hunajainen

Vajaan vuoden seurustelun jälkeen mies ehdotti yhteen muuttoa. Tämä oli samalla kosinta. Minä vähän harasin vastaan ja vasta pari kuukautta myöhemmin sovittiin kihlapäiväksi talon anturavalun päivän. Siihen betoniin, lounaiskulmaan, raaputimme päivämäärän ja nimikirjaimet. Antura on hyvä perusta talolle, miksei myös parisuhteelle ;D. Seuraavana kesänä päivämäärä kaiverrettiin vihkisormuksiin.

Kihlapäiväksi valittiin on talon anturan valu päivä. Ei ostettu sormuksia, piirrettiin nimet jä päivä märkään sementtiin. Ei kerrottu asiasta kenellekkään.

Kokonaisuutena häät menivät hyvin, mutta aina jotain pientä sattuu.. kuten autot... viikkoa ennen häitä tulin äidin luo "valmistelemaan". Totesi äidin auton kytkimen olevan lopussa - luottokorjaajalta ei löytynyt aikaa korjata autoa. Yritettiin ajella varovasti. 2pv ennen häitä sulho sai hääauton katsastettua ja lähdettiin kaaso & bestmanin kanssa katsomaan juhlapaikkaa. K & B ajoivat edellä hääautolla, me perässä sulhon autolla. Ekassa risteyksessä meidän automme perää ajettiin - puskuri & lamppu säpäleiksi, auto säilyi ajokunnossa. ONNEKSI hääauto ehti alta pois emmekä me loukkaantuneet. Valmistelut jäivät vähän viime tippaan. Aamuyöllä lähetin kaaso paran nukkumaan ja jäin itse koristelemaan kakkua & viimeistelemään pukua. Kaaso kärsi stressiä viimehetken valmisteluista ja siitä ettei osannut auttaa. Minä olin siis bridezella!! Menimme kampaajalle äiti, kaaso ja minä yhdessä. Kerroin kampaajalle että ensin laitetaan kaaso, sitten minä ja viimeisenä äiti, sekä ajat jolloin kaason ja minun pitää lähteä meikkiin. Kampaaja laittoikin äidin ja kaason ensin valmiiksi ja sitten vasta minut. Kun olin valmis, tajusin olevani 30 min myöhässä meikistä. Kiireesti meikattavaksi ja ihana meikkaaja meikkasi minut puolessa tunnissa. (eikä veloittanut kuin päivämeikistä, kun ei kerran tehty "kabaree meikkiä") Minun piti olla juhlapaikalla tuntia ennen vihkimistä, mutta koska olimme 30 min myöhässä tuli vähän kiirus. (Onneksi vihkimistä ei aloiteta ennenkuin morsian saapuu vihkitodistus mukanaan..) Lisäksi koska auton kytkin oli huonossa kunnossa, ei auto kulkenut kuin 90 km/h eli ylinopeutta ei kaaso ajellut. Saavuimme paikalle 10 min ennen vihkimistä. Pikanopea vaatteiden vaihto & sulhasen ja bestmanin viimeistely. Vihkiminen pääsi alkamaan korkeintaa 5 min myöhässä. ;D Häämarssiksi ystävämme soitti prinsessa ruususta haitarilla, kun kumma ulina alkoi kuulua... ja soiton loputtuakin ulina hetken jatkui vielä. Paikan omistajien koira oli yhtynyt marssiin 8) Pappi oli meille ennestään tuntematon ja vihkikeskustelussa olimme kertoneet hänelle rakentavamme taloa. Vihkipuheessaan hän sitten lainasi raamatun kertomusta hiekalle rakentamisesta. Sulhanen alkoi hytkyä naurusta ja morsiammellakin oli pokasta pitelemistä ja varmaan myös puolella juhlavieraista. No, onneksi nopea älyinen pappi muutti puhettaan ja totesi etteivät nämä raamatun ohjeet täydellisiä ole ja tosi asiassa hiekkamaa on ihan hyvä rakennusalusta. Niin on ja meidän talon alla sitä on metri kaupalla. Loppu päivä sujuikin sitten paljon paremmin ja häät olivat oikein hauskat. Onneksi omista häistään ei voi myöhästyä.

Minulla on hieman vähemmän konservatiivinen maku kuin sulholla ja väliin tulee näitä yllätyksiä. Sulholle kun kerroin että olen aina haaveillut ruohonvihreästä silkkipuvusta, hän oli sen verran järkyttynyt ettei mitään repäisevää laukonut. Jotain "eikö valkoinen nyt kuitenkin olisi ihan kiva?" tyylistä korkeintaan. Kun hän näki kankaan ensi kerran, totesi että "siinä on kukkia ... niin kuin meidän mummon aamutakissakin. Lähinnä silloin nauratti ;D Sama mies kauhisteli tässä taannoin " yrittää syöttää hänelle jotain rauhoitettua eläintä" kun sushi:a olin tarjoomassa....

Jos budjetti on tiukka, niin kannattaa varmaa välttää kalliita merkkituotteita kuten Kalevalakoru tai Lapponia. Ja ei se kivi taikka sen koko ole tärkeää, vaan kestävyys ja ajattomuus. Teetätin omani kultasepällä, 5mm leveä keltakultainen & 2,5mm leveä valkokultainen, molemmat flakkoja, mattahiottuja ja paksuutta noin 2mm. Maksoivat noin 100e kumpainenkin. Ovat kai sitten halpis sormuksia, mutta minä kun en timanteista välitä.

Minä otin ja olen tyytyväinen. Joidenkin mielestä nimi kuullostaa ihan normaalilta pohjalaisnimeltä, niinkuin Piirto-Rajala (Rehupiiglesin biisistä) ja kirjaimiakin on 12. Yhdessä olemme herra & rouva miehen_sukunimi, jos minusta yksinään on kyse olen NNN-MMM. Postia saa lähetellä millä nimellä lystää. Kompromissihän tuo oli, kun konservatiivinen mies ei hyväksynyt eri sukunimiä eikä hänen sukunimestään luopuminen tullut kuuloonkaan (vielä konservatiivisempi suku ;D). Itse olen vuosia sitten päättänyt että oman nimeni pidän kun avioidun, vaikka kyseessä on tavallinen nimi. Olenpa ex-avokin aikana sanonut että xxx nimistä minusta ei tule. Miehellä sattuu vielä olemaan sama sukunimi kuin ex-avokilla, mikä entisestään vähensi innostusta ottaa tämä nimi ainoaksi nimeksi. Pitkään mietin asiaa ja kihlautumisen jälkeen monesti mieheni kanssa väittelimme mm aiheista: miksi pitäisi noudattaa muinaista tapaa, onko se nyt niin vaikeaa sanoa vaimoni xxx, miksi pitäisi säilyttää suvunnimi, eikö henkilö joka haluaa pitää oman nimensä ole oikeasti sitoutunut avioliittoon tai onko oman nimen pitäminen vain erikoisuuden tavoittelua. Lopulta kuulutuksia hakiessa pistin rastin ruutuun "käyttää omaa nimeä yhteisen nimen edellä" ja mieskin kuulutukset allekirjoitti. Ei ole mies juuri asiasta valitellut, eikä ole sukulaisten paheksunta korviini kantautunut.

Ei onneksi! Anoppini on mukava ihminen, minulle hieman vieras eikä pyri puuttumaan liikaa asioihimme. Mies pelkäsi äitinsä puuttumista häiden suunnitteluun, joten pidimme suunnitelmat salassa vanhemmilta mahd myöhään. Eipä anoppi / äitini sitten enään kauheesti ehtinyt painostamaan. Viet multa pojan - tämän olen kuullut. Ainoan poikansa menettämistä anoppikin oli appiukolle hääaamuna surkutellut. Appi oli lohdutellut ettei se poika minnekkään katoa. Mies oli tuolloin asunut jo 9 vuotta pois kotoaan..... Hymyilytti moinen ;D

1. Olimme päätyneet pienen porukan juhliin tilausravintolassa, ei siivousta & järjestelyjä, vähemmän tarvetta koristeluun 2. Paikan tunnelma, tilausravintolassa toimii antiikkikauppa eli kalustus sen mukainen 3. Pihapiiri, halusimme vihkimisen ulkona 4. Paikan maine & palvelu varattaessa, tutut vahvistivat että ruoka paikassa on hyvää ja palvelu pelaa 5. Hinta, kokonaishinta per/hlö oli mielestämme sopiva. 6. Sijainti oli OK, haimme sopivaa paikkaa 50 km säteellä. 7. Ajankohta, olimme ajatelleet kahta vaihtoehtoista lauantaita, toinen sattui olemaan vapaana. ( Muuten olisimme siirtäneet häitä heille ensimmäiseen vapaaseen ajankohtaan.) ;D Ravintolan tiedot löytyivät paikkakunnan matkailuaiheisilta webbisivuilta ja heidän kanssaan pystyi asioimaan sähköpostitse. (Maaseudulla kun tämä ei ole mikään itsestään selvyys...)

Huvittavaa lukea että kihlasormukseksi "tyrkytetään" kivetöntä melkein väkisin. Minulla ei ole erillistä kihlasormusta, mutta kun yritin etsiä perus rinkulasta poikkeavaa kivetöntä vihkisormusta, niin eikös joka paikassa tyrkytetty sitten timanttisormuksia... Osta ihmeessä itsellesi sellainen sormus josta pidät! Sinähän sitä käytät.

Pidettiin juhlat Kankaanpäässä, Venesjärvellä, Pettu-Eerikin hovissa. Tilausravintola ei veloittanut erillistä tilanvuokraa, ruoka & tarjoilut astioineen, servetteineen ja kynttilöineen maksoi 17e / aikuinen, lapset 12.5e. Ruokana satakuntalainen pitopöytä & kakkukahvit. Juhlat olivat lauantaina klo 12-17. Paikka käytiin koristelemassa pe-iltana, koristeet vietiin pois lauantaina. Viinit maksoivat noin 2*alkon hinta ja ystävällisesti hankkivat haluamamme viinit. Paikan emäntä valitteli että näin korkea hinta / henkilö, koska meitä oli vain 30 hlö juhlimassa. ;D Näin PK-seudun hintoja nähneenä hymyilytti. Toinen tarjous saatiin Porista, Mäntyluodon hotellilta, sama aika, saman verran väkeä ja samanlainen ruoka. Tilanvuokra 120e ja ruoat 15e/aikuinen.

Meidän häitä viettettiin viime viikonloppuna Pettu-Eerikissä, Venesjävellä noin 10 km Kankaanpäästä Poriin päin. Kyllä sinne pääsivät kaikki sukulaiset Meri-Porista ja Noormarkustakin ja olivat sitä mieltä että kannatti tulla. P-E:ssä oli ruhtinaallisesti tilaa meidän 30 lle vieraallemme, varmaan sinne 70 -80 hlö mahtuis hyvin. Todella hyvää ruokaa & loistava palvelu. Hintaan 23e/hlö sai perinteisen satakuntalaisen pitopöydän ja kakku kahvit. Valittelivat että hinta per henkilö tuli näin kovaksi kun meitä oli niin vähän.. Hintaan kuuluivat liinat, lasit, servetit, tuikkukynttilät pöydissä ja noutopöydän kukkat. Paikka on itsessään niin koristelleellinen ettei sinne pöytäkukkia kummempia koristeita tarvita. Pihapiiri on ihana. Suojaisa piha ja iso terassi. Tämä oli meille tärkeää, sillä meidät vihittiin paikanpäällä, ulkosalla. Pihalla vanhoja aittoja, autoja, koneita yms. Upeita paikkoja valokuvaukseen.

Keväällä etsiskelin minäkin hääpaikka Porin ympäristöstä. Suomalainen Klubi ei ole meitä varten ja haluttiin paikka jossa on kunnon piha. Leineperin ruukilla oli viettetty sulhon siskon häitä onnistuneesti muutamaa vuotta aiemmin, joten Ei SINNE. Noormarkin kerholla oli varattua. Paulan Pidot on varmaan ihan hyvä, mutta heidän juhlatilansa ovat minusta aika ankeita, vaikka Yyterissä olis tietty voinut vihkiä merenrannassa. Mäntyluodon Hotelli vastasi kirjeitse lähettämääni tarjouspyyntöön 2kk sen lähettämisen jälkeen, jolloin valintani olin jo tehnyt. Heidän tarjouksensa ruoasta oli kilpailukykyinen, mutta tilanvuokra nosti hintaa. Samoin Kuninkaanlähteen Hotellista pyydettiin aika kovaa tilanvuokraa. Lopulta kävimme Pettu-Eerikin hovissa ja ihastuimme paikkaan! Hämärä, tunnelmallinen, kalusteina vanhat tyylihuonekalut ja hyvä piha aittoineen sun muine rakennuksineen. Kun hintakaan ei ollut korkea niin se valittiin. Onko muilla kokemuksia sieltä?

Jos voit laajentaa etsintä aluettasi Vantaalle, niin TT-Kullasta Varistossa saa hyvää palvelua. He ovat keskittyneet tekemään tilaustöitä & omia malleja. Lisäksi hintataso on ihan eri luokkaa kuin Oz issa. Hunajainen