PlasticPalace

Periaatteessa maksamme kaiken itse, mutta kummankin vanhemmat ovat osallistuneet jonkin verran ja mun puolelta toiset isovanhemmat. Vanhempien ja isovanhempien avustus on ollut konkreettisia asioita. Esim. mun vanhemmat maksoivat juhlapaikan varausmaksun viime vuonna joululahjaksi ja molempien vanhemmat myös ovat hankkineet tahoillaan osan tarjoilusta tuttujensa kautta edullisemmin ja kun tarjosimme maksua, meille sanottiin, että maksettu on, antakaa olla. Isovanhempani antoivat rahaa, jotta voimme käyttää sen joko häihin, tai lahjaan... käytämme häihin, niin saamme pikkuluksusta lisää. Budjetti on asettumassa 6000 - 8000 euron väliin. Emme ole liiemmin pihistelleet ja kaikkea on tullut hankittua. Kuitenkin hintavertailua ja ulkomailta ostamista ollaan tehty niin paljon, että sillä ollaan takuulla säästetty reilu tuhat euroa. Vieraita tulossa vähän alle 90, josta kavereita on reilu 70. Ollaan molemmat 33. Rahat kerättiin säästämällä ja tekemällä keikkahommia. Jonkun verran karsittiin vuoden ajan ylimääräisiä menoja ja esim. Aku Ankkaa ja V-kasia lukuunottamatta peruttiin kaikki lehtitilaukset. Aika nopeesti sitä sitten kertyi, kun järkeisti menoja. edit... vierasmäärä unohtui.

Mä en ymmärrä julkisia kohtauksia... en minkäänlaisia. Enkä nolaamista, tai pakottamista, tai nöyryyttämistä polttareissa. En myöskään sitä, että polttarit ovat jotain sellaista, joka riitelee tai rikkoo polttarisankarin ja hänen tulevan puolisonsa yhteisiä sopimuksia, moraalisia mielipiteitä ja/tai mitä tahansa muita heidän parisuhteessaan pyhiksi määriteltyjä asioita. En ymmärrä mustasukkaisuutta... siis sellaista, kuin ensimmäisessä, ketjun aloittaneessa viestissä kuvailtiin. Rakastan miestäni, hän on minulle enemmän kuin mieheni, hän on mulle niin paljon, että välillä kauhistuttaa, miten paljon voi rakastaa toista ihmistä. Mä luotan, uskon ja turvaan mieheeni. Hän EI KOSKAAN tekisi mitään sellaista, minkä tietäisi satuttavan mua, tai lapsiaan... tai mikä vaarantaisi millään tavalla meidän perheen tulevaisuuden. Se, onko hänen polttareissa stripparia... ei kuulu mulle. Yksi hänen ystävänsä halusi hommata sinne legioonan huoria ja tanssivan karhun, sanoin vaan, että antaa mennä, jos onnistuu jostain sellaisen tanssivan karhun löytämään. Toiset naiset, stripparit, pornoleffojen tähdet, vastaantulijat... kaikki ne naiset... kauniit, vähemmän kauniit ja hyvin sisäisesti kauniit Mitä sitten, vaikka mies katsoisi jokaista niistä??? Ne on vaan statisteja tässä meidän elämässä, ei niillä ole mitään merkitystä, ei ne määrää sitä, mihin meidän yhteinen, keskinäinen luottamus ja rakkaus meidän elämää vie. Samaa luottamusta nautin minäkin omalta osaltani... kohta 10 vuotta yhdessä ja kaksi yhteistä lasta ja silti me nähdään sydämellämme vaan toisemme ja meidän perhe. Se mitä verkkokalvot skannaa ohikiitävässä arjessa... se ei vaikuta tippaakaan siihen, mitä sydämessään näkee ja tuntee. Imelää ehkä, mutta näin meillä. Henk.koht. mua ei siis hetkauta edes se legioona huoria (luotan mieheeni ja hänen arvostelukykyynsä, sekä hänen ystäviinsä)... tanssivan karhun voisin itsekin haluta nähdä.

Mä taas rakastan yksityiskohtia! Mun silmät on kuin kameran zoomi... mä näen kaikki ne pienet detaljit ja nautin suunnattomasti esim. ravintolassa siitä, jos mun ruoka-annos on ulkonäöltään kaunis. Koristeet, pienet ja vaatimattomatkin on musta tarkastelun arvoisia... Joskus tulee naureskeltua sisäisesti värivalinnoille ja sille, että morsian on nähtävästi päättänyt yksin kaikesta ja miespolo on alistettu pukeutumaan pinkkiin kauluspaitaan. (Ei saa hermostua!) Harvemmin kiinnitän huomiota morsiammeen niin yksityiskohtaisesti, että muistaisin miten oli hiukset jne. Puvustakin yleensä jää mieleen vaan se, oliko morsiammen näköinen, tai se jos oli totaalinen hasardi. Harvemmin muistan mitään ohjelmia tai sen sellaisia, koska yleensä kun se tylsä paasaaminen ja hoilaaminen alkaa, mä siirryn vaikka ulos. Kaikki Tuttu Juttu-leikit ja muut höpönlöpöt ei kiinnosta yhtään. Jos morsian/sulhanen/anoppi ryöstetään, niin tulee melkein aina sellanen olo, että olisi tehnyt mieli lähteä ryöstöporukan mukaan, niillä on varmaan paljon kivempaa. Kiinnitän yleisesti huomiota siihen, miten hyvin kaikki toimii... jos on paljon odottelua ja jonottelua se on enemmänkin tylsää, mutta ainahan sille ei mitään voi. Myös se, että joku kertoo kokoajan vieraille mitä tapahtuu on plussaa. Myös se kiinnittää mun huomion, että miten hyvin vieraat on yleisesti otettu huomioon. Olen ollut yksissä häissä, joissa jokainen vieras sai hääkarkin lisäksi hääparin itsensä kirjoittaman kiitosviestin. Jokainen viesti oli erilainen ja käsin kauniisti kirjoitettu. Jokainen viesti oli laadittu saajalleen ja esim. minulla avecina ja hääparille tuntemattomana kiitettiin siitä, että hääpari sai tutustua minuun (vaikka muutamaa sanaa enempää en heidän kanssaan vaihtanutkaan). Toisissa häissä taas jokainen meistä kaveripöydässsä istuneista tiesi, että me olemme toisarvoisia vieraita, sillä kukaan ei sinne takahuoneeseen edes ilmoittanut, että ruokailu on jo ajat sitten alkanut. Kolmannet häät haisivat isolle rahalle jo kaukaa, mutta kaikki panostus oli morsiammen ulkonäössä, sormuksissa, hääyössä ja häämatkassa... ruokaa oli, mutta se oli niin erikoista, että suurin osa jätti ruokansa syömättä (kiinnitimme mieheni kanssa tähän huomiota) ja ohjelma powerpointteineen (voi tylsyys) oli niin pitkästyttävä, että huh huh. Kaiken kruunasi se (järkyttävä) viulukvartetti jonka "soittolava" oli kaveripöydässä kiinni ja jonka ansiosta kukaan ei päässyt pöydästä pois häiritsemättä soittoa. Okei, mä inhoan viulun valittavaa ja narisevaa ääntä...

Kutsut on viimein saapuneet. Juhannuksen aikana koko paketti kasaan ja maanantaina postiin...

Mä en oo kotrollifriikki (tai oon mä joissakin asioissa) ... mutta olen vannottanut kaasolle, että mitään julkista nolaamista ja yllätyspläjäyksiä EI SAA OLLA. Tämä siksi, että mä sairastan paniikkihäiriötä ja kohtaus voi laueta pienestäkin asiasta. Mun päivät pitää olla aika samanlaisia ja rutinoituneita ja jos mun pitäis vetää joku gorillapuku päälle ja mennä laulamaan torille Pikku Kakkosen tunnaria, niin niin hauskalta kuin se ehkä jostakin kuulostaa, mä todennäköisesti menisin niin paniikkiin, että joutuisin sydämen tiheälyöntisyyden takia sairaalaan. Mun kaaso onneksi tietää kaiken tämän ja on luvannut ilmoittaa mulle päivän ja kellonajan ja määränpään, sekä kaikki sellaiset osat joissa voidaan ajatella, että mulle saattais tulla tukala tilanne. Jotain pientä on toki yllätyksenä, eikä mulle mitään minuutti aikataulua tarvi antaa, mutta kunhan on jotkut raamit, niin mä osaan myös ottaa ennaltaehkäisevän lääkityksen ajoissa ja tavallaan henkisesti valmistautua.

Meillä taitaa lopullinen hinta olla 4,50-5,00 euron välillä per kutsu. Omakuva-postimerkit ja kutsun erikoisen muodon takia pakollinen stanssi nostavat hintaa. Ajattelimme tosin käyttää samaa stanssia kiitoskortteihin, jolloin sitten taas hinta laskee. Kalliiltahan tuo vaikuttaa tolleen kun muiden hintoja katselee, mutta tuleepahan sellaset lipetit, että oksat pois! Ja eipähän tarvi öitään valvoa ja leikkaa/liimaa/kuivata. Meni toki tuohon suunnitteluun ja painovalmiiksi saattamiseenkin aikaa ihan reippaasti.

Pappi on todellakin vaan ihminen ja monenlaista on tullut nähtyä... Ollaan miehen kanssa aina puhuttu, että me halutaan fyysisesti iso ja möreä-ääninen miespappi, sellainen joka siinä meidän edessä seisoessaan luo vakuuttavan kuvan hommasta. Siksi meille kai tuleekin (toivottavasti pääsee tulemaan) vihkipapiksi eräs vankilapastori, joka on niin monissa paikoissa auttanut ihmisiä, että meidänkin usko yhteiseen elämään sinne ehtoopuolelle ja sen yli kestää.

Juuei... ei tanssita valsseja/slovareita mekään. Muuten kyllä aion pistää tennarilla koreesti, mutta ei todellakaan mitään poskivalssia meillä, eikä ainuttakaan humppabiisiä/suomipoppibiisejä. Bändi on ja soittolistakin löytyy.

Kankaiset lautasliinat

Nou nouna meillä: Kirkko: - kirkon koristelu (kyseessä avioliiton siunaus) - paatoksellinen saarna (haluamme että kirkkosiunaus keskittyy niihin iloisiin asioihin avioliitossa) - valkoinen puku - huntu, tiara tms. - vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä-höpötys - auton koristelu millään ylimääräisellä, sillä auto on hieno sellaisenaan Juhlapaikka: - häävalssi - puheet - leikit (ihan kaikki) - kukkakimpun/sukkanauhan viskominen - alkoholilla läträys ennen kuin lapsivieraat (meidän omat kaksi lasta) ja vanhimmat mummot ovat poistuneet - örveltäminen - valokuvaajan välttely - lahjojen tuominen (ollaan oltu naimisissa jo kohta 5 vuotta, tuolloin jo melkein 6) - tappeleminen/riitely Viimeisimmästä syystä aion jättää suosiolla kutsumatta isäni puolen suvun, enkä muutenkaan aio kutsua ketään sellaista, jonka seurassa en haluaisi olla tuona päivänä. Onneksi tavallaan siitä syystä, että ollaan oltu naimisissa näin kauan ja kyseessä on se siunaaminen ja juhla, niin voi suosiolla jättää kaiken sellaisen pois, mikä ahdistaa, tai ei tunnu meidän jutulta. Ja kun vielä itse pyritään maksamaan koko roska omasta pussista, niin ei pääse kukaan sitäkään kautta vaikuttamaan.

No, me päätettiin pitäytyä nyt sit omissa pöperöissä, kun ei meillekään ihan hillittömän isot kekkerit tule. Laskettiin, että saadaan kasattua buffetti, mikä on enemmän meidän tyylinen. Hyvä tietää, että catering-palveluja on vielä Veganissimolla. Ja siis juuei, ei olla pyydetty tarjouksia nyt sit vielä mistään, kun arveltiin, että helpommalla päästään näin. Laiskoja ollaan kun ollaan siis. Mutta jos tässä alkaa oikein laiskottamaan, niin pakko se on laittaa tarjouspyyntöjä liikkeelle

Meillä sama tilanne ja kun siis käsittääkseni Veganissimo on mennyt konkurssiin, niin eipä oikein kamalasti vaihtoehtoja ole. Mulla on vielä lisäksi joku yltiöhysteria siitä, että voinko satavarmasti taata vegaaniystävillemme, että ruoka on varmasti vegaania. Niin päädyttiin ratkaisuun, että tehdään itse suurin osa. Tavallaan syynä on myös se, että en halua maksaa itseäni kipeäksi jostain "aneemisesta" kasvisruoasta, kun välillä tuntuu, että kasvisruoan kohdalla monella kokilla on totaalinen mielikuvituksen puute. Onhan tässä toki meillä aikaa katsastaa tarjouksia, mutta tosiaan... Hyvin todennäköisesti tehdään itse melkein kaikki.

Miehen nimi tulee minullekin, en sitä ottanut silloin kun maistraatissa kävimme, vaan sitten siunaamisen yhteydessä vasta vaihtuu. Lapset ovat jo miehen nimellä. Minäkin luovun mielelläni hieman oudosta sukunimestäni ja siirryn mieheni kauniin sukunimen käyttäjäksi.

Me päädyttiin miehen kanssa pohdintojen jälkeen, että istutaan samassa pöydässä kuin kaaso ja bestman puolisoineen ja lapset istuu sit mummojen ja vaarin ja ukin kanssa. Lapset sitten jatkavat juhlasta suoraan toiseen mummolaan yöksi, joten oikeastaan on kiva, että ovat samassa pöydässä, eikä meidän tarvi sit huolehtia syömisistä ja sotkuista

Meille kanssa tulee taustamusiikiksi ns. "hissimusaa". Vanhaa musaa, just tyyliin Sinatraa, Dusty Springfieldiä jne.

550 euroa tulee meillä olemaan juhlapaikan hinta perjantaista sunnuntaihin ja siihen nyt kuuluu sit sen tilan lisäksi pöydät ja tuolit ja pientä sälää, eli kahvikupit, asetit, kakkulautaset ja pikkulusikat. Tarjoilijat otetaan saman lafkan puolesta ja se maksaa 50 €/h ja sisältää siis koko tarjoilijamäärän ja astiat. Liinat sit siihen vielä päälle ja ovat tässä tapauksessa kymppejä. Meillä oli ehdoton vaatimus se, että saadaan omat ruoat viedä, kun tosiaan tulee kasvisruokaa/vegaania olemaan koko tarjoilu. Tai ollaan me nyt ajateltu, että kai niille raadonsyöjille pitää jotain eläintä tarjota.

Mä teen kakun itse. Oon niin paljon kakkuja tehnyt, että en usko se olevan ongelmista suurin, jos sen itse teen... tai siis ei se ole ongelma ollenkaan. Kolme kerrosta ja neliönmallinen... muu on vielä auki.

Mies on ollu kokoajan mukana suunnittelemassa (siis tosin viikkohan tässä on vasta suunniteltu) ja hänelle sälytän suosiolla tietyt asiat, koska tarjoilujen suunnittelussa ja toteutuksessa joidun tekemään liki kaiken yksin. Mies hoitaa pitkälti kaiken printtitavaran, suunnittelee ja teettää, koska on sillä alalla töissä. Yhdessä ollaan kokoajan mietitty (siis jo aikaisemmin ennen tätä päätöstä, että nyt) mitä halutaan ja mitä ei jne. Kummankin suuri päivä se on ja haluan, että se on yhtä tärkeä ja ihana molemmille. Ja kyllä siinä toki on paljon sitäkin, että miehelläni on pettämättömän hyvä maku.

Kiitos vinkistä , tää menee meillä harkintaan kyllä, kun ei ole löytynyt sopivaa näistä Suomen valikoimista. Kumpikaan ei olla mitään "kultasormus ja pitää olla timantti"-ihmisiä

Meillä on jo nyt reilu vuosi ennen juhlaa varattu juhlapaikka alustavasti. Kirkkoa ei vielä ole varattu, mutta sekin pyritään hoitamaan nyt nopeasti, että saadaan sellaiset käytännönasiat pois päiväjärjestyksestä.

Tulee yks kaaso ja yks bestman... muuten on sit lisäksi morsiustyttö ja sulhaspoika ja seremoniamestari(t).

Me kihlauduttiin palindromipäivänä... aika tarkka oli meillä päivämäärä ja aika... eli 20.02.2002 klo 20:02 Tollasia ei ihan hirveen montaa ihmisen eläntaipaleelle mahdu, niin että saa siis lukea kumminpäin vaan ja sama tulee.