MistyMorning

Aktiivijäsen
  • Content count

    12
  • Joined

  • Last visited

About MistyMorning

  • Rank
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Meillä oli hääkarkkivärssyinä elokuvaquotteja, kun kerran pikkuisen leffateema näkyi häissäkin. Kaikki jotenkin rakkaus-aiheisia. Olihan niissä kova etsiminen, mutta enemmän sellaiset olivat "meidän näköisiä" kuin kuluneet mietelauseet.
  2. Tähän mennessä tapahtunutta: Muutama viikko parisuhteemme rekisteröinnin jälkeen pölähdin intoa piukassa lähimaistraatin tiskille pyytelemään lomaketta sukunimeni vaihtoon. Tiskin kesätyttönen ei osannut pyyntööni vastata suoraan, vaan katosi jonnekin pyytelemään apua ylemmiltä tahoilta. Pitkän tovin jälkeen kesätyttö palasi kertomaan, ettei rekisteröityyn parisuhteeseen kuulu oikeutta yhteiseen sukunimeen. No daa?? Sen olisin itsekin voinut hälle kertoa. Yritin pyytää ohjeita tai lomakkeita "tavalliseen" sukunimenmuutokseen, eli siis vaihtaisin sukunimeni nimeen, joka nyt sattuu olemaan puolisoni sukunimi. Typsy oli kuitenkin sillä kannalla, ettei suunnitelmani onnistu, ei voi mitään, eikä suostunut keskustelemaan asiasta enempää. Kotona googletin lisää sukunimilakia ja yritin soittaa maistraattiin nimiasioista vastaavalle, ei vastannut. Laitoin mailia, johon nopeaan vastattiinkin ja myönnettiin, että kesätypsyä oli neuvottu väärin. Olin oikeassa, ja voisin hakemuksen lähettää. Lähetin nettihakemuksena. Nyt noin kuukautta myöhemmin hakemukseni tuli bumerangina takaisin, siitä kuulemma puuttuu "puolison suostumus nimenmuutokseen". Ai jaa? Mistään en ollut huomannut sellaista seikkaa, että puolisollani olisi jotain virallista sananvaltaa siihen (toki olimme asiasta keskustelleet...) eikä hakemuksessakaan missään kohdassa sellaista vaadittu. Laitoin mailia, pyysin tarkempaa tietoa, miten suostumus pitäisi ilmaista, jotta asia etenisi. Vastausta odotellessa... Se hyvä puoli tässä sentään, että on ainakin hyvin aikaa miettiä, miten selittää aikanaan sen, että sukunimeni vaihtuu vasta viiveellä... Päivitys: Nyt kun sukunimeni on sitten tosiaan muuttunut jo ajat sitten, voisin vihdoin toimeentua kertomaan tämän tarinan lopun. Bumerangina takaisin tulleeseen (postitse siis ihan paperilla) hakemukseen puolisoni kirjoitti ihan omin käpälin maistraatin ohjeiden mukaan suostumuksen siihen, että otan hänen sukunimensä. Hakemuksessa kun ei mitään sellaista kohtaa ollut, hän kirjoitti sen vapaamuotoisesti johonkin lappusen alareunaan vaan. Hakemus lähetettiin uudelleen. Kului aikaa puolisen vuotta. PUOLI VUOTTA. Postitse tuli ensimmäinen kirje, joka oli osoitettu minulle, mutta puolisoni sukunimellä. Voin kertoa, että oli hieman jännää se avata =) Kirjeessä oli päätös hakemukseni hyväksymisestä ja lasku (silloin 166 euroa, en tiedä mitä tänä päivänä kustantaa). Hakemukseni oli tosiaan mennyt maistraatista nimilautakuntaan, joka kokoontuu tyyliin joskus ja jouluna näitä asioita miettimään, kai heillä on parempaakin tekemistä, mietinnän jälkeen hakemusasia oli julkaistu Virallisessa Lehdessä jota kukaan ei lue eikä kiinnosta ketään, ihan siltä varalta jos joku samanniminen sen sieltä bongaisi ja haluaisi valittaa asiasta, sitten riittävän valitusajan umpeuduttua palautunut takaisin maistraattiin, josta viikkoa myöhemmin asia oli vihdoin ilmoitettu mullekin. Ihan syystäkin tämä sukunimiasia on nostettu esiin silloin, kun sukupuolineutraalista avioliittolaista on kohistu, ei todellakaan ole sama asia kuin sukunimen vaihtuminen heti vihkimishetkellä ja ilmaiseksi. Mutta tosiaan, omalla kohdalla järjestyi vaikka vaatikin aikaa ja sukunimilain omatoimista opiskelua. Tsemppiä saman byrokratian pyörityksissä taisteleville =)
  3. Me varattiin juhlapaikka viime vuoden elokuussa (häät olivat siis tänä kesänä) ja sen jälkeen loppuvuodeksi suunnilleen unohdettiin koko juttu, ja tämän vuoden puolella pääasiassa sitten tehtiin järjestelyt. Mutta kun kerran aikaa on hyvin, kannattaa pitää silmät auki, josko esim. morsiuspukuliikkeissä ja kultasepänliikkeissä olisi alennuskampanjoita. Häämessuiltakin saattaa tarttua vaikka mitä messutarjouksia, tai ideoita ainakin, jos sellaisille on mahdollisuus osallistua. Itse maksoimme koko lystin, jonkun verran säästöjä käytettiin siihen, ja maksettiin etukäteen mitä pystyttiin. Suurimmat menoerät tulivat toki juuri häidenalusviikolla, kun maksoimme juhlapaikan tarjoilut silloin. Hiukan hirvitti, mutta onneksi siihen mennessä olimme saaneet häätiliä kartutettua (toivoimme lahjaksi rahaa), joten konkurssilta vältyttiin. Nyt sitten pikkuhiljaa tasaamme talouttamme samalla kun muutenkin totuttaudumme takaisin normaaliin arkeen =) Kira83, ota rauhassa =) Selaile tätä foorumia ja muita hääaiheisia sivustoja, etsi ideoita ja suunnittele rauhassa, kun kerran aikaa on. Hääjuhla on kuitenkin hääjuhla, olisi sitten heteroavioliitto tai juhla parisuhteen rekisteröinnin kunniaksi, siis yhteistä on niin paljon, että "tavallisten" häiden suunnitteluideoilla pääsee pitkälle. Tältäkin foorumilta löytyy sieltä täältä vastauksia aiemmin esittämiisi kysymyksiin. Juhlapaikasta kannattaa aloittaa, koska niiden varauskirjat täyttyvät ensimmäisenä, sen jälkeen sitten pikkuhiljaa kaikenlaista mitä mieleen tulee. Häälehdistä ja netistä löytynee helposti sellainen apulista, johon on lueteltu mitä kannattaa tehdä vuotta ennen, puolta vuotta ennen, kuukautta ennen yms, sellaista voi käyttää apuna suunnittelussa ja soveltaa oman tilanteen mukaan. Hääjuhlan suunnittelu ja järjestely on iso urakka, mutta siitä on mahdollista selviytyä, kun sen jakaa pieniin osiin ja delegoi tarvittaessa =)
  4. Meidän häälehtemme sisälsi seuraavaa: Esittelyt hääparista (lyhyesti mm. syntymäajat ja -paikat, tiedot käydyistä kouluista ja opiskeluista, lisäksi muutama lapsuuskuva) Juttu hääpaikasta ja sen historiasta Ristikko (elokuva-aiheinen) Juttu eräästä elokuvasta, joka toistui teemana häissämme, ja lyhyt selostus, miksi juuri se elokuva Runo Häätanssin sanat Hääparin lupaukset toisilleen Leffadrinkkien ohjeita Hääjuhlapäivän ohjelma ja menu Hääjuhlamme ohjelmassa oli tietovisa meistä, ja osa vastauksista (mutta vain osa) löytyi häälehdestä. Jottei tuotoksesta olisi tullut liian kuivakka, sisällytimme sopiviin kohtiin huumoria (esim. lupauksissamme lupasin huolehtia jatkossakin kissanhiekkalaatikon siisteydestä...). Printtailimme häälehteä suunnilleen yhtä monta kuin hääkutsujakin, jolloin pariskunnat saivat yhteisen kopion ja itselliset ihmiset omansa. Avustajamme koristelivat pöydät, ja olimme laittaneet heidän apunaan olevaan pöytäkarttaan merkinnät, keiden kohdille häälehdet asetetaan. Itse hääjuhlapäivänä onnittelujen jälkeen juhlavieraat ohjattiin ruokailutilaan, ja kun itse seurasimme viimeisenä perässä, oli jokseenkin hupaisaa huomata kaikkien jo syventyneen lueskelemaan häälehtiä =D
  5. Teenpä omaa listaa, vaikka varmaan tulee myös jonkun verran toistoa ja itsestäänselvyyksiä... - Kokoa paniikkipussukka. Esim. meillä oli mukana kassi, jossa oli mm. päänsärkylääkettä, hiuspinnejä, nenäliinoja, rakkolaastareita, tavallisia laastareita, pikkuhousunsuojia, varapiilarit, silmätipat, korupihdit, varasukat, proteiinipatukoita... Loppujen lopuksi sieltä ei tarvittu mitään, mutta vähensi stressiä sekin, että tiesi tarvittavien olevan lähettyvillä. - Kokoa kaikki hääpäivänä mukaan otettavat tavarat (tai ainakin niin paljon niistä kuin mahdollista) yhteen kasaan viimeistään häitä edeltävänä iltana ja käy ne ajatuksen kanssa läpi, että kaikki on nyt sittten siinä. Hääpäivän aamuna pää on kuitenkin sumeana jännityksestä ja stressistä, on paljon helpompi pakata autoon "tämä läjä tästä" kuin alkaa miettiä, onko nyt kaikki varmasti haalittuna sieltä täältä. Lataa kännykkäsi ja pidä se lähettyvillä. - Askartelu-urakan voi aloittaa hyvissä ajoin. Esim. itse mulla oli hääkarkkirasiat väkerrettyinä jo puolta vuotta ennen häitä. Silloin tuntui hiukan urpolta niitä vääntää jo niin aikaisin, mutta hääpäivän lähestyessä oli pelkästään positiivista, että jotain oli todellakin tehtynä. Myös telkkaria katsellessa ehtii nypertää vaikka mitä, vaikka ihan pikkuhiljaa pieniä osia askartelu-urakasta, lopulta kävi niin ettei mitään talkoita edes tarvittu, kun kaikki oli siinä telkkarin edessä tehty (jälkeenpäin voi vain ihmetellä, kuinka paljon sitä telkkaria oikeen kattoo...) - Yritä saada muutenkin mahdollisimman paljon kaikkea tehtyä ennen viimeistä viikkoa. Jotain jää kuitenkin viime tippaan ja viime hetken stressiltä on vaikea säästyä, mutta askartelujen yms. urakoiden ajoittamisella säästyy paljolta. Ei tarvitse sitten enää viimeisenä yönä vääntää hiki hatussa. - Delegoi. Tee varasuunnitelmia. Esim. meillä tärkein avustajamme sairastui hääjuhlapäivänä, eikä päässyt paikalle ollenkaan. Onneksi saatiin hänelle asetetut vastuutehtävät jaettua uudelleen. Mutta toisaalta mitään katastrofiskenaariota ei kannata hautoa mielessään. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä. - Jos haluat kilistellä kuohuvaa esim. hääautossa, on piccolo-pullot ja pillit turvallisempi vaihtoehto kuin ison pullon ja lasien kanssa pelaaminen. - Meidän häämme menivät sillä kaavalla, että edellisenä päivänä kävimme maistraatissa ja hääjuhlapäivänä oli siunaus juhlapaikalla. Tässä oli se hyvä puoli, että olimme tosiaan sitten juhlapaikalla jo hyvissä ajoin ennen vieraiden tuloa, ehdimme itse tarkistaa, että esim. koristeet ovat kuten ne tarkoitimme (avustajamme olivat laittaneet ne paikalleen) sekä photobooth ja äänentoistolaitteet toimivat. Lisäksi siinä oli aikaa myös käydä vielä kerran läpi päivän kulku avustajien ja juhlapaikan henkilökunnan kanssa. Vähensi melkoisesti stressiä, kun näki omin silmin kaiken olevan kunnossa. - Jos käytte valokuvassa ennen vihkimistä/hääjuhlaa, kysy valokuvaajalta, voiko häävaatteet pukea päälle vasta valokuvaamon tiloissa. Niitä tuskin tarvitsee sitä ennen. Säästyy aikaa, kun ei tarvitse kampaajan ja meikin jälkeen käydä vielä jossain pukemassa. Varaa kuitenkin aikaa pukemiselle tässäkin tapauksessa, jotta valokuvaus päästään aloittamaan sovittuna aikana. Muista ottaa mukaan reppu tai kassi, johon "omat" vaatteet pakataan häävaatteiden pukemisen jälkeen. - Helppohan tämä on sanoa, mutta: rentoudu! Pysähdy välillä hääpäivän aikana, nauti tunnelmasta, kauneudesta, juhlaväen ilosta. Iloitse itsekin, se tarttuu. Keskity edes hetkittäin olemaan tietoisesti läsnä, jotta päivä ei vain hurahda ohi. Kuuntele musiikkia, maistele tarjottua ruokaa, vaikka vain pienin palasin. Hymyile. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan tismalleen niin, kuin on suunniteltu, mutta pienistä vastoinkäymisistä huolimatta päivä voi silti olla onnistunut ja mukava. - Varaudu häiden jälkeiseen masennukseen, se iskee kuitenkin. Kun hääpäivä on ohi, se on ohi eikä sitä enää ikinä tule, onhan se kurja fiilis kun se iskee tajuntaan. Palaa arkeen varovasti ja muistele onnistuneita hetkiä.
  6. Meillä oli siunaustilaisuudessa pianolla soitettuna "marsseina" Tara's theme (tunnusmusiikki elokuvasta Tuulen viemää) sekä Pachelbelin Canon. Häätanssina oli Christina Perri - A Thousand Years, väännettiin se menemään valssiaskelin =)
  7. Meidän maistraattipiipahduksemme oli todella kolkko ja karu. Olimme etukäteen varanneet ajan netitse ja netitse myös laitettiin menemään pyyntö esteiden tutkinnasta. Mitään vahvistusta sieltä ei tullut, joten varmuuden vuoksi sitten soittelin, että onko nyt kaikki kunnossa. Kuulemma oli, ja riitti että pölähtää paikalle henkilöllisyystodistukset mukana. Eli mitään keskustelutilaisuutta tai muuta ei ollut ennen rekkautumista, tosin emme sellaista myöskään pyytäneet tai kysyneet. No, pölähdimme paikalle, mukanamme molempien siskot, meidät ohjattiin huoneeseen jossa ilmeisesti siviilivihkimiset tapahtuvat (huoneen perällä oli puhujanpönttö ja jotain ryijyä seinällä). Jänskätimme siellä sitten aikamme, kunnes henkikirjoittaja pyyhälsi paikalle. Hän kätteli meidät kaikki, istuimme pöydän ääreen, henkkarit katottiin, nimet paperiin, sitten henkikirjoittaja kätteli meidät uudelleen, että onneksi olkoon, tämä oli sitten tässä ja juoksi pois. Mitään kaavaa ei siis ollut, ei yhtäkään ylimääräistä sanaa, aikaa meni alle minuutti ja se oli tosiaan siinä. Jäimme sitten hämmentyneinä sinne hetkeksi, että mitäs nyt sitten... laitoimme sormukset sormiin, otettiin pari valokuvaa ja hiippailtiin tiehemme. Kävimme sitten kuitenkin syömässä tuon jälkeen "hienosti" ja viemässä lemmenlukko paikalleen, seuraavana päivänä sentään oli varsinainen hääjuhlamme pitemmän kaavan mukaan, joten loppujen lopuksi tuo karu ja kolkko piipahdus on vain huvittanut jälkeenpäin.
  8. Meillä photobooth toimi yli odotusten, joten kerronpa siitä. Järjestely oli siis niin, että juhlapaikalle oli varattu tähän tarkoitukseen oma huone. Siellä oli pitkä pöytä, jonka päässä oli sitten photobooth. Pöytä toimi samalla lahjapöytänä ja siinä oli mm. vihkiraamattu ja polttarikansio, joita sai tutkia omaa kuvausvuoroa odottaessa. Valokuvaus järjestettiin ja ilmoitettiin omana ohjelmanumeronaan ja vasta kuvassa käytyään sai drinkkiliput =D mikä vauhditti toimintaa. Kalustona meillä oli ihan tavallinen digipokkarikamera, jossa oli piuha suoraan ihan tavalliseen mustesuihkutulostimeen + valokuvapaperia. Ennen hääjuhlan alkamista "koulutimme" kaason ja muut avustajamme käyttämään kalustoa, joten he sitten vuorottelivat kalustovastaavina, tosin eipä tuossa kauaa mennyt, olisko jotain puolisen tuntia, niin kaikki n. 60 vierasta oli kuvattu, yksin, pareittain tai porukalla. Sen ajan me itse käytimme siihen, että virallinen hääjuhlakuvaajamme otti meistä kuvia ihan rauhassa ajan kanssa. Photobooth toimi tosiaan siis niin, että kameralla kuva, kamerasta suoraan tulostus valokuvapaperille, sitten oli vieressä sakset, liimaa ja vieraskirja, johon kuvat liimattiin terveisten kera. Sakset sitä varten, että jotkut halusivat leikellä kuvastaan esim. sydämen muotoisen. Varmuuden vuoksi olin pakannut mukaan tavallista printtipaperia, ylimääräisiä mustekasetteja ja jatkojohdon, joita ei kuitenkaan tarvittu (jatkojohtokin järjestyi juhlapaikalta). Kuvat eivät tietenkään olleet mitään huippulaatuisia ja huipputeräviä, mutta se ei haitannut tippaakaan (vieraista otettiin kuitenkin päivän ja illan mittaan "parempiakin" kuvia, joten vieraskirjakuvat saivatkin olla hiukan sellaisia Polaroid-tyylisiä nopeita räpsäyksiä). Photoboothimme sai paljon positiivista palautetta ja kiitoksia osakseen, ja vaikutti siltä että kaikilla oli hauskaa kuvaustilanteessa eikä ketään tarvinnut siihen suuremmin suostutella (no, drinkkilippu oli hyvä porkkana =D ).
  9. Minun morsiuskimppuni oli Kukka Kerttulista. Valitsin tuon kukkakaupan yksinkertaisesti siitä syystä, että sieltä sai (ja saa vielä ainakin tämän vuoden aikana) City Shoppari -kortilla 20 % alennuksen morsiuskimpuista =D Olen ihan tyytyväinen saamaani palveluun, työntekijän kanssa katselimme mallikuvia kauan ja hartaasti ja yksityiskohtia miettien. Ei silti, ei mulla mitään hirveän tarkkoja toiveita ollut - pisaran mallinen, valkoisia ruusuja, jotain vaalean lilaa ja murattia. En kukka-alaa sinällään tunne, mutta ymmärtääkseni morsiuskimpussa maksaa kukkien ja sidontatyön lisäksi myös ns. morsiuskahva (vai mikä se on nimeltään), eli se muovinen palikka, josta kimppua pidetään kiinni. Ilman kyseistä kahvaa, eli ihan tavallisena kimppuna, hinta olisi ollut paljon halvempi. Otin kuitenkin kahvan kimppuun mukaan, koska kimppua kuitenkin tuli kanniskeltua sinne tänne pitkin päivää. Eipä tarvinnut pelätä veden valumista kimpusta puvulle eikä kimpun nuukahtamista kesken päivän. Hinta oli tuon alennuksen kanssa 90-100e (en muista tarkkaa lukemaa, 90-jotain).
  10. Vietimme hiljattain hääjuhlamme Finlaysonin Palatsissa, ja ihan vilpittömästi voin sanoa, että tyytyväisempi ei voisi olla <3 Paikalla on tosiaan pitkät perinteet ja vankka kokemus juhlien järjestelystä, ja se näkyi kyllä hyvin. Ennen hääjuhlaa kävimme muutamaan otteeseen paikan päällä keskustelemassa asioista, lisäksi toki vielä sähköpostiviestittely päälle, ja henkilökunta jaksoi kärsivällisesti kysymystulviemme ja toiveidemme kanssa. Siunaustilaisuutemme järjestettiin ennen juhlan alkua Ruokasalissa. Toiveidemme mukaan paikan henkilökunta asetteli tuolit riveihin, joten tila muistutti pientä kappelia keskikäytävineen. Ikkunasyvennykseen saatiin pöytä kynttilöineen, ja siunaus tapahtui sitten siinä. Buffet-pöytä oli katettu Keltaiseen salonkiin. Meillä oli vieraita n. 60hlö, ja mahduimme mukavasti kaikki Talvipuutarhaan ruokailua ja muuta ohjelmistoa varten. Talon puolesta ruokapöydissä ei ollut juurikaan koristeita, mutta toisaalta emme niitä toivoneetkaan, koska toimme omat askartelumme mukanamme. Teemavärimme vaalean liila sopi kauniisti Palatsin värimaailmaan. Toimme mukanamme myös teemavärimme mukaiset kahviliinat, jotka henkilökunta sitten taitteli paikalleen. Olimme etukäteen suunnitelleet jonkunlaisen aikataulun päivälle ruoan, kahvin ja iltapalan suhteen, ja henkilökunta toteutti sitä sitten tarkasti, kävivät välillä kyselemässä ja tarkistamassa toiveitamme, että laitetaankos kohta hääkakku, pian ehkä iltapalan aika... Laseja täytettiin ja kahvia kiidätettiin sujuvasti. Alakerran Sinisessä salongissa meillä oli photo booth, vieraskirja ja lahjapöytä. Meillä ei ollut bändiä, vaan kaikki musiikki tuli vahvistinsysteemiin kytketyn Mp3-soittimen kautta (Palatsilla olisi ollut jonkunlainen äänentoistolaitteisto valmiinakin, mutta tuotiin tutut viritelmät mukanamme). Saimme sitten Ruokasalin tanssitilaksemme, ja henkilökunta järjesti taas tuolit siellä toiveemme mukaan, joten tanssitilaa oli kyllä. Ruokaakaan ei voi muuta kuin kehua =) Varsinkin alkupalat olivat erinomaisia. Erikoisruokavaliota noudattaville tuotiin pääruuat omina lautasannoksina. Hääkakku - valitsimme mansikkakakun, no, se oli melko yksinkertaisen oloinen, ei mikään erityisen huikaiseva tai säväyttävä, mutta toisaalta ainakin itse tykkään enemmän simppeleistä kakuista ilman turhia kikkailuja. Eli maistuva mansikkakakku se oli, en valita siitäkään =) Itse toimme mukanamme kahvipöytään hääpipareita ja kuivakakkuja, jotka henkilökunta sitten laittoi esille. Meille oli siis alakerta varattuna. Henkilökunnan mukaan he yrittävät mahdollisuuksien mukaan porrastaa yläkerran tilojen varauksia niin, etteivät kaikki alkaisi samaan aikaan (tulisi tungosta sisäänkäynnille ja aulaan). En loppujen lopuksi tiedä yhtään, millaista toimintaa yläkerrassa oli juhlamme aikana, jos mitään, ainakaan minkäänlaista häiriötä en havainnut. Kustannukset - varausmaksu tosiaan oli se 500 e, joka vähennettiin loppulaskusta. Saimme etukäteen listan menuvaihtoehdoista, esim. alkupaloja oli mahdollista säätää paljonkin hinnan muuttumatta. Pääruuista oli useita vaihtoehtoja, jotka vaikuttivat hintaan muutaman euron/hlö haarukalla. Myös hääkakuista ja iltapaloista oli useita vaihtoehtoja. Onnittelumaljat, ruuan kanssa tarjotut viinit, kahvin kanssa tarjotut avecit sekä drinkkilipuilla ostetut juomat laskutettiin illan lopuksi menekin mukaan. Hinnoittelu oli mielestäni erittäin selkeä, siis erillistä tilavuokraa ei ollut eikä meidän tarvinnut myöskään miettiä tarjoilijoiden määriä ja heidän palkkojaan yms, ne kaikki järjestyivät talon puolesta. (kuvassa siis Talvipuutarhan pöytiä ennen tilaisuutemme alkua. Toimme mukanamme pöydissä olevat pöytästandit, hääkarkkirasiat, paikkakortit terälehdet ja kahviliinat.) (hääkakku Keltaisen salongin buffet-pöytään asetettuna; kukka-asetelma oli talon puolesta, itse toimme etualan hääkakkukoristeen ja kahvipöydän muut tarjottavat)
  11. Miu, kiitos vastauksestasi =) Hitaanlaisesti näköjään itsekin seurailen vastauksia omiin kysymyksiini... =P Päädyimme tosiaan myös Finlaysonin Palatsiin. Päätös ei ihan helppo ollut, sillä ihastuimme Villa Sofiaan - todella kaunis pieni, intiimin oloinen paikka, mukava palvelu (jaksoivat kärsivällisesti vastata valtaisaan mailitse lähettämäämme kysymystulvaan), kellarikerroksen tila oli kuin luotu juuri "meidän" näköisiä jatkoja varten. Floristin palveluja olisi ollut tarjolla, siis samaan kimppadiiliin pöytäkoristeiden lisäksi morsiuskimput ja muut. Pöytäkarttoja lähettivät useita ehdotelmia. Mutta sitten. Vaikka Villa Sofian esittelijä kovasti meille vakuutteli, että heillä pystytään järjestämään yli 70 hengen juhlia, niin melkoinen epäusko silti jäi - en voi ymmärtää, miten niin pienessä tilassa mahtuisi sellainen väkimäärä oleskelemaan, miten ruokailu sujuisi sujuvasti, millainen tungos tulee portaisiin ja pieneen pihaan. Jos häämme olisivat vierasmäärältään paljon pienemmät (vaikkapa max 40 henkeä), niin ehkä sitten olisin positiivisempi tilojen koon suhteen. Tai jos Villa Sofian palvelut olisivat hinnaltaan huomattavasti muita vaihtoehtoja edullisempi, mitä se ei todellakaan ole, olisi sitä ehkä voinut vielä harkita. Mutta näin kävi sitten =/ Finlaysonin Palatsi sai meiltä pisteitä tilojen väljyydestä (saamme koko alakerran käyttöömme) ja suuresta pihasta, nämä vaikuttivat valintaamme eniten, onhan toki miljöö siellä kertakaikkisen upea. Itse kun en koe omaksi jutuksi koristeiden väkerrystä, niin tuo (kuten Villa Sofiakin) on sen suhteen täysin valmis sinällään. Palvelu oli sielläkin moitteetonta, ja tottuneen oloisena tulvi ehdotuksia päivän järjestelyjen suhteen. Varmaan niitä käymme läpi sitten lähempänä tarkemmin. Eipä tuo Finlaysonikaan mikään halpa paikka ole, mutta hinnoittelu oli jotenkin selkeämpää siellä. Pikkupalatsissa emme lopulta edes käyneet. Saimme tarjouspyynnön, ja se vaikutti loppujen lopuksi kaikkein kalliimmalta vaihtoehdolta, kun ilmeisesti jokaiselle henkilökunnan jäsenelle pitäisi erikseen laskea tuntipalkat. Pelkästään mahdollisimman halpaa emme etsineet, mutta joku raja sentään... Näillä mennään sitten. Ensi kesäkuuta odotellessa =)
  12. Saako kysyä, miksi päädyitte Finlaysonin Palatsiin? Meillä kun on juuri nuo samat kolme harkinnassa (tosin Pikkupalatsista odotamme vielä tarjousta ja paikan päälläkin voisi käydä...)