equator

Jos kukaan ei tule? Kaasoni oli tehnyt kaikkensa, että olisi saanut porukkaa kasaan. No, niin kävi, että kaikilla viidellä kutsutulla oli jotain parempaa tekemistä = eivät päässeet mukaan. Polttarit olivat kaason ja hänen siskonsa järjestämät ja heidän vauvansa olivat mukana polttareissa. Siskoa ei ollut edes kutsuttu mukaan, mutta pelasti täyden katastrofin. Kaaso oli antanut monta viikonloppu vaihtoehtoa, oli ehdottanut, että porukka laittaisi tervehdyksensä postitse hänen kotiinsa. Mutta kun ei niin ei. Yksi ystävistäni oli sitten lopulta laittanut terveisensä minulle. Ja hän on kaiken tämän jälkeen arvokkaampi kuin vain voi olla. Että näin kävi. Kaaso oli hommannut minulle hieronnan ja päästiin uimaan kylpylässä. Samalla syötiin buffet pöydässä kunnon lounas. Arvostan sitä todella, vaikka kaverini eivät sitten tulleetkaan. Oikeastaan minua ei kiinnosta kaverieni syyt ja tuntuu pahalta, mutta "toiminta on taikasana" ja kuvittelin eilen sitten vielä kehyksiä häihin. Kuulumme mieheni kanssa erääseen yhteisöön ja luulen, että tulen tulevaisuudessa saamaan ystäväni sieltä. Olen tehnyt hirveästi hommia häiden eteen yksinäni ja mieheni auttamana. Nyt tiedän, että häät ovat meidän ja ainoastaan meidän. Tässä nyt vähän pelastaa sekin, että sain rakkaalta mummoltani lahjaksi lakanat, joihin oli kirjailtu minun ja mieheni nimet ja mummo oli vielä virkannut kunnon pitsit päälle. Lakanat olivat todella kauniit. Kaikki tämä ja oma asenne auttaa, että teen häiden eteen edelleenkin samalla kuin ennen. Tämä polttarikokemus auttoi vain sitä, että mieheni on entistäkin rakkaampi minulle ja häät ovat todella meidän, eivätkä muiden.

Entäs sitten, kun kaaso järjestää polttareita, eikä kukaan tule niihin..? Tiiättekö miltä tuntu? Mut elämä voittaa. "toiminta on taikasana" - ja olen puuhastellut paljon kaikkea muuta, että asia saisi pienemmän merkityksen.

Jaa-a, polttarit takana. Kaasoni oli tehnyt kaikkensa, että olisi saanut porukkaa kasaan. No, niin kävi, että kaikilla viidellä kutsutulla oli jotain parempaa tekemistä = eivät päässeet mukaan. Polttarit olivat kaason ja hänen siskonsa järjestämät ja heidän vauvansa olivat mukana polttareissa. Siskoa ei ollut edes kutsuttu mukaan, mutta pelasti täyden katastrofin. Kaaso oli antanut monta viikonloppu vaihtoehtoa, oli ehdottanut, että porukka laittaisi tervehdyksensä postitse hänen kotiinsa. Mutta kun ei niin ei. Yksi ystävistäni oli sitten lopulta laittanut terveisensä minulle. Ja hän on kaiken tämän jälkeen arvokkaampi kuin vain voi olla. Että näin kävi. Kaaso oli hommannut minulle hieronnan ja päästiin uimaan kylpylässä. Samalla syötiin buffet pöydässä kunnon lounas. Arvostan sitä todella, vaikka kaverini eivät sitten tulleetkaan. Oikeastaan minua ei kiinnosta kaverieni syyt ja tuntuu pahalta, mutta "toiminta on taikasana" ja kuvittelin eilen sitten vielä kehyksiä häihin. Kuulumme mieheni kanssa erääseen yhteisöön ja luulen, että tulen tulevaisuudessa saamaan ystäväni sieltä. Olen tehnyt hirveästi hommia häiden eteen yksinäni ja mieheni auttamana. Nyt tiedän, että häät ovat meidän ja ainoastaan meidän. Tässä nyt vähän pelastaa sekin, että sain rakkaalta mummoltani lahjaksi lakanat, joihin oli kirjailtu minun ja mieheni nimet ja mummo oli vielä virkannut kunnon pitsit päälle. Lakanat olivat todella kauniit. Kaikki tämä ja oma asenne auttaa, että teen häiden eteen edelleenkin samalla kuin ennen. Tämä polttarikokemus auttoi vain sitä, että mieheni on entistäkin rakkaampi minulle ja häät ovat todella meidän, eivätkä muiden.

Me vietetään häitä Jyväskylässä... paikka ei maksa mitään, 30:n euron menuu sisältää 10 lajin ruat ja kakkukahvit. Pääruokanakin naudan paistia. Lisäksi hinta sisältää ulkoroihdut, pöytäliinat, servetit, palvelun, lisäksi pöytiin yksinkertaiset kukat, että sellaista meillä... Mitään suhteita paikkaan ei ole, löydettiin vaan kerralla kunnon ylläri paikka.

Tuttuja tunteita ja kommentteja, joita olen itsekin saanut. Minulla takana muutamia lyhyitä seurusteluja, kihlauskin ja avoliitto. No ei siinä mitään, tapasin tulevan mieheni muutama vuosi sitten ja hän on minulle ollut kaikki kaikessa. Meillä on ikäeroa ja hän todella välittää minusta. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen olevani rakastettu ja tunnen rakastavani oikeasti jotakin. Äiti sanoi puoli vuotta sitten (häät ovat lokakuussa) että te voitte aivan hyvin siirtää häitä.. mummo jatkoi siihen, että ette te lapsia tarvitse, sen verran omituinen liitto tulossa. Vanhemmat maksaa suurimman osan häistä (miehen äiti kuollut ja isä huonossa kunnossa, eikä heitäkään näytä kiinnostavan meidän tuleva avioliitto) ja siinä se sitten onkin. En tiedä yhtään mitä äiti laittaa päälle, ei ole ollut kiinnostuvan häistä ja vaihtaisin rahat mielummin siihen kiinnostuneeseen asenteeseen häistä. Häät ovat todellakin vielä itseni ja mieheni järjestämät. Minun kaaso on henkisenä tukena, ei muuta. Onneksi rakkauteni miestä kohtaan on suunnaton ja voidaan hänen kanssa jakaa surut näistä tulevista häistä. Ja tietenkin se ilo, että voimme sanoa toisillemme tahdon

Meillä mies kosi ravintolan lattialla (yksi kavereista oli sanonut, että siinä iso mies konttaa lattialla ja että käytti hyväksi mun heikkouttani - sairastuin tosi pahaan keuhkokuumeeseen samana iltana... olin viikon sairaalassa). No nyt, mies osallistuu kaikkeen mahdolliseen. Ollaan tehty yhdessä kortit, hääkarkit vielä odottavat ja ne tehdään miehen ja hänen parhaan kaverin kanssa. Siis miehen kanssa! Mies oli myös suunnittelemassa hieman pukuani yms. En voi olla kuin onnellinen morsian. Ja vaikka äiti ei näytä olevan kiinnostunut häistä, näin voi jollakin olla, mies on siinäkin tukena. Onneksi, muuten en jaksaisi kauheaa painetta häistä, jotka olen suunnitellut, siis mieheni kanssa yhdessä. (kaaso osallistuu vähän ja on lähinnä henkisenä tukena.) Jollakin voi olla myös näin.

Biltemanista jyväskylästä pitäisi nyt löytyä...

Meidän kihlajaiset meni tasan tarkkaan kultaisten sääntöjen mukaan... Lounasaikaan mies polvistui eteeni, pyysi kättäni ja sanoi, että "tuletko vaimokseni" sormuksen kanssa... Minulla olo oli jotenkin huono olo fyysisesti, mutta kestin sen ja nähdessäni sormuksessa kaksi kaiverrettua sydäntä, en onnellisempi voinut ollakaan. Illalla jouduttiin kuitenkin ensiapuun, kun mun yleiskunto suoraan sanoen romahti. Tulehdusarvot oli viittäsataa ja sit vietiin paarien kanssa teholle. Itkettiin koko ajan sen viemisen aikana teholle ja pelättiin, että nyt on mun aika lähteä maailmasta, just kun olen löytänyt elämäni ihmisen rinnalle ja toisinpäin. Mies kävi joka päivä piristämässä mua, kun olin vuodepotilaana kovissa kuumeissa. Kunpa olisin saanut olla kotona! Muutaman kuukauden päästä juhlittiin onneksi mun kolmikymppisiä ja kihlajaisia hotelli viikonloppuna, joka oli sanoinkuvaamattoman kaunista oloa. Rakastamme toisiamme edelleen ja naimisiin mennään samana päivänä kuin mentiin kihloihin silloin joskus. xxxx

Saako biltemanista vielä noita hääkaaria? Vai mistä saisi? Voisi olla myös jyväskylästä.

Anteeksi, etten huomannut, että oli sansibarin tai tansanian ketju, mutta kai sielläkin Tansaniassa safarit on samankaltaisia. Anteeks sohelointi.

Hei! Vietin muutaman kuukauden Afrikassa, Keniassa, Nairobissa ja myös hetken ajan Mombasassa. Siellä saa varautua jatkuvaan aseistettuun vartiointiin. Nairobissa ei voi kulkea kuin takseilla, jottei tulisi ryöstetyksi. Itse kuljimme myös busseilla, joissa ei saa olla matkustajia, kuin niin paljon kuin on penkkejä. Sekin tapa kulkea on ok, kunhan tietää mihin bussi on yleensä matkalla Nairobi on karu kaupunki, en suosittele häämatkalaisille. Mombasassa oli kauhean kuuma ja se on täynnä malariaa. On muistaakseni länsirannikko ja itärannikko ja niistä kahdesta kannattaa kyllä valita se parempi. Mombasassa saa parempaa ruokaa kuin Nairobissa (mm. tuoretta kalaa, rapuja ja katkarapuja), monessa kohteessa on buffet illalllinen. Silti vartiointi on tiukkaa ja yksin ei kannata lähteä patikoimaan, ryöstäjiä on joka oven takana. Kannattaa kopioida passit, lentoliput, pitää rahat ja passit eri paikoissa, myös lentoliput ja luottokortit. Safareista. Ne on pirun kalliita. Olimme silloin opiskelijoita, kun olimme siellä ja vietimme ns. telttasafarin. Siellä on kuuma, pölyä riittää ja autot voivat olla hitaita. Safarialueen ulkopuolella ei voi liikkua, ainakin meidän leirissä oli kuolleet muutamat turistit, kun olivat joutuneet norsujen tallaamiksi... kiva, kiva. Meillä oli telttojen sisällä sängyt, osassa nukuttiin vain teltoissa. Suosittelen survive packiksi apteekista saatuja kaikenlaisia lääkkeitä (itselläni lähti hiukset kyseisen matkan jälkeen) mm. vitamiineja, malarialääkkeitä, pyytäkää antibioottikuuri lääkäriltä matkaan (voi tarvita jossain safarin sydämessä), kuumemittari, kortisonivoidetta, allergialääkkeitä yms. kysykää suomalaiselta terveydenhoitajalta. Meillä meni kaikkia noita lääkkeitä ja muitakin mm. itikkarasvaa, kaikki mahdolliset rokotukset (itse olin kuolemankielissä sairaalassa kerran, PYYTÄKÄÄ, jos joudutte sairaalaan, että aukaisevat ruiskut, neulat ym. teidän silmienne edessä. Vatsataudit voivat olla aika ärhäköitä ja kannattaa syödä paistettua, keitettyä ruokaa. Vinkkejä, jotka sain paikalliselta lähetystyöntekijältä. Jos mahdollista, etsikää joku paikallinen esim. suomalainen kertomaan, mitä kannattaa tehdä, minne safarit jne. Kenya Mountaisilla ovat todella kylmät yöt, joten varautukaa siihen, vaikka näkymät hipovat taivaan kattoa. Minulta saa tietoa lisää, jos on tarvis. Itse suuntaan häämatkani jonnekin muualle, missä turvallisempaa. (Nairobissa joutuu suuntaamaan suurlähetystöön, että on tullut maahan...) mun s-posti on: [email protected]

Menemme naimisiin siksi, koska Rakastamme toisiamme. Toinen syy on se, että rakkaalla sulhasellani epäiltiin kasvainta... tosi vaikea asia. Astma nyt ainakin todettiin, ehkä keuhkoahtaumakin. Haluan naimisiin, koska rakastan. Tätä on vaikea sanoa, mutta olemme sielun veljeksiä (siis nainen ja mies menossa naimisiin) ja sen sinetöiminen on meille tärkeää. Vielä vaikeampaa on sanoa, että meillä on reilu kymmenen vuotta ikäeroa. Jos toinen menehtyy, niin menehtyy toinenkin, mutta sormus jää ikuisiksi ajoiksi Olen ollut yhdessä ja seurustellut lukuisten ihmisten kanssa, takana kaksi kihlausta ja avoeroa, mutta tällaista tunnetta ei koskaan. Lisäksi haluamme lapsia (sekin epävarmaa, kun mulla endometrioosi), mutta toivomme parasta. Lähipiirimme on tukenut meitä kovasti ja haluamme häät.

Meillä kävi niin, että mies näki pakostakin puvun. Olin todella pettynyt pukuuni, jonka olin tilannut. Vollotin kotona koko katastrofia. No, puku tuli ja itku. Lopulta vein koko puvun pois koko liikkeestä, jossa yksi nainen suu vaahdossa kertoi kuinka se puku on nyt hyvä, ja itsehän sellaisen halusin. (yksi kaveri halusi sen mulle jne.) No, toisessa paikassa tuli itku, kun näyttivät vannehametta ja tekivät korjailuja. Rakas Mieheni istui vastapäätä kertomassa mihin koristeita laitettaisiin.. kuvitelkaa, sellainen tatuoitu mies, pitkätukkkainen, buutsit jalassa selittämässä mitä pukuun laitetaan. Siitä puvusta tuli ihana! Rakastan miestäni. En ollut pahoillani, että näki puvun, hänhän ei nää mitä puvun alle laitetaan... en ihan tyhmä ole, ainakaan näin lopuksi

Olen tässä tuumaillut, että minkälaisia, hintaisia jne. koruja teillä mahtaa olla hääpäivään kuuluen? On mahdollista, että sulhon kanssa hommataan kalevala korut (niitä on kyllä jo muutenkin.. no, häät kerran elämässä, toivottavasti...) niin, minkälaisia koruja teillä on? Tarkoitan nyt korviksia ja kaulakoruja lähinnä

Mun häävillitys on ihan kohdillaan, kun ajattelin, että tavallisten servettien sijaan olisikin niitä aitoja kangas servettejä. Tiedättekö, mistä niitä saisi? esim. vuokralle? Vai onko tämä ihan epätoivoista juttua?

Olen yrittänyt metsästää kappaletta. Auttaisiko joku? kaikki käyty jo lävitse.. kiitollisena equator

Olen yrittänyt metsästää kappaletta. Auttaisiko joku? todella kiitollisena Equator