Nodu

Meillä on oltu yhdessä kohta 5 ½ vuotta ja naimisissa vähän yli vuosi

Mäkin lukeudun tähän kastiin Mulla oli siis häiden aikaan ollut koko elämäni ollut pitkä tukka, johon aloin jo ennen häitä tympiintyä, mutten hääkampauksen vuoksi ennen häitä viitsinyt leikata. Niinpä sitten seuraavana keväänä, kun olin selvitellyt millaiset hiukset haluan, lähti pituudesta suurin osa.

Asunnon ostoon (joo ei maksettu koko asuntoa sillä rahalla, jos tästä nyt niin voisi luulla ) kuten olimme kertoneet.

^ Samaa mäkin mietin kuin Filippa. Tai siis, kuinka kauan sen pikkusisaruksen sitten pitäisi odottaa sitä isosisaruksen mahdollista kihlautumista? Siihen asti että on itse seurustellut vuoden? Kaksi vuotta? Viisi? Kymmenen? Päteekö sama myös kavereihin, vai ainoastaan sisaruksiin? Saako kaveri mennä nopeasti kihloihin ja naimisiin, mutta sisarus ei?

Ja tää ei siis oikeasti ole mitään vittuilua, vaan mielenkiinnosta kysyn että miten asian ajattelet. Kun mun mielestä vaan on jokseenkin absurdia, että pitäisi odotella siltä varalta että isosisarus pahastuu omasta kihlauksesta. Totta kai on eri asia, jos sisarus vaikka länttää hääpäivän viereiselle viikonlopulle (kyllä mä pahastuisin jos mun sisarukset olisi esimerkiksi päättäneet yhtäkkiä, kun meidän hääpäivästä oli heille jo kerrottu, menn naimisiin just viikkoa ennen - ihan vaan koska en usko että kauempana asuvat sukulaiset jaksaisi matkustaa kahtena viikonloppuna peräkkäin), mutta en vaan keksi mistä voisi pahastua siinä, että pikkusisarus menee ennen isoasisarusta kihloihin.

Ei kai se niin mene kuin korkeintaan jossain kuningassuvuissa

Eikö kellään sitten ole mies ottanut vaimon nimeä?? Meillä ihan vakavasti on siitä puhuttu, enkä oikein ymmärrä mitä kauheaa siinä nyt olisi? Ja näin tasa-arvon aikakautena, miksi se pitäisi olla just nainen, joka joutuu vaihtamaan mahdollisesti hyvinkin rakkaan oman sukunimensä?

Mun mies otti mun nimen Ei siksi että olisi tossun alla, vaan koska mun nimi on kauniimpi, harvinaisempi ja sopii hyvin miehen nimeen. Miehen nimen olisin voinut ottaa jos se olisi ollut kiva, mutta kun ei ollut

Nyt on oltu aviossa kohta vuosi, ja hyvin mies vaikuttaa uuteen nimeensä sopeutuneen Edes uutta allekirjoitusta ei tarvinnut opetella, kun siitä kuitenkin erottuu vain etunimen eka kirjain

Mulla tulee tästä sellainen olo, että jotkut käsittää noi polttareiden kustannukset niinä kustannuksina, jotka maksetaan morsiamen ruoista + ohjelmasta. Toiset taas käsittää noi kustannukset kattamaan myös esim. omat ruokailut. Siitäkin vois tää ero ehkä johtua?

Mun polttarit oli halvat, ja tiedostan sen, ja ymmärrän. Käytiin megazonessa, piknikillä Suomenlinnassa, syömässä Cantina Westissä ja yöksi mentiin kaverin mökille vanhempien kyydillä. Päälle mulle puettiin kaverien ompelemat, alun perin UFF:lta peräisin olevat vaatteet. Ja oli ihan parhaat mahdolliset polttarit Jos lasketaan vaan ohjelmasta koituneet kustannukset (ja mun ruoista...) niin ihan varmasti jää alle 20 €/henki. Jos taas lasketaan myös omat kustannukset (matkat PK-seudulle jos ei siellä asunut, ravintolaruoka, omat juomat piknikillä jne...) niin voi helposti mennä varmaan viisi kymppiä. Mutta jos 20 € ei tartte kattaa omia ruokia yms. niin loistavasti riittää!

Ja niin, sitä asiaa. Kaverin polttareista olisin valmis maksamaan 50 €, ja tämä ei siis sisällä nyt omia kustannuksiani.

Täältäkin lämpimät suositukset Mr Washingmanille! Halpaa oli ja puhdasta tuli

Meidän vuokralimusiinia ajoi kummieni poika. Ja tosi hienosti ajoikin! Plussana on vielä se, että tykkää autoista ja ajamisesta, joten ajoi mielellään.

Ja oli toki myös häävieraana.

Hymyilin, ja vielä pitkään sen jälkeenkin Kun näin sulhasen (mieheni ) kävelevän vastaan käytävää pitkin, suu levisi valtavaan hymyyn ja silmät kostuivat. Se oli vaan niin ainutlaatuista.

Pussattiin kyllä ^^ Mies unohti, muisti kun vähän vinkkasin sille. Suudeltiin siis heti aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen, eikä sormusten laittamisen. Muakin jännitti sen verran etten ollut varma oikeasti kohdasta, mutta ei kukaan ainakaan näyttänyt pahastuneen

Eleniel, ihan hyvältä kuulostaa, toki eri asia miten aikataulutatte nuo. Nyt ei oikein osaa sanoa tuosta mitään kun ei tiedä, millä aikataululla asiat on suunniteltu tapahtuviksi

Mekin jatketaan juhlia nuoremmalla porukalla. Meillä tosin on niin, että jatkopaikka sijaitsee ihan muualla kuin juhlapaikka. Ollaan päätetty tehdä niin, että poistutaan, ja sen jälkeen kaaso kuuluttaa että noniin, nyt kaikki halukkaat siirtyy jatkoille, mutta bändi jatkaa täällä soittamistaan vielä yhden setin verran.

Jos joku vanhempi nyt haluaa jatkoille tulla, niin siinäpähän tulevat, en pahastu. Nettisivuillamme kuitenkin on tieto, että jatkoille on tulossa enemmän nuorta porukkaa, mutta että kaikki ovat toki tervetulleita. Minusta tärkeintä on se, ettei muita vieraita vaan "heitetä ulos" tai jätetä ohjelmatta.

Ja luulen, että jos esimerkiksi isovanhempia jatkoille eksyy, niin he melko pian poistuvat jatkot nähtyään Tosin en kyllä oikeasti usko että ilmestyy

Meidän aikataulu on tässä vaiheessa tällainen...

8.00 Kampaus ja meikki

11.00 Lounasta, pukeutuminen

n. 12.20 lähtö kirkolle

13.00 Vihkiminen

n. 13.40-14 Muutama kuva juhlapaikalla

14.00 Alkumalja ja onnittelut

14.30 Ruokailu alkaa, puheet ruokailun lomassa

16.00 Ohjelmaa

17.00 Hääkakku

n. 17.45 Bändi aloittaa häävalssilla

Joko n. 18.35 tai 19.35 morsiuskimpun heitto

Jos morsiuskimpun heitto 19.35, niin

18.45 Bändin toinen setti

19.35 Morsiuskimpun heitto

n. 19.45 Morsiuspari poistuu

n. 20.00 Nuoret siirtyvät jatkoille, bändi aloittaa kolmannen setin

Juhlat loppuvat kolmannen setin jälkeen

Jos taas morsiuskimpun heitto on 18.35, niin vastaavasti jatkoille siirrytään 19 aikaan ja bändi soittaa vain kaksi settiä (tai voihan ne soittaa kolmekin jos ihmiset tykkää... However. Mun vanhemmat ja muut sinne jäävät saa päättää )

Tiedän, kirkko-ruokailu-aikataulu on tiukka, mutta jos se venyy, niin sitten koko päivän aikataulu venyy, eikä siinä mitään

Macaronssien leipominen... Noh

Ensin otettiin ihan liian vaikea ohje, koska se oli - tadaa - ensimmäinen joka googlella tuli vastaan. Eihän siitä mitään tullut, nestettä koko taikina. Noh, ärsyynnyin, mutta etsin loppujen lopuksi uuden ohjeen, itse asiassa saman jota aadis on käyttänyt.

Noh, sillä macaronseista tuli tosi hyviä (kunhan ensin noudatin ohjetta... Mulla on paha tapa soveltaa!) ^^ Ne sai pursotettua, ja pitivät jotenkuten muotonsa. Myös mun leivoksista tuli vähän eri kokoisia, eikä ne pienetkään kypsyneet 20 minuutissa, vaan todettiin sopivaksi paistoajaksi 30 minuuttia. Silloin eivät olleet liian kovia, mutta pysyivät koossa eivätkä (jäähdyttyään) hajonneet irrotettaessa tai täytetäessä. Mä käytin täytteinä lemon curdia, Nutellaa ja vadelmamarmeladia, joista vadelmamarmeladi oli henkilökohtainen suosikkini ^^

Huomenna pitäisikin leipoa noita semmoiset 200 kappaletta, eli n. 6 annosta. Mulla ainakin yhdestä annoksesta tuli 35-40 valmista leivosta ohjeen 20 leivoksen sijasta, mistä sitten johtuneekaan. Tulen taas raportoimaan, miten se sujui.

Mutta joo, macaron-leivoksissa on ehdottomasti tärkeintä valita yksinkertainen ohje ja seurata sitä Sekä irrottaa leivonnaiset pellistä vasta jäähtyneinä.

Meille tulee punaisia foliosydämiä, ei niitä ihan perus vaan vähän parempia, jossa on tosihyvää täytettä ^^ Ne laitetaan kullanvärisiin rasioihin (kivan muotoisiin ^^), joihin liimattiin / liimataan vielä etureunaan kultasydämet

Olen ajatellut jo pitkään, että tahdon leipoa jotain pientä häihin, ja nyt sitten ajattelin, että voisin tehdä Macaron-leivoksia (sulho ehdotti, ja innostuin ajatuksesta). Netistä löytyy paljon reseptejä, mutta toivoisin, että te, armaat kanssanaikkarit, jakaisitte kanssani ne reseptit, joilla olette onnistuneet, sekä kaikki mahdolliset vinkit, pikkutärpit, huomioon otettavat asiat jne. joita tästä asiasta voi antaa! Tarkoitus olisi leipoa kokeilusatsi ylihuomenna, ja jos onnistuvat hyvin, niin tehdä lisää juhlaa varten.

Tähän liittyen toinen kysymys: Miten pitkään nuo leivokset säilyvät, joko jääkaapissa tai ilman? Jos teen ne juhannussunnuntaina, pysyvätkö ne hyvinä, vai pitäisikö suosiolla tehdä jonain arkipäivänä ensi viikolla? Säilyvätkö ne esimerkiksi keskiviikosta lauantaihin?

Lisäksi toivoisin suosituksia siitä, mitä noihin kannattaisi laittaa sisälle!

Apua siis kaivataan, ja pian

Meillä kutsuttii 165 ihmistä (73 kutsua), ja vain yksi ilmoitti ylimääräisen vieraan mukaan. Sulhasen serkku ilmoitti itsensä yhteydessä myös tyttöystävänsä, jota emme ole koskaan tavanneet, emmekä siksi kutsuneet häntä (ovat seurustelleet ~puoli vuotta, ja päätimme olla kutsumatta seurustelukumppaneita, joita emme ole tavanneet). Ei siinä mitään, koska juhlapaikalla oli tilaa ja tämä oli ainoa tapaus, niin päätimme että emme huomauta asiasta serkulle vaan saa ottaa tyttöystävänsä mukaan. Taas sarjassamme asioita, että en jaksanut stressata tästä Tosin jos ylimääräisiä ilmoittautumisia olisi alkanut tullut enemmän (nyt siis ks. serkku oli viimeisiä ilmoittautujia joten tiedettiin ettei tule), olisi täytynyt varmaan sanoa, että pahoittelut, mutta kutsu on vain kuoressa mainituille henkilöille.

Marenki, mun tietojeni mukaan Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan kirkoissa saa heittää ainoastaan riisiä. Ei siis ruusun terälehtiä tms.

Meillä ainakin meni tosiaan viimeisille päiville viimeiset ilmoittautumiset. Itse en lähtisi hätiestelemään mitenkään ennen kuin ilmoittautumisaika umpeutuu, se tuntuisi ainakin minusta siltä, että "Miksi laitetaan viimeinen ilmoittautumispäivä jos jo sitä ennen pitää ilmoittautua?".

Meillä kävi niin, että minun puoleltani kaksi porukkaa, miehen puolelta muutama kaveri ja kolme sukulaista jättivät ilmoittautumatta. Soitimme (tai laitoimme viestiä) heille seuraavana viikonloppuna, ja saimme siis myös vastauksen. Saman (esim. sähköposti- tai FB-) viestin voi kuitenkin laittaa helposti monelle ihmiselle, joten ei mielestäni kohtuuton vaiva.

Itse varauduin jo ennalta siihen, että kaikki eivät muista ilmoittautua, joten laitoin viimeisen ilmoittautumispäivän niin aikaiseksi, että ehtii vielä soitella ja varmistaa niille, jotka eivät ilmoittautuneet ajoissa. En jaksanut ottaa stressiä tästä asiasta

Itselleni tulee mieleen Poliisien Kesäkoti Lauttasaaressa (siellä me juhlitaan) sekä Ravintola Hanasaari (siinä Helsingin ja Espoon rajalla).

Mulle "kerrottiin" polttareideni ajankohta. Ilmoitettiin siis että ovat 19.6 (olin antanut 4 vaihtoehtoa jotka käyvät, joista tuo oli viimeinen). Olin siinä vaiheessa arvannutkin, varsinkin kun kaasoni valitteli joutuvansa menemään 8 lakkiaisiin. Tiesin sulhasella olevan polttarit 5.6 (sulho ei), ja kaverini ystävällisesti kutsuivat minut luokseni siksi illaksi etten joutuisi hengailemaan yksinäni.

Noh, miehen lisäksi 5.6 tultiin kuitenkin hakemaan myös minua... Olivat äidiltäni varmistaneet etten ollut ks. päivälle keksinyt mitään ohjelmaa "oikean päivän" selviämisen jälkeen! Sain mahtavat polttarit, ja yllätyin täysin ^^ Yllätysmomentti on siis jees, muttei pakollinen. (ja niin, kaasollani olisi ollut kahdeksat lakkiaiset käytävänä... Jätti vain ne väliin )

Mun polttareihin pääsi paikalle kahdeksan ihmistä (+ minä), oli juuri sopivan kokoiset

Mä kanssa ihmettelen. Jos kerran vihaat morsianta, niin miksi edes haluat hänen polttareihinsa? Uskon sitä paitsi, että jos vihaat morsianta, niin tämä on huomannut sen (vaikka käyttäytyisitkin "asiallisesti" koko ajan). En minäkään missään nimessä kutsuisi polttareihini henkilöä, joka vihaa minua, vaikka ks. henkilö miten häissä auttaisikin.

Sanoit olevasi veljen vaimo, mutta seuraavaksi sanot, että eipähän tarvitse kutsua morsianta sitten omiin polttareihisi. Häh? Ei kai sulle enää polttareita tule jos olet naimisissa? Tuli vähän trolli-olo tästä ristiriidasta (sori jos olen väärässä).

Lumikko, miksi paras käytäntö automaattisesti on, että kutsutaan automaattisesti nimellä "Herra ja Rouva Miehennimi". Miksei yhtä hyvä käytäntö olisi "Herra ja Rouva Naisennimi"?

Minä en ota mieheni nimeä, en edes harkinnut sitä. Minun nimisiäni on Suomessa alle 15, ja oma nimeni on mielestäni tosi nätti (nätimpi mielestäni kuin miehen nimi). En myöskään pyytänyt tai vaatinut miestä ottamaan minun nimeäni, minulle olisi ollut täysin OK jos oltaisiin pysytty eri nimisinä. Mieheni sanoi kuitenkin mielellään ottavansa minun nimeni, se kun on nätti ja erikoinen Mutta siis, totta kai TOIVOIN miehen ottavan minun nimeni kun kertoi sitä harkitsevansa, vaikka itse en siihen valmis ollut. Niinpä mielestäni sen toivomisessa ei ole mitään väärää - vaatimisessa ja painostamisessa sen sijaan on