Lakme

--- Tuplat pois ---

Meillä oli bändi, jota sitäkin voin lämpimästi suositella. (The Floss Band, joka tekee ilmeisesti yhteistyötä Huvituvan kanssa ja on hääkeikkaillut siellä paljon). Hyvin toimi tuolla meidän vierasmäärällä - tanssilattialla oli tungosta, mutta se johtui siitä, että siellä olivat lähes kaikki. Bändi itsessään ei vienyt yhtään niin paljon tilaa kuin olimme ajatelleet - ovat tainneet tottua sovittamaan itsensä pieneen tilaan.

Itse olin aika yllättynyt rekisteröintitilaisuudesta. Tältä palstalta ja tuttujen puheista olin saanut sen käsityksen, että kyseessä on tilaisuus, jossa käydään vain allekirjoittamassa paperi. Tiesin, että lisäksi voi pyytää esim. jotakuta vierasta lukemaan runon tms. Koska meille oli kuitenkin tulossa seremonia seuraavana päivänä, päätimme tyytyä tuohon allekirjoittamiseen kaikessa koruttomuudessaan. Mukana olivat kolme läheistä ystävää. Emme olleet kyselleet rekisteröinnistä muuta, varanneet vain ajan. Tilaisuus kesti ehkä kolme minuuttia, mutta yllätys oli suuri, kun henkikirjoittaja kuitenkin puhui parisuhteesta ja rakkaudesta, varsin kauniisti kaiken lisäksi. Korutontahan tuo oli, mutta tavallaan sympaattista. En vain ollut odottanut sitä yhtään. Olo oli vähän "mitäs nyt tapahtuu" ja alkoi siinä vähän naurattaakin. Purin huulta ja sillä siitä selvittiin. Ystävät olivat kyllä ihanan liikuttuneita. Siitä tuli hyvä mieli, kun henkikirjoittaja lopuksi sanoi "voitte nyt suudella toisianne". En ollut sitäkään odottanut. Eli minimaalisten odotusten takia oli positiivinen kokemus. Vahvasti koen kyllä, että hääpäivämme oli seuraava päivä, jolloin oli seremonia ja varsinainen hääjuhla.

^ Hyvä vaan, että syntyy muutakin keskustelua - vaikka meillä on asia päätettynä, niin kenties joku toinenkin pari etsii homomyönteistä häämatkakohdetta.

Suosittelen erittäin lämpimästi! Vaikka ulkoinen miljöö voi tuntua aika hurjalta (meitä ainakin aluksi mietitytti, että tuleekohan kuittailua paikasta), on kyseessä sisältä todella hieno ja tunnelmalliseksi saatava paikka. Henkilökunta oli joustavaa ja kokki todella taitava. Ruoka sai paljon kehuja ja ottivat erityistoiveemme hyvin huomioon (loihtivat hyvän kasvismenun, jota vannoutuneetkin lihan ystävät kehuivat). Ei voi kuin kiitellä! Plussaa oli myös, että hoitivat siivouksen sekä paikan koristelun. Toimme omat juomat, joiden tarjoilusta huolehtivat. Moneen meidän kysymykseen vastauksena oli "tottakai - laitetaan yhdessä asiat toimimaan". Olemme puolison kanssa todella tyytyväisiä. Mihinkään tosi isoihin häihin paikka ei kylläkään sovellu. Meillä oli vieraita n. 65, ja sille määrälle tila oli juuri sopiva. Yhtään isommalle porukalle olisi tanssilattia jäänyt pieneksi (etenkin kun vieraamme viihtyivät lattialla ahkerasti). Mutta pieniin / keskikokoisiin häihin voin todellakin suositella!

En mitään näistä. Puku oli näköiseni ja omasta mielestäni täydellinen - hankittu vuosi ennen häitä ja hääpäivänä tuntui päällä yhtä täydelliseltä kuin ostohetkellä. Puolisoni huolehti meikistä ja kampauksesta. Hän sai esiin parhaat puoleni ja teki juhlameikin ja -kampauksen, joissa näytin kuitenkin sataprosenttisesti omalta itseltäni. Tunsin oloni todella kauniiksi koko päivän, eikä etukäteenkään tarvinnut stressata.

Ehdottomasti jokaisen euron arvoista. Suunnitteluvaiheessa budjetti hirvitti hetkittäin, mutta juhlat olivat niin onnistuneet, että olisin tarvittaessa enemmänkin voinut maksaa.

Vasta kirkon pihalla.

Kihla siirtyi muistojen laatikkoon, vain vihki on täällä sormessa. Näin oli suunniteltu jo ennen häitä.

--

--

Kolme päivää aikaa häihin! Hui! Olen innoissani ja kauhuissani, onnellinen ja jännittynyt... Ihan uskomattomalta tuntuu, että se on ihan kohta. Täällä on öiden laskeminen alkanut. Pian ollaan vaimoja.

^ Jos vastailisin niihin, mihin osaan (tätä asiaa aika paljon pyöritelleenä). Elikkä nimeä voi hakea vasta rekisteröinnin jälkeen - käytännössä kyllä vaikka saman tien voi hakemuksen jättää maistraattiin. Tuo onnistuu myös, että puolisosi hakee äitinsä tyttönimeä (käytännössä aika vähinkin perustein pitäisi saada, kun on noin läheisestä sukulaisesta kyse). Sinä voit sitten hakea sitä, kun olette rekisteröineet suhteenne ja puolisosi nimi on vaihtunut. Ja miten kauan kestää... Siitä en tiedä mitään. Oma hakemus lähtee maistraattiin perjantaina, eli sen jälkeen sitten odotellaan. Käsittääkseni nimilautakunta kokoontuu 4 kertaa vuodessa ja sen jälkeen menee vielä ainakin n. 2 kk ennen kuin päätös on virallinen. Riippuu sitten kokouksen ajankohdasta suhteessa hakemisajankohtaan, että mitä tuo käytännössä tarkoittaa. Minustakin on ihan käsittämättömän hölmöä, kun nimi ei voi vaihtua samassa yhteydessä vaan monta kuukautta myöhemmin. Turhaa monimutkaisuutta, turhaa selittelyä siitä, miksei nimi muuttunutkaan jne.

---

Ja ketjun aloittajan päivitän vielä, että riskillä päädyimme ulkotilaisuuteen. Nyt jännätään sitten säitä... Toivotaan, että ennusteet pitävät, niin ei ole sateita luvassa. Tarvittaessa sitten vähemmän hienossa ympäristössä, elikkä pöytien keskellä juhlapaikalla.

Olen kertonut pomolle häistä, koska toivoin ajankohdaksi lomaa (kesätyö). Eipä ole tullut esiin, että kyse on parisuhteen rekisteröinnistä - ei ole tullut sellaista tilannetta, että olisi selitellyt asiaa. Luulin jo, että lomapäivää anoessa tulisi esiin, mutta siinä lukikin "vihkipäivä/parisuhteen rekisteröimispäivä". Itse kun puhun aina häistä enkä rekisteröinnistä, niin eipä sitten ole tullut luontevastikaan esiin. Aika vähän ollaan muutenkin tekemisissä töissä. Työkavereista osalle olen nyt häiden lähestyessä maininnut asiasta, kun se on luontevasti tullut esiin Tyyliin, "mitä teit viikonloppuna" - mulla oli polttarit, tai lomasuunnitelmista puhuttaessa. Enpä ole kyllä erityisemmin kumppanin sukupuolesta tehnyt numeroa. Suurimmalle osalle nuoremmista kollegoista on kyllä tullut mun suuntautuminen selväksi ihan muista asioista puhuttaessa.

Harvinaisuus ei varsinaisesti ole tärkeää, vaan se, että kyseessä on perheen yhteinen nimi. Kun otan puolison sukunimen, nostan nimen samalla väestörekisterin "alle 5 henkilöä" listalta pois. Omalla sukunimelläni löytyy Suomesta reilu 300 ihmistä, joten sekään ei mikään tusinanimi ole. Plussana on tietysti uniikki nimi, mutta miinuksena sitten taas se tavaaminen...

Käydään maistraatissa hääjuhlaa edeltävänä päivänä allekirjoittamassa paperi. Puolen minuutin tilaisuus, jossa kukaan ei kysykään mitään ja allekirjoitetaan vaan paperi, edes todistajia ei tarvita, ei meille kummallekaan merkitse oikeaa hääpäivää. Koska myöhemmin hääjuhlan yhteydessä on sitten ihan oikea seremonia, koemme menevämme naimisiin jälkimmäisenä päivänä. Lakiasiat pitää vain hoitaa alta pois. Koska yhteisen sukunimenkin joudun erikseen hakemaan, koen, että koko maistraatti on vain yhtä byrokratiaa... Mutta eipä tässä oikein vaihtoehtojakaan ole.

Samalla linjalla muiden kanssa. Eli tottakai lähetettiin kutsut!

Pappi on kutsuttujen listalla, olisi ollut vaikka olisi kieltäytynyt pappistehtävistäkin. On kaverimme.

Vaimoni.

^ Nyt sitten rauha maassa, eikä tarvitse tehdä toiste. Meillä on onneksi tulossa aivan ihania vieraita... Mutta aika härdelliähän tää välillä on.

Meillä matkalle lähdetään vasta reippaammin häiden jälkeen, koska loman toteutumisessa oli ongelmia. Nyt ei sitten äkkilähtö kiinnosta, vaikka yllättäen viikon loma saatiinkin - tekisi mieli kunnolla panostaa häämatkaan, kun sitä jo suunniteltiinkin. Kuten jo tuolla aiemmin kirjoitin, niin meillä ajatuksena oli Tinakeijun tapaan, että lahjarahoilla voi toteuttaa kivoja juttuja paikan päällä. Voi olla, että jokin osa menee myös matkakustannuksiin, mutta ollaan kyllä itse varauduttu lentomme maksamaan. Toisestakin asiasta piti kommentoida - mielestäni on vähän hölmöä, että mainostetaan kuinka ei toivota lahjoja ja myöhemmin sitten päivitellään vieraiden kitsautta. Täytyy myös muistaa, että vieraat ovat nimenomaan vieraita, kukin eri tilanteessa ja eri mielellä juhlissa. Vaikka toivoimme häämatkatukea, ei sitä kaikilta vierailta varmasti tule eikä ole tarviskaan. Mieluummin kuitenkin niin, ettemme saa asuntoon kolmatta leivänpaahdinta, tilalle vaikkapa onnittelukortti. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että kyllä se vähän ihmetyttää, jos vieras ei onnittelukortin vertaa muista, lähipiirissä kun näitä jaetaan melkein ilman syytäkin.

Suoraan ärsytys-ketjusta tänne... Tasapainoa. Tajusin juuri, miten onnekkaita ollaan, kun voimme ylipäänsä solmia jonkinlaisen valtion tunnustaman liiton, olkoonkin sitten heti keskustelupalstalle-rekisteröitymisestä-seuraava elikkä parisuhteen rekisteröinti. Köh. Mä olen hemmetin onnekas, kun mun rakkaasta tulee pian mun vaimo, ei vain mun mielessä vaan ihan oikeasti.

Mukava päivä oli, ihana kun niin moni ystävä oli tullut paikalle.