Lakme

Rouva
  • Content count

    2645
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Lakme

  1. Hei, tämä on vähän hölmö kysymys, mutta kysynpä kuitenkin kun olen vähän tietämätön. Eli minkä kokoisia polttareita teillä on ollut / missä olette olleet / mitä olette järjestäneet? Kiinnostaisi tietää, kun tuntuu, että omalla listalla on aika paljon sellaisia ihmisiä, jotka mielelläni haluaisin polttareihini, jos he sinne pääsevät ja haluavat tulla. Nämä ihmiset ovat minulle eri yhteyksistä läheisiä enkä tiedä, ketä heistä voisin/haluaisin jättää pois. Löytyykö isoja polttareita? Millainen on keskivertopolttarien vierasmäärä? Tiedän toki, ettei minun tarvitse mennä muiden mallin mukaan, mutta mielen rauhoittamiseksi olisi kiva kuulla jotain vierasmääriä. (Olen siis luvannut toimittaa kaasolle listan polttareihin kutsuttavista ihmisistä, sen vuoksi sitä itse pohdiskelen.)
  2. Hei! Mieli tekisi kovasti reissuun nauttimaan rauhassa toistemme seurasta häiden jälkeen (tosin käytännön syistä siirtyy varmaan useita kuukausia myöhemmäksi, kun ei ole kunnon lomia). Paljon olemme yhdessä jo matkustelleet, lähinnä Euroopassa, eikä lesbous ole missään muodostunut ongelmaksi (eipä sitä kovasti ole tullut korostettuakaan). Mutta nyt häämatkakohteeksi olisi kiva löytää joku paikka, jossa ei katsota kovasti kieroon / ainakaan jouduta oikeuslaitoksen kanssa tekemisiin, jos sattuu tulemaan esiin, että olemme pariskunta. Aika moni Afrikan valtio jää ainakin listan ulkopuolelle kuulemieni juttujen perusteella. Olisiko kenelläkään antaa suosituksia? Missä olette olleet häämatkalla tai mihin olette aikoneet mennä? Jonnekin tropiikin lämpöön olisi ihana päästä. Edit. Laitoinpa tämän nyt tänne enkä tuonne häämatka-palstalle, kun osuu täältä varmaan helpommin silmään. Ja onhan täällä noita pukeutumis- ja sormuskeskustelujakin. Mutta saa siirtää, jos on väärässä paikassa.
  3. ^ Tuota jäin ihmettelemään, kun ainakin muutamalla listalla homoseksuaalisuus olisi Mauritiuksella laitonta. Onko sulla tarkempaa tietoa, onko heillä asiaan enemmän hälläväliä-asenne, vai pitäisikö kuitenkin olla vähän varovainen?
  4. ^^ Ollaan oltu romanttisella lomalla Roomassa eikä ollut mitään ongelmia. Ainoa kerta kun asia tuli esiin, oli kun respan poika yritti iskeä vaimoani Hänen oli mahdottoman vaikea tajuta, että olemme naispari emmekä sisaruksia... Parivuode saatiin kyllä hotellista ihan pyynnöstä, ei ole ongelma. Mutta siis kieroon ei katsottu missään, vaikka jossain kaupungilla saatettiin pussata tms. Jos siis Italiaan haluatte, niin lähtekää vaan!
  5. Vastaus tulee Lenamarialle varmaan vähän myöhässä, mutta siltä varalta, että muita vielä kiinnostaa, niin voin täysin suositella hotelli Fjalaria. Itse sviitin näimme vain vilaukselta (hieno), mutta morsiuspari kehui kovasti ja itse viihdyimme ihan hurjan hyvin tavallisessa huoneessa (morsiusparin toiveesta häävieraat majoittuvat pitkälti samaan hoteliin). Mahtava palvelu, viehättävä miljöö ja viihtyisät huoneet!
  6. ^ Juurikin näin. Toivottavasti onnistuu teidän hääseudulla. Meillä oli aikoinaan rukoushetki, jolle samassa kaupungissa sanottiin eri seurakunnassa "ei onnistu meillä, mutta kysykääpä toisesta seurakunnasta", ja sitä kautta lykästi. Ihan asiallisia olivat aina, vaikka olisivatkin sanoneet "ei onnistu".
  7. ^ Olin itse kiintynyt sukunimeeni ja vaihtaminen tuntui ajatuksena aluksi pahalta. Puoliso ei useista eri syistä, jotka kaikki ymmärsin, halunnut vaihtaa omaansa. Juurikin noista listaamisistasi syistä johtuen päädyimme siihen, että minä vaihdoin nimeä (ja nykyään olen erittäin tyytyväinen ja ihmettelen, miksi edes niin pitkään mietin koko asiaa). Nykyisin uuteen nimeeni liittyy vahva emotionaalinen lataus: meidän oma perheemme, meidän liittomme. Lisäksi nimi on kyllä nätti, vaikkakin aika hankala. Näillä perusteilla päädyin kuitenkin ottamaan puolison nimen: Meille oli tulossa lapsi, joten koko perheen yhteinen nimi painoi paljon. Samoin halusimme, että jos minä joskus synnytän lapsen, hänellä on sama nimi kuin muulla perheellä. Ehkä jotenkin tuntui myös, että sama nimi korostaa sitä, että olemme samaa yksikköä (etenkin kun ko. nimi on Suomessa alle 10 ihmisellä). Ihan väkisinkin olemme sukulaisia, kun liikumme yhdessä ja meillä on sama, erikoinen sukunimi. On myös aika paljon helpompi perustella olevansa lapsen äiti esim. pankissa, lääkärissä jne, kun kantaa samaa nimeä. Itsekin mietin kaksoisnimeä, mutta se olisi ollut korni yhdistelmä kahta ulkomaalaista sukunimeä, joten jälkeenpäin olen ihan kiitollinen, ettei se ollut mahdollista. Tosi sääli, ettei se teidän kohdalla onnistu!
  8. Onnittelut Maizzi! Pitkä odotus... mutta kannattaa!
  9. Pian vuodenpäivät naimisissa ja edelleen lempikoruni kaikista.
  10. Nukuttiin pitkään, nautittiin ihana brunssi hotellihuoneessa ja iltapäivällä suunnattiin kotiin fiilistelemään ihan parhaita häitä. Luettiin onnittelukortit ja syötiin vähän lisää herkkuja.
  11. Ei tunnu turhalta. Tykkäsin hössöttää hääjuttuja puolison kanssa, joten se oli lähinnä kivaa yhteistä puuhasteltavaa. Varmasti vähemmälläkin olisi selvinnyt, mutta haluttiin näin. Edit. Häät olivat paremmat kuin osasin kuvitellakaan, eli sinänsäkin panostus kannatti.
  12. Häämatka tropiikkiin (kolmelle ), kuten kutsussa mainittiinkin.
  13. Hääkutsu seuraaviin juhliin Nimeni ei ollut virallisesti vielä muuttunut, mutta tiedossa oli, että aion ottaa puolison nimen. Tämän jälkeen tuli parikin postikorttia uudella nimellä. Virallisen muutoksen jälkeen ensimmäinen posti taisi olla kirje, jossa ilmoitettiin nimimuutoksesta.
  14. ^ Me toimittiin just noin. Eli kaikille paikalle ilmaantuneille / jollain tapaa muistaneille lähetettiin kiitoskortti. Mutta jos ihmisestä ei ole häitä ennen eikä niiden jälkeen kuulunut mitään, niin kortti jäi postittamatta. Lasken tähän mukaan kaikki tekstiviesti- ja fb-onnittelutkin, koska mun mielestä ne on muistamista.
  15. Kolmissa häissä olen ollut, kaksiin on lisäksi kutsuttu mutta en ole välimatkan vuoksi päässyt. Lisäksi tietysti omissa. Ensi vuonna saldo sitten tuplaantuukin komeasti.
  16. Täytyy komppailla Martsu79:a tuon Kämpin Love-paketin suhteen. Oli todella hemmottelua, vaikka mekin tosiaan juhlittiin syntymäpäivää eikä vietetty hääyötä. Jos olisin etukäteen tiennyt toisen hotellin ongelmista, niin poreammeesta huolimatta olisi mennyt vaihtoon hääyöksi ja Kämp siihen tilalle!
  17. Aivan puskista tuli tänään ilmoitus, että mun nimi on muuttunut viime viikolla. Turhaan siis täällä avauduin, 4 kuukautta kesti eli tehokasta toimintaa. En tiedä miksi alun perin sanoivat muuta, mutta kivempi tietysti näin päin. Lisäksi ihmetytti, kun kaveri sai kuukausi sitten tiedon siitä, että asia meni käsittelyyn. Itse en kuullut mitään. Mutta jee!!! Mä olen nyt rouva E!!!!
  18. ^ Hyvä pointti. Puoli vuotta tai kauemminkin on kuitenkin vähän eri asia kuin joitakin päiviä tai viikkoja. Mä ajattelin kuitenkin ihan samalla tavalla kuin sinä ja oon noin toiminutkin eli epävirallisissa yhteyksissä käytän tulevaa nimeäni. Selittelemäänhän sitä on joutunut, kun virallisissa tilanteissa joutuukin sitten käyttämään eri nimeä. Yksi avulias kaveri on esim. alkanut ripittää yhtä opettajaa siitä, että mun nimi oli listalla väärin "vaikka se on ollut jo kuukausia naimisissa" - vaikka oli siis ihan oikein. Eli ei siitä selittelemisestä mihinkään pääse Maistraatista kerrottiin nyt, että puoli vuotta on mun kohdalla minimiaika, missä voin odottaa uutta nimeä. Kannattaa siis varautua odotteluun.
  19. Nopeimmat ehtivät jo valittaa, kun häistä oli mennyt vähän reilu 2 kk eikä kiitoskorttia ollut kuulunut. Tietysti asialla oli ihminen, joka ei edes ollut häissä paikalla. Ihan kuin tässä ei muuta tekemistä olisi, muuttoa ja esikoisen odotusta ja opintokiireitä... No juu, kohta tulee kolme kuukautta häistä ja viimeiset kortit lähtevät postiin nyt.
  20. Häät tuntuu olevan myös niin iso bisnes, että asiakaspalveluhenki on ihan huipussaan. Verrattuna esim. pankkikokemuksiin oli hääasioiden hoitaminen tosi helppoa. Mikä tavallaan on vähän hassua, koska pankkisuhde kestää potentiaalisesti vuosikymmeniä, häät on kertaluontoinen tapahtuma.
  21. Meillä ei ollut pk-seudulla ongelmia minkään tahon kanssa. Vähintäänkin oli asiallista palvelua kaikilta, ja aika moni tuntui pitävän sitä vain positiivisena, että olemme naispari. "Vähän erilaista" tai "ei siis tällä kertaa jäykkiä sulhasia" (tosin lupasimme jäykän morsiamen tilalle ) -tyyppisiä kommentteja tuli paljon. Sen verran olen oppinut, että tuon asian heti esiin. Esim. tarjouspyynnöissä laitoimme viestin alle molempien nimet ja puhuimme tilaisuudesta nimellä "häät". Kerran tai kaksi kysyimme ihan suoraan, että onkohan tuo ongelma. Muistaakseni ainakin valokuvaajalta kysyttiin, koska lopputulos olisi muuten voinut olla kiusallinen. No, ei ollut mikään ongelma. Neuvoni on siis, että tuokaa asia jollain tavoin esiin, vaikka vain ohimennen. Jos teille tulee epävarma olo, niin kysykää toki suoraan. Kyllä sen ihmisistä aistii, jos meinaavat jatkossa nyrpistellä. Hauskaa hääsuunnittelua, se on ihanaa!
  22. ^ Komppaan, häiden aikaan meillä oli noin 24 raskausviikkoa kasassa ja A-linjainen puku kätki vatsan melkein täysin. ("Onko se raskaana? Tosi alussa ilmeisesti.") Varsin erilainen puku kuin sinulla, mutta A-linjainen ja nyöritys. Riskillä mentiin ja oli aivan täydellinen hääpäivänä.
  23. Olin ehdottomaasti tyytyväisempi puolisoni tekemään meikkiin (jota luultiin itse asiassa ammattilaisen työnjäljeksi) kuin yhteenkään juhlameikkiin, jota ammattilainen on minulle tehnyt. Kannattaa siis miettiä sitäkin, osaako välittää toivomuksensa ammattilaisen korviin niin, että tulee ymmärretyksi. Jostain syystä "tosi luonnollinen" tuntuu aina tarkoittavan rajuja värejä ja tummia rajauksia, hmm...