Gaby

Hymyilin, enkä saanut silmiäni irti sulhasestani! Hänkin katsoi vain minua koko käytävän pituuden ajan, siksi varmaan hymyilyttikin niin kovasti!

Me ollaan oltu liikenteessä suurin piirtein samanlaisella aikataululla, kävin tuolta muista ketjuista kurkkimassa, että teidän häät on pari viikkoa meidän jälkeen, me myöskin Tampereelta!

kara:n sormus olis ihana nähdä, kuulostaa upeelta! Mäkin näin kultasepällä käydessäni pari, joissa oli keskellä iso musta timantti, toisessa tais olla jopa 1,5 karaatin keskikivi ja muistaakseni seppä sano et sen kiven hinta oli jotain 900 euroa. Sovittelin sitä vaan kun olin ittelle ajatellu samanlaista runkoa värittömällä timantilla, tässä rungossa vaan sattu oleen se musta kivi...

Kyllä mutkin isä saattaa vaikka oon iältäni lähempänä kolmea kun kahtakymmentä. Musta se on kiva tapa, en niinkään ajattele sitä ajatusta mikä siinä aikojen alussa on ollu.

Toivottavaahan olis että kaikki tosiaan ajattelis maalaisjärjellä ja veis lapsen kirkosta ulos jos sitä alkaa pahasti kiukuttaan. Itse oon kyllä ollu monissa häissä, joissa näin ei ole käynyt... En jättäis silti lapsia kutsumatta sen takia, mut meillä häät alkaa niin myöhään (vihkiminen vasta klo 17), että ei kutsuta lapsia koska toivotaan niiden vanhempien juhlivan meidän kanssa loppuun asti.

Ensimmäinen ostos oli hääpuku! En olis uskonu et löytäisin heti niin täydellisen, mutta olihan se ostettava kun heti kolahti! Me tosin alotettiin järjestelyt niin myöhään, että onneks löyty heti mieleinen puku...

Ihanaa, että täällä on sukunimi-asiasta keskustelua! Mulle suurinta pähkäilyä aiheuttavaks jutuks naimisiinmenossa on osoittautumassa tämä nimiasia. Ennen olin täysin varma, että ottaisin mieheni nimen tulevaisuudessa toivottavasti syntyvien lapsien takia jne. Nyt kun oikeesti ollaan menossa naimisiin ja koko juttu on todellista, alkaa identiteettikriisi nostaa päätään. Niinkun muutkin on sanonu, sitä on tottunu oleen tietyn niminen koko ikänsä ja mullakin on aika harvinainen sukunimi, tosin täysin suomenkielinen. Miehen sukunimi on yhtä harvinainen, mutta kaikki luulee sitä ruotsalaiseks ja ääntää sen niin ja lisäks hän on ikänsä joutunu sen oikeinkirjoitusta tavaamaan. Toivoin että mulle selkiytyis kumpi tuntuu oikeammalta mutta luultavasti vaan päätän jommin kummin ihan viime tipassa...

Oon nyt tapellu tän kanssa tosi kauan... Kokeilin jo toisen sivuston tikkeriä, jonka kyllä sain toimiin, mut tää ei vaan ota onnistuakseen. Mikä tossa osoitteessa on vikana? Osaisko joku auttaa? http://global.theknot.com/tools/tickers/Ti...&TS=&R=

Tahdomme 17.7.2010 Messukylän vanhassa kirkossa ja juhlapaikkana hirsihuvila järven rannalla Kangasalla.

Kartion puku on niin kaunis!!!

Mä taas liityn tähän ihailijajengiin, musta noi on ihania!! Ei nyt tietenkään kaikki, mutta suuri osa. Varsinkin Eva Longorian sormus on tosi fantsu! Luulen, että se puhuttais vielä enemmän jos varsinkin Amerikan julkkiksilla olis ihan tavis-sormukset...

Eiköhän tässä voi tosiaan toimia niin kuin itse parhaaksi näkee. Tietysti jos vihkimisen lomassa on esim. musiikkiesityksiä, joita morsiuspari kääntyy katsomaan, on laahus hyvä suoristaa näidenkin jälkeen takaisin alttarille päin käännyttäessä. Itse kaasona ollessani vihkimisessä oli pari musiikkiesitystä (eli suoristelin laahusta) ja luin morsiusparin toivomuksesta raamatunkohdan, jolloin pappikin sanoi että seisottava valmiiksi siellä edessä. Tämäkin on luultavasti pappikohtaista ja riippuu siitäkin kuinka kaukana lähimmät penkkirivit ovat alttarista.

Alempi on tosi kaunis! Tavallaan pelkistetyt koristeet, mutta kuitenkin näyttävät! Ylemmästä ei oikein näe onko yläosassa mitään koristelua. Malli molemmissa nätti. Oma suosikki tuo alempi!

Tallulah, minustakaan puvussasi ei ole mitään vikaa ja kauniisti istuu päälläsi. Komppaan Helmi--:ä siinä että oman fiiliksen perusteella lähtisin ongelmaasi ratkomaan. Jos sinulla on aikaa etsiä uutta, ehkä voisit käydä katselemassa ja kokeilemassa muitakin (mikäli budjettiin sopii puvun vaihtaminen). Ehkä sinulle sovitellessa vahvistuu se tunne, että jo ostamasi puku on oikea sinulle tai sitten ihastut ihan totaalisesti johonkin toiseen pukuun!

Rog3r: Täysin samaa mieltä! Natasha, saako sun sormusta nähdä? Kuulostaa todella näyttävältä!! Wau!

Yllätyin ihan täydellisesti ja halkesin onnesta! Häkellyin kun mies polvistui siihen eteeni, siinä kohtaa vasta ymmärsin mistä oli kyse (en sitä edeltävästä ihanasta, minua varten suunnitellusta "jutusta"). Kun mies kosi, en saanut sanaa suustani, halasin vaan häntä ja ilon kyyneleet valui poskilla... Hän joutui sanomaan, että et ole vielä vastannut... Elämäni onnellisin ja täydellisin hetki!!

Karon on ihana paikka! Ranta ehdottomasti Phuketin kohteista paras. Oltiin hotellissa nimeltä Orchid Resort & Spa. Todella mukava henkilökunta ja ystävällistä palvelua. Mitään hajuja en tuossa hotellissa huomannut. Ei mikään luksushotelli (muistaakseni 3+) mutta siisti, huoneet tietysti ilmastoituja ja hotellilla kaksi isoa allasaluetta. Aamiaisbuffet aivan mahtava! Rantaan ehkä 100 m. Suosittelen!

Täällä sama homma, sulho ei halua olla huomion keskipisteenä. Hommahan on helppo silloin kun kumpikaan ei halua isoja häitä, monimutkaisempi jos toinen haluaa ja toinen ei. Kompromissiakaan on vaikea tehdä sillon kun toisella on ihan tosissaan kammo siitä pällisteltävänä olemisesta... Kirjotelkaahan kuinka ootte ongelman ratkaisseet tai mihin lopputulokseen päätyneet? Miltä se on siitä osapuolesta tuntunut, joka on "joutunut luopumaan" prinsessapäivästä?

Tuli ihan täytenä yllätyksenä! Mies oli sitä suunnitellut useamman kuukauden ja miettinyt valmiiksi miten ja missä. Elämäni onnellisin hetki ja päivä!

Näin myös meillä. Sama juttu meillä. Mies oli kuulemma suunnitellut kosintaa useamman kuukauden ja päätyi sen toteuttamaan yhtenä kesäisenä päivänä. Päivämäärä ei ollut mitenkään erityinen, ennen kuin nyt!

Tietää muttei itse ole sen tyylinen että lukisi tai kirjottelisi. Meillä siis kaikki suunnittelut enemmän mun juttu. Olisi kyllä mukavaa saada tänne enemmänkin sulhasia ja miesnäkökulmaa joihinkin asioihin!

Liityn kanssa tähän kerhoon, jonka mielestä kokovalkoinen häävieraan päällä on ehdoton ei. Se vasta mautonta oliskin jos anoppi iskis itsensä kokovalkoseen... huh huh.. Sitä ei kovin monella tapaa voi tulkita... Musta on hieno, juhlava väri! Sitä vastaan ei todellakaan ole mitään mutta valkoinen varattakoon morsiammelle siitä huolimatta minkä väriseen pukuun päätyykin.

Touko- tai elokuu. Toukokuussa kaikki on ihanan kevään vihreää, luonto parhaimmillaan. Elokuun illat taas on ihania ja ilmat nykyisin usein jopa parempia kun heinäkuussa.

Janelle: Wautsi! Upean näyttävä sormus!

Olen ajatellut parasta ystävääni tai kaksoissiskoani... En tiedä onko tämä oikea ketju kysellä tätä, mutta onko mielestänne typerää pyytää kaasoa kun aiomme pitää vaan todella pienet häät (vain lähisukulaisille; kirkkovihkiminen ja ravintolajatkot)? Mitään koristeluita ei tule eikä oikestaan muitakaan tehtäviä olisi... No ehkä puvun valitseminen kanssani (jonne sisko haluaa kuitenkin tulla!) ja tuona isona päivänä henkisenä tukena oleminen...