vaniljakookos

No näin "nykynuorena" itse olen tarjoutunut ostamaan kaikki juomat ja polttaritkin. Toki siinäkin, että jos kaasot päättävät että pitäs lähtee Australiaan harrastamaan kuviokelluntaa, niin sitten en maksaisi. Eli tämän puolesta vähän, ettei morsianrukka joudu hääbudjettia laittamaan polttareihin. Itse oon sitä mieltä, et tuon voi tehdä vähän samaan tyyliin kuin "nyyttäritkin". Eli kukin osallistujista maksaa osan ja katsotaan mitä sillä tehdään. Eihän kotona tehty ruoka paljoa maksa ja itse oon sitä mieltä, että kustantaisin niota alkomahooleja..en kyllä enää baarissa, mutta muuten. Tuntuu musta vaan hassulta, että muut maksais minun juopottelut ja mun juhlani..itse haluaisin siis myös osallistua maksuihin. Mulle polttarit on tyttöjen ilta lähimpien kesken, jollekki toiselle se voi olla ihan jotain muuta. Et eipä paljon kannata yleistellä. Mun polttarit ei tulis varmaan maksamaan osallistujille juurikaan, jos eism. ruoka tehdään itse ja ohjelma olisi jotain edullista/ilmaista. Hauskaa kun yleenskin on tyttöporukalla, niin eipä sitä tartte mitään sirkustemppuja keksiä. Tietty, jos morsian haluaa vaikkapa lähteä sinne Australiaan kuviokelluntaa harjoittamaan, niin sopii itse maksaa kyllä tuosta suurimman hinnan.

Miks kutsuisin polttareihini jonku miehen siskon kumminkaiman? Eii..itse kutsun siis nimenomaan "omalta puoleltani" ja annan kaasoille listan (hehän ne kyllä kutsuvat). Eli en tosiaan ole miehen puolelta kutsumassa ketään naikkosta, en edes hänen siskoaan (asuu ihan eri maassa enkä ole nähnyt montaa kertaa). Eli kutsun itselle läheiset ihmiset, kun haluan sellaiset oman lähipiirin juttuni. Ja monethan asuvat jossain kauempana, joten eivät muutenkaan tulisi kuin häihin..eli siltäkin kantilta kannattaa miettiä.

Itse taisin heti ensimmäisinä asioina möläyttää, että kaasolle tärkein tehtävä on polttareiden järjestäminen. En siihen sanonut mitään erikoisia toiveita, mitä ehdototmasti haluaisin. Mulle kun kelpaa tavallinen baarireissu tai ihan oleskelu jossain muualla ja viakka itsetehdyt kasvonaamiot. Kunhan tuota joo, itse haluan ehdottomasti siideriä ja muuta. Ja sanionkin jo, että haluisin itse niitä ostaa reppujuomiksi ym kaikille. Askarteluun ym. en oleta, että tarvitsee osallistua, mutta kovasti tuntuvat haluavan. Mun mielestä pitää reippaasti sanoa, jos haluaa ne polttarit. Varsinkin jos ne ei onnistu ihan ex tempore (on vaikka lemmikkieläimiä, lapsia, kamalasti töitä...). Ja jos on alunperin ajateltu, ettei haluta polttareita..ja toinen saakin ylläripolttarit..niin mikä estää toista sanomasta, että mitä jos vietetään tyttöjen/poikien ilta? Onhan sekin ok. Eihän niiden tartte olla varsinaiste polttarit, vaan yhdessä vietettyä rentoa aikaa Mulle on ilmeisestikin tulossa polttarit, kun ovat jo niistä vähän maininneet että tulossa on. Ja joo, aikaa on vielä häihin ja itse polttareihinkin. Harmittaa vaan, kun miehelle ei kait ole tulossa. Että taidanpa ottaa bestmaniin yhteyttä, kun mies saa sen päätettyä. Tai sit järjestän sille ite jonku poikien illan, kutsun ne vaikka tänne ja häivyn ite johki

Onko teillä jo tuota ennen selkeästi keskusteltu rajoista? Meillä ainakin on ja kumpikin tietää, että tuollainen "toimenpide" johtaa eroamiseen ilman mitään keskusteluja. En itse voisi koskaan hyväksyä ja anteeksi antaa tuollaista, mikä käytännössä tarkoittaa suhteen kariutumista..jos tulee luottamuspulaa edes yhtään, niin ei siinä ole enää yksinkertaisesti jatkomahdollisuuksia. Tiedän aika paljon pettureita, niin miehiä kuin naisiakin..kaikkia yhdistää se, että se tapahtuu uudelleen. Pettäminenhän on tavallaan tapa, jotkut hankkivat jopa jännitystä sillä elämäänsä! Eli monilla ei ole minkäänlaista katumusta edes, ja niillä joilla on..se ei silti estä tapahtumisen uusintaa. Tässähän on selkeästi tullut esille, että mies kykenee sen tekemään ja saa anteeksi..joten miksipä ei uusia? Kun voi pitää vakituisen kotona siivoamassa ja hoitamassa perustarpeet ja voi hankkia suhteen ulkopuolista seuraa niin paljon kuin lystää, niin se vaan ei sovi kovin monelle. On sitten varmaan niitäki, joilla se jää siihen kertaan, mutta uskaltaako kyseistä riskiä ottaa? Jospa tuhlaisit ihmiseen esim. 10 vuotta itsestäsi parasta aikaa ja taas tapahtuisi jotain..niin eikö tuntuisi siltä, että olisi pettänyt itseään? Entä jos sillä ajalla olisikin ollut joku puolisoaan kunnioittava ihminen? Kyllä itse näitä pyörittelisin ja ero ois silloin viimeistään väistämätön -10 vuotta vanhempana, jolloin uuden kumppanin löytäminen naisella on huomattavasti hankalampaa. Kuitenkin, kun olet päättänyt jatkaa, niin sitten se pitäisi kait jotenkin osaa antaa anteeksi. Kannattaisi kerralla puhua asia läpi, niin se ei tule enää riidoissa esille. Varsinkin kun periaatteessa ei enää saisi. Sitten vielä se, että käy testeissä..sulla voi olla vaikka mikä tauti. Itse en haluaisi elää siinä pelossa, että miehellä on jokin tauti ja se voi tulla milloin vain myös itselle. Miehet ovat monesti vähän törppöjä tämän kanssa, niinkuin naisetkin. Kun niitä kumeja ei parisuhteessa olevalla ole oikein mukana, niin sit mennäänkin ilman.. VAikealta kuulostaa. Asia ainakin hiertää ja pahsti, joten tilanteelle on löydettävä jonkin sortin ratkaisu ja apukeino. Toivottavasti teet oikein itsellesi.

Meillä ei oikeen yllärit onnistu, kun välimatkaa on kiitettävästi. Ja oli vielä pakko sanoa, ettei ainakana tietylle kuulle (hääjuhlakuukaudelle) kun on juuri pahin tenttikausi menoillaan (eli en oikeasti pystyisi). Muuten yllätys ois ok, mut oon kyllä sellanen ihminen et haluaisin et saisin olla rauhassa kotona aamun ja meikata ja syödä (jos ei oo seuraavaan moneen tuntiin syömistä). Ja aamukahvi ois kans aika hyvä. Eli pitäis olla sellanne tietty rauha, et ehtisin tehdä kaiken..jos mulle sanottas et puol tuntia aikaa..niin en ehtis ku panikoida varmaanki. Varsinkin kun on koiria ja näin. Mut ehkäpä se sitten, jos tiedän et ne on sinä ja sinä viikonloppuna..niin tiedän vähän varautua henkisesti. Eli joku muu tietää käyttää koirat ja hoitaa niitä ja minä taas tiiän laittaa jo vähä meikit silleen esille et ehin jotain iskee naamaan. Ja jos hetis sen kahvikupin juoda.. Mut en itekkää haluais likasella tukalla lähtee mihinkään, tai sit et se ois just ihan hirveen näkönen just sinä aamuna ja ei millään sais laitettua eikä ois aikaa. En myöskään ilman meikkiä tahtois lähteä. Eli joku roti!

Itse annan morsiammena listan ja puhelinnumerot. Ois aika noloa, jos kaasot vahingossa kutsuis sellaisia, joita ei ole häihin kutsuttu

No itsehän olen juhlakaluna, mutta toivon etteivät polttarit ole kalliit. Eli...en ole koskaan itse ollut polttareissa, niin olin oikeasti täysin tietämätön siitä että vieraat maksavat polttarit Eli toivoisin alle 30e/nuppi. Joukossa on opiskelijoita, joten mielellään ton alle. Sen verran sanottakoon, että olin itse ajatellut viedä juomapuolta polttareihin. Varisnkin jos jossain vaiheessa leiriydytään johonkin. Muutenkin jotenkin tuntuu vaan niin tyhmältä, että muut maksaa minun polttarit Mutta itse haluaisin ainakin juomapuolta ostaa, kun se on muutenkin mulle sellanne et haluan kyllä siideriä Lisäksi olen sitä mieltä, että itse maksan esim. kuvakansion ja kuvien kehittämisen ym. kun sellaisia haluan. En tiedä, mut tämä varmaan on siitäkin kiva sit, ettei nouse se hinta korkeeksi..ja mun juhliahan siinä vietetään tavallansa niin kait mää saan ite sinne juomiakin tarjota Mut joo, oon tätä vähän jo kaasoille pohjustanut ja sitten sanon lähempänä itse polttareita vielä ihan selkeästi ja voin vaikka antaa nuo juomapuoleen tarkoitetut rahat, jos on jotain isoja salaisuuksia siellä tulossa niin saavat itse viedä paikan päälle

No ei ne polttarit oo kyllä mitkään viimeset poikamiesiltamat tai neiti-iltamat..eli siis kun kuitenkin kyseessä on pariskunta, niin ei voida puhua enää mistään sinkuista Monilla on vähä tämmönen harhakäsitys, et polttarit on nyt sit ne, missä voi mennä rajojen yli ku kerta ollaan naimisiin menossa (ja ihan sama mitä aihe koski, kullakin on omat aiheensa). Mun mielestä on ok, et osan aikaa polttarit ois yhteiset -jos on yhteisiä ystäviä. Jos taas ei, niin sit vierastan ajatusta. Mut tuo on pariskunnasta kii, kannattaa kysyä. Mua ei ehkä niin kiinnostais, ku haluaisin nimenomaan viettää ajan ystävien kans ku asutaan eri paikkakunnalla. Tosin ite oon sitä mieltä, et voisin hyvin mennä kotiin sit nukkumaan mieheni viereen..ite vierastan vähän ajatusta, et pitää lähtee huiteleen muutamiksi päiviksi ties minne ilman kontaktia esim. omaan kumppaniinsa. Tuo kuulostais mulle tosi erikoiselta, kun me ei tehdä tollasta normaalistikaan. Eli polttarit on nykyään ystävien keskeinen ilta, oli sitten joukossa pelkkää toista sukupuolta tai ei, ja tärkeintähän ois se viihtyminen..mitä se juhlakalu haluaa (ei mitään tahdonvastaista) ja mikä on myös ok sille parisuhteelle..mikäli siis on tarkotus viettää m yös ne häät (ikäviä juttuja on kyllä varmaan kaikki kuulleet) Itse ainakin toivon sitä yhteistä aikaa, jonka saan viettää ihanien ystävieni kanssa. Polttarit ovat siis vian hyvä tekosyy kokoontua yhteen pitemmäksi ajaksi. Jokainen saa itse määritellä polttarinsa, perinteethän muuttuu. Nykyäänhän eletään käytännössä katsoen jo kuin naimisissa olevat, joten ihan samanlaista merkitystä näillä monilla vanhoilla perinteillä ei nykyään ole. Esim. häälahjatkin ovat ajalta, jolloin oikeasti niitä tarvittiin kun muutettiin yhteen eikä ollu käytännössä mitään. Monethan eivät halua häälahjoja ollenkaan, miellä taas tehtiin niin että jos ihan välttämättä haluaa niin voi laittaa häämatkatilille rahaa. Mutta ei tarvitse. P.S. En kannata yhteispolttareita, ees osittain, jos se pariskunta kyhnäilee sit kylkikyljes koko ajan Kun sitä voi tehdä muulloinkin niin paljon. Tai jos käytös muuttuu tai ilmapiiri, ja negatiivisesti, niin ei kiva.

Ei pelota. On sen verran mukava porukka. Tietysti sen verran oon sanonu, ettjä ei strippareita ja ei nolauspolttareita. Ja no joudun antamaan vielä listan puhelinnumeroista ym, ketkä sinne tulee..koska meillä sinne kutsutaan vaan ne, jotka kutsutaan vaan häihinkin (ja vain minä sen käytännössä avomieheni kanssa tiedän, koska vahvistukset tulevat meille). Joudutaan myös aika sopimaan, koska asun eri kaupungissa MUUTEN sitten en puutu mitenkään. Ja kaasoilla on kyllä ihan samat käsitykset, tietävät mitä en ainakaan halua, ovat fiksuja. Sit just yhdyn aiempiinkin, että ei tartte suostua jos ei halua. Jos mulle tulis se strippari, niin kiitosheit vaan. Se, mikä itselle tuntuu ehkä jopa ahdistavalta (oli se sitten se strippari tai karaoke yleisön edessä tai vaikka tikkarin myyminen, benjihyppy korkeanpaikan kammoiselle) niin ei semmosta tartte tehdä. Polttareidenhan kuuluis olla kiva ilta niiden läheisten ystävien kanssa, ikimuistoinen..mutt apositiivisella tavalla. Ja on sekin jo ikimuistoista, kun yhdessä ollaan juuri tietyllä porukalla. Eli jos juhlakalu haluaa kaikkea extremeä, niin kannattaa sanoa se. Itse vielä sanoin, että voin kustantaa niitä alkomahooleja. Ei tasan tule kuivia pippaloita

Näihin nopeisiin naimisiin menoihin, alle vuoden seurustelleiden kanssa, on varmastikin monta syytä. Itse parisuhdehan pitää olla kunnossa, oli yhteiseloa takana puoli vuotta tai 15 vuotta. Kuitenkin on eri asia esim. puhua suhteesta, joka on "se ensimmäinen" ja siitä pitkästä suhteesta..kuin vaikkapa sen jälkeisistä. Mun mielestä näissä on iso ero. Aika moni toki menee naimisiin sen teinisuhteen kanssa, enkä sitä väheksy..mutta mielestäni tätä kokemusta ei kaikilla voi verrata siitä seuraaviin parisuhteisiin. Tässä ensimmäisessä suhteessa opittiin itsestä ja omasta käyttäytymisestä suhteessa aika paljon..myös se, miten suhdetta hoidetaan ja mitä kumppanista haetaan. Itselläni ei ole ollut tämmöistä pitkää teinisuhdetta, mutta tuon ajan seurusteluista ja ensimmäisestä avomiehestäni voin sanoa sen verran että se opetti! Ja opetti todella paljon. Ne virheet on pitänyt tehdä, jotta ymmärtäisin itseäni ja toisia ihmisiä. Ne on myös kasvattaneet ja kehittäneet minua. Osasin heti sinkkuaikoina katsoa, että tosta ja tosta ei oo mulle mihinkään. Meillä ei olla menossa naimisiin alle vuoden aikataululla, vaan yli pari vuotta ollaan sitten oltu. Kosinta tuli siinä 1.5 vuoden seurustelun jälkeen. Yhteen muutettiin joskus ehkäpä 8kkn seurustelun jälkeen tms. Joka tapauksessa samaa taloutta olemme käytännössä jakaneet 2 vuotta tuosta kun naimisiin mennään. Eli siitä yhdessä asumisesta on kokemusta, arjessa on rutiinit ja hyvältä tuntuu. Meillä uskalletaan riidellä ja pyytää anteeksi. Uskalletaan rakastaa toista ja kertoa siitä! Huvittavinta on, että ennen tätä miestä ihmettelin pitkään miksi ihmiset hankkivat lapsia ja mitä järkeä on yhdessä elämisestä. Tämän miehen kanssa vaan kaikki kolahti. Joillakin voi olla, että se eka kunnon kriisi tulee vaikka joskus vasta 15 vuoden jälkeen ja siihen jää suhde. Toisilla se eka kriisi voi tulla jo vuoden sisään..joko se jää siihen tai ei. Sitä ei koskaan voi tietää. Eli sinänsä tilanteita on turha verrata. Itse tiedän epäonnistuneita lyhyitä ja pitkiä suhteita. Ehkä inhottavin juttu oli se, kun mieheni tuttava erosi vaimostaan 15 vuoden yhteiselon jälkeen. He olivat menneet naimisiin vasta 12 vuotta yhdessä oltuaan..ilmeisesti tämä naimisiinmeno oli se lumipalloefektin käynnistäjä tyylillä "tässäkö se oli". En siis itse uskaltaisi sanoa nopeammin etenevistä, et "pian ne eroaa"..näitä pariskuntia on lähipiirissä ollut, jossa olen vähän mielessäni ajatellut ettei varmaan kauan kestä (eivät ole siis naimisiin kuitenkaan menneet)..kuitenkin näistä onkin monesti löytynyt se elämänkumppani. Eli muut eivät tosiaan voi nähdä tilannetta Sitä mieltä itse olen kuitenkin, että sitä yhteistä arkea pitäisi jakaa. Jos meillä olisi arkea takana vaikka puoli vuotta, niin ei me mentäisi vielä. Arki kertoo kaikista eniten, kun toista näkee sillonkin kun opiskelut/töissä stressaa ja väsyttää ja näin.

Pakko mainostaa, että itse sain juuri Juhlapalvelu Helenan jouluksi, vaikka vasta nyt tilasin. On varmaan tullut peruutuksia firmoilta ym. taloustilanteen takia. Ja siellä vissiin oli muitakin lauantai-päiviä vapaana! Ja myös helmikuulle 2010 olisi ollut vapaata. Että varamaan vaan, jos vieä ehtii. Itse sain menun 24e/hlö. Oli myös tietysti muitakin tarjolla, mutta otettiin perusmenu. Lisäksi astiavuokra 1.5e/hlö (me ei tartteta kyllä) ja pöytäliinoista pesumaksu oli jotain 3.5e/2-3m pöytäliina. Tuosta pöytäliinasta nyt en ihan tarkkaan muista, kun ei tarvita niitäkään. Ja tarjoilut noutopöydästä ja jopa tulee kattaustakin avustamaan Aika runsaalta vaikutti tuo menu, varsinkin kun vähä vertailin. Oon kyllä hyvillä mielin, varsinkin kun heidän palveluita on niin paljon kehuttu

En ole vielä soitellut, laitoin suoraan mailia, mutta pitänee huomenna soitella vielä läpi. Tuntuu vaan jo nyt siltä, ettei ne kuitenkaan halua Jos ei saada käräjiltä tai maistraatista, kumpaanki laitoin siis jo etukäteistiedustelua, niin sit mennään jommassa kummassa arkipäivänä ja keksitään juhlapaikalle jotain. Käräjän vihkipaikka ois minusta nätimpi ku maistraatin, mut pitää katsoa. Netistä pystyi muuten jiollekkin alueille suoraan varaamaan (vissiinki, ainakin sähköinen varausjärjestelmä oli) aikoja viikonlopuille..ainakin Kuopio oli joukossa mukana. Ja oisko ollut tuo Hyvinkäänkin..maistraatin sivuilta löytyy.

Tuntuneepa aika inhottavalta, että pitäisi varalta olla se maistraatissakin oleva aika, jos ei pääsekään vihkijä paikalle (vaikka sairastuu). Käräjäoikeudella on muuten nätti se vihkimistila, tai oli ainakin pari vuotta sitten. Oli muistakseni jokin valkoinen.. juttu..en muista enää mitä, kun katsahin vain kerran sisään Mutta oli paljon näyttävämmän näköinen minusta kuin tuo maistraatin tila tuon kuvan perusteella. Kannattaa käydä tsekkaamassa. Se on ihan siinä oikeustalon sisäänkäyntiaulassa katutasossa, mutta tietysti pitää sopia etukäteen että näyttelevät. Itse mietin, et jos käymme edellisenä päivänä, niin oiskohan tuo käräjänsali nätimpi. Toisaalta vierastan ajatusta, että joku tapakriminaali saattaa yhtä aikaa olla aulassa kun minä hipsuttelen häihin. (Tiedän, hassu ajatus..mutten voi sille mitään.) Toisaalta jotkut käräjäoikeuden työntekijät ovat vähän ärsyttäviä mielestäni, joten toisaalta mietityttää sekin homma. (Olen joskus ollut töissä siellä.) Ehkäpä se pitää oman mielenrauhan tähden tehdä niin, että käy vihkiytymässä virka-aikana ja tilaa jonkun puhujan tai keksii jonkun jutun. Mietin vaan, että maksaa sekin kun meikit varmaan pitää kahtena päivänä käydä teetättämässä (kunnon aineet )..niin tiedä sitten. Toisaalta tuossa vois vihkipäivänä käydä napsasemassa ne valokuvat, niin ei tarttis juhlapäivänä sitä miettiä. Mites, jos on ollut vihkijä juhlapaikalla, niin milloin ootte ottaneet kuvat? Siis jos ei hääporukasta joku ota sitä, vaan esim. valokuvaaja. Itse vierastan ajtausta, että juhlavieraat joutuis hirveesti oottelemaan.

Meillä ei kumpikaan kuulu kirkkoon ja ihan ateisteja ollaan. Eli ois vähän hassua pitää kirkkohäät. Itse asiassa se tuntuisi vähän vaikealta, tai siis tulisi varmaan melko vaivautunut olo kun kumpikaan usko mihinkään yliluonnolliseen (voiko näin nyt sanoa, älklää vetäkö uskovaiset hernettä nokkaa ). Teini-iässä kävin riparin+kastettiin ja sen yhden kesän kuuluin kirkkoon. Ahdisti kyllä, vaikka ripari olikin ihan hauska. Ja tämän tein sen tähden, että halusin kokea ko. reissun+jos myöhemmin on tulossa viakkapa kirkkohäät. Pidin silloin, ihan oletetuskikin varsinkin siihen aikaan, että maistraattihäät eivät ole kovin kummoiset. Noh, nyt kun miettii omia suunnitelmia, niin on niässä maistraattihäissäkin kummasti iso hintalappu Eli ihan oikeat hääjuhlat tulee ja minusta tuntuisi romanttiselta ajatus, että vihkijä tulisi juhlapaikalle. Miksi vieraidne pitää oikeesti juosta paikasta toiseen? Varsinkin kun meillä on oikeasti juhlapaikka vähän kauempana. Vielä en vain tiedä, käymmekö pikkupikkuporukalla maistraatissa ja puhuja tuleekin muualta ja on sormusten vaihto juhlapaikalla vasta..vai miten. Riippuu ihan maistraatin/käräjän toiminnasta, miten mennään. Eli joka tapauksessa juhlapakalla on jonkin sortin "vihkimistilaisuus". Mielessäni ainakin hiästä on tulossa hienot, joten ei mene mitenkään "vaatimattomiksi" vaikkei rahaa aiota kamalasti törsätäkään. Voin toki teille siskot luvata, että jos valokuvaus- tai juhlapukuliikkeessä sorsitaan maistraattihäitä, niin en sieltä ostele mitään (+varmasti kerron etiäpäin ko. paikan ilmapiirin)

Meillä on siviilivihkiminen myös tulossa, kun ollaan kumpikin ateisteja. Itse olen näkemyksestäni huolimatta käynyt mm. riparin aikanaan (ja piti sitä varten ihan kastaakin) että voisin käydä kirkkohäät helposti halutessani. Nyt se tuntuis vähän hassulta, koska ei kumpikaan perusta uskonnoista (kristinuskokin on hyvä vain sen tähden, että pitää muut ei-niin-fiksut-uskonnot poissa meidän mantereelta). Juhlat kuitenkin pidetään ja vihkiminen joko juhlapaikalla tai sitten olen harkinnut tuota juhlapuhujaakin (varsinkin jos maistraatin kanssa on ongelmia). Ei tämä oikeestaan siis eroa mitenkään jostian vartin kirkkohäistä, paitsi että tietysti ei ole uskonnollinen..käytännössähän homma on ihan sama. Suvulla ei ole kyllä mitään sanomista, siis muutenkaan. Ystävä heti ensimmäisenä sano, että "kiva nähdä vähän erilaiset häät kun kaikki on aina niitä kirkkohäitä". Suvussa mun puolella on varmaan tyyliin kaks uskovaista ja meidän suuntaukset on kyllä ollu aina tiedossa. Miehen puolelta taas on lähinnä tapakristittyjä eli ei sieltäkään suunnalta ole kyllä mitään kummeksuntaa tulossa. Kutsuihin tulee vain juhlapaikka, ei me taideta varotuksia tarvita. Kysyvät jos kysyvät, että tännekö suoraan vai..En usko, että ketään häiritsee. Ja eihän se ole pakko juhlimaan tulla, jos häiritsee Muoks. Kerrotaan jo ennen kutsuja lähimmille hyvissä ajoin häistä ja mummihan kyseli heti ensimmäisenä, et "missä se vihkiminen on"..minä vaan että "juhlapaikalla" Ihmiset kyselee varmasti tuota, koska monet ei välttämättä hoksaa että juhlapaikalle vaan.