Meillä sulhasen vanhemmat ja minun äitini ovat olleet todella onnellisia, mutta minun isäni suhtautuminen on ollut vähän toista maata... Ensinnäkään hän ei ollut erityisen onnellinen siitä, että sulhaseni ennen kosimistaan kävi "pyytämässä kättäni". Isäni piti sitä turhan konservatiivisena eleenä, vaikka hän tiesi, että se on minulle tärkeää. Sitten kihlajaisiimme tullessansa hän oli kuulemma mennyt avautumaan äidilleni (vanhempani erosivat jo ollessani 3-vuotias), että kuinka voi olla mahdollista, että äitini hyväksyy tämän, että me olemme menneet kihloihin ja menossa naimisiin. Ja sitten hän oli sanonut äidilleni, että hänen tulee tehdä kaikkensa, jotta saisi estettyä naimisiinmenomme... Äitini oli siihen tokaissut vaan, että "hyvää päivänjatkoa!" Mutta on kyllä aika surullinen olo tästä, kun kaikkien ystävieni isät ovat olleet onnesta sekaisin, kun heidän tyttärensä ovat kihlautuneet ja avioituneet... Mutta täytyy nyt toivoa, että hänen suhtautumisensa muuttuisi ennen ensi kesää.