevat käyttäisivät yöpymismahdollisuuden hyväkseen ja hääbudjetti repeäisi liitoksistaan.

Ensin juhlapaikka, seuraavana päivänä kirkko. Näin ihan vain sen vuoksi että meillä oli kaksi vaihtoehtoa juhlapaikaksi mutta toisessa oli aika paljon varauksia. Kun saatiin päätettyä juhlapaikka, oli helppoa varata kirkko. Täällä siis saa varata kirkon milloin haluaa, ei ole mitään vasta-vuotta-ennemmin-sääntöä.

Rahalahjan määrä riippuu ihan saajan läheisyydestä ja myös omasta elämäntilanteesta. Itse olisin antanut aviotuvalle ystävälleni opiskelijana 20€ ja työssäkäyvänä ehkä tuplat eli 40€. Kaukaisemman sukulaisen häälahjakassaa olisin opiskelijana kartuttanut 10-15 eurolla (olisin mennyt samaan kimppashekkiin äidin kanssa ) ja työssäkäyvänä 25€. Yleensähän rahaa tavataan antaa sen verran että ruokakulut peittyisivät, tai näin ainakin tälle morsmaikulle on opetettu

Meillä jää muiden skismojen vuoksi sopivasti kutsumatta juuri ne ihmiset, joiden alkoholin käyttö ei välttämättä pysyisi kontrollissa. Juhlissa tulee olemaan viiniä, skumppaa ja boolia, mutta uskon että kaikki osaavat käyttäytyä ihan nätisti

Itse olen ollut osallistujana vain yksissä polttareissa, eivätkä ne olleet mielestäni kovin onnistuneet. Suunnittelu alkoi aluksi hyvin, järjestäjä (morsiamen pitkäaikaisin lapsuuden ysävä) oli ajoissa asialla ja järjesti hyvissä ajoin tapaamiseen johon suuri osa meistä osallistujista pääsikin. Ideoita heiteltiin ja keksittiin paljon kivaa, ja oli puhe että kuukauden päästä sitten uusi kokous missä lyödään asioita oikein lukkoonkin. Noh, kuukausi meni ja tyypistä ei kuulunut mitään, meni vielä pari viikkoa ja polttareihin oli enää pari viikkoa aikaa. Kaikkia huolestutti, ja lopuksi tuli ilmoitus järjestäjältä että ei hän ehdi polttareihin joten keksikää jotain keskenänne. Morsiamen kaasolle tuli tulenpalava kiire alkaa miettiä jotain kivaa ja ottaa yhteyttä osallistujiin. Tietenkin sillä varoitusajalla monella oli jo menoa joten osallistujamäärä tipahti kouralliseen. Jokainen osallistuja oli opiskelija jolloin viikon varoajalla ei ollut enää repiä montaa euroa polttareiden maksamiseen joten loppujen lopuksi morsiamelle lainattiin sairaanhoitajan asu ja morsian vietiin paikalliseen. Morsku sai ilmaiset drinksut ja siinä se. Tunnelma ei yllättäen noussut koko iltana ihan kattoon asti ja sääliksi kävi.

Avomies pyysi bestmaniksi hyvää ystäväänsä, ovat olleet kavereita pian parikymmentä vuotta. Bm on hieman raikulipojan maineessa, mutta luotan kyllä täysin siihen että sulho ja bestman saavat yhdessä hoidettua heille lankeavat askareet (lähinnä tienvarsikylttien pystytys ja hääpaikan koristelussa auttaminen). Meille tulee seremoniamestari joten bm:n pakolliset velvoitteet loppuvat käytännössä siihen kun päästään kirkosta juhlapaikalle.

Me otamme sitten aikanaan ilmoittautumiset vastaan itse, koska me sen pitopalvelunkin hommaamme ja maksamme. Pitopalvelu, juhlapaikan emäntä jne. ovat yhteydessä meihin joten on luonnollista että meille ilmoittaudutaan ja me sitten kerromme vierasmäärät eteenpäin juhlapaikalle ja pitopalvelulle.

Meille tulee istumajärjetys käytännön syistä. Molempien suvuissa on ollut ei-niin-ystävällisessä hengessä tapahtuneita avioeroja, eivätkä kaikki ole ylimpiä ystäviä keskenään vaikka sukua ovatkin. Meillä erotellaan istumajärjestyksellä porukkaa ns. turvallisiin pöytäryhmiin niin, että kaikki voidaan kutsua paikalle ilman että vanhat asiat nousisivat hiertämään juhlatunnelmaa. Jos kaikki tulevat toimeen keskenään ja jotakuinkin tuntevat toisensa, en pitäisi istumajärjestystä niin tärkeänä. Toki se on totta, että viimeisenä juhlapaikalle tuleville jäisi sitten niitä hajapaikkoja, esim. kaveripariskunta ei pääsisikään samaan pöytään keskenään vaan saattaisivat joutua kokonaan eri pöytiin.

No huh, pääsymaksu häihin?! Jo on aikoihin eletty, että kutsuttavilta vierailta perittäisiin ennakkomaksu siitä että saavat oikeuden ottaa osaa hääjuhlaan. Kuokkavierailta tuon nyt voisi vitsinä salliakin, mutta että varta vasten kutsutaan ja sitten ilman sisäänpääsymaksua ei ole paikalle tulemista. Itse häpeäisin itseni ennemmin hengiltä kuin tekisin noin. Ok, mekin toivomme lahjaksi rahaa mutta lahjan antaminenhan on täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja rahaa toivotaan yksinkertaisesti siksi että useamman vuoden yhteiselon jälkeen tavaraa on kertynyt niin tolkuttomasti etten tiedä enää mihin sitä säilöisin. Uskon että vieraatkin ymmärtävät sen, sillä tietävät kyllä että molemmat asuivat omillaan hyvän aikaa ennen seurustelemista ja yhteen muuttoa.

Kihlausaikaa kertyy noin kolme ja puoli vuotta. Ihan sopiva meille

Meillä ainakin tehdään homma niin että syöminkien jälkeen on jonkin verran ohjelmaa, max. puolitoista tuntia, jossa mukana sukkanauhan ja hääkimpun heitot. Sen jälkeen ilmoitetaan tanssit alkaviksi ja ne aloitetaan häävalssilla. Siitä ilta jatkuu tanssilla ja tutustumisella.

Laskeskeltiin että lainaa on ilmeisesti pakko ottaa, ellei sitten käy mäihä ja lotto poikii voittoa Lainasta aiotaan maksaa pelkästään juhlapaikka ja pitopalvelu, joten laina haetaan hieman ennen h-hetkeä ja nostetaan häiden jälkeen kun juhlapaikan ja cateringin maksut lankeavat maksettaviksi. Kaikki muu irtoaa kyllä säästöistä, joten laina ei tule olemaan valtava vaan max. 3000 euroa.

Meillä lähes kaikki kutsutut tulevat maakunnan alueelta, joten uskoisin ettei monella ole vielä illalla kiire kotiin. Huonojen julkisten yhteyksien vuoksi kaikki joutuvat kuitenkin tulemaan paikalle omilla autoillaan, joten meidän on syytä harkita myös bussikyytiä. Kutsujen mukana (sitten aikanaan) lähtee kysely että löytyisikö halukkuutta käyttää bussia, koska kirkosta hääpaikalle on vähintään 20 kilometriä (ei siis vielä sovittu ) ja häissä tulee olemaan satojen eurojen edestä alkoholia. Uskoisin että halukkuutta löytyy ja että yksi iso bussi riittäisi meille. Jos bussi tilataan, vieraat saavat maksaa kyydistä jos haluavat mutta mitään "bussilipun ostamista" heiltä ei vaadita. Kutsuun ei siis kirjata mitään siitä että kuljetus maksaisi niin ja niin monta euroa per nuppi.

Kyllähän tuota miestä pitäisi jollain huomenlahjalla hemmotella kaiken hössötyksen jälkeen. Häihin on niin pitkä aika etten tiedä mitä se jokin voisi olla, mutta tiedän että ostan jotain henkilökohtaista vain miehelle tarkoitettua. Huomenlahjan ei mielestäni tarvitse olla kovinkaan kallis enkä edes odota mieheltä vastalahjaa, koska minä pidän hössötyksestä ja miehelle se on enemmänkin kauhistus.

Ehdotin siipalle eilen että mitäs jos puunataan vain oma auto ja tällätään se juhla-autoksi. Vastauksena oli tyrmistynyt mulkaisu ja tiukka ei Perusteluna oli että kyseessä on tavallinen arkiauto (mitä se kyllä onkin) jolla mies ajaa päivittäin. Ymmärrän kyllä, joten löytyipä miehellekin mieluinen homma tässä häiden järjestelyprosessissa: etsi ja varaa meille hieno auto joka ei maksa miljoonaa

Alustavasti ollaan suunniteltu että koira menisi oikein koirahoitolaan hääpäivän ajaksi. Häämatkan ajankohdasta ei ole vielä tietoa (riippuu pitkälti siitä onko varaa koko häämatkaan) mutta jos matkalle lähdetään häiden jälkeen niin koira on tervetullut äitini luo hoidettavaksi. Kissat jäävät hääpäivän ajaksi kotiin päinsä, viihtyvät kyllä yksinkin koska kolmesta kissasta on toisilleen seuraa. Paljon vain hyvää ruokaa kuppiin, paljon raikasta vettä ja ylimääräinen hiekka-astia niin viihtyvät kyllä vuorokauden. Häämatkan ajaksi kissoille täytyy järjestää hoitaja mutta sitä mietitään sitten kun selviää päästäänkö koko matkalle.

Meillä on oltu vielä aika hissun kissun koko häistä. Tällä hetkellä tulevan hääparin lisäksi 4 ihmistä tietää, sulhasen tuleva bestman ja morsiamen äiti, pikkusisko ja pikkuveli. Miehen kaveri suostui bestmaniksi joten vastaanotto oli ilmeisesti hyvä, oma äitini otti tiedon hyvin vastaan. Pikkusisko innostui ajatuksesta vähän liikaakin (ottaen huomioon että aikaa on vielä rapiat puolitoista vuotta) ja pikkuveli oli iloinen puolestamme. Sen tiedän että anoppi järjestää ihan valtavan hössötyksen jahka saa kuulla, ensin murehtii tukkansa harmaaksi (kuten aina, ko. ihminen pelkää aina pahinta joten murehtii varmasti erosta, riidoista, häävalmistelustressin aiheuttamista räjähdyksistä, huonojen ratkaisujen häpeästä jne.) kunnes innostuu lähempänä h-hetkeä hössäämään kaikkea mitä ei edes haluttaisi. Toki kun tunnen ihmisen nyt jo paljon paremmin, osaan suhtautua asiaan tyynen stoalaisesti enkä enää ota murehtimista henkilökohtaisesti. Koiraa hankkiessa tuli jo melkein loukkaannuttua kun anoppi itku silmäkulmassa avautui siitä miten meidän elämä menee nyt varmaan pilalle eikä päästä esim. lomamatkalle enää koskaan kun koirasta kasvaa hirviö ja se pilaa kaiken. Asunnonkin se tulee tuhoamaan ja pilaamaan kaikki lattiat joilla se kävelee. Lisäksi se tappaa kissat eikä siitä tule kunnollista muutenkaan. Anoppi on anoppi eikä tuosta muutu joten pitää vain oppia ymmärtämään, sillä onneksi tämä anoppi ei oikeasti halua puheillaan pahaa vaikka ymmärtämättään saattaa vahingossa joskus niin tehdäkin.

Itseäni vieras kokovalkoisessa häiritsisi, perinteisesti kun se väri on varattu morsiamelle. Jos kyseessä on perinteiset häät joissa morsiamen voi olettaa pukeutuvan kokovalkoiseen hääpukuun, on mielestäni aika loukkaavaa jos vieras tälläytyy 'varamorsioksi'. Jos haluaa pukeutua vaaleaan, valkoinen, luonnonvalkoinen ja shampanja eivät ole ainoat mahdolliset värit vaan vaaleita värisävyjä löytyy laidasta laitaan. Vaihtoehdoista ei siis pitäisi olla pulaa. Valkoista saa kyllä käyttää puvussaan, esim. valkoinen hame ja vaaleanvihreä paita, mutta kokovalkoinen on mielestäni loukkaus. Ainahan löytyy niitäkin vieraita jotka haluavat säväyttää pukeutumisellaan ja ns. erottua massasta, mutta rajansa kaikella. Kaverien mafiosoteemaisissa häissä (toivottiin tummaa asua sekä miehiltä että naisilta) eräs vieras pukeutui silmiä särkevän kirkkaaseen sinivihreään, ja erottui kyllä todellakin joukosta. Hääparin toiveita pitäisi mielestäni kunnioittaa ja miettiä pukeutumisessaan myös yleistä tapaa ja etikettiä.

Ehdottomia NOU-tilanteita (varsinkin morsiamen mielestä): - juhlissa joku pienemmistä vieraista järjestää valtavan itkuraivarikohtauksen eikä lapsen vanhempi tee asialle mitään (näin saattaa ikävä kyllä jopa käydä) - joku aikuisemmista juhlavieraista vetää pohjanmaan kautta ja alkaa haastaa riitaa muiden kanssa - joku sukulaisistani yrittää päästä tilanteen hupiveikoksi kertoen kaikki elämäni noloimmat hetket (näinKIN voisi jopa käydä) - hääpuku, oli sen sitten morsiamen tai sulhasen, repeytyy tai innokas onnittelija kaataa punaviininsä jomman kumman puvulle

Meillä ollaan vasta suunnitteluasteella koko hääjutussa (häät suunniteltu elokuulle 2010), mutta olemme molemmat jo nyt samaa mieltä siitä että lahjaksi pyydetään pelkästään rahaa. Olemme asuneet yhdessä jo vuosia, joten käyttötavaraa on yli tarpeenkin (sen verran, että nyt täytyisi käydä taas kaapit läpi ja tehdä SPR:n kirpputorille lahjoituskassi) mutta sen sijaan rahanmenoa löytyy. Siinä tilanteessa tietysti itse häät täytyy kustantaa, koska emme halua kaataa häiden maksamisvelvoitetta vanhempiemme niskaan vaan maksamme kaiken itse. Toisekseen, yhteisen lainalla ostetun asunnon maksut täytyy hääkuukautenakin maksaa ja häämatkakin olisi kiva, joten raha on oikeasti meille se kaikkein tarpeellisin lahja. Kutsussa asia tullaan ilmaisemaan nätisti mutta selkeästi, ja kutsun ohessa lähetetään lahjalistan tilalla rahatoive ja tilinumero.