Johanna

Aktiivijäsen
  • Content count

    75
  • Joined

  • Last visited

    Never

About Johanna

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Luulin vastanneeni tähän.... ??? Huomaan mieheni ymmärtävän aika pitkälle, mistä esim. puhumme pojan kanssa, vaikka hän ei suomea puhukaan. Osaa kyllä valtavasti yksittäisiä sanoja, sekä yksinkertaisia lauseita - äitini soittaessa hän kykenee sanomaan puhelimeen: "mitä kuuluu, kiitos hyvää", "johis on kotona / kylvyssä / ulkona / kaupassa..." Kun tapasimme, ensimmäisillä "virallisilla" treffeillä hän halusi tietää, miten sanotaan ja taivutetaan kaikissa persoonissa verbi 'syödä'. ;D Tyypillinen ranskalainen, ruoka mielessä rakastaessakin.... Muistaa muuten vieläkin taivutuksen.
  2. Tätä minunkin mieheni sanoo. Ja kuulemma suomalaiset miehetkin kuulostavat karhuilta puhuessaan.... Mutta ranskalaiset ovatkin vähän sellaisia kimittäjiä.... Se johtuu kai ihan siitä että suomea puhutaan syvemmâltä kurkusta, ja ranskaa taas huulilla....
  3. Olen missannut ihan kokonaan tämän ketjun!!!! Ja huomaan, että meitä suomalaisia rouvia on täällä Etelä-Ranskassa enemmänkin.... Minun mieheni valituksen aiheet koskevat myöskin enemmän kotimaataan kuin Suomea. Mutta hänhän ei ole koskaan asunut Suomessa, vaikka näiden reilun 10 vuoden aikana on tullut eräitä lomia siellä vietettyä. Minulla oli myös aina absoluuttinen haave muuttaa Suomeen, kun poika menee kouluun. Nyt hän on tuossa kadun toisella puolella eskarissa, täyttää tammikuussa viisi - ja täällä olemme edeslleen. Totta on, että ranskalaiset ovat keskimäärin äärettömän omahyväisiä. He ovat sietämättömän varmoja oman kielensä, kulttuurinsa (ennen kaikkea ruokakulttuurinsa) ja sosiaaliturvansa paremmuudesta. Joskus se ottaa päähän; joskus tuntuu, ettei moinen omanarvontunto tekisi pahaa meille suomalaisillekaan. Olen asunut täällä yli yhdeksän vuotta, ja oppinut sen, että täällä on asioita, jotka ovat suorastaan per*eestä, ja täällä on asioita, jotka ovat todella hyvin. Sopeutuminen alkaa siitä hetkestä, jolloin lakkaa vertaamasta maita keskenään, ja yrittää sovittaa elämänsä ympärillä oleviin mahdollisuuksiin ja olosuhteisiin. Ranskassa on mielestäni valitettavasti paljon syvemmät ja suuremmat "luokkaerot" vielä olemassa kuin Suomessa. Kouluissakin on aivan hirvittävät erot. Eli riippuu varmasti paljon siitäkin, minkälaisista olosuhteista kunkin teidän miehenne ovat lähtöisin. Oma mieheni on ihan tavallisesta "työläisperheestä" - ja on itsekin "vain" tavallinen duunari. Kun maksamme täällä hirvittävää vuokraa kylmästä ja vetoisasta harakanpesästä, hän osaa arvostaa Suomessa mm. rakentamista ja asuntojen keskimääräistä tasoa. Tuosta ranskalaisesta sosiaaliturvasta sen verran, että jos jätämme tuon naurettavan lyhyen äitiysloman sivuun, minun täytyy myöntää, että sosiaaliturva Ranskassa on hyvä. Minulla on loppujen lopuksi hyvin vähän kokemusta suomalaisesta vastineesta tänä päivänä. Mutta mihinkään "arvauskeskuksiin" emme täällä jonottele. Oma lääkäri ottaa vastaan melkein heti. Viikonloppuna lääkärin voi soittaa kotiin sairasta lasta katsomaan. Yksityisen hammaslääkärin vastaanotolle pääsee tarvittaessa vaikka samana päivänä - ja ne kulut korvataan samalla lailla kuin kaikki muutkin. Nk. "vital"-kortilta lääkäri naputtelee tiedot jollekin päätteelle, ja korvaushakemus lähtee suoraan paikalliselle Kelalle; rahat ovat tilillä yllättävän lyhyessä ajassa. Vaikka ranskalainen yhteiskunta on kovin byrokraattinen, minulla on paljon vain hyviä kokemuksia. Jopa virastoista. Miestäni ei Suomessa niinkään vaivaa kaiken kalleus - monet asiat (kuten asuminen) on Ranskassa tänä päivänä aivan yhtä kallista. Enemmänkin hän aina voivottelee suomalaisten tapaa mukautua kaikkeen. Vaikka hinnat nousisivat yhdessä yössä 50 prossaa, suomalainen vain kohauttaa olkapäitään ja avaa kiltisti kukkaronsa. (Näin pelkistetysti.) Ranskalainen huutaa katastrofia, menee lakkoon, erottaa hallituksen, haukkuu naapurinsa, polttaa autonrenkaita liikenneympyröissä, rikkoo McDonaldsista ikkunat.... En sano, että kumpikaan tapa olisi oikea. Mutta ymmärrettävistä syistä noiden kahden äärimmäisyyden on vaikea ymmärtää toisen rapaa reagoida.
  4. Ja tässä vielä muutama: Cet amour tout entier si vivant encore et tout ensoleillé c'est le tien c'est le mien. - Jacques Prévert - *** Je t'aimerai dans le vent Sous le ciel tendre du printemps, Dans la blancheur des lilas, Dans la douceur des roses... Je t'aimerai dans le chant de l'oiseau A l'ombre frêle du feuillage, Sur la pierre chaude et nue Dans le soleil brûlant, Dans le frisson de l'herbe Et le cri de l'insecte... Je t'aimerai le jour et la nuit, Dans le calme et dans l'orage Sous l'étoile éveillée, Dans les brumes du soir Et les matins de rosée, Dans le sourire et dans les larmes, De toutes mes forces je t'aimerai... - Marie-Amélie Chavanne - *** Tu m'arrives comme un coup de poing dans le coeur, j'ai terriblement envie d'hurler de bonheur. Alors tu deviens mon souffle, mon étincelle, celle que j'aperçois au fond de ce tunnel. Et même au plus profond du jour et de la nuit, je te suivrais, encouragée par ma folie, poussée ma douce sensation de bien-être, et soudain mon coeur a pût ouvrir ses fenêtres. C'est comme si la Terre s'arrêtais de tourner, que par amour, son atmosphère, elle a changée. Mais grâce à toi, je la respireà pleins poumons et alors je trouve ce monde un peu moins con! - Marine Godet - *** "La vie est une fleur. L'amour en est le miel." -Victor Hugo-
  5. Tämä tulee nyt ehkä myöhässä, mutta seuraavasta osoitteesta löytyy ajatuksia rakkaudesta (ja paljosta muustakin): http://www.evene.fr/citations/index.php Ja sieltä "Toutes les categories" alta löytyy otsikko "Amour et amitiés".
  6. Meillä oli Eppu Nuotion "Häät on sellaiset että marssitaan Ja yhdellä on päässä pitsiverho Kaikki nousee seisomaan Ja edessä nyyhkii nenäliinakerho" Sitten tekstissä pyysimme todistamaan, kun Johanna ja Sulho marssivat alttarille 1. syyskuuta 2001.... jne jne
  7. Jossain tätä sadonkorjuuteemaa taisin ehdotella yhdelle teemaa etsivälle morsiolle. Näin äkkiseltään ajatellen koristeina voisi käyttää viljantähkiä ja luonnonkukkia, ja asetella sinne tänne vaikkapa omenakoreja ja maitotonkkia punaruutuisille "eväsliinoille". Mielestäni muutamia kivoja aiheeseen sopivia maalaisromantiikka-pukuja löytyi "zelia" nimiseltä valmistajalta. Jonnekin tuonne linkkisivuille laitoin osoitteenkin, mutten muista enää ulkoa. Kirjoitan lisää, jos mieleen pulpahtelee muita ideoita.
  8. Me emme halua rasittaa liiaksi iltaa erilaisilla leikeillä; varsinkin kun vielä vieraiden joukossa puhutaan kolmea eri kieltä. Niinpä minusta kaasoni ehdottama tutustumisleikki sopii mainiosti häihimme. Häävalssin ja kakkujen ja kahvien jälkeen kerätään esim. kymmeneltä naisvieraalta sekä morsiamelta yksi kenkä koriin. Sitten pyydetään kymmentä vapaaehtoista miesvierasta + sulhanen ottamaan korista yksi kenkä silmät ummessa. Heidän on tämän jälkeen löydettävä kengän omistaja sekä vietävä tamä tanssimaan. Minusta tämä oli kiva idea. Ei liiaksi paineita niille, jotka ehdottomasti eivät halua "esiintyä". Mutta pientä kuhinaa tulee miesten etsiessä "Tuhkimoitaan".
  9. Meille tulossa myös kaksi- ellei sitten kolmi - kieliset häät Suomessa. Vihkiminen on periaatteessa suomeksi, mutta yksi ystäväni on lupautunut kääntämään osan; esim nämä tahdon-kohdat sekä jonkun Raamatun pätkän. Ohjelma tulee kirkkoon vähintään kahdella kielellä. Varsinaisessa juhlassa enoni pitää ensin avauspuheen suomeksi, jonka isäpuoleni kääntää sitten ranskaksi. Loppu jää jokaisen oman selviytymis- ja käsilläpuhumiskyvyn varaan. Ajattelimme myös järjestää pari yksinkertaista, vähemmän verbaalista leikkiä - esim. tanssikilpailu pidellen appelsiinia parin otsien välissä tms. Meillä myös ongelmana se, että sulhasen sukulaiset puhuvat vain ja ainoastaan ranskaa, kuten osa minun suvustani puhuu vain ja ainoastaan suomea. Mutta sen lisäksi meille tulee muutama englanninkielinen vieras, joten mietin vielä pitäisikö heitä varten naputella vielä omat ohjelmalehtiset??