Sharon

Aktiivijäsen
  • Content count

    11
  • Joined

  • Last visited

About Sharon

  • Rank
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Puolen vuoden kokemuksella olen erittäin tyytyväinen.
  2. Suunnittele ajoissa ja perusteellisesti, mutta älä ota mukaan mitään, jota et oikeasti häihisi halua. Tee päätökset itsellesi tärkeissä asioissa ja pidä ne. Jos jokin tuntuu oudolta tai väärältä, kuuntele vaistoasi. Itse olin varannut häämeikin ammattilaiselta, mutta koemeikin jälkeen aloin empimään... Peruin varauksen ja tein meikkini itse, valinta oli ehdottomasti oikea! Älä välitä pienistä kommelluksista juhlapäivänä. Meillä esim. kahvin kanssa tarjottavaksi suunnitellut ja booliin menevät liköörit menivät ristiin ja hääkimppu ei ollut sellainen kuin piti. Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Vedä hääpäivänä hymy korviin jo aamusta alkaen. Mun mielestä hyväntuulisuus tarttuu hääparista juhlavieraisiin ja toisin päin. Älä jää odottamaan juhlafiiliksen tuloa, vaan luo se itsellesi. Ota rennosti ja nauti. Katso rakastasi silmiin. Anna oman persoonan näkyä, päivä on teidän kahden!
  3. Ihana aviomieheni kysyi jo kirkkoharjoituksissa papilta että missäs kohtaa sitten saa pussata! Sormusten vaihdon jälkeen siis pusuteltiin ja hääjuhlissa mm. kakun leikkauksen päätteeksi.
  4. DKNY be delicious (red) on tämänhetkinen suosikkini hääpäiväksi. Mieli ehtii vielä vajaan kuukauden aikana muuttumaan moneen kertaan... Arkikäytössä mulla on Burberryn brit sheer ja bilekäytössä ikisuosikki Armanin black code.
  5. Liputan Avalanchen puolesta! Tosi hyvää ja asiantuntevaa palvelua, hintakin kohdallaan.
  6. Meillekään ei hankittu kihlasormuksia. Emme kokeneet niitä tarpeellisiksi, kun kihlauksesta (kosinta) häihin tulee aikaa vain puolisen vuotta. Se hyvä puoli tässä järjestelyssä on, että kihla ei rajoita vihkin valintaa. Halusinkin vähän paksumman vihkin, joten toimii keskenään mainiosti.
  7. Meillä sulkki väsäsi itse kakunkoristeet muovailumassasta (semmoista valkoista töhkää, kuivuu ja kovettuu ilman vaikutuksesta). Kaksi pientä joutsenta, joiden kaulat muodostavat sydämen. Ne maalattiin ja lakattiin, tuli oikein söpöt. Siihenpä onkin sulkin askarteluinto jäänyt...
  8. Jep, biisi oli Dolly Partonin "9 to 5". Minusta vaikutti siltä, että morsian oli mielessään visioinut täydellisen hääpäivän ja ajatteli, että kyseisenä päivänä sitten puf-vaan automaattisesti fiilikset ovat auvoiset ja ilmassa on rakkautta niin että vois veitsellä leikata. Oman kokemukseni mukaan fiiliksen nostattaminen on tehtävä ainakin jossain määrin ihan tietoisesti, siis asenteen kautta. Toki asiaa auttaa paljon se, että järjestää etukäteen hommat niin, että itselle jää mahdollisimman vähän stressattavaa käytännön asioista. Kaikkia yksityiskohtia ei vaan varmasti saa täydellisiksi, eikä niillä loppujen lopuksi liene väliäkään... Morsian oli tosi kaunis ja kaikki vaikutti sujuvan mainiosti omaa asennetta lukuunottamatta. Hänellä tuntui vain olevan aivan liikaa paineita (itse asetettuja odotuksiako?) niskassaan voidakseen nauttia juhlasta. Naimisiin kuitenkin päästiin ja se lienee pääasia. Toivon heille kaikkea hyvää jatkossa!
  9. Meille tulee Norah Jonesin "Come away with me". Halusin ehdottomasti hitaan valssin ja jotenkin kummasti sulholta taittuu tommoinen hidas (aka. englantilainen) valssi paremmin kuin perinteinen suomalainen nopeampi versio. Sitä siis vedetään, muutama linja ja spinnejä mukaan niin ei käy tylsäksi porukalle katsoa koko kappaletta.
  10. Voi kamala minkälaisia painajaisia ootte nähneet! Mulle ei ole sellaisia vielä tullut (häihin vajaat 4 kk) mutta olen varma että sieltä ne alitajunnan syövereistä vielä tulee ahdistelemaan... Mulle just yleensä tyypillisiä on nuo myöhästymispainajaiset, niitä odotellessa....
  11. Vähän mietitytti omille ja sulkin vanhemmille kertominen, kun emme ole seurustelleet kovin pitkään (häiden aikaan elokuussa 09 vajaat kaksi vuotta). Molemmilla takana entiset pitkät (noin 6 vuotta) suhteet, joten kokemusta arjen elämisestä parisuhteessa kyllä löytyy. Noh, sulkin isälle kerrottiin puhelimessa ja langan toisessa päässä seurasi syvä hiljaisuus. Alkujärkytyksestä toivuttuaan kyllä alkoi kyselemään, että millonkas ne juhlat pidetään ym. Kun sitten mentiin käymään viikon päästä, tuli minua kättelemään, että tervetuloa sukuun! Anoppi oli myös mielissään, joskin alkoi heti esittämään omia ehdotuksiaan siitä, miten juhlat pitäisi järjestää... Jyräsin sitten myöhemmin omat päätökseni läpi (onneksi sulkki takaa selustan aina tarvittaessa). Oma äitini oli tosi yllättynyt ja ei oikein tiennyt mitä sanoa. Innostui hetken päästä ja muistutti, että kummisetäni on jo ollessani pikkutyttönen sanonut, että haluaisi aikanaan vihkiä (pappi kun on). Äippä on ollut sopivasti mukana järjestelyissä, mm. puvun etsinnässä. Isäukko totesi, että "pitää tehdä niinkuin hyvältä itsestä tuntuu", omaan vähäeleiseen tyyliinsä.