muffeli

Meidän häihin tuli kaksi pariskuntaa tuomatta lahjaa, rahaa tai korttia, ja mun mielestä se on suoraan sanottuna tosi moukkamaista käytöstä. Häitä ei todellakaan järjestetty lahjojen takia, mutta musta on todella ihmeellistä, että joku tulee juhlistamaan toisten ihmisten tärkeää päivää tuomatta edes korttia. Mä en kehtaisi mennä edes synttärikutsuille tuomatta jotain pientä, vähintään symbolista lahjaa, esim. juurikin sitä korttia.

^ Mulla on yhdistelmänimi, mutta varsin usein esittelen itseni vain omalla nimelläni, koska se on helpompaa. Silloin, kun on virallisempi yhteys tai muuten vaan tärkeää, että se menee oikein, niin käytän toki koko nimeä. Parin kollegan olen huomannut tekevän samalla tavalla. Yleisesti sanoisin, että ei ehkä kannata vaihtaa nimeen, josta ei alun alkaenkaan pidä. Ja tietysti tuo sekaannus siskon kanssa on kanssa aika ikävä tilanne.

^ Mullakin on kaikissa henkilöpapereissa ja korteissa sellainen pidempi versio allekirjoituksesta (oma sukunimi + miehen alkukirjain + epämääräinen viivantapainen perässä), kun siinä vaiheessa oli vielä ihan hakusessa, miten sen kirjoittaisi. Nyt laitan tosiaan vain oman nimen ja miehen alkukirjaimen. Kukaan ei ole vielä urputtanut, että näyttäisi erilaiselta. Ulkomailla olen tarkempi siinä, että se näyttää ihan samalta, koska olen törmännyt muissa maissa tarkempiin käytäntöihin sen allekirjoituksen tarkistamisessa. Ja jos palataan ketjun aiheeseen, niin kyllä mulle on jossain määrin tärkeää nimen harvinaisuus. Oma nimeni on siis suht harvinainen, enkä missään vaiheessa harkinnut siitä luopumista. Olen hyvin kiintynyt nimeeni.

Mä allekirjoitan ihan vanhalla allekirjoituksellani, loppuun vain heitän epämääräisesti miehen sukunimen alkukirjaimen. Epävirallisissa yhteyksissä, jos esittelen itseni suullisesti (esim. varaan kampaaja-aikaa tms.) käytän yleensä vain omaa sukunimeäni (silloin kun sillä ei ole väliä), koska se tulee luontevammin suusta. Minäkin siis pähkäilin oman nimeni pitämisen ja yhdysnimen välillä ja päädyin jälkimmäiseen.

^ On mahdollista, mutta käsittääkseni nimenmuutoksesta joutuu tuolloin maksamaan hakemusmaksun. Täältä löytyy lisätietoja.

Nina Dodd.

Lapsena yksissä sukulaisten häissä, aikuisena kaksissa kavereiden häissä sekä omissa tietenkin Ensi vuonna on kahdet häät tiedossa.

^Ihana idea! Tuon ottaisin heti omiinkin häihin, jos ne ei olisi jo ollut viime vuonna

Käly, joka oli aikoinaan monta vuotta teinikihloissa, on todennut, että nyt uuden miehen kanssa hän ei enää mene kihloihin vaan suoraan sitten naimisiin Musta on jännää, miten jotkut käsittää kihlauksen joksikin naimisiinmenosta erilliseksi olotilaksi, jossa joko ollaan tai ei olla ihan oman tahdon mukaan. Jos joskus päättävät mennä naimisiin, niin aion kyllä vakaasti onnitella kihlauksen johdosta

Kelan etusivulla on ainakin tällainen kohta, johon pääsee kirjautumaan verkkopankkitunnuksilla. Luulisi, että siellä on ajankohtaisin tieto. Asioi verkossa Tarkista etuustietosi tai tee hakemus Kirjaudu sisään

Musta tää on myös hieman erikoinen perustelu. Oikeastihan ainoa tapa varmasti tietää sukunimestä siviilisääty, on kaksoisnimi. Sama sukunimihän voi tarkoittaa sisaruksiakin. Jos pariskuntaa vaikka haastatellaan iltapäivälehteen, että tykkäättekö helteistä ja vastaajat ovat Matti ja Maija Virtanen, niin mistä se pitäisi tietää, että ovat naimisissa eivätkä sisarukset? Jos taas vastaamassa ovat Maija Virtanen ja Matti Nieminen-Virtanen, niin asia on selvä

Mua ärsyttää tää sama ihan hirveästi. Ei se, että otetaan miehen sukunimi, jos se on kivempi tai muuten vaan todellisen punninnan jälkeen päädytään siihen. Mutta se, että miehen nimi otetaan "koska niin sen kuuluu mennä", vaikka oma nimi olisi niin kaunis ja harvinainen ja miehellä on joku hirveä. Tai koska mies vaatii sitä.

Mun mielestä tässä keskustelussa menee nyt jotkut asiat ihan sekaisin keskenään. Mun mielestä suhteessa voi olla täysin sitoutuneena menemättä koskaan naimisiin, enkä väheksy naimatonta paria tai heidän "sitoutumisen astetta" lainkaan. Jokainen tekee täysin niin kuin haluaa, eikä se kuulu mulle tai muille lainkaan. Mä en myöskään näe asiaa niin, että kihloissa oleva pari olisi jotenkin sitoutuneempi kuin avoliitossa oleva. Mutta: mun mielestä termi kihloissa oleminen tarkoittaa sitä aikaa naimisiinmenopäätöksen ja naimisiinmenon välillä. Ja mä näen sen niin, ettei se ole mielipidekysymys, vaan sitä se yksinkertaisesti tarkoittaa. Tämä on puhtaasti terminologinen kysymys, eikä kenenkään suhteen vähättelyä. Jolloin mulle on loogisesti mahdoton ymmärtää, että voisi olla kihloissa "ehkä sitten joskus naimisiin" tai "ei koskaan naimisiin" -periaatteella. Se ei tarkoita, että kenenkään suhde olisi vähemmän aito kuin jonkun muun. Ihan vaan että se sitoutuminen on silloin jotain muuta kuin kihloissa olemista. Voi päivääkin kutsua yöksi, mutta ei se siitä yötä tee.

No, kun nyt täysin minimaalinen osuus oikeudenkäynneistä päätyy KKO:hon asti, josta tällainen päätös olisi kohtuullisella vaivalla löydettävissä, niin tuo on aika kohtuuton pyyntö. Mistä meistä kukaan tietää, kuinka usein jossain poliisilaitoksella pohditaan sitä, onko joku oikeasti kihloissa vai ei. Jotenkin kuvittelisin, että jos Pete, 16, on lyönyt kaveriansa Repeä, 17, ja Peten tyttöystävä Nina, 15, on nähnyt tämän, mutta kertoo olevansa Peten kihlakumppani, niin joku ehkä lähtee miettimään, että onkohan tuo nyt lain tarkoittama kihlaus ja siten oikeus olla todistamatta. Lisäksi pitäisi ehkä huomata, että tuo lainkohta oikeudenkäymiskaaressa: "Todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta. Vastoin tahtoansa älköön kuitenkaan todistamaan vaadittako: 1) sitä, joka on tai on ollut avioliitossa tahi on kihloissa jommankumman asianosaisen kanssa" on vuodelta 1948. Joten lähtisin siitä, että siinä on tosissaan tarkoitettu ihmisiä, jotka ovat kohtapuoliin menossa naimisiin. Ja avioliittolaki vahvistaa tämän näkemyksen: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Toki olisi kohtuullista, että tuo todistamisesta kieltäytyminen nykymaailmassa ulotettaisiin koskemaan myös avoliittoja, mutta sehän ei nyt tässä ole pointtina. En myöskään ihan perustelematta niele väitettä, että olisi yleistymässä käsitys, ettei kihlaus välttämättä liity avioliittoon mitenkään.

Mulle on oikeasti ihan samantekevää, mitä muut tekevät. En myöskään kyseenalaista kenenkään suhteen vakavuutta, oikeellisuutta tai arvoja. Mua vaan ihan oikeasti mietityttää, että miten avioliitonkaltainen tilanne, jota kutsutaan joksikin muuksi kuin avioliitoksi, mutta joka tuottaa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitto, on jotenkin parempi vaihtoehto kuin "naimisiin pakottaminen". Ja tosiaan, kukin tehköön ihan mitä haluaa. Mutta jos puhutaan jonkin vaihtoehtoisen instituution luomisesta tähän yhteiskuntaan, niin mulla saa olla siihen mielipide. Mutta eiköhän tää ollut nyt tässä.

Miksi? Onko se siis vain se sana "avioliitto", joka on kauhea mörkö? Muutenhan rekisteröity parisuhde tuottaa käsittääkseni samat oikeudet ja velvollisuudet sukunimi- ja adoptiokysymystä lukuunottamatta. Ja jos se avioliitto on "vain paperinpala", niin en oikein ymmärrä, miksei sitä voi hommata. Jollain tavallahan se avoliittokin olisi virallistettava erotukseksi "vähemmän vakavista" avoliitoista. En ihan ymmärrä millä tavalla "vakava avoliitto" olisi eri asia kuin "avioliitto". Mitä tarvetta sellaiselle sitten olisi?

^Kaksoisnimi oli aikaisemminkin mahdollinen - ainakin vuonna 1981.

Totta kai kutsut myös heille.

Miksi?

^Mun kommentti ei siis ollut nimenomaan Mammuskalle suunnattu vaan ihan yleensä. Olen siis ihan samaa mieltä tuosta: kun mies tai nainen kosii ("menetkö kanssani naimisiin?") tai päätetään yhdessä asiasta ("mennään naimisiin"), ollaan kihloissa. Tarkoitin siis tuolla kihloihin menemisellä/olemisella sitä, ettei kihloissa olemista ole olemassa ilman sitä naimisiinmenopäätöstä. Kihloissa oleminen tarkoittaa sitä aikaa tuon päätöksen ja itse vihkimisen välillä. Siksi pelkkiin kihloihin ei mun mielestä voi "mennä" vaan kihloissa ollaan tuon välivaiheen ajan. Ja kyllä kaikki on kihloissa ennen naimisiinmenoansa. Koska ei voi mennä naimisiin päättämättä mennä naimisiin, niin kun tuo päätös on tehty, ollaan kihloissa. Viimeistään siis, kun vihkiaikaa varataan, ollaan väkisinkin kihloissa.

Kihloihin ei mennä, vaan kihloissa ollaan. Ja kihloissa ollaan siinä vaiheessa, kun ollaan (tosissaan) päätetty naimisiin menosta. Eikä se ole mikään ajankohdanvalitsemiskysymys, niin että voisi suunnitella häitä vaikka seuraavalle kesälle, mutta mennä sitten vasta kihloihin jonain tiettynä päivänä. Jos ollaan jo suunnittelemassa häitä, niin ollaan ehdottomasti jo kihloissa. Ja teinikihlat on jotain muuta kuin oikeasti kihloissa olemista.

Kansiossa kirjahyllyssä. Aina välillä katsellaan No jos traditiosta puhutaan, niin huomenlahjahan oli miehen vaimolleen antama lahja, eli sinun ei kuuluisi antaa sellaista.

^No mulla on nyt Xxxxxxxx Xxxxxx-Xxxxxxxx ja kyllä se on tähän mennessä kaikkialle mahtunut Tosin kirjoittaessa se kieltämättä välillä tuntuu jokseenkin pitkältä; etenkin tänään, kun jouduin hirveässä kiireessä kirjoittamaan sen käsin noin kymmeneen lomakkeeseen. Mutta muuten siitä ei ole aiheutunut mitään käytännön ongelmia. Allekirjoituskin on sama kuin ennen.

^Täysin samaa mieltä