Nodu

Joo, huomattavaa kummastusta herätti täälläkin Jena84:n kirjoitus. Siis herranjestas eihän VIERAIDEN ole tarkoitus maksaa HÄÄPARIN juhlia. Pari itse päättää, millaiset juhlat pitää (minkä hintainen menu, tarjotaanko alkoholia, millainen paikka...), joten mielestäni vierailta ei voi olettaa, että he maksaisivat ns. "oman osansa" näistä järjestelyistä - eiväthän he "osansa" hintaan edes pääse vaikuttamaan. Muutenkin ajatus siitä, että vieraat "maksavat" päästäkseen kivoihin juhliin on jotenkin kieroutunut - minusta se on niin päin, että hääpari järjestää juhlat päästäkseen juhlimaan heille tärkeiden ihmisten kanssa, ja tällöin vieraiden OSALLISTUMINEN on se tärkein lahja. Juhlat ovat, kuten Jena84 mainitsi, hääparille aina "kerran elämässä" -mentaliteetilla, ja siksi hääpari tekee niistä sellaiset kuin haluaa (ja on varaa). Vieraille muiden häät eivät ole kerran elämässä -tyyppinen tilanne, vaan häihin mennään useamminkin. Siksi HEIDÄN ei tarvitse panostaa muiden häihin esimerkiksi käyttämällä suuria summia rahaa. Sekin on jo ihanaa, jos ne kutsutut jaksavat esimerkiksi saapua paikalle toiselta puolelta Suomea, puhumattakaan että jos on vaikka viidet häät kesässä ja kaikkiin pitäisi viedä 100€ henki. Johan siinä jäisi ainakin opiskelijalla ruoat ostamatta. Suhteellisuudentajua peräänkuulutetaan!

Ei kannata järjestää niin kalliita häitä, että ne täytyy rahoittaa vieraiden tuomilla rahalahjoilla, kun ei muuten ole varaa. Se, että vieraat maksavat parin häät, ei ole tarkoitus - yleensähän rahaa pyydetään lahjaksi esim. häämatkaa, asuntoa, remonttia tms. varten, ei siksi, että hääkustannukset saataisiin peitettyä. Mielestäni ei myöskään kannata kutsua sellaisia ihmisiä, joiden SAAPUMINEN aiheuttaa pettymystä, koska he eivät antaneet tarpeeksi rahaa. Kannattaa kutsua ihmisiä, joiden tulosta on iloinen, vaikkeivät he antaisi mitään (no joo, kortti on minustakin kohteliasta tuoda).

Ja vielä, itse ainakin veisin aivan yhtä paljon rahaa lahjaksi hienoihin ravintolahäihin kuin myös vaatimattomiin, kotona järjestettyihin kahvitteluhäihin. Olettaen siis, että hääpari olisi molemmissa tapauksissa yhtä läheinen.

Minä ja poikaystäväni kävimme ensimmäisenä vuonna sellaisen mylläkän läpi, jota en halua muiden kokevan. Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, tosin huonolla menestyksellä. Hain oikeustieteelliseen pääsemättä pääsykokeista läpi, joka vei minut pahimmalle pohjalle ikinä. Olin polttanut itseni loppuun. En osannut muuta kuin itkeä, ja nukkua. Vajosin suoranaiseen koomaan, enkä välittänyt mistään mitään. Lopulta minut vietiin lääkäriin ja sain apua unilääkkeistä/rauhoittavista. Voin vain kuvitella kuinka koetuksella tuolloin suhteemme oli, en edes ymmärrä miten hän jaksoi. Siitä asti olen tiennyt että hän on SE OIKEA, joka hetki kun tarvitsin sain tukea hänen olkapäästään. Ja hän oli se voima, joka minut nosti sieltä pohjalta. Hän sai minut uskomaan, ettei mikään ole päättynyt ja elämä jatkuu. Olen kiitollinen että olen kohdannut tämän ihmisen, ja saan elää hänen kanssaan. Jos näin olisi tapahtunut silloin kun asuimme erillään olisi kokemus ollut toinen, koska hän ei olisi ollut joka hetkessä mukana. Mutta kun asuimme yhdessä, hän näki kuinka pahoin voin ja auttoi, eikä ollut heti heittämässä minua pois. Vaikka vanhempani olivat tarjoituneet ottamaan minut takaisin.

Kaikillehan ei tuollaisia koettelemuksia tule, mutta voi sitä silti tietää

Juu, luulen että ymmärsin pointin, jotenkin vaan vastustan sitä että aina sanotaan, että pitäisi asua yhdessä ennen kihlausta/avioliittoa/mitä-sitten-ikinä-tähän-voikaan-sijoittaa, ja se pistää aina vähän silmään. Koska vaikka en itse ole kovin vakaumuksellinen enkä vastusta esimerkiksi yhteisasumista ennen naimisiinmenoa, seksiä ennen avioliittoa tms. niin avoliitto oli minulle niin iso asia, että en luultavasti olisi muuttanut sulhaseni kanssa yhteen ellemme olisi olleet kihloissa. Tämä siksi, että minulle (ja vain minulle) päätös avoliitosta oli jo merkki siitä, että olen valmis viettämään elämäni tämän miehen kanssa. Ja kun mies kosi, oli se totta kai ihanaa, mutta lisäksi se tarkoitti, että mies ajattelee samoin kuin minä (että avoliitto ennakoi jotain isompaa). Äh, vähän vaikea ehkä selittää. Mutta summa summarum, itse en olisi muuttanut yhteen ilman kihlausta. Toki jos mies olisikin ollut aivan hirveä (ja siihen en uskonut, on mullakin arvostelukykyä, mutta noin teoriassa, JOS olisi ollut), niin kihlaushan on ikään kuin valmistautumis- ja harkinta-aikaa - kihlauksen voi purkaa, jos eteen tulee jotain täysin odottamatonta tai ylitsepääsemätöntä. Tosin tosi monesta asiasta voi päästä yli ja läpi yhdessä, jos vain on tahtoa.

Kuten monella muullakin, meillä ensimmäinen ostos oli hääpuku. Ei tosin tarvinnut jäädä edes odottelemaan sen toimitusta, vaan otettiin suoraan mukaamme kaupasta

KANNATAN yhteisasumista ennen kihloihin menoa, koska se tuo esiin uusia puolia tutusta ihmisestä. Noin kaksi vuotta sitten olisin sanonut, että tunne poikaystäväni täysin. MUTTA kuinka ollakkaan en tuntenutkaan, joka päivä vieläkin huomaan jotain uutta. Ja suoraan sanottuna, sietorajat ovat joskus olleet koetuksella kummallakin. En sano et näin olisi kaikilla, mutta jokainen on tapauksensa. Emmekä ole mikään tuore pari, vaan olemme seurustelleet joulukuussa 6vuotta. Jos yhteisasuminen sujuu, niin siitä vain.

No mutta onko sitä koskaan mahdollista tuntea toista, vaikka olisi asunut yhdessä kymmenen vuotta? Itse olen asunut sulhaseni kanssa nyt 2½ vuotta, ja vaikka se ei ole lähelläkään tuota mainitsemaani kymmentä, on se silti melko paljon. Kuitenkin aina toisinaan tulee ilmi joitain pieniä asioita, joista en ole aiemmin ollut tietoinen. En kuitenkaan usko, että ilmi tulee mitään, minkä kanssa en pystyisi elämään, joten naimisiin ollaan menossa ensi kesänä.

Sitten alkuperäiseen kysymykseen: itse menin kihloihin heti täytettyäni 18 vuotta. Se oli melko aikaisin, olimme sulhaseni kanssa seurustelleet vasta 8 kuukautta eikä yhteisasumista ollut takana. Kuitenkin päätös tuntui oikealta, joten kihloihin mentiin. En ole katunut, mutta varmasti olisin jos sulhasesta olisi käynyt ilmi jotain todella kamalaa. Toisaalta, tuollaisissa tapauksissa pitänee vain luottaa siihen omaan tuntumaan. Totta kai meillä on ollut omat vaikeutemme, varsinkin kun yhteisasumisessa oli alkuun soviteltavaa, mutta nyt elämä on asettunut omiin (onnellisiin) uomiinsa.

Niin että jos siltä tuntuu, niin kihloihin vain.

Mulle olis tarkoitus tulla päähän huntu ja tiara. Huntu on jo (äidin vanha), nyt pitäisi vielä löytää jostakin se tiara.

Muakin kiinnostaisi meikkaaja ja kampaaja Espoosta, mielellään Tapiolan lähistöltä (voin matkustaa myös akselille Leppävaara-Matinkylä-Olari tms.). Tehdäänkö tuolla Toporiinassa ollenkaan meikkauksia?

Mulle tuli sama mieleen kuin bludolphinille, että löytyisikö ketäänmeikkaajaa ja/tai kampaajaa, joka tulisi kotiin tekemään meikin ja kampauksen useammallem mutta totesin sitten, etten lähde etsimään, tämä kun saattaa hyvinkin olla utopiaa kesälauantaina, ainakin jos kampaaja/meikkaaja on hiemankin taitavampi. Sen vuoksi joten olen varautunut käymään meikissä ja kampauksessa ihan jossakin kampaamossa tms. Siispä, osaisiko kukaan suositella hyviä paikkoja, joissa tehtäisiin sekä kampaus että meikki, saisi koekampauksen ja koemeikin (voin toki maksaa näistä)? Lisäksi olisi kiva, jos kampaajalla/meikkaajalla olisi joitain ideoita kampaukseen/meikkiin, itselläni niitä kun ei hirveästi ole, mitä nyt joitain suuntaviivoja.

Minulla ei ole mitään yhteispolttareita vastaan sinällään, juurikin jos morsiammella ja sulhasella on yhteiset kaverit. Itse en kuitenkaan haluaisi oman sulhaseni kanssa yhteisiä polttareita. Tämä sen vuoksi, että vaikka molemmat tuntevat toisensa kaverit jo melko hyvin, eikä meillä ole ongelmia viettää aikaa toisen kavereiden kanssa, niin meidän tapauksessa meillä on kuitenkin edelleen ne omat kaveripiirimme. Lisäksi meillä on melkolailla sukupuolijakaumaa kavereissa (ts. hyvät ystäväni ovat kaikki tyttöjä ja sulhon parhaat ystävät poikia - tosin sulholla on paljon myös naispuolisia kavereita), joten siksikin omat polttarit ovat luonnolliset. Minullakaan ei ole valtavaa kaveriporukkaa, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen siihen, jos seitsemän ystävääni (jotka kaikki olen tuntenut viimeistään lukion alkamisesta lähtien) pääsevät paikalle polttareihini. Uskon että niistä silloin tulee juuri parhaat mahdolliset.

Eli summa summarum, ymmärrän yhteispolttarit jos morsiusparilla on yhteiset ystävät, mutta itselleni en sellaisia haluaisi.

Mä ainakin otin yhteyttä Finnmatkoihin ja pyysin meille parisänkyä, koska ollaan häämatkalla. (samalla varmistin pari muuta matka-asiaa) Eli esimerkiksi tällaisen yhteydessä. Virkailija sitten itse kysyi että laittaako hotellillekin tiedoksi, että ollaan häämatkalla. Sillai

Me mennään myös näille Häät&Rakkaus -messuille marraskuussa. Varmaankin mennään myös tammikuun häämessuille Wanhaan satamaan, mutta se riippuu tilanteesta kun ollaan alkuvudestai näillä näkymin pari viikkoa Phuketissa. Niinpä noi marraskuun messut on ihan must. Haetaan ideoita varmaan koristeluun, kutsuihin, miehen pukuun ja sormukseen. Ehkä muuhunkin mitä en vielä keksi... Mun puku jo on, niin siihen ei ideoita tarvita ^^

En kyllä suostuisi jättämään näitä messuja väliin, kun en vielä yksilläkään häämessuilla ole ollut. Meidän häiden ajankohta kun sovittiin tammikuussa juuri sopivasti suunnilleen heti häämessujen jälkeen.

No tosi kiva että mun vinkistä oli sitten hyötyä

Saakos udella että mihin päin maailmaa suuntaatte? Finnmatkojen kohteeseen ilmeisesti tekin, vaiko Tjareborg tai jokin muu?

Me päästään ilmeisesti lähtemään häämatkalle (vasta) viikon kuluttua häistä. Minkäs teet, kun mieluisimpaan kohteeseen lähdöt olivat lauantaina - mennään siis tavalliselle seuramatkalle. Toiseen kohteeseen olisi ollut lähtö seitsemältä sunnuntaiaamuna, mutta aika oli liian aikainen eikä kohdekaan ollut yhtä kiva. Oltaisiin haluttu lähteä jo maanantaina, mutta ihan hyvä näinkin.

Tosi paljon onnea!

Pitääkö tämä nyt ottaa niin että pampuliina on mennyt kihloihin?

Heh Mäkin voin kuvitella itseni kääntymässä kesken papin puheen ja käskemään jotakuta viemään sen lapsen johonkin muualle.

Mutta siis, samaa mieltä. Lapset ovat kyllä tervetulleita, kunhan osaavat käyttäytyä - ja tästä huolehtiminen on vanhempien tehtävä. Totta kai ymmärrän ettei pikkulapsen huudolle oikein mitään voi, mutta on korrektia ainakin poistua lapsen kanssa ulkopuolelle rauhoittelemaan.

Me varattiin juuri häämatka Rodokselle ensi vuoden heinäkuulle. Kyselisinkin nyt, millaisia kokemuksia on Ixian alueesta ja hotelli Ixian Grandista?

Kaikki kokemukset tervetulleita, ei olla koskaan oltu Rodoksella...

Me varattiin häämatka tänään, kun kaikki Finnmatkojen ensi kesän matkat tulivat myyntiin. Haluttiin joku vähän spesiaalimpi huone (ja varattiinkin juniorsuite ^^), ja niitä ei yleensä ole kamalasti saatavilla. Nyt täytyy vielä katsella aurinkomatkojen myyntiin tulevat matkat, ehtiihän sitä vielä vaihtaa jos löytyy jotain parempaa. Ja lähettää viestiä matkatoimistoihin josko olisi tuonne samaan kohteeseen hotelleja edullisesti (koska lentoja siis löytyy edulliseen hintaan). Periaatteena oli että varataan paras omaan hintaluokkaan sopiva huone.

Ja lähdetään siis Rodokselle ensi heinäkuussa. Siksikin oli kiire, että 4 viikon valmismatkoja on ihan tosi vähän saatavilla...

*häämatkainnostusta*

Pari kysymystä teille Azoreilla matkanneille olisi. Meillä on mies kovasti ihastunut Azoreihin (on tainnut haluta sinne vuodesta 2005 saakka), joten eiköhän se ole harkinnassa häämatkakohteeksi. Siispä:

Ensinnäkin, miten paljon Azoreilla satoi? Katselin noita sademääriä ja totesin, että ilmeisesti aika paljon, mutta mites käytännössä? Oltaisiin siis varmaan heinäkuussa menossa...

Toisekseen, mitä nuo matkat maksoivat, missä hotellissa olitte ja miten pitkään? Kun tähän aikaan vuodesta en vielä löydä Hispanian matkatoimiston sivuilta mitään infoa. Niin, ja miten paljon auton vuokraaminen maksoi?

Kiitos jos joku jaksaa vastailla uteluihin

Mulla on myös olkaimeton puku. Hunnun tosin laitan päähän, mutta sekään ei ylety kuin olkapäille asti, ettei siis mitenkään peittävä... En kyllä epäröisi astella alttarille myöskään ilman huntua olkaimettomassa puvussa, mutta kun satun hunnun haluamaan

Vitsit, nyt rupesi jännittämään, koska rinnan- ja vyötärönympäryksissä on eroja... Toisaalta turhaan varmaan, puku on kuitenkin melkolailla mun "muotoinen", joten ei sinänäs hirveästi tarvitse itse mallia muokata.

Tuollaiseen pitsiin ei varmaan niitä nyörityksiä tosiaan saa tehtyä... Stressi!

Hmm... En oikein tiedä tuosta nyörityksen tekemisestä pukuun. Kaksi muttaa:

1) Puvussa on yläosan päällä "pitsikerros", joten nyöritys sitten ikävästi rikkoisi sen

2) Vetoketju on puvussa sivulla, joten nyöritystä ei sen tilalle pystyisi laittamaan, vaan siihen pitäisi sitten tulla lisäksi nyöritys. Ja tässä taas on ongelmana tuo kohta 1.

Täällä panikoi tuleva morsian... Eli ostin eilen puvun, joka on mielestäni aivan ihana. Jälkeenpäin iski kuitenkin epäilys: pukuni on olkaimeton ja siinä on vetoketjukiinnitys. Nyt kyselisinkin teiltä naikkareilta, onko teillä ollut olkaimettomassa puvussa vetoketju, vetoketju + nyöritys vai pelkkä vetoketju? Ja jos pelkkä vetoketju, niin miten puku on pysynyt päällä häissä?

Pukuani pienennetään vielä ennen häitä (joihin on 10kk) minulle sopivaksi, ja nyt mietin, minkä kokoiseksi puku pitäisi pienentää? Jos sen pienentää tiukaksi (jotta varmasti pysyy) tuleeko ahdistava olo häissä, jos puku alkaakin puristaa esim. syönnin jälkeen? Tai jos jätetään "syöntivaraa", niin pysyykö puku päällä? Olinko hullu, kun ostin olkaimettoman vetoketjullisen puvun?

Kokemuksia kaipaillen, superhermostunut mutta pukuunsa rakastunut morsian.

Itse en ollut asettanut puvulle mitään budjettia kun mentiin katselemaan, ja ne puvut mihin tykästyin olivatkin sitten hinnaltaan 800-1000 euroa. Se puku mihin rakastuin olikin sitten tietysti sovittamistani kallein ja maksoi yli 1200 euroa. Kallista.

Mun kannalta onnellista oli, että puku oli viime kauden mallistoa tms. ja 50% alennuksessa, joten hintaa tuli vain vähän yli 600 euron verran. Puku on vetoketjullinen ja vähän väljä, joten sitä pitää sitten pienentää lähempänä häitä, ja siitä tulee toki omat kustannuksensa. Mutta toisaalta säästin jo puvun "varsinaisesta" hinnasta puolet. Eikä puvun vähän suurelle koolle oikein mitään voi, kun kyseessä oli ainut koko kyseisestä puvusta. Kun sen tietää, sen tietää ^^

Eikä tuo vähän päälle 600 ollut mielestäni mikään paha hinta puvusta, jossa on paljon pitsiä itse "puvun" päällä, pitkä laahus ja pitsikirjailuja helmassa ja laahuksessa.

rizie, siihenhän ei siis ole lisätty horoskooppiosiota. Ne, mitä nyt näytetään, ovat aiempia uusintoja. Joten siis viimeisimmästä tuotantokaudesta horoskoopit oli jätetty pois.

Olisiko kellään minkäänlaista kokemusta Tapiolan seurakunnan papeista? Se kun on sekä minun että sulhon kotiseurakunta, joten vihkijä tulee sieltä. Seppo Salmensaarta ollaan ajateltu, hän kun oli minun rippipappini, mutta onko ketään jonka Seppo (Sepi) olisi vihkinyt? Miten paljon vihkijään (siihen, kuka sieltä seurakunnasta nyt tulee) voi ylipäätään vaikuttaa?