muffeli

Hyvissä väleissä ollaan, eikä hän sitä varmasti ilkeyttään tee. Varmaan osin sen takia, että kieltämättä on helpompi kirjoittaa Mies ja Muffeli Miehensukunimi kuin Mies Miehensukunimi ja Muffeli Muffelinsukunimi-Miehensukunimi Toisekseen hän on jo 60+ ja elää ehkä jollain tavalla vielä sellaisessa uskossa, että on itsestäänselvää, että nainen ottaa miehensä sukunimen. Ja varmaan on myös ylpeä siitä, että sai miniän perheeseen ja haluaa "omia" minut Eli varmaan lähinnä kyse siitä, että hän haluaa ylpeänä rouvitella minua. Mutta itse vaan olen niin kiintynyt omaan sukunimeeni, että minulle on tärkeää, että sekin on siinä.

Ihan mielenkiinnosta: miksei? Mielestäni se on (ihan näin ensimmäistäkin kertaa avioituneena) kaikista romanttisin tapa.

Olimme häissä, jossa juhlavieraat oli jaettu kahteen huoneeseen. Me olimme tietysti päätyneet siihen jämähuoneeseen, josta ei ollut näköyhteyttä hääpariin. Sinänsä tämä oli ihan ok, sillä pöytämme oli täynnä juuri niitä ihmisiä, joiden toivoinkin olevan samassa pöydässä. Mutta jossain vaiheessa aloimme ihmetellä, että yhdellä henkilöllä meidän pöydästämme oli tylliin käärittynä kaksi hääkarkkia ja meillä muilla vain yksi. Kun morsian tuli juttelemaan meille, joku kysäisi asiasta. Morsiamen vastaus: "Niitä piti olla jokaisella kaksi, mutta ne loppui kesken." Eli ykkössalin ihmiset ovat saaneet kaksi karkkia, ja meidän huoneeseemme on riittänyt enää parille kaksi karkkia, muut saivat vain yhden. Tuosta lausahduksesta tuli todella se fiilis, että on ihan sekundavieras. Jos karkit loppuu kesken, niin niitä mielestäni a) ostetaan lisää (se ei voi painaa enää mitään jossain kymppitonnin budjetissa) tai b ) annetaan sitten kaikille vain yksi karkki tai c) sekoitetaan ihan randomisti ne, jotka saa kaksi tai yksi karkkia. Pointtini ei siis ollut se, että olisin hinkunut sitä toista karkkia, vaan se, että tuollaisilla pienillä jutuilla voi saada vieraat tuntemaan itsensä epätoivotuiksi.

Minä ainakin laittaisin hoitoon. Ei sitä hääyötä kuitenkaan vietetä kuin kerran (ideaalitapauksessa). Ja mun mielestä on tärkeää, että vanhemmat saa joskus myös kahdenkeskistä aikaa!

Anoppi laittaa meille nykyisin postia juuri näin miehen etunimi ja minun etunimi + miehen sukunimi, vaikka olen ottanut kaksoisnimen, ja se ärsyttää suunnattomasti. En olisi ikimaailmassa luopunut kokonaan omasta sukunimestäni ja se että yhtäkkiä olenkin joissain posteissa pelkästään miehen sukunimellä tuntuu tosi ikävältä

Täysin samaa mieltä! Samaa olen ihmetellyt monet kerrat

Me juhlimme tasan kaksi kuukautta sitten Kenraalisalissa, ja olimme kyllä kaikin puolin tyytyväisiä. Palvelu oli erinomaista, kaikki toiveet otettiin todella hyvin huomioon ja itse juhlassa tarjoilijat olivat todella ammattitaitoisia. Erityisesti alkuruuat ja erityisruokavalioannokset olivat todella onnistuineita. Olimme ehkä hieman pettyineitä pääruokaan, joka oli ehkä hieman tylsähkö ja liha vähän ylikypsää, mutta se oli kuitenkin pientä kaiken positiivisen rinnalla. Tila ja ympäristö oli aivan ihanat ja ei todellakaan itse tarvinnut murehtia järjestelyiden onnistumista, koska pystyi luottamaan Kasinon väkeen. Kakun otimme Kakkugalleriasta, ja se oli todella hyvää! Tyytyväisiä olimme siis

Jättäisin yhden idiootin kutsumatta.

Kahdet vieraat olivat "unohtaneet" lahjan kotiin, mutta eipä ole näitä lahjoja kuulunut, vaikka häistä on kulunut jo 1,5 kuukautta... Taisi se lahja unohtua ostaa kokonaan, eikä vain jäänyt kotiin Ja yksi miehen "läheinen" ystävä, joka ei päässyt häihin ei edes onnitellut, kun nähtiin häiden jälkeen, puhumattakaan mistään kortista tai lahjasta. Toisaalta saimme kortteja ja lahjoja myös sellaisilta kaukaisemmilta tuttavilta ja työkavereilta, joita ei ollut kutsuttu häihin

Nukuin oikein hyvin. Jotenkin sinä viimeisenä päivänä ennen häitä tuli sellainen täydellinen rauhallisuuden tunne, kaikki jännitys ja stressi katosi jonnekin ja sain tosi hyvin unta oman rakkaani vieressä

Pappi antoi meille vihkitodistuksen heti vihkimisen jälkeen. Olin silloin aiemmin keskustelussa papin kanssa kysynyt, että saako sellaista, ja pappi sanoi siinä sitten antavansa sellaisen. Eipä sillä tosin taida tehdä muuta kuin ihailla joskus

Mistä tällaisia miehiä vielä löytyy tähän maailman aikaan Kai nyt jokainen saa omasta nimestään itse päättää... Minä jättäisin häät sitten väliin, jos tuollainen uhkavaatimus tulisi Oletko kaksoisnimeä jo uskaltanut kysyä, martsu? Eikö se olisi ihan hyvä kompromissi sitten.

Annoin huomenlahjakuvat kansiossa. Ja kovasti näytti mies tykkäävän

Hymyilin mutta samalla pidättelin itkua, kun tajusin, että tässä oikeasti nyt ollaan ja kaikki rakkaat on katsomassa. Täytyy sitten myöhemmin katsoa videolta, kuinka oudolta se hymy/itku-ilme oikein näyttää

Nyt avattiin sunnuntai-iltapäivänä, kun päästiin hotellista taas kotiin

Suudeltiin Ja hääjuhlassa vielä enemmän

Sain Kalevalakorun Vanamo-ranneketjun Muut korut samaa sarjaa olikin jo.

Sain eilen ihan upean polttaripäivän Vaikka häät on jo viikon päästä, onnistuivat kaverit hämäämään sen verran, etten ollenkaan osannut epäillä, että polttarit olisivat eilen. Mies lähti jonkun tekosyyn varjolla käymään ulos ja minä menin suihkuun. Juuri kun tulin suihkusta ovikello soi. Siinä sitten hölmistyneenä pyyhkeessä näin kaikki kaverit oven takana. Ilmeeni oli varmaan aika hauskaa katsottavaa Sen jälkeen lähdettiin piknikille (kuoharia, fetapiirakkaa, mansikoita, nam) puistoon. Siellä mulle puettiin hienoja asusteita ja meikattiin. Samalla sain alkaa täyttää polttarikansioon rakkausrunoja ja ohjeita aviomiehelle jne. Puistosta lähdimme hopeasepän pajalle, jossa saimme kaikki tehdä itsellemme hopeasormukset aivan alusta alkaen. Oli ihan mahtavaa saada tehdä se kokonaan itse (tietysti ammattilaisten opastuksella) ja nähdä kuinka hopeapötkylästä muuntuu ensin epämääräinen kolmio ja sitten ihana sormus. Ja kaikki saivat siitä pysyvän muiston itselleen, mistä myös tykkäsin. Sen jälkeen suunnattiin pienen välipalan kautta kauneushoitolaan, jossa sain puolentoista tunnin kasvohoidon Muut tytöt ottivat sillä aikaa itselleen päähieronnan tai manikyyrin. Sitten suunnattiin meille kotiin, jossa jatkettiin vähän kuoharin ja musiikin kanssa. Siellä täyttelin lisää juttuja polttarikansioon ja lopulta laitoimme itsemme valmiiksi iltaa varten. Sen jälkeen lähdettiin kivasti porukalla ravintolaan syömään. Sieltä tie vei olutravintolan kautta lopulta karaokebaariin, jossa morsian pääsi kuin pääsikin vielä laulamaan Livin on a Prayer, vaikka hyvin myöhään vasta saavuttiinkin sinne. Kaiken kaikkiaan oli ihan loistava päivä! Tytöt oli selkeesti nähneet tosi paljon vaivaa päivän eteen ja miettineet, millaisista jutuista tykkäsin.

Me teimme tällaiset hääkarkki/paikkakorttiyhdistelmät Minä solmin rusetit ja sulhanen liimasi kaikki 160 sydäntä paikalleen

Me jaetaan saippuakuplapullot vieraille

Kaksi. Yhden kaverin tuore(ehko) tyttöystävä on tulossa, mutta se on täysin ok. Kyseinen kaveri tiedusteli ystävällisesti kaasolta, että olisikohan se mitenkään mahdollista. Ja olisimme tuon tyttöystävän kyllä kutsuneetkin, jos olisimme tienneet, että se on jo edennyt tapailua vakavammaksi. Mutta sulhasen puolelta eräs sukulainen ilmoitti mitään kysymättä teinipoikansa tyttöystävän mukaan, mitä pidin aika epäkohteliaana toimintana. Jos kutsu on mennyt nimillä näille henkilöille, niin voisi mielestäni edes kysyä, ennen kuin jotain meille täysin vieraita ihmisiä ilmoitetaan mukana.

Häät on lauantaina ja maanantaina lähdetään häämatkalle.

Samaa mieltä kuin SnowBrigade. Vähän saman ongelman kanssa ollaan itsekin painittu. Päädyimme lopulta siihen, että lisätään kaatojen määrä kolmeen ja sen jälkeen kaikki saavat itse kustantaa omat juomansa.

Ehdottomasti valkokulta!