mirachu

Olen ehkä vähän väärä henkilö kommentoimaan asiaa, sillä meille ei tule valkoisia kartanoprinsessahäitä, mutta en vain osaa pitää suutani kiinni. En ymmärrä moista hötinää jostain, mikä on mielestäni kuitenkin jokaisen ihan oma asia. Siskot/kaasot/anopit/kaverit eivät ole osa somistusta, vaan ihmisiä, jokainen tavallaan. Meillä on tilanne seuraavanlainen: -Morsiamella lävistyksiä JA tatuointi -Sulhasen siskolla satunnaisesti rastoja, muutenkin goottiin vivahtava tyyli -Sulhasen toinen sisko juuri teini-iässä, peikkotukka ja sen mukainen vaatetus Meidän häitä ovat tervetulleet juhlimaan kaikki, AIVAN kaikki, tyyliin katsomatta. Jos sen verran saan toivoa, että kaikilla olisi jotain edes kaukaisesti vaatteenkaltaiseksi kutsuttavaa päällänsä. Jos joku haluaa tulla vaikka verkkareissa, ei häntä käännytetä ovella pois. En minä lähde sukulaistädille viestimään, että hän ei sitten saa laittaa sitä törkeän rumaa kasarikukkaunelmaa, että saadaan nättejä kuvia. Ja kyllä normaali ihminen, vaikka teinikin, ymmärtää laittautua siististi, vaikka se merkitseekin jokaiselle vähän eri asiaa. Mikseivät esim. lävistykset voi olla osa juhlapukeutumista, vaikka kaikki ei niistä tykkääkään? Juhlaetiketissä ei mielestäni ole kohtaa, jossa kiellettäisiin moiset viritykset. Eri asia on mielestäni teemahäät. Esim. 50's-henkisiin häihin ymmärrän morsiusparin toiveen siitä, että vieraat pukeutuisivat teemaan sopivasti. Mutta tällöin kyse on hauskasta lisästä, eikä henkilön persoonan rajoittamisesta. Kiitos, nyt voin taas nukkua yöni rauhassa.

Yksi kaaso. Häät on pienet (max. 40 henkeä) ja olen sellainen näpertelyihminen, että haluan tehdä mahdollisimman paljon itse. Voipi vaan pian käydä niin, että häiden lähestyessä toivon pyytäneeni myös toista, lähempänä asuvaa. Mutta nykyinen riittää minulle, on maailman ihanin ja jo omat häät läpikäyneenä tietää mistä on kyse ja mitä kaikkea tämä vaatiikaan.

Minä teen käsityöihmisenä kaason ja bestmanin lahjat. Kaaso saa hopeisen kaulakorun, joka mätsää pukuuni suunniteltuihin ja tehtyihin koruihin. Bestman saa valetun hopeisen autoiluaiheisen riipuksen.

VIHREÄ!! Ihana oliivinvihreä iltapuku. Tätä tyttöstä ei kyllä valkeaan sais mitenkään, vaikkakin joskus aluksi kattelinki valkeita pukuja. Vihkiminen juhlapaikalla.

Itse olen vannoutunut Refectocilin käyttäjä. Omat kulmani ovat onnettomat, vaaleat ja lähes näkymättömät, joten varsinkin kesäisin tykkään värjätä ne, niin ei tarvitse joka päivä piirrellä. Alati vaihtuvan tukanvärin takia olen monesti joutunut sekoittamaan kahta eri väriä, ja juuri tuossa Refectocilissä se toimii mainiosti. Väri tosin haalenee lasimaisista karvoistani melko äkkiä, mutta tuubit ovat kiitettävän riittoisia. Minulla kun on ongelmana juuri tuo kulmien erottumattomuus, olen helpottanut symmetrisen lopputuloksen aikaansaamista piirtämällä hennosti kulmien muodon esiin ennen värjäämistä. Tätähän ei suositella koska kulmien pitäisi olla puhtaat ja rasvattomat värjäystä varten, mutta itselläni ko. toimenpide ei ole vaikuttanut lopputulokseen.

On tuo rakas turjake suostunut olemaan bändistä vastuussa, ja tietysti hääauto on kuulemma hänen juttunsa. Mutta muuten minä ideoin, kyselen mielipiteitä (ja suomennan ne selkokielelle, jottei jää ihan "hmph, mmjoo, nnii"-tasolle) ja mitä luultavimmin toteutankin sitten kun sen aika tulee. On tuo aarre joskus muinoin osallistunut ihan innollakin unelmointiin ja suunnitteluun, liekkö olisi vaan häähömpötys-yliannostus iskenyt.

Meille ei tule istumajärjestystä. Tämä siksi, että vieraita tulee vain 30-40, ja meillä tarjoilupuoli painottuu enemmän seurusteluruokaan, coctail-/tapastarjoiluun. Halukkaat istuvat siellä, mikä omimmalta tuntuu, toiset liikkuvat minne ikinä lystäävät. Meille ei tule edes hääparin omaa pöytää.

Me vuokrataan Hankasalmelta Revontulesta mökki rantasaunoineen jatkopaikaksi. Oon vähän sellasta ajatellut että 20-21 siirryttäisiin sinne, siellä on sitten ruokaa (grilli kuumana koko illan), sauna, palju yms. En meinaa unelmapuvussani kekkuloida enää illalla, vaan vaihdamme sulhon kanssa rennompaa ylle (olisko ideaa hommata mätsäävät tuulipuvut eh...) ja kehoitamme myöskin kutsussa vieraita varaamaan saunakamppeet ja mökkikuteet mukaan. Tämä sopii meille, sillä juhla on jo muutenkin rennommanpuoleinen, ja haluammekin illalla olla ihan stressivapaita ja "etiketittömiä". Isäpuoli ainakin otti ilolla vastaan ajatuksen kravaatin nurkkaanheittämisestä.

Meidät vihitään juhlapaikalla. Kallioplanetaariossa, joko sisätiloissa tai pihalla. Täytyy vain löytää suostuvainen vihkijä.

Puhuimme tästä juuri kaasoni kanssa. Minulla kun tulee olemaan vihreä, iltapukumainen hääpuku. Kaasoni on lyhentänyt oman, valkoisen hääpukunsa polvimittaan lapsensa ristiäisiä varten. Hänellä on kyllä upea pitkä iltapuku omasta takaa, mutta MORSIAMEN pyynnöstä hän kuitenkin pukeutuu omaan valkoiseen hääpukuunsa. Kyse kun oli vain ollut siitä, ettei hän tohtisi laittaa valkoista häihini. Meillä siis hieman erilainen tilanne, ja siksi valkoinen on meidän häissä vieraille oikein sopiva vaihtoehto. Kamalampaa olisi jos koko juhlaväki olisi pukeutunut erivärisiin, pitkiin ja loistokkaisiin iltapukuihin. Minä poloinen hukkuisin joukkoon. Toki jos pukuni olisi perinteinen valkea, tilanne olisi toinen. Vaikka en minä siltikään pultteja siitä ottaisi, etiketit lentävät hittoon meidän häissä muutenkin.

Meillä vieraslistalla noin 40 henkeä. Isot häät eivät ole meidän haaveissa ollutkaan, ja toisaalta minun puolelta suku on todella pieni (sisko, äiti ja isovanhemmat, siinä kaikki enää olemassa olevat). Sulho taas ei ole kovin läheinen monenkaan oman sukulaisensa kanssa, ja siksi tuntuisi hölmöltä kutsua heitä. Jokainen meidän häihin tuleva on siis haluttu, ja haluaa olla paikalla. Meille tulee livebändi, vaikka häät eivät olekaan tanssihäät. Se on ollut ensimmäisiä päätettyjä asioita juhlassa. Tuleehan tuolle hintaa, mutta itseään voi lohduttaa vaikka sillä, että bändi maksetaan niillä rahoilla, jotka olisivat menneet pelkästään jo esim. 100 hengen ruokkimiseen. Meille ei tule edes hääparin pöytää, sillä haluamme olla vieraiden keskuudessa, eikä "nostettuna valokeilaan". Mielestäni pienikokoiset häät ovat jotenkin välittömämmät ja läheisemmät kuin 200 hengen mahtihäät, joihin kutsutaan ihmisiä joita ei ole luultavasti koskaan edes nähnyt.

Meilläkin rahoitetaan osa hääkuluista lainarahalla. Mieheke käy töissä, mutta minä elän opiskelijana kädestä suuhun -periaatteella. Toki yritämme jakaa kuluja pitkin vuotta, mutta esim. tilavuokrat ja häämatka tulee väkisin yhtenä isona menona kerralla. Mieluusti maksan pari vuotta pieninä erinä takaisin pankille, jos vaihtoehtoisesti joutuisimme luopumaan jostain haaveestamme vain rahanpuutteen vuoksi. Mukavaahan se olisi jos olisi ulkopuolinen maksaja, mutta minun luonteeni ei anna periksi sitä että pyytäisin vanhempia maksamaan MEIDÄN juhlat. Mielestäni laina häitä varten ei eroa mitenkään esim. auto- tai asuntolainasta. Odottaisitteko parikymmentä vuotta ennen omaan kotiin muuttamista että saisitte säästettyä sitä varten, eikä tarvitsisi rahoittaa lainarahalla? Itse otamme lainan sitten kun se on tarpeen, ja tulee isompia kuluja. Tietysti mahdollisimman myöhään. Ja itseni tuntien laitamme rahat yhteiselle häämatkatilille, koska tiedän mitä rahoille tapahtuisi jos ne olisivat vain minun käsissäni (olen aina ollut huono rahojen kanssa).

Meillä häät Kallioplanetaariossa. Ihanan erilainen ympäristö, rakastuimme siihen heti. Aulakahvila on kivasti luolamainen ja tosi tunnelmallinen. Onhan siinä sit luontoa ympärillä, ja puhuivat että rakentaisivat ensi kesänä rantaan uuden terassin. Tiloissa on myös saunat. Mielestäni paikka sopii sekä kesä- että talvihäihin niille pareille, joihin ei tuo maalaisromanttisuus ja kartanohäät iske. Hintaa ja pitopalvelupolitiikkaa en tarkemmin tiedä, sillä emme ole siitä vielä keskustelleet. Omistaja on kuitenkin todella mukava ja ottaa vastaan hirmu hyvin ideoita. Nettisivut antaa hyvin infoa, mutta suosittelen käymään paikan päällä, vaikka ihan kahvillakin!

Me ei valssata meidän häissä, mutta tanssitaan kyllä The godfather theme/Speak softly love slash-versiona. Ihana biisi, ja tuollain sähkökitaralla siitä tulee sopivan raskas meidän kummankin makuun. Menen joka kerta kananlihalle siitä kitaran äänestä. Voipi pian olla että unohdetaan tyystin tanssia kun jäädytään vaan fiilistelemään.

Meilläkin pyöritellään ajatusta kaksipaikkasesta. Meillä mieheke ehdotti puolitosissaan bmw Isettaa (lue: sardiinipurkki), siihen taidan kuitenkin vetää rajan. Vaikka olishan se jännä ja erilainen

Ei todellakaan ole pakko. Ei meilläkään ryöstetä morsianta/sulhasta/anoppeja/boolimaljaa/ketään. Täytyy sanoa että oletpahan kaasot valinnu, jos eivät morsiamen toiveita kunnioita. MUTTA. Jos on pakko ryhtyä ryöstöhommiin niin ryöstättäkääpä itsenne ja pistäkää kaasot lunastamaan teidät takas. Olis ainakin vähän erilainen asetelma.

Meillä on pienikokoiset häät, max. 40 henkeä, ja kaikki olen nähnyt ainakin kerran, ja suurimman osan tunnenkin. Häihin on tosin vielä puoltoista vuotta aikaa, että on mahdotonta sanoa vielä mitä tuolla avec-rintamalla tapahtuu. Mutta alunperinkin periaatteena oli että kutsumme vain meille läheiset ihmiset, ja ne joihin pidämme yhteyttä.

Me kuulumme molemmat kirkkoon, mutta vain nimellisesti. Kumpikaan ei usko mihinkään jumalaan, ja meille on ollut alusta asti selvää ettei kirkkohäitä tule. Siksi tuntuisi hieman kummalliselta ja vieraalta käydä siunaamassa avioliittomme kirkossa. Lisäksi kumpikaan meistä ei ole koskaan viihtynyt kirkossa, miksi siis "kiduttaa" itseään esim. sukulaisten takia. Sanoma Jumalan siunauksesta ynnä muusta tuntuu tyhjältä, tässä liitossa on vain kaksi osapuolta. Emme kuitenkaan halunneet myöskään korutonta pikavisiittiä maistraattiin, siksipä meidän vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla.

Tämä toimii vain pienemmissä häissä (max. 50 henk.), jottei mene odottelemiseksi. Mutta meidän häissä hääauto toimii yhtenä "vieraskirjana", ja samalla ohjelmanumerona. Hääauto on omamme, emme siis tärvele sukulaissedän autoa tai vuokrakulkinetta. Auto maalataan mattavalkoiseksi, ja vieraille annetaan ISOT vedenkestävät tussit, joilla jokainen saa siis piirtää, kirjoittaa ja taiteilla autoon oman tervehdyksensä. Auto seisoo sitten juhlapaikan pihalla kuvattavana ja katseltavana. Varma hitti ainakin lasten keskuudessa, ja kyllä meissä aikuisemmissakin asuu pieni (minulla vähän isompikin) lapsi. Koskaan en ole vastaavaa nähnyt, mutta tämä on ollut ensimmäisiä päätettyjä asioita häitä suunniteltaessa. Ei roskaa, ja auton voi uudelleenmaalata kun sen aikoo myydä. Mitä mieltä?

Meillä ei muuten leikkejä juuri tule, mutta tuo "anoppien taisto" järjestetään ihan vaan kostoksi äideillemme siitä, etteivät ole tutustuneet toisiinsa paremmin. Meillä siis kysellään anopeilta ensin morsiusparista, ihan "tämä täytyy tietää" -periaatteella. Sitten kysymme heiltä myös kysymyksiä morsiammen ja sulhasen suvusta ja perheestä, ja lopuksi toisistaan. Tarkoituksena hieman näpäyttää anoppeja siitä, että "tiedätkö oikein kenet olet perheeseesi ottamassa?". Ei tietenkään ole tarkoitus nolata ketään, vaan puhtaasti huumorimielellä mennään. Tuo diplomi-idea oli mainio! Olisiko ideaa ottaa vielä mukaan Haluatko miljonääriksi -kisan tai älypään elementtejä, oljenkorsia? Kysy katsomolta, vihje, skippaa kysymys?

Melko heti häiden jälkeen lähdemme kahdeksi viikoksi Eurooppaan autolla. Mitään valmismatkaa emme varaa, vaan kuljemme sinne mihin nenä näyttää. Sen verran kuitenkin on päätetty, että tämä morsio pääsee ottamaan aurinkoa Välimeren suunnalla, ja sulho sitten saa toteuttaa pitkäaikaisen Autobahn-unelmansa Saksassa. Ja Pohjois-Italian vuoristossa haluamme myös päästä ajamaan! Hotelleja emme varaile, jottei matkasta tule liian aikataulutettu ja paikkaan sidottu. Laskeskelimme että matka nielee enemmän rahaa kuin hääjuhla, ja siksi meillä lahjatoiveena matkatili. Tuskin koskaan tulee myöhemmin otettua moista irtiottoa, ja etelän lomakohteisiin matkustelemme tulevaisuudessa muutenkin.

Syksyllä kaasoilin täysin alkottomissa häissä, alkumaljakin oli alkoholitonta kuoharia. Tämä sekä säästösyistä, että morsiusparin omasta hyvin vähäisestä alkoholinkäytöstä. Hyvin toimi, käsittääkseni kukaan ei itkenyt juotavan perään. Suurin osa ihmisistä tunsi toisensa jo ennalta, eikä alkoholia tarvittu "jään rikkomiseen". Illasta sitten juhlapaikalle jääneet juhlijat hakivat itse läheiseltä huoltoasemalta olutta. Omissa häissäni tulee olemaan vähäistä alkoholitarjontaa, alkumalja, ruokajuomaksi ehkä viiniä tai sangriaa, ja illalla vieraille saunaoluet/ -siiderit. Mitään boolivaihtoehtoa en kuitenkaan ole edes harkinnut. Tärkeintä juhlissa ei ole viinan riittävä virtaus, eikä se takaa ihmisten viihtymistä. Toki täysin alkottomissa häissä, jos porukka on toisilleen tuntematonta, voi joskus joutua panostamaan enemmän tunnelman vapauttamiseen.

Olin viime syksynä kaasona siskoni häissä, joissa ruokana oli lohi- ja lihakeittoa. Mieleenikään ei tullut että olisivat tarjonneet keittoa säästösyistä! Keitto sopi niihin häihin, jotka olivat täysin siskoni tyyliset, ei mitään prameilua ja krumeluureja. Ja ruoka sai vierailta älyttömän paljon kehuja. Mielestäni on aika typerää mennä arvostelemaan toisten ruokavalintoja, vaikka ne olisivatkin puhtaasti hinnan mukaan valittuja. Jokainen juhlii tyylillään. Meille ei tule keittoruokaa, mutta se määräytyy meillä juhlan luonteen mukaan.

Mieheke ei tule näkemään lopullista pukua ennen vihkimistä, ellei sitten katsota paremmaksi ottaa valokuvia ennen sitä. Hääpuvun mallin sulho tulee kyllä näkemään, sillä olen saanut puhuttua hänet mukaani sovituskierrokselle. Lopullinen puku kuitenkin teetetään, sillä en kuollaksenikaan usko löytäväni sellaista valmiina. Minä kun en halua tyypillistä ivoryn väristä pukua.

Meillä on vihki- ja jatkopaikan välillä reilut 50km. Meitä ei tosin vihitä kirkossa, vaan juhlapaikalla, josta vain osa porukkaa jatkaa illaksi meidän kanssa. Meille tulee niin vähän juhlaväkeä, ettei esim. linja-autokyyditys olisi hinnan kannalta järkevää. Toki järjestelemme kimppoja ja kyytejä niitä tarvitseville, autottomille juhlijoille. Lisäksi jatkopaikalla on mahdollisuus yöpyä, mikäli kuskikin haluaa vaihtaa vapaalle.