Lakme

Kiitokset vielä kaikille noista vinkeistä, oli paljon apua pohdiskeluihin! Nyt kun tuo siunaaminen ei muutenkaan onnistu, niin mietiskelemme sitten muita vaihtoehtoja...

Tällainen valitettava uutinen ev. lut. seurakunnan toimesta: http://ranneliike.net/teema/piispat_eivat_...=2&aid=3698 Eli parisuhteen siunaamista taitaa olla enää turha toivoa.

^ Joo, olen tuosta ihan samaa mieltä.

Sormuksen mukana ei ilmeisesti tule minkäänlaista todistusta tai timanttisertifikaattia, että timantit ovat oikeasti laadultaan sellaisia kuin sivuilla väitetään? Kyllä ainakin puhelimessa lupasivat mukaan todistuksen. Sen aitoudesta en sitten osaa sanoa, voi kai noitakin vaan kirjoitella (?). Mutta mun sormukseen ei ole mitään isoja kiviä tulossakaan, muutama pieni murunen (siis todellakin pienen pieniä, 0,01ct) vaan koristukseksi. En oikein tykkään timanteista, valitsin vaan kauniin mallin, jossa kivet eivät ole keskeisessä osassa. Hämäävä muuten tuo kaupan nimi, kun antaa ymmärtää, että kaikki olisivat kunnon isoja timanttikoruja. Mun tilaamani sormus on varmaan muutenkin aika eri hintaluokassa kuin useimmilla täällä (nuo timantit kun nostavat sitä hintaa ja itse vierastan kaikkia, missä on vähänkään isompaa muhkuraa). Siinä olet Nellen kyllä oikeassa, että takeitahan noista lupauksista ei ole.

Mulle tulee punakultainen vihki, joka ei sovi materiaalinsa eikä mallinsa puolesta mun kihlan rinnalle. Kihla on kyllä sievä ja pidän siitä edelleen, mutta sitä hankittaessa luulin, että materiaalivaihtoehdot on ainoastaan valko- tai keltakulta. Valkokulta ei ole minusta kaunis, keltakulta jotenkin menettelee. Tuli ihan yllätyksenä, että "on olemassa kauniinkin värisiä sormuksia" . Nyt on puolison kanssa puhuttu, että mun kihla joutuu väistymään elämäni sormuksen tieltä. Mutta hyvä niin, kun nyt on löytynyt se sormus, jota haluan pitää sormessa lopun ikääni. Tulee siis vain yksi sormus sormeen... ehkä sitten joskus myöhemmin hankitaan siihen rinnalle toinen (punakultainen) rinkula, jos vaikka tulee lapsia tms. Edit. Pahimmat kirjoitusvirheet pois.

^ Oon siis mankunut ja vinkunut jo ties miten pitkään, että toi on niin ihana. Hinta vaan oli suomalaisessa yksilössä aika kirpaiseva vaikka muuten oli hyvin samanlainen (tämä vielä aavistuksen enemmän sitä jotain, vaikka sen verran samanlaisia ovat, että oon ikäänkuin nähnyt tuon sormessa). Nyt puoliso väsyi kuuntelemaan mun huokailuani siitä, ettei missään ole mun elämäni sormusta... "Tilaa se, meni syteen tai saveen." No joo, mähän tilasin sitten. Pitäisi tulla parissa viikossa.

Jänskättää. Laitoin tilaukseen sormuksen Diamondharmonylta, kun oli niin mielettömän ihana sormus ja hintaa tulleineen ja veroineenkin vain viidesosa siitä, mitä vastaavalla olen täällä nähnyt. (Eikä Suomessa tosiaan ole valinnanvaraa yhtään ja tuolla oli.) Toivotaan nyt, että on just se, mitä haluan Ja jos ei ole, niin vielä ehtii teettää... Onhan tuo tietysti iso raha hukkaan, jos ei ole hyvä - mutta uskon, että ainakin "käyttösormus" siitä tulee, jos ei sitten sitä omaa vihkiä.

Helsingin keskustassa, Vantaan Jumbossa ja Leppävaaran Sellossa olen kierrellyt sormuksia etsimässä viime viikkoina (omaa vihkiä ja kaverin seurana kihlaa). Sellossa saatiin kaikissa kolmessa myymälässä (Timanttiset, Hallberg ja Kultakulma) ihan normi-hyvää palvelua. Ihan kiva oli katsella ja myyjät olivat avuliaita ja ystävällisiä. Voisin hyvin käydä uudestaan, jos arvelisin löytäväni sieltä, mitä etsin. Jumbossa liikkeet oli pikaisesti nähty (toiveeni sormuksen suhteen ovat sellaiset, ettei ihan perusmallistosta sellaista ole löytynyt). Timanttisilla palvelu oli ihan asiallista. Kultajousessa oltiin oikein ystävällisiä ja ehdotettiin ihan oma-aloitteisesti, mistä voisi mahdollisesta etsimiäni sormuksia löytyä tai missä sellaisen mahdollisesti voisi teetättää. Laatukorussa sen sijaan myyjä nauroi minulle päin näköä, että sellaisia heidän valikoimaansa ei kuulu. Tuli aika kurja fiilis tuosta. Sen olin jo huomannut, ettei kaikissa myymälöissä ole moniakaan minun tyylisiäni sormuksia, mutta sen voi mielestäni sanoa ihan asiallisesti. Ei tarvitse nauraa asiakkaalle ivallisesti... Ei kyllä yhtään tee mieli mennä tuohon myymälään enää! Helsingissä kiersin useampiakin myymälöitä, joiden nimet ovat päässeet unohtumaan (palvelu ok/neutraalia). Kultakamarissa mua ojennettiin siitä, että en käytä tarpeeksi moderneja termejä (puhuin punakullasta, myyjä "rosee goldista") niin että minua on vaikea ymmärtää. Aleksanterinkadulla Keskuskadun läheisyydessä sijaitsevassa pienessä kultamyymälässä (jonka nimi ei jäänyt mieleen, mutta sisään en mene enää koskaan) palvelu oli ihan käsittämättömän huonoa. Minulle näytettiin yksi sormus, joka oli etsimääni materiaalia. Se ei ollut minulle mieleen joten kohteliaasti kysyin, olisiko muita. "Tämä sama löytyy kolmessa koossa. Jos sinulla on noin hankala maku, niin tähän sinun sitten on tyytyminen. Kannattaisi katsella jotain muodikkaampaa." Ja kun sanoin, että aion käyttää pelkkää vihkiä ilman kihlaa, niin kommentiksi tuli "toivottavasti miehesi tietää mitä aiot tehdä". Ei kovasti houkutellut jatkamaan asiointia. Tosi hyvää palvelua sain sen sijaan Mikonkadulla sijaitsevassa Suomen Kultakellossa, jossa myyjä oli avulias ja pyrki esittelemään minulle paljon erilaisia vaihtoehtoja. Tykkäsin erityisesti hänen lähestymistavastaan "tämä on sinun sormuksesi, joten on tärkeää että se miellyttää sinua". Kiitos, näin ajattelen itsekin! Ehdottivat myös teettämistä, mihin todennäköisesti päädynkin. Toinen hyvän palvelun paikka oli Aleksanterinkadun Caratia-myymälä, jossa käytettiin aikaa minun asioihini ja vastattiin kaikkiin kysymyksiini. Täältä ostaisin sormuksen, jos vain palvelun perusteella valitsisin Mitään superpalvelua en kultasepänliikkeissä odota, mutta kun kyseessä on kuitenkin aika hintava hankinta, niin mielestäni tietty asiallisuus on minimiodotus. En myöskään tajua, miten voi oikeasti kuvitella, että saa asiakkaan ostamaan 1500 euron sormuksen, joka ei miellytä - siksi, että se on muodikas! Eikö se ole vähän asiakkaan aliarvioimista? Jos sormus on sormessani lopun ikääni, niin haen siltä kyllä vähän eri asioita kuin muodikkuutta.

Minä tein löytöjä ebay:stä, taisin maksaa alle 5 euroa omastani. Jonkun aikaa piti etsiskellä, että sopivanlainen osui kohdalle, mutta ilmeisesti tuolla tulee aika usein ainakin uusia myös myyntiin. Suosittelen!

Mulla on tällainen tyhmä kysymys, toivottavasti joku osaisi auttaa. Elikkä en ole koskaan käynyt kometologilla tai edes miettinyt sinne menemistä. Useampaan kertaan joku on kyllä vinkannut minulle, että kannattaisi mennä. Nyt alan itsekin kallistua siihen, että pitäisi... mutta miten käytännössä? Varaanko vain ajan jonnekin ja toivon, että kosmetologi tietää minut nähdessään, mitä kannattaisi tehdä? Vai pitääkö mun yrittää selvittää tätä jotenkin ja tietää, mitä "pyytää"? Iho on kyllä jonkinlainen ongelmaiho, herkästi kuivuva mutta myöskin näppyläinen.

^ Nyt kun oot tehnyt päätöksen, niin seisot vaan niiden takana. Koska kyseessä on teidän juhla, maksu menee teidän kukkarosta ja tilakin asettaa rajoituksia, niin minusta ei tuossa enempää selvityksiä kaivata! Tässä vaiheessa kannattaa varmaan yrittää karistaa kaikki tuollainen syyllisyys pois. Ihailtavaa, että oot pystynyt selittämään tilanteen noin hyvin ihmisille! Toivottavasti teillä tulee kaikesta huolimatta mahtavat häät!

Meillekin on näköjään ujuttautumassa mukaan yksi ei-kutsuttu. Tosin vielä ei ole kutsuja lähetetty, joten täytyy ehkä yrittää vielä vaikuttaa asiaan. Sinkkukaveri, joka tuntee melkein kaikki vieraamme, päätti yks kaks yllättäen, että ottaa yhden kaverinsa mukaan häihimme. Ei tässä muuten mitään, mutta olemme joutuneet karsimaan vieraslistalta sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä. Lisäksi olemme joutuneet nipistämään joidenkin avecienkin suhteen (jos emme ole tavanneet ihmistä tms). Tuntuu siis jotenkin hölmöltä, että tämä kaverin kaveri, jota emme ole tavanneet kuin yhden kerran, tuli ensitapaamisella sanomaan, että "kiva kun kutsutte mut teidän häihin". Mutta katsellaan nyt miten tilanne kehittyy... Edit. Kyseessä ei siis tosiaan ole sinkkukaverin tyttöystävä tai edes muu vastaava, vaan ihan rehellisesti vaan "yksi kaveri", ei edes mikään sydänystävä.

Me käytiin myös Wanhan Sataman häämessuilla tänään. Ylitti kyllä odotukset. Erityisesti sormuksia oli tarkoitus katsella ja niitähän löytyi - nyt mullakin on jo käsitystä siitä, mitä haluan, vaikka mennessä en tiennyt muuta kuin että mitä ehdottomasti en halua...

Alun perin puhuttiin, että kutsutaan vain tuttuja. Nyt on siihen tullut pieni jousto: häihin on tulossa muutama ulkomaalainen ystäväni pitkän matkan takaa (Australiasta) ja he luonnollisesti tuovat mukaan myös kumppaninsa. Ystävien puolisoita en ole ketään tavannut aikaisemmin, mutta mielelläni olisin tavannut - ja ehdottomasti haluaisin tavata joka tapauksessa, jos samaan maahan satumme. Pitkän matkan vuoksi tämä on mielestäni ihan hyväksyttävä syy luistaa vähän tavoitteestamme, minulle on kun tosi tärkeä saada ystävät häihin paikalle. Edit. Selvempi ilmaisu.

Kun menimme kihloihin, se oli lupaus parisuhteen rekisteröinnistä. Mielestäni on aika turha puhua kihloihin menosta, jos ei ole tulevaisuuden suhteen tosissaan. Emme kuitenkaan sopineet hääpäivää vielä kihloihin mennessä, koska halusimme ehdottomasti järjestää kunnon juhlat juhlistaaksemme suhteemme virallistamista eikä siihen olisi silloin ollut varaa. Kolmen vuoden kihloissaolon jälkeen olemme kerryttäneet hääsäästöjä niin, että ensi kesänä sitten vaimoudumme. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole ollut epäilystä siitä, mikä suunnitelmamme on ja että häät ovat tiedossa - vaikkakin sitten vähän pidemmän odottelun jälkeen. Tuohon sormusasiaan on pakko sanoa, että sormukset kyllä hankimme etukäteen. Minusta kihlaus on yhteinen sopimus, ja meillä se meni kauniisti niin, että tehtiin päätös, hankittiin sormukset ja sitten kihlauduttiin.

Me päästään matkalle todennäköisesti n. 4-5 kk häiden jälkeen. Mitään varmaa ei ole lyöty lukkoon, mutta se on tiedossa, ettei heti elokuussa päästä matkalle lähtemään. Kesätyöpaikasta lupasivat mulle kyllä lyhyen hääloman, jolloin ehtisi vaikkapa viikon reissulle jonnekin Eurooppaan, mutta emme aio silloin lähteä. Syitä on parikin. Ensinnäkin häihimme on tulossa vieraita kirjaimellisesti toiselta puolen maapalloa - ihmisiä, joita en ole nähnyt vuosiin enkä varmasti ihan heti näe uudelleen, joten heidän kanssaan olisi mukava viettää aikaa juhlan jälkeenkin. Toiseksi olemme matkustelleet aika paljon, joten haluaisimme häämatkalle jonnekin vähän eksoottisempaan kohteeseen - ja viikko on vähän turhan lyhyt aika sellaiseen matkaan.

Vastaankin itse siltä varalta, että joku kaipaisi myöhemmin vastaavaa. Elikkä teetin pukuuni nyörityksen Ompelimo Miilassa ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Tosi hienoa jälkeä tuli, ammattitaitoisesti ja mielestäni myös hyvään hintaan. Suosittelen ehdottomasti, jos tarvetta on!

^ Okei, kiitos tiedosta. Odottelemaan siis joutuu...

^ Sinne vaan, koko suku mukaan ja menoksi! Meillä ei ole muut vielä erityisesti innostuneet hössöttämään kuin me itse. Eli tuskin saisi niistä myöskään seuraa messuille... Mutta itse ajattelin kyllä, että voisi olla ihan kiva käydä tuolla Häät ja rakkaus-messuilla haistelemassa tuulia, mutta ihan vaan puolison kanssa kahden.

Onko jollain kokemuksia siitä, kauanko nimen muuttuminen kesti? Mäkin olen kuullut, että kestäisi kyllä pitkään... nyt kiinnostaisi sitten, onko tästä jollain oikeasti kokemuksia. Olin pitkään ihan varma, että pidetään omat nimet, mutta nyt oon alkanut miettiä muitakin vaihtoehtoja, nimenomaan tuosta syystä että olisi sama sukunimi koko perheellä, sitten jos ja kun lapsia tulee. Ei ole päätöstä vielä tehty, mutta nyt alkoi asia kummasti kiinnostaa.

Sormuksen otan pois leipoessa, tiskatessa ja töissä. Muuten on aina mukana ja olo on orpo, jos esim. tiskauksen takia unohtuu hetkeksi pois. Tuntui tosi oudolta, kun työpaikalla laitoin sormuksen kerran työtakin taskuun ja unohdin sen sinne kotiin lähtiessä... Onneksi sai sitten viikonlopun jälkeen takaisin sormeen!

Kuulun tänne. Mä punastelen jatkuvasti. Suurimman osan ajasta oikeastaan ihan ilman syytäkin, eli esim. siksi, että keskityn tarkemmin siihen mitä aion sanoa tai suunnittelen sanovani oman kommenttini vilkkaaseen keskusteluun tai joku hymyilee mulle. Oon ollut tällainen lapsesta asti ja nuorempana se ärsytti (oon kuitenkin sosiaalinen enkä noissa tilanteissa mitenkään erityisesti jännitä tai mitään). Nyt oon jo sopeutunut tähän... Ja kun sitä kerrran tapahtuu koko ajan ihan ilman syytä, niin tuskinpa kukaan muu tajuaa kiinnittää siihen huomiota, ainakaan kovin paljon. En onneksi aina tajua itsekään punastuvani, eli se ei siksi varmaan kiusaa niin paljon. Ajattelin silti satsata hyvään neutraaliin meikkiin, joka vähän tasoittaisi tätä taipumustani.

En tullut edes ajatelleeksi, että olisi tuollainenkin vaihtoehto, että puoliso ei näkisi. Ollaan sen verran paita ja peppu vissiin, että käytiin yhdessä sovittamassakin pukua. Mulle ei tuolla asialla ole mitään erityistä merkitystä.

Meillä on läheiset sukulaiset suhtautuneet häihin yllättävänkin kivasti (vähän on pientä ongelmaa ollut puolison vanhempien kanssa, mutta ei mitään isompaa). Kaukaisempia ei sitten olla kutsumassakaan. Yksi isompi ongelma on yllättäen olleet yksi kaveri, jonka ajattelimme itsestään selvästi kutsua häihin. No, kutsuja ei ole vielä lähetetty ja nyt on alkanut vähän mietityttää. Tyyppi väläytti tuossa juuri, että eihän mulla ole mitään oikeutta puhua "naimisiin menosta" tai "häistä", kun ollaan kerran naispari. Ja ihmetteli, että miksi me oikein juhlitaan moista asiaa, että pitääkö sitä väkisin tuputtaa kaikkien naamalle. Että näin. Tuli aika yllättäen tämä suhtautuminen... ja erityisesti ihmetyttää, kun kaveri itse on biseksuaali, eli ei pitäisi olla senkään puolesta näin nihkeänä.

^ Toivottavasti kukaan ei oikeasti ajattele noin, että tuleva vaimosi leikkii miestä tms. Mun mielestä on ainakin tärkeää, että tuntee olonsa kotoisaksi ja omaksi itsekseen siinä puvussa, mitä päälleen laittaa - oli kyse sitten housuista tai mekosta. Kyseessä on oma tärkeä päivä, joten tärkeintä on olla oman itsensä näköinen tai ainakin sen näköinen, että on mukava olla. Edit. Typot pois.