cara

Myös ammattilaispalstalla on keskustelua aiheesta: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb21/Y...?num=1129824935 muoks: linkki korjattu

Laura Taljan Häämusiikki-sivuilla on paljon hyviä ajatuksia häihin sopivan musiikin valinnasta: http://www.uta.fi/~laura.talja/etusivu.html Viime kädessä kanttori ja pappi päättävät musiikin sopivuudesta, ohjenuoranaan lause "musiikin valinnassa on otettava huomioon toimituksen jumalanpalvelusluonne". Käytännöt vaihtelevat seurakuntien välillä suuresti.

Viime talvena olimme Suomenlinnan kirkossa keikalla, kirkko jäi mieleen todella kauniina ja valoisana. Hääpari oli tuonut alttarin portaiden molemmille puolille punaisen maton päälle korkeat maljakot (n. 1,2m) joissa oli pitkävartisia punaisia kukkia, ruusuja muistaakseni. Tyylikkäs yksityiskohta oli maljakoissa ollut punaiseksi värjätty vesi joka näytti todella hyvältä. En tiedä missä vaiheessa maljakot tuotiin kirkkoon, mutta kaaso vei ne pois vähän vihkimisen jälkeen kun me vielä pakkailimme soitinkoteloita kirkon etuosassa.

pallero, Kanttori Marko on kommentoinut tätä "häämarssi nauhalta" asiaa tässä vähän vanhemmassa ketjussa: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...009;start=12#12 Asia on tietenkin kiinni vuorossa olevan kanttorin mielipiteestä, mutta itsekin kuvittelisin suhtautumisen nauhalta tulevaan musiikkiin olevan aika lailla nihkeää. Muusikkona olen ehdottomasti sitä mieltä että livemusiikki on aina nauhalta tulevaa parempaa, ja jotenkin erityisesti kirkossa nauhalta tuleva häämarssi kuulostaa ajatuksena hieman oudolta. Jos kanttori hyväksyy kappalevalintanne muuten, olisiko mahdollista palkata jostain joku hyvä gospel-muusikko vetäisemään biisin livenä? -- minuskeli, meillä oli Sibelius-Akatemiassa opiskelevan ystäväni säveltämä häämarssi poistumismarssina. Meillä oli aivan ihana kanttori joka oikein innostui saadessaan harjoiteltavakseen uuden häämarssin. Kanttoreita on kuitenkin monenlaisia. Kaikilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta harjoitella uusia kappaleita. Myöskin uruille säveltämisessä on aivan omat niksinsä, se mikä kuulostaa hyvältä pianolla ei välttämättä toimi ollenkaan uruilla kirkko-akustiikassa. Ennen kuin lähtee tilaamaan suurempaa teosta, kannattaisi varmaan tiedustella kanttorilta kautta rantain olisiko hänellä kiinnostusta uuden sävellyksen opetteluun.

Hei vielä, nyt löysin ketjun joka alunperin oli tarkoitus etsiä. Eli täällä morsian kyselee sulhaselle laulettavaksi sopivaa laulua: Kaunein rakkauslaulu? Listatkaa! http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...21552;start=0#0

Hei pöpöliini! Häämusiikkifoorumilla on keskusteltu hieman samasta aiheesta tässä ketjussa, siellä myös muutama kappalevinkki: Voiko morsian laulaa kirkossa? http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1100980016 Käytännössä mikä tahansa kaunis rakkauslaulu sopinee. Itse lauloin aviomiehelleni Pepe Willbergin Aamun.

Jos ohjelmaa tulee paljon, sitä kannattaa vähän jakaa eri kohtiin niin, että välissä on vaikkapa puolen tunnin vessa- ja seurustelutauko. Ennen kahvia voi laittaa jonkin verran ohjelmaa, kahvin jälkeen vielä vaikka lisää jos haluaa. Ei kuitenkaan kannata pistää mummoja odottamaan sitä kahvinjuontia liian kauan. ;D Riehakkaammat morsiamenryöstöt yms. voi säästää vaikkapa tanssibändin settien väliselle tauolle.

Tosiaan asia on täysin työvuorossa olevan kanttorin päätettävissä. Tiedän kuitenkin erään ystäväni laulaneen kappaleen kirkkovihkimisessä, joten ajatus ei ole aivan mahdoton.

Kallon ravintolaan mahtuu 90 henkeä, mutta siellä järjestettävän tilaisuuden emännän/isännän pitää olla purjehdusseuran jäsen. http://www.bsfpori.com/ravintola.html Suosittelen lämpimästi merellisiin häihin Mäntyluodon hotellia, meillä oli siellä häät lokakuussa 2002. Suurista ikkunoista näkyi suoraan merelle, ravintolalla oli muutama purjelaivan pienoismalli ynnä muuta merellistä rekvisiittaa ja paikka oli muutenkin aivan ihana!

Niin, ja luulen että ravintolasta ostettu booli on ainoa mahdollisuus, kun omia juomia ei saa viedä. Kysy Rantakartanosta miten he toteuttaisivat tuon ideasi, ja mikä sen litrahinnaksi tulisi. Voipi olla että koristeet ja hiilihappojäät saat/joudut metsästämään itse, mutta sininen onnistunee ravintolan puolesta. Meillä oli myös sininen booli, väri saatiin muistaakseni jostain elintarvikeväristä tms. joka ei ollut kovin kallista. Eiköhän siitä saa tummansinistä jos laittaa vaan vähän enemmän sitä väriainetta... : ;D edit: kirjoitusvihreitä

Boolin ostaminen ravintolasta ei varmaankaan ole ongelma. Meidän häissämme sovimme Mäntyluodon hotellin kanssa boolin reseptistä ja määrästä eikä hintakaan ollut päätähuimaava kun booli koostui aika perusraaka-aineista. Halvemmaksi tuli kuin viinitarjoilun jatkaminen loppuun asti. Vieraat tykkäsivät. ;D

Meillä oli hääjuhla Mäntyluodon hotellilla ja olimme todella tyytyväisiä paikkaan!!! Lokakuisena iltapäivänä aurinko paistoi täydeltä terältä ja vieraat saivat ihailla ikkunasta kaunista merenrantaa. Ruoka oli hyvää, palvelu ystävällistä ja vanha puurakennus oli kaunis ja tunnelmallinen sekä ulkoa että sisältä. Vieraatkin kehuivat häiden jälkeen kaunista hääpaikkaamme. Meidän hääpäivämme lähellä ei ollut muita varauksia, joten saimme järjestellä rauhassa sekä ennen juhlaa että juhlan jälkeen. Kaikki yläkerrassa sijaitsevat huoneet oli varattu vieraillemme, mikä sopi erityisesti lähisuvun lapsiperheille. Oman positiivisen puolensa paikan valintaan toi vielä se, että itse nuorempana Mäntyluodossa asuneena tuli sitten juhlittua kotimaisemissa. Kävimme ruokailun aikana ottamassa syysmyrskykuvia meistä Kallon rannassa, eikä sinnekään ollut pitkä matka.

Juhlapaikkamme meni kiinni 00.30, jonka jälkeen vieraat lähtivät jatkoille kaupunkiin. Me juhlimme puoleenyöhön asti, lähdimme sitten hotellin sviittiin nauttimaan kuohuviinistä, katkarapusalaatista ja toisistamme. Seuraavana aamuna oli ylellistä herätä huoneeseen tuotuun aamupalaan, käydä uimassa hotellin kylpylässä ja lähteä pois klo 14. Koko yö ja seuraava aamu on jäänyt mieleen ihanan romanttisena ja rentouttavana hetkenä. :-X

No, laitetaan tähän vielä tasapainon vuoksi vastakkainen mielipide. ;D Koska niin monet akateemiset juhlat ja virallista etikettiä noudattavat häät on tullut käytyä, tuo aviomiehen kanssa vastakkain istuminen on niin tuttua että tuntuu kummalliselta istua vierekkäin. Vastakkain istumisessa on se hyvä puoli, että toinen on siinä lähellä "tukena ja turvana" , mutta keskustelun kannalta parhaalla paikalla istuu kaksi muuta miestä, joiden kanssa tulee sitten helpommin keskusteltua ja oltua sosiaalinen. Kun oman miehen kanssa keskustelee pöydän yli, keskustelu on julkisempaa ja siihen on muidenkin helpompi osallistua. Ei tule vierustovereille sellainen olo että pariskunta kuiskailee keskenään. ;D

Tadadadaa!!! cara to the rescue!!! 8) 8) 8) Laitoin sähköpostia Hannu Oskalalle, ja vastaus tulikin pikaisesti. Talvihäät-valssista löytyy sanat ja "demodemodemoversio" mp3:na oheisesta osoitteesta: http://webusers.siba.fi/~hoskala/talvihaa/index.htm Hannu lupasi myös laittaa nuotit samaan hakemistoon mikäli kiinnostusta löytyy.

Teräksisen taskumatin johon kaiverrettiin myöhemmin etunimi ja päivämäärä. Mielessä kävi kaiverruttaa jotain hempeämpää tyyliin "Aviomiehelleni", mutta sitten totesin että kun taskumatin käyttö rajoittuu kuitenkin miesporukan tapaamisiin niin hempeä teksti herättäisi vain turhaa hilpeyttä. ;D

Luulisin että biisi on Miisillekin ;D ihan tuttu... Oliko se Ressu Redford joka teki tästä suomenkielisen version? Your song It's a little bit funny this feeling inside I'm not one of those who can easily hide I don't have much money but boy if I did I'd buy a big house where we both could live If I was a sculptor, but then again, no Or a man who makes potions in a travelling show I know it's not much but it's the best I can do My gift is my song and this one's for you And you can tell everybody this is your song It may be quite simple but now that it's done I hope you don't mind I hope you don't mind that I put down in words How wonderful life is while you're in the world I sat on the roof and kicked off the moss Well a few of the verses well they've got me quite cross But the sun's been quite kind while I wrote this song It's for people like you that keep it turned on So excuse me forgetting but these things I do You see I've forgotten if they're green or they're blue Anyway the thing is what I really mean Yours are the sweetest eyes I've ever seen

Me vietimme ensimmäistä hääpäivää käymällä Pietarissa viikonloppumatkalla. Junalla sinne ja takaisin, perillä kolme yötä hotellissa. Ravintolaillallisia, käynti Eremitaasissa taidetta ihailemassa ja Mariinskissa baletissa. Lonely Planetin Pietari-opas oli aika ehdoton survival kit kahdelle venäjää osaamattomalle.

Suurin osa häihin liittyvistä asioista oli muistettu hyvin, olimme tehneet pikkutarkkoja listoja naikkareiden ohjeiden mukaan mitä uskomattomimmista asioista, joita koko perheeni oli naureskellut jo muutaman kuukauden ajan. Meillä oli vihkiminen entisellä kotipaikkakunnallani, ja edellisenä iltana tapasimme sukulaispapin kanssa kirkossa harjoituksia varten. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes harjoitusten lopussa pappi sanoi että "niin, voisin ottaa sen esteettömyystodistuksen sitten". Esteettömyystodistuksen? Minkä ihmeen esteettömyystodistuksen? Kuulutukset olivat olleet jo kesällä (vihkiminen oli lokakuussa), ja kun muistelimme oikein tarkkaan, jostain aivojen perukoista löytyi kotiseurakunnasta tullut kirje, jossa ilmoitettiin että esteettömyystodistus ja vihkiraamattu olisivat haettavissa kotiseurakunnasta. Kesällä oltiin ajateltu että kyllä se vielä ehditään hakea, mutta lokakuuhun mennessä asia oli jo unohtunut... Oli jo myöhäinen ilta, ja pappi soitti paikalliseen seurakuntatoimistoon jossa ei tietenkään ollut ketään paikalla. Kirkon vahtimestari odotti vain kotiinpääsyä eikä ollut yhtään avulias. Itse olin jo hysteerisen kohtauksen partaalla, kotiseurakunta oli nimittäin 250km päässä ja vihkiminen jo seuraavana päivänä. Onneksi papillamme oli vanha tuttu kotiseurakunnassamme, ja tämä osasi neuvoa seurakuntatyöntekijän joka asui aivan kirkkoherranviraston vieressä. Tämä kultainen ihminen lähti sitten iltakävelylle virastoon ja löysi tietokoneelta tarvittavat tiedot, jotta meidät pystyttiin vihkimään. Vihkiraamattu löytyi sakastin kaapista, siinä tosin oli vielä kolmannen kirkon nimi mutta se ei enää siinä vaiheessa haitannut. Sitäpaitsi kolmas kirkko oli aikanaan ollut rippikirkkoni joten ihan vieraasta paikasta ei kuitenkaan ollut kyse. Vanhempani nauroivat kotona täyttä kurkkua kuullessaan tämän viime hetken töppäilyn, olemme nimittäin aviomiehen kanssa molemmat aina olleet suvun unohtelijat ja myöhästelijät... Itse olin aivan hysteerisen kohtauksen partaalla ennen kuin juttu oli selvinnyt. Nyt koko juttu lähinnä naurattaa, pitihän sitä jokin legendaarinen moka häissäkin tehdä! Toinen, huomattavasti pienempi moka tuli myöhemmin illalla. Leikkasimme hääkakusta virallisessa leikkauksessa todella pienen palan, ajatuksena oli kait syödä juhlassa lisää ja syödä päällimmäinen osa sitten hotellihuoneessa. Seuraavana päivänä sitten vasta muistimme ettei kukaan ollut pakannut meille hääkakkua mukaan. Ei sitä sitten juhlapaikaltakaan löytynyt, joten kakkuosuudet jäivät makeanhimoiselle hääparille todella vähiin. Mutta se oli jo pientä.

Niin ja tosiaan, meillä ei ollut mitään kukkia koristeena, ainoastaan ne kaislakimput. Vaikka muuten kukista pidänkin, en jotenkaan halunnut niitä häihin koristeiksi. Eikä lokakuussa enää mitään kukkia muutenkaan luonnossa ole. Itse kerätyt kaislakimput eivät maksaneet mitään ja saatiin kerättyä ja solmittua muutamassa tunnissa.

Meillä oli myös meriteema, häät olivat satamassa olevassa vanhassa puisessa hotellissa jonka ikkunoista näkyi auringonlasku merelle. Karkkeina oli simpukkasuklaat, ei ne alkuperäiset belgialaiset jotka olis maksanu maltaita isoissa häissä, vaan kaason jostain Karkkipussista löytämät "kopiokarkit" jotka näytti ihan samoilta ja maistui hyviltä. Suklaat oli sitten kääritty sellofaanyyttiin joka oli solmittu sinisellä paperinarulla jota oli kutsuissakin. Vaikka häämme olivatkin lokakuussa, veimme karkit jääkaappiin siihen asti kunnes ne pienistä pärekoreista jaettiin vieraille. Ajattelin niin, että jos sen jälkeen sulaa niin ei ole meidän ongelma ;D, sellofaanien läpi kuitenkin näki että oli sisältö oli suklaata. Muuna koristeluna jokaisessa pöydässä oli kaksi kaislakimppua (kerätty viereiseltä rannalta) jotka oli solmittu sinisillä paperinaruilla. Niiden vieressä pöydälle oli ripoteltu pieniä veden sileäksi hiomia kiviä. Jokaisen pöydän keskellä oli pieni valkoinen lautanen, jossa oli hiekkaa, sen keskellä iso valkoinen kynttilä jota ympäröi pienien simpukoiden rivi (kuten Muumimamma laittoi aina kukkapenkkien ympärille). Noutopöydässä oli hotellin oma puinen purjelaivapienoismalli ja vähän suurempia simpukoita. Paikkakortit oli printattu veden väriselle paperille, liimattu marmorikartongille ja nimen viereen liimattu paperista leikattu piirretty valkoinen simpukka. Ohjelmalehtisen kannessa oli se "Kuka lohduttaisi Nyytiä"-kirjan lopussa oleva kuva, jossa Nyyti ja Tuittu istuvat ison simpukan sisällä. Sama kuva oli ollut vähän pienempänä kutsussa, ja runona oli ote saman kirjan lopusta: "niin lähtivät he heti matkaan Vilijaanan myötä/ ja kaikki Homssut hurrasivat heille pitkin yötä/ nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää/ nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää".