Sapiska

Me oltiin Luostolla vaeltamassa ekalla häämatkallamme. Tosin me tehtiin vain päivämatkoja vuokramökistä, kun koira oli mukana ja vielä sen verran nuori, ettei voinut ottaa mukaan millekään viikkovaellukselle. Ja meitä ainakin säät suosi!

Itse taisin varata. Tosin kyseessä olikin mun kotikaupunkini ja kirkko, jossa minut on kastettu ja jossa olen päässyt ripille, joten ehkä luontevampaa, että itse varasin.

Mun äiti osti mulle kaikki tuotteet, joita meikkiin käytettiin häälahjaksi mulle. Itse olisin ostanut huulipunan sekä meikkivoiteen (koska se tuote oli hyväksi havaittu koemeikissä). Meikkaaja kirjasi koemeikissä ylös kaikki tuotteet, joita käytti ja olisin siis voinut ostaa niistä mitä tahansa. En ollut ajatellut, mutta äiti oli ajatellut nähtyään koemeikin ja kuultuaan mun kommentit siitä (rakastin niitä värejä). Meikithän yleensä voi ostaa meikkaajalta meikkiä tehtäessä ja hän myy juuri ne tuotteet, joita on käyttänyt meikkiä tehdessään eli sävyt ovat oikeat.

Mulla on yksinkertaisin mahdollinen yhdistelmä eli 2mm paksu kihla ja 4mm paksu vihkisormus. Molemmat ovat valkokultaa ja kummassakaan ei ole kiviä tai mitään ihmeellistä. Mielestäni tämä oli paras valinta ihmiselle, joka ei ota sormuksia pois kuin leipoessa, mitä tapahtuu max. 4 kertaa vuodessa. Ja aiemmassa elämässäni olen onnistunut kadottamaan kivet sormuksesta kuin sormuksesta (myös isän äidille ostamasta pirun kalliista timanttisormuksesta, jonka äiti antoi minulle, kun se ei mahtunut sen sormeen enää), joten tämäkin pikkuseikka vaikutti hieman siihen, etten valinnut kiviä sormuksiini. Fuksi on kuitenkin luvannut teettää mulle samanlaisen sormuksen sinisafiirilla kuin vihkisormukseni on, jota kuulemma saa pitää erikoistilanteissa vain. Mahtaako sellaista tullakaan?

Meillä oli lapsia laajalla ikähaitarilla lähes parikymmentä. Ohjelmaa pienimmille oli järjestetty hiukan esim. ruokailun ja kahvien välissä oli ongintaa ja pihalla sai pelata koko illan minigolfia meidän laskuun. Kun pidemmät tauot täyttiin tekemisellä, "järjestyshäiriöitä ei syntynyt" ja toisaalta vanhemmille jäi hetki aikaa seurusteluun muiden sukulaisten kanssa, kun kaasot ja muutamat nuoremmat naisvieraat ottivat koko lapsikatraan mukaansa. No, morsiankin kävi toki onkimassa ja sai paljon suklaata. 8) Tarjolla oli myös värityskuvia lapsosille. Juhlissa oli muutenkin lastenpöytä (itse asiassa erittäin lähellä meidän pöytää vielä), johon kelpuutettiin kaikki kouluikäiset istumaan. Hyvin käyttäytyivät sielläkin. Tätä pienemmät (sanoisin ne, jotka eivät voineet itse hakea vielä ruokiaan) istutettiin vanhempiensa luo. Värityskuvathan ovat lapsille sopivaa ja rauhallista tekemistä, eivätkä ne tarvitse erikseen tilaa (istuvathan vieraat pöydissä joka tapauksessa). Kun printtaa netistä suoraan ei hintaakaan juuri tule, paitsi nyt niistä värikynistä (tosin nekin ostimme tarjouksesta ja kustannus oli muutamia euroja). Suosittelen järjestämään jotakin tuollaista lapsille, sillä pitkään paikallaan istuminen on tylsää juhlissa minustakin ja lapsen aikajänne taitaa olla vielä onnettomampi kuin minun. ;D

Konkreettiselta naiminen tuntui siinä vaiheessa, kun työhuoneen oven vieressä oleva kyltti vaihdettiin uuteen.

Mulla meni kolme kuukautta totutellessa uuteen nimeeni. Nyt kyllä olen jo rouva Koo ihan sujuvasti.

Sisi, mitäs siitä, jos kimppu puuttuu kuvista... Kun meillä unohdettiin ottaa hääpaikalla kaikki kuvat meistä kahdesta ulkosalla! Oma moka tietty - jos olisin kirjoittanut appiukolle listan kuvista, jotka on otettava, ne varmasti olisi tullut otettua. Nyt sitten appiukko ja morsian molemmat unohtivat täysin poseraamisen pihalla saatuaan eteensä muutaman lasillisen (tai vähän myöhemmin koko pullon) punaviiniä ruuan kanssa... Meistä (fuksista ja minusta) oli kyllä erikseen ihan onnistuneita otoksia, mutta yhdessä pelkkiä kakunsyöntikuvia! -Sapiska

Me suudeltiin sormuksen pujottamisen jälkeen, kuten pappimme meitä ohjeisti harjoituksissa.

Isä sanoi aamulla, että meidän tyttö tuli kuudelta aamulla nukkumaan. Oli sitten taas kerran herännyt mun humalaisen kimakkaan nauruuni hotellin käytävällä. Ja tokihan se sen vielä lukiovuosilta pystyi tunnistamaan täydellä varmuudella. Eli hääyö oli siinä vaiheessa varmaan jo ohi. Taisimme sammua sänkyyn molemmat sen saman tien. Tosin muutamaa tuntia myöhemmin tapahtuikin sitten jotain sellaista, että hotellin perustuksetkin varmaan huojuivat! Tokaisin BM:llekin pihalla keskipäivän aikoihin, että rouvana saa melkoisen hyvää seksiä. ;D

Kyse voi olla myös nuoruudesta ja tietämättömyydestä. Mahdollisesti häänne olivat ensimmäiset, joihin kyseiset henkilöt ovat osallistuneet "yksin" (ilman äidin ostamaa lahjaa / ilman viisasta tyttöystävää tai sitä äitiä, joka olisi neuvonnut ostamaan edes kortin). Kaikki eivät yksinkertaisesti tiedä, miten toimia. Tästähän on osoituksena juuri V.P.: noudattamatta jättäminen ja ilman "lahjaa" tuleminen. Niin ja jatkossa, vaikka muut ovat moukkia, niin itse ei tarvitse olla. Rumasti sanottu ja varmasti joskus olen itsekin ollut moukka, mutta kärsimäänsä vääryyttä ei ole pakko kostaa. Ajattelepa niitä tulevia morsiamia (jotka eivät välttämättä ole olleet edes nyt teidän häissänne kuvioissa) - ansaitsevatko he sen, että ette muista heitä lainkaan? -Sapiska

Meillä taas lasten virsikirjan virsi.

Ihanin lahja oli valurautapata. Olen sitä halunnut jo pitkään, mutta en raaskinut ostaa... Yhdet ystävämme yllättivät ostamalla trangian, joka oli vielä parempi malli kuin kaupassa kuolaamamme vaihtoehto. Ihania ystäviä! Tosin kyllä tuo valurautapata voittaa kaikki muut lahjat ihanuudessaan, ainakin tällaisen amatöörikokin mielestä.

Meillä luki: 30-vuotinen SOTA SYTTYNYT! Vanhempiani lainatakseni, kun totesivat 30-vuotishääpäivänään, että tämä sota jatkuu vielä.

Matkakulujen kanssa kustannukset ovat aina olleet luokkaa 60-70 euroa. Selvennän siis sen verran, että itse polttareihin on mennyt n. 30 euroa ja loput sitten junalippuun ja ravintolassa syömiseen. Juomiseni olen tuosta nyt jättänyt ulkopuolelle, kun juohan sitä normaalinakin baari-iltana.

Fuksipoika soitti kanttorille noin kuukautta ennen h-hetkeä ja kysyi saammeko haluamamme marssit. Samalla hän sai ehdotuksia virreksi, mutta emme pitäneet kyseisistä vaihtoehdoista, vaan valitsimme virren lasten virsikirjasta. Kanttorille sekin sopi ja hän säesti sen. Itse toki huolehdimme siitä, että vierailla oli sanat. Meillä tosin tilanne oli se, että pappi oli seurakunnan ulkopuolelta. Hän kyllä lupasi ottaa kanttoriin puolestamme yhteyttä, jos niin haluamme. Hoidimme kuitenkin asian itse.

Itse olen luterilainen, mutta uteliaisuudesta tulin tänne lueskelemaan ortodoksisesta vihkimisestä. Itselläni ei ollut ortodoksivihkimisestä muuta erilaista tietoa kuin kruunut morsiusparin päiden päällä, joten siinäkin mielessä tämä oli ihan valaiseva ketju. Täytyykin vissiin ryhtyä taas panostamaan siihen, että ortodoksille työkaverilleni löydetään jostain sopiva mies. Voisi sitten itsekin päästä todistamaan ortodoksivihkimistä! -Sapiska

Olemme olleet fuksipojan kanssa muutaman kerran Tallinnassa juurikin tuollaisella viikonloppulomalla ja erittäin hyvin ollaan viihdytty. Ihan itsestähän se on kiinni, miten aikaansa Tallinnassa viettää ja ainakin meistä shoppailu, hyvin syöminen ja olde hansassa käveleminen on ollut onnistunut valinta viikonlopulle.

Me menemme elokuussa vaeltamaan Pyhän ja Luoston alueelle koiran kera. Matka on puoli-ilmainen ja majoitus ei ole mikään luksus, mutta ainakin saamme olla kahden ja ihan rauhassa. Varsinainen häämatkamme suuntautuu Dolomiiteille laskemaan tammikuussa! Sitä meillä nyt odotetaankin kuin kuuta nousevaa. Tällä hetkellä tuo matka on myös ainoa, joka on varattu uudella nimelläni. Niin ja minimuunille eli viikonloppureissulle menemme nyt Amsterdamiin. Havaitseekohan jostakin, että pidämme matkustelusta? Kaikkia näistä kuvaamme häämatkoina, jonkinlaisina sellaisina! -Sapiska

Aika kalliit on korttimuutokset ainakin Nordeassa. Mulla kortin muutos menee onneksi vuosittain vaihtuvan kortin vaihdon piikkiin suoraan, joten siitä ei tarvitse erikseen maksaa (Osuuspankin pankkikortti-visayhdistelmä). Tosin nyt sitten olen vanhan pankkikorttini kanssa naimisissa heinäkuuhun saakka, mutta eipä tuolla niin väliä ole. Omasta pankistani tilisopimukset lähetettiin suoraan kotiin allekirjoitettaviksi. Konttori kun sijaitsee eri paikkakunnalla, joten tämä ratkaisu todettiin pankkineidin kanssa toimivimmaksi. Nyt sitten pitäisi vielä tehdä muutokset Stockkan korttiin ja Dinersille ja ties vaikka minne. Toivottavasti Diners ei maksa lisää, kun sen joutuu kesken kautta vaihtamaan... Lisäksi kaikki lehtitilaukset, puhelinliittymä, etukortit ja muut pitää vaihtaa. Saattaa olla, että unohdan puolet! ;D -Sapiska

Pakkaisin triplavaatteet mukaan seuraavaa aamua varten, kun nyt mun huosut ja vaatteet oli vähän kadoksissa, ja siitä tuli sitten auottua päätä vähän kaikille...

Miehelle annoin viinipullon ilmaamiseen tarkoitetun vehkeen ja hopeisen solmioneulan (keskiviikkona annoin hänelle samaa sarjaa olevat kalvosinnapit valmistujaislahjaksi). Itse sain uuden puhelimen, pitää kuulemma olla paremmin tavoitettavissa. Naureskelin, että hääpäivät tulevat nyt kalliiksi, kun eihän se puhelin ikuisesti säily! Edit: Fuksipoika liitti siihen puhelimeen vielä yhden uuden ominaisuuden - sen saa vaihtaa aina tarvittaessa parempaan malliin hänen kustannuksellaan! Aika kattava ja kätevä lahja, vai mitä?

Meillä oli häävalssina Kulkurin valssi (sopii persaukisille). Marsseina puolestaan oli Prinsessa Ruusunen isin kanssa kävellessä ja Saban kuningattaren saapuminen poistuttaessa.

Itse harkitsen gerberasta rannekimppua. Gerberaa saa melkein kaikissa mahdollisissa väreissä, joten siinäkin mielessä tosi jees. Eikä ole hautajaiskukka edes äitini mielestä!

Meillä vanhemmat ovat kutsujia, joten he ottavat vastaan myös ilmoittautumiset. Lisäksi perustimme ilmaisen sähköpostiosoitteen, johon halukkaat voivat myös ilmoittautua.